keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 4



Kevytsavukeharhautus osa 4, käsikirjoitus

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on alkanut julkaista Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksiä kevytsavukkeista.  Tähän mennessä on julkaistu kolme esitystä.  Nyt on vuorossa osa 4: ”Oikeusriita Kevytsavuke Ykkösestä”. 

 Osa 4: Oikeusriita Kevytsavuke Ykkösestä

Suomen tupakkayhtiöt kilpailivat keskenään markkinaosuuksista kasvavassa kevytsavukekaupassa.  Vuonna 1980 käytiin markkinatuomioistuimessa kiista yhtiöiden oikeudesta ilmoittaa tupakoitsijoille mahdollisimman alhaiset tervapitoisuudet.  Tupakkayhtiö Rettig käytti tuolloin kevytsavukkeessaan numeroa 5 eikä pitänyt siitä, että toinen tupakkayhtiö Suomen Tupakka otti käyttöön numeron 1, ”Ykkönen”.  Rettig Oy nosti markkinatuomioistuimessa kanteen, jossa vaati, että Suomen Tupakka Oy:tä kiellettäisiin käyttämästä savukekaupassa tuotetunnusta ”Kevytsavuke Ykkönen”.  Haastehakemus alkoi:

                                            Kuvateksti 1:

”Anomme kunnioittaen, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1, 2 ja 6 §:n nojalla vastaajaa, Suomen Tupakka Oy -nimistä yhtiötä, kiellettäisiin markkinoinnissa käyttämästä savukelaadun nimityksenä numeroa yksi joko kirjaimin kirjoitettuna tai numerona ’1’.”

Helsinki 20.5.1980

Oy Rettig Ab

Laati: Keijo Heinonen, asianajaja, Helsinki”

Suomen Tupakka (BAT Finland) Oy:n Kevytsavuke Ykkösen markkinointia johti ekonomi Satu Kaarenoja.   

Markkinatuomioistuimeen annetun hakemuksen perustelut alkoivat näin:

                                                                  Kuvateksti 2:

”Toimme helmikuussa 1979 markkinoille uuden aikaisempia markkinoilla olevia savukkeita huomattavasti miedomman savukkeen ’Kevytsavuke 5’.  Tämän savukkeen pitoisuudet olivat VTT:n suorittamien mittausten mukaan tervaa 5 mg, nikotiinia 0,4 mg ja hiilimonoksidia 15 mg. 

Jotta kuluttajat tulisivat tietoisiksi savukkeen alhaisista pitoisuusluvuista, valittiin tuotteen tunnukseksi eli tavaramerkiksi ’Kevytsavuke 5’ symbolisoimaan savukkeen sisältämää tervamäärää 5 mg.  Tunnuksen ja tervapitoisuuden kytkennän selvittämiseksi painatimme rasiaan tekstin ’tervaa 5 mg / savuke’.” 

Testikone antoi tervamäärälle arvon 5 mg, mutta suurin osa tupakoitsijoista sai elimistöönsä tervaa enemmän kuin 23 mg, joka oli silloin vahvan savukkeen konetestin yläraja.  Rettig Oy ilmoitti kuluttajille testikoneen mittaaman 5 mg ja salasi tiedon kuluttajien saamasta määrästä, joka olisi ollut kuluttajille elintärkeä. – Hakemus jatkui:

                                            Kuvateksti 3:

”Tervapitoisuuden valitseminen tunnukseksi johtui siitä, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet ’tervan’ haittavaikutukset ja siitä, että korkeimman pitoisuusluvun eli tervapitoisuuden valitseminen takaisi sen, ettei kuluttajaa tulisi johdetuksi harhaan tuotteen pitoisuuksista tunnuksen ’Kevytsavuke 5’ vuoksi.” 

Rettig Oy totesi aivan oikein, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet tervan haittavaikutukset.  Tämän tiesivät kaikki Suomen tupakkayhtiöt, siis myös Suomen Tupakka Oy ja Amer-Tupakka Oy.  Jokainen tupakkayhtiö teetti kuluttaja- ja markkinatutkimuksia ennen uuden savukemerkin liikkeelle laskemista ja tietyin väliajoin myös merkin liikkeelläoloaikana.  Tärkeimmät kysymykset näissä tutkimuksissa koskivat kuluttajien tietoisuutta savukkeiden terveyshaitoista.  Tupakoitsijat alkoivat jo 1980-luvun alussa saada tietoa savukkeiden vaarallisuudesta ja tämä seikka haittasi näiden tuotteiden myyntiä.

Rettigin mukaan kuluttajaa ei olisi saanut johtaa harhaan tuotteen ilmoitettujen tervapitoisuuksien nojalla.  Tämä perustelu soveltui hyvin markkinatuomioistuimelle osoitettuun hakemukseen, mutta ei Rettig todellisuudessa piitannut tupakoitsijoiden terveydestä: kyse oli vain markkinaosuuksista.  Rettigin oma tuotetunnus ”Kevytsavuke 5” johti tupakoitsijoita raskaasti harhaan, koska se kertoi testikoneen mittaustuloksen eikä sitä määrää, jonka tupakoitsija sai elimistöönsä.  Kaikki kevytsavukkeet vuosina 1972 – 2002 johtivat kuluttajia harhaan ja juuri siitä syystä tupakkayhtiöt niitä kauppasivat ja kauppaisivat yhäkin, ellei tätä harhaanjohtamista olisi kielletty EU-direktiivissä vuonna 2001 ja Suomen tupakkalaissa vuonna 2002.

Rettig Oy:n haastehakemus jatkui:

                                                                  Kuvateksti 4:

”Savukelaadun ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon jälkeen suoritetut haastattelut ovat osoittaneet,

1) että savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat; ja

2) että yleisesti kevyempään ja/tai mahdollisimman kevyeeseen tupakkaan siirtymiseen oli ja on edelleenkin voimakas suuntaus.

Tämän jutun vastaaja Suomen Tupakka Oy oli savukkeemme ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon ajankohtana yhtä tietoinen kuin me savukkeiden kulutuksen selvästä suuntautumisesta ryhmään ’vähemmän vaaralliset’.”

Tässä Rettig Oy puhui jälleen totta.  Rettig Oy oli suorittanut tai suorituttanut markkina- ja kuluttajatutkimuksia vuoden 1979 aikana ja kertoi tässä totuuden kohdassa 1): savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat.  Näin oli ja siitä syystä tämä merkki oli alkanut menestyä savukekaupassa.  Se menestyi eikä Rettig halunnut kilpailijoita.  Tupakkayhtiöillä oli omat markkinointiosastot ja ne käyttivät myös ulkopuolisia tutkimuslaitoksia.             

Edellä oleva kohta 2) sisälsi sekin totuuden: kevyempään ja/tai mahdollisimman kevyeeseen tupakkaan siirtymiseen oli vuonna 1980 ja sitä seuraavinakin vuosina voimakas suuntaus, jota suuntausta tupakkayhtiöt olivat tukeneet markkinoinnillaan.  Tupakoitsijat olivat alkaneet pelätä sairastumista ja siirtyivät sen vuoksi vähemmän vaarallisiin tai vaarattomiin kevytsavukkeisiin.  Tupakoitsijat siis luulivat, että kevytsavukkeet ovat vähemmän vaarallisia tai suorastaan vaarattomia.

Rettig Oy jatkoi haastehakemustaan:

Kuvateksti 5:

”Huomattuaan tunnuksemme ’Kevytsavuke 5’ menestymisen vastaaja toi huhtikuussa 1980 myyntiin uuden savukkeen nimeltään ’Kevytsavuke 1’ meidän ’Kevytsavuke 5’ ulkonäköä ja tunnusmerkkiä jäljittelevässä pakkauksessa.  Vastaaja on valitessaan uuden savukelaatunsa tunnukseksi numeron ’1’ syyllistynyt meihin nähden sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa.  Näin koska

(i) Uusi tunnus on suora ajatuksellinen jäljitelmä vastaavasta tunnuksestamme ’Kevytsavuke 5’;

(ii) uusi tunnus ja pakkauksen ulkonäkö aiheuttavat sekaannusvaaran molempien tuotteiden välillä.

Nämä perustelut pohjautuivat kilpailulainsäädäntöön ja tähtäsivät Rettig Oy:n markkinaosuuden säilyttämiseen.  Rettig Oy:n perustelut jatkuivat:

                                            Kuvateksti 6:

”Vastaaja syyllistyy sen ohessa harhaanjohtavaan markkinointiin käyttäessään tuotetunnusta ’1’, Näin, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan,

(iii) että savukelaatu ”1” sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0,1 mg nikotiinia; ja tai

(iv) että savukelaatu ’1’ sisältää joka tapauksessa vähemmän tervaa ja/tai nikotiinia kuin savukelaatu ’5’ ja/tai kaikkein vähiten tervaa ja/tai nikotiinia ja/tai;

(v) että savukelaatu ”1” olisi (jopa) melkein haitaton.”

Tässä Rettig Oy käsitteli kuluttajiin kohdistuneen kevytsavukeharhautuksen olennaisimpi kohtia.   ”Kuluttajat erehtyivät luulemaan, että savukelaatu ”1” olisi ollut (jopa) melkein haitaton.”

Edellä olevat sitaatit on otettu Rettig Oy:n haastehakemuksesta.  Oikeudenkäynnin eri vaiheissa Rettig Oy sanoi totuuden useitakin kertoja:

Kuvateksti 7:

”Hyvin useat pitävät ’ykköstä’ erittäin mietona, miedoimpana tai jopa lähes vaarattomana.

”Vastaajan ’1’ savuke on varsin voimakkaasti johtanut kuluttajia harhaan; tämän harhaanjohtamisen määrä on mitattavissa.”

Markkinatutkimus on osoittanut, että se joka tapauksessa on johtanut varsin onnistuneesti kuluttajia harhaan.”

Mistä Rettig Oy tiesi, mitä kuluttajat erehtyivät luulemaan?  Rettig Oy tiesi sen siitä, että oli tutkinut tupakoitsijoiden mielipiteitä ”Kevytsavuke 1:stä”.  Tässä Rettig Oy oli tutkinut kilpailijansa Suomen Tupakka Oy:n tuotetta.

Rikoslakia sovellettaessa edellä oleva näyttö osoittaa, etteivät kevytsavukkeiden polttajat suinkaan ottaneet itselleen törkeän pahoinpitelyn ja murhan pois sulkevaa tietoista riskiä.  Totuushan oli se, että kevytsavukkeet tappoivat yli puolet pitkäaikaisista polttajistaan ja että jokainen, joka poltti kevytsavukkeita muutaman vuoden, sairastui ainakin keuhkoahtaumatautiin, joka on tappava tauti.

Markkinatuomioistuin hylkäsi Rettig Oy:n hakemuksen eikä kieltänyt Suomen Tupakka Oy:ltä ”Kevyt Ykkösen” kauppaamista.  Tuomio koski näiden kahden yhtiön keskinäisiä välejä.  Kuluttajiin kohdistuvia rikoksia olisi pitänyt käsitellä Helsingin raastuvanoikeudessa tai Espoon kihlakunnanoikeudessa.

Rettig laski oikeudenkäynnin jälkeen liikkeelle oman ”Ykkösen”:

                                          

Kuvateksti 8:

Kauppias-lehti 1/1983:

”RS-KEVYTSAVUKKEILLA JO NOIN 70 % KEVYTSAVUKEMARKKINOISTA.  Tervapitoisuudeltaan alle 6 mg:n savukkeiden kysyntä kasvaa.

ULTRA KEVYT 1.  Tervaa 1 mg, Häkää 1mg, Nikotiinia 0,1 mg,”  

Tämä markkinatuomioistuimelle vuonna 1980 annettu aineisto sisälsi näytön, joka sellaisenaan riittäisi murhatuomioiden perustaksi.

Lopputeksti:

Kysymys tupakoitsijoiden tietoisesta riskistä:

1. Kevytsavukkeet tappoivat yli puolet (60 %) pitkäaikaisista käyttäjistään ja vahingoittivat vakavasti jokaisen (100 %) käyttäjänsä terveyttä.

2. Kuluttajat erehtyivät luulemaan, että savukelaatu ”1” olisi (jopa) melkein haitaton ja jopa lähes vaaraton.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 3


Kevytsavukeharhautus, käsikirjoitus osaan 3:

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on alkanut julkaista Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksiä kevytsavukkeista.  Tähän mennessä on julkaistu kaksi esitystä: osa 1. ”Kevytsavukeharhautus vuosina 1972 – 2002” ja osa 2: ”Rikoshistorian alkutahdit 1970-luvulla”.  Nyt on vuorossa osa 3: ”Harhautuksen onnistuminen”.

 

Osa 3: Harhautuksen onnistuminen

Tupakkayhtiöiden edustajat tiesivät jo 1970-luvulla kevytsavukkeiden ominaisuudet; erityisesti sen, että suurin osa kevytsavukkeisiin vaihtaneista tupakoitsijoista sai näistä tuotteista enemmän tervaa ja muita myrkkyjä kuin tavallisista savukkeista.  Nyt katsotaan, mitä tupakoitsijat tiesivät.

                                            Kuvateksti 1:

Kauppias-lehti 1.3.1978, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi:

Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.”

”Hämäävä tieto”.  Kuka hämäsi ja ketä?  Tupakkayhtiöt hämäsivät asiakkaitaan.  ”Kuvitelma”.  Kuka kuvitteli ja mitä?  Tupakoitsijat kuvittelivat, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.  Tupakoitsijoiden kuvitelmat olivat hyvin tupakkateollisuuden tiedossa, sillä tupakkayhtiöt teettivät tiuhasti kuluttajatutkimuksia, joissa kysyttiin nimenomaan tupakoitsijoiden käsityksiä kevytsavukkeiden terveellisyydestä.

Kuka oli tämä Raimo Lintuniemi?  Lintuniemi oli ekonomi, joka toimi Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä vuosina 1970 – 1999.  Palkan Lintuniemelle maksoivat Amer-Tupakka, Rettig ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Toimiohjeet Lintuniemi sai tupakkayhtiöiden johtajilta, joita hän nimitti julkisuudessakin ”pomoiksi”.  Lintuniemen tärkein tehtävä oli tupakan myyntiä edistävä PR-toiminta.  Hän puhui tupakasta niin paljon, että tuli joskus lipsauttaneeksi yleisölle tietoja, jotka olivat epäedullisia hänen työantajilleen.

Asiamies Lintuniemen toteamus sisältää jo sellaisenaan merkittävän näytön erittäin vakavista rikoksista, jopa murhayrityksistä ja täytetyistä murhista. - Tupakkayhtiöt jatkoivat kuluttajien hämäämistä.

 

                                            Kuvateksti 2:

Teollisuus-lehdessä 7 -8/1980 Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi totesi:

”Juuri kevytsavukkeidenhan ajateltiin olevan jonkinasteinen ratkaisu tupakkaongelmaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmiset polttavat niitä aikaisempaa enemmän ja vieläpä turvallisin mielin.”

Tupakkateollisuus oli selvittänyt ihmisten käsitykset kevytsavukkeiden turvallisuudesta ja se hyödynsi näitä käsityksiä markkinoidessaan kevytsavukkeita terveystuotteina.  Lintuniemen lausuma sisältää joukkomurhan määritelmän.

Kuvateksti 3:

Suomen Tupakkalehdessä 4/1980 oli Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kirjoitus:

”Maamme tupakkateollisuus on myös pyrkinyt kiinnittämään viranomaisten huomiota niihin kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihmisen tupakointitavasta johtuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihtelee nelikymmenkertaisesti.  Toisin sanoen se, miten poltetaan, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä poltetaan.  Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”

Tässä vaiheessa tupakkayhtiöt puhuivat totta viranomaisille, koska ne halusivat torjua savukkeiden luokittelun ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Tupakoitsijoille yhtiöt valehtelivat.  Tupakkayhtiöissä pidettiin huolta siitä, ettei tupakoitsijoilla ollut oikeaa tietoa hengittämistään myrkkymääristä ja murhayritysten ja murhien tunnusmerkistöt koskevat juuri suhdetta tupakkayhtiöt – tupakoitsija. 

Vuonna 1986 lääkintöhallitus vihdoin omaksui oikean tiedon ja halusi kieltää kevytmarkkinoinnin.  Tupakkayhtiöt kieltäytyivät lopettamasta, ”koska kevytterminologia liittyi makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään.  Vuosi 1986 ja vuodet 1986 – 2002 muodostivat merkkipaalun kevytsavukkeilla tehdyn joukkomurhan historiassa.  Tähän palataan videosarjassa myöhemmin.

Tupakkayhtiöt ilmoittivat markkinoinnissaan vahvojen savukkeiden tervapitoisuuksiksi 18 mg.  Tupakoitsija, joka vaihtoi ”vahvan” savukkeen kevyeeseen, uskoi, että hänen elimistöönsä kulkeva tervamäärä väheni 18 mg:stä 1 mg:hen.  Useimmat tupakoitsijat saivat kuitenkin kevytsavukkeista enemmän tervaa kuin vahvoista, jopa 40 mg. 

Murha on yksinkertainen rikos eikä sen ymmärtäminen vaadi lakimieskoulutusta.  Raimo Lintuniemi ja Erkki Salo ovat kuolleet, mutta elossa on yhä muutamia niistä, jotka syyllistyivät näihin rikoksiin vuosina 1972 – 2002, ja kun murhayritys ja murha eivät vanhene, heille kuuluisivat elinkautiset vankeusrangaistukset.

Tämä oli videosarjan osa 3.  Tulossa on vielä useita osia kevytsavukeharhautuksen yksityiskohdista.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 2





13.11.18 Kevytsavukeharhautus, osa 2.

Käsikirjoitus:

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on julkaissut Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksen ”Kevytsavukeharhautus vuosina 1972 – 2002”.  Esitys sisältää yleiskuvan asiasta. Tämän jälkeen on syytä mennä yksityiskohtiin.   Nyt julkaistaan Osa 2: ”Rikoshistorian alkutahdit 1970-luvulla”

                                                                

Erkki Aurejärvi:

Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Yhtiöt ilmoittivat tupakoitsijoille todellisuutta selvästi alhaisemmat haitta-ainepitoisuudet: terva, hän ja nikotiini.

Nämä savukkeet vahingoittivat satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi täyttivät törkeän terveyden vaarantamisen, törkeiden pahoinpitelyjen ja murhayritysten ja murhien tunnusmerkistöt.

 

Tupakkayhtiöillä oli kaksi selkeästi erillistä roolia: ne toimivat toisaalta suhteessa valtiovaltaan ja toisaalta suhteessa kuluttajiin.  Suhteessa valtiovaltaan yhtiöt vastustivat kaikenlaista tupakan sääntelyä.  Tätä roolia hoiti yhtiöiden yhteiselin, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry, jonka hallituksessa istuivat kaikkien kolmen yhtiön edustajat, siis Amer-Tupakan, Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n ja Rettig Oy:n.  Vuonna 1972 Amer Oy:tä edusti toimitusjohtaja Martti Santala, BAT Finland Oy:tä toimitusjohtaja Erkki Salo ja Rettig Oy:tä varatuomari Finn Berg.

Vuonna 1972 alettiin valmistella tupakkalakia ja savukkeiden jakoa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Viranomaiset halusivat luoda vähän tervaa, häkää ja nikotiinia sisältävien savukkeiden luokan siinä luulossa, että nämä savukkeet olisivat tupakoitsijoille vähemmän vaarallisia.  Tupakkayhtiöt eivät halunneet, että niiden tuotteita alettaisiin leimata ”haitallisiksi”.   Niinpä yhtiöt pyrkivät torjumaan tämän sääntelyn ja sen ne tekivät Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n nimissä.  Näin johtajat Martti Santala, Erkki Salo ja Finn Berg perustelivat luokituksen vahingollisuutta:

 

kuvateksti 1:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lähetekirje tupakkaneuvottelukunnalle 31.7.1972: 

”Lukuisissa tutkimuksissa on huomautettu, että nikotiinipitoisuudeltaan ’mietoon’ savukkeeseen siirtynyt tupakoitsija on lisännyt polttamiensa savukkeiden lukumäärää tyydyttääkseen nikotiinintarpeensa.  Nikotiinimäärän saavuttamiseksi poltettu tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.  Näin ollen asetusjaoston tavoittelema terveydellinen näkökohta joutuu kyseenalaiseksi.”

                                                                 Kuvateksti 2:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 13.3.1976:

”Teollisuus toteaa, että ilman tieteellistä pohjaa määritellyt luokitusrajat saattavat johtaa kuluttajaa harhaan.  Näin sen vuoksi, että nämä rajat kiinnittävät kaiken hänen huomionsa vakiosti polttavan analyysikoneen antamiin pitoisuusarvoihin, vaikka yksilöllisellä tupakointitavalla on todettu olevan suurin merkitys tupakoitsijan saamiin terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidimääriin.”

Kuluttajat kiinnittivät huomionsa testikoneessa mitattuihin pitoisuuksiin, koska tupakkayhtiöt ilmoittivat heille nimenomaan ne mainoksissa ja savukerasioissa.

                                                                  Kuvateksti 3: 

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 20.8.1978:

”Vuonna 1977 Englannissa oltiin valmiina suhtautumaan epäröiden mietojen savukkeiden etuihin verrattuna vahvoihin savukkeisiin.  Ihmisten polttamistavat simuloitiin tietokoneella ohjattuun polttokoneistoon ja tällöin havaittiin, että mietojen savukkeiden polttajat useimmissa tapauksissa saivat elimistöönsä enemmän tervaa ja hiilimonoksidia, joskus jopa nikotiiniakin, kuin vahvojen savukkeiden polttajat.” 

Tupakkayhtiöissä tiedettiin tämä 1970-luvulla ja myös 1980-luvulla ja 1990-luvulla ja 2000-luvulla.

                                                                 Kuvateksti 4:

SUUR SEURA -lehdessä oli 2.8.1976 seuraava koko sivun värikäs Form-mainos:

”Ihmiset, jotka haluavat vähemmän tervaa ja nikotiinia, ovat valinneet Formin.

”Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Polta savuketta, jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Laboratoriokokeet osoittavat, että Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.”

Formista tietää, mitä polttaa.

Huumorintajuinen, itsenäinen tyttö, joka ottaa liikunnasta irti tavallista enemmän.  Viihtyy luonnossa ja pyöräilee lomalla muutkin kuin kauppareissut.

Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.

”Miksi valitsit Formin?

Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”

Amer-Tupakka Oy

Form kuului ryhmään ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.   Tupakkayhtiöt harhauttivat kuluttajia tavalla, jota rikosoikeuden klassisissa opeissa on kuvattu venäläisen ruletin avulla:

-        A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6.

-        A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 6:1.

 

Kevytsavukkeiden markkinoinnissa oli kysymys juuri venäläisestä ruletista.  Jos savukkeen todelliseksi riskiarvoksi merkitään 1.000, lähtökohta savukkeiden markkinoinnissa on ollut: ellet usko, että tupakoinnin riskiarvo on 0, usko edes, että se on vain 100.

 

Suomessa oli 1970-luvulla alussa runsaat 1.500.000 tupakoitsijaa.  Amer-Tupakka Oy suuntasi markkinointinsa erityisesti tytöille ja naisille, koska nämä olivat terveystietoisempia kuin miehet.  ”Sinun ei tarvitse lopettaa polttamista, siirry Formiin.”  Törkeiden pahoinpitelyiden ja murhien yritykset täyttyivät heti, täytetyt törkeät ja pahoinpitelyt muutamien vuosien kuluttua.  Nopeimmin aiheutuneet terveysvauriot kohdistuivat sikiöihin. 

Teimme syyskuussa 2017 tutkintapyynnön tupakkayhtiöiden edustajien rikoksista.  Pyynnön allekirjoittajina oli 34 maan parasta asiantuntijaa, muun muassa 10 lakimiestä ja 18 lääkäriä, joista useat olivat vuosina 1972 – 2002 valvontaviranomaisina vastustaneet tupakkateollisuuden moraalitonta menettelyä. 

Helsingin syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen totesi kuitenkin 13.9.2018 tutkintapyynnön aiheettomaksi.  Hänen perusteli ratkaisuaan sillä, että Helsingin hovioikeus oli vuonna 2010 antanut siviilioikeudellisessa tuotevastuujutussa tuomion, joka ei tue tutkintapyyntöä.  Rinkisen päätös on kelvoton, mutta sitova.  Ammattitaidottoman ja asiantuntemattoman virkamiehen väärä ratkaisu on estänyt Suomen historian suurimman rikoksen oikeuskäsittelyn.

Rikoksista esitetty näyttö on kuitenkin tallella ja se on syytä esitellä Suomen kansalle. 

Kuvateksti 5:

Meillä on voimassa kolme pysyvää faktaa:

1. Suomen tupakkayhtiöiden nimeltä mainitut edustajat ovat vuosina 1972 - 2002 syyllistyneet törkeään terveyden vaarantamiseen, kymmeniin tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja murhiin, joista heille lain mukaan pitäisi tuomita elinkautiset vankeusrangaistukset.

2. Ketään tupakkayhtiön edustajaa ei ole tuomittu eikä tulla tuomitsemaan mihinkään rangaistukseen eikä ketään heistä edes ole syytetty eikä tulla syyttämään mistään.

3. Edellä mainitut henkilöt eivät ole nostaneet eivätkä tule nostamaan minua vastaan syytteitä törkeistä kunnianloukkauksista ja vääristä ilmiannoissa, koska tällaisissa oikeudenkäynneissä minulla olisi oikeus näyttää väitteeni toteen.

Kun tilanne on tämä, voimme vapaasti jatkaa vuosien 1972 – 2002 kevytsavukehistorian käsittelyä videoesityksissä.

 

Edellä oleva käsikirjoitus koskee osaa 2 vuosien 1972 – 2002 kevytsavukeharhautusta koskevasta videosarjasta.  Linkki osaan nro 2:


Osa 1 löytyy näistä linkeistä:


 


 

 

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kevytsavukehuijaus


Olen antanut 20 minuutin pituisen videohaastattelun vuosina 1972 - 2002 toteutetusta kevytsavukehuijauksesta.  Haastattelu on luettavissa osoitteista


 ja


 

 
 

maanantai 8. lokakuuta 2018

Barclay-savukkeet


Barclay-savukkeet valtakunnansyyttäjälle 24.9.2018 osoitetussa tutkintapyynnössä

Tutkintapyynnön tiivistelmä on 61 sivun mittainen.  Siitä on syytä ottaa erilleen Barclay-savukkeita koskevat osat, joista kertyy yhteensä 7 sivun esitys.
sivu 3:
Ninja B poltti vuosina 1977 - 1990 Amerin valmistamia Belmont Extra Mild -savukkeita ja vuosina 1990 - 2003 BAT Finlandin Barclay-savukkeita.  Hän siirtyi kevytsavukkeisiin terveyssyistä.
sivut 18 – 20:
Barclay. Hovioikeuden tuomion sivulla 70 sanotaan:
”BAT Finlandin lääkintöhallitukselle ja lehdistölle elokuussa 1983 toimittamassa materiaalissa liittyen Barclay -savukkeiden markkinoille tuloon (kirjallinen todiste KTA 631) on kuvattu Barclay -savukkeiden poikkeavan olennaisesti muista kevytsavukkeista Actron -suodattimen ansiosta. Materiaalissa on lisäksi korostettu ultrakevyeksi kuvatun Barclay -savukkeen tervapitoisuuden olevan vain yksi milligramma. Kauppalehdessä 29.10.1986 olleen artikkelin (kirjallinen todiste KTA 632) mukaan BAT Finlandin edustaja totesi Barclay -savukkeen kansainvälisen menestyksen olevan niin huikea, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen "muka" vaarallisuudesta.”
”BAT Finlandin Suomen Tupakkalehti -nimisessä lehdessä (kirjallinen todiste KT 53) olleessa Barclay -mainoksessa on todettu muun muassa, että 'Elintarviketeollisuus on löytänyt keveyden: virvoitusjuomat, makeiset, maitotuotteet, lihajalosteeet, oluet... Kuluttajalle elämästä nauttiminen ei enää tuo huonoa omaatuntoa'. Ninja B on lisäksi vedonnut näyttönä BAT Finlandin vähittäiskaupalle suunnatuissa lehdissä sekä BAT Finlandin toimintakertomuksissa 1980- ja 1990-luvulla olleisiin Barclay -savukkeiden mainoksiin (esimerkiksi kirjalliset todisteet KTA 629, KTA 638 ja KTA 640 - 653).

Hovioikeus sivuuttaa sen olennainen seikka, että kantaja esitti varman näytön Barclay-markkinoinnin harkitusta valheellisuudesta.  Kantajan kirjallisessa todisteessa KTA 636 on kopio Valituissa Paloissa 3.6.1994 julkaistusta artikkelista, jossa mainoskonsultti Frederik Gahagan kertoo kevytsavukkeista ja erityisesti Barclay-merkistä:

”Tavallinen ihminen saattaisi luulla, niin kuin tupakkateollisuus haluaakin hänen luulevan, että on turvallisempaa polttaa kevytsavukkeita kuin muita tupakoita.  Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat kuitenkin aivan toista.  Tiedemiehet uskovat, että kevytsavukkeet saattavat olla jopa muita vaarallisempia.
Miten se on mahdollista?  Ensinnäkin vähätervaiset savukkeet antavat monille tupakoijille tekosyyn jatkaa polttamista.  Tupakkayhtiöiden voi päätellä tietävän asian.
Kanadalaisen Imperial Tobacco-yhtiön sisäisten tutkimusraporttien joukossa on ulkopuolisen konsultin laatima muistio, joka koskee vähemmän kuin kuusi milligrammaa tervaa sisältäviä savukkeita.  Muistiossa todetaan: ’Meillä on näyttöä siitä, ettei noiden merkkien polttajista juuri kukaan ole lopettanut.  Eräiden viitteiden mukaan erittäin vähän tervaa sisältävien savukkeiden tulo markkinoille on muuttanut joidenkin lopettamista harkinneiden mielen tarjoamalla heille käyttökelpoisen vaihtoehdon.’  Kuluttajaa sumutetaan.”
”Brown & Williamsson meni niin pitkälle, että kehitti uuden suodattimen, joka tuottaisi koneessa 0,1 milligramman tervalukeman, mutta antaisi polttajalle ainakin neljä kertaa enemmän.  ’Minä annoin yhtiölle harhauttavan filtterin idean’ sanoo markkinointikonsultti Frederik Gahagan.  ’Se käytti sitä Barclay-savukkeissaan varta vasten naruttaakseen testilaitetta’.”

Valittujen Palojen artikkeli ilmestyi siis kesäkuussa 1994.  BAT Finland ei siitä piitannut, vaan jatkoi entistä Barclay-markkinointiaan ainakin vielä vuosina 1994 (KT 53), 1995 (KTA 652), 1997 (KTA 653) ja 1998.  BAT Finland Oy:n edustajat olivat tietoisia Frederik Gahaganin paljastuksesta, mutta kauppasivat silti Barclayn markkinoimista täysin vaarattomana tuotteena.  Tämä voisi olla yksi keskeisiä lähtökohtia rikosoikeudellisessa arvioinnissa.

Liite 15. Hovioikeus mainitsee kaikkiaan 19 kirjallista todistetta Barclay-mainoksista ja siteeraa niistä kolmea.  Muista todisteita voidaan todeta seuraava. 
KTA 637, Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy:n vuoden 1983 toimintakertomus:
”Savukkeiden jako keveisiin ja vahvoihin perustuu terveellisyysluokitukseen.”
KTA 629, Suomen Tupakkalehti 2/1993:
”Vallankumouksellinen Barclay merkitsee polttajalle vähäisillä pitoisuuksilla saatavaa täyteläistä tupakkanautintoa.”
KTA 653, Highlights-lehti 1/1997:
                      ”KEVEYS VALTAA ALAA
Kuluttajat valitsevat nykyään yhä useammin kevyemmän vaihtoehdon, olivatpa kyseessä sitten elintarvikkeet tai savukkeet. Kevyttuotteita on lisätty jo lähes kaikkien elintarvike- ja juomaryhmien tuotevalikoimiin. Markkinoille on 70- ja 80-lukujen taitteesta alkaen ilmestynyt kevyempiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi ruokailutottumukset ovat selvästi siirtyneet vähärasvaisempiin ja kolesterolittomiin tuotteisiin.  Myös virvoitusjuomissa ja oluissa on nykyään perustuotteiden rinnalla kevyempi, kaloriton tuote.
Kuluttajiin mieltymys kevyttuotteisiin näkyy trendinä myös maailman savukemarkkinoilla ja erityisesti Suomessa.
Barclay ULTRA LOW TAR

Yhteistä kaikille näille mainoksille oli räikeä harhaanjohtavuus.  Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy mainosti Barclayta keveänä, korosti Actron-suodattimen vallankumouksellisuutta, ilmoitti kuluttajille vain polttokoneen mittaamat alhaiset terva-, häkä- ja nikotiinipitoisuudet, ei varoittanut kompensaatiosta eikä ylipäänsä maininnut mitään tämän tuotteen tappavuudesta.  Mainokset ovat markkinoinnin parhaiden ammattilaisten laatimia, niillä on yksinomaan kaupalliset päämäärät, ihmisten henki ja terveys eivät ole saaneet minkäänlaista merkitystä.

27:
Keväällä 1992 Kuopion yliopistossa väitteli lääketieteen tohtoriksi Sakari Kolonen, jonka tutkimuksen mukaan kevytsavukkeet olivat yhtä myrkyllisiä kuin vahvat.  Väitöskirjasta annettiin lehdistötiedote, jonka Satu Kaarenoja käänsi ja lähetti 26.5.1992 BAT-emoyhtiöön tohtori Sharon Boyselle.  Tiedotteen otsikko kuului käännettynä:

                      ”LOW TAR CIGARETTES ARE NOT LESS DETRIMENTAL”. 

Kolosen tutkimus ei häirinnyt Satu Kaarenojaa, joka jatkoi Barclay-kevytsavukkeiden mainostamista vuoteen 1995 saakka.

BAT:n mukaan Barclay oli vaaraton savuke; sen teki vaarattomaksi Actron-suodatin.  Barclayn liikkeelle laskemista varten BATCO lähetti BAT Finlandin johdolle, muun muassa Satu Kaarenojalle, tietopaketin, joka sisälsi "oikeudellisen, tieteellisen, markkinointi- ja myyntisuunnitelman".  BAT Finland piti 31.8.1983 lehdistölle tiedotustilaisuuden, jossa jaettiin aineistoa ”mullistavasta keksinnöstä”.  Yhtiö vetosi 11 tiedemieheen, ja lehdistölle jaettiin läpileikkauskuvia Actron-suodattimesta.

BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salo mainitsi tiedotustilaisuudessa, että kilpailevat tupakkayhtiöt olivat jo levittäneet Barclaysta väärää tietoa:

”He ovat väittäneet, että Barclay on liian hyvä ollakseen totta ja että kuluttaja saa Barclaysta enemmän tervaa ja nikotiinia kuin mitä laboratorioiden polttokoneet mittaavat.”

Barclayn markkinoinnin alettua kiitollinen tupakkamies totesi sanomalehdessä 20.9.1983 seuraavan:
” - - markkinoilla nyt olevan niin terveellinen savuke kuin savuke voi vain terveellinen olla.  Tupakan nimi on Barclay, siinä on vain viidesosa myrkkyä näihin kevytsavukkeisiin verrattuna, mutta se maistuu ihan tömäkästi tupakalta.”
”Eli siinä, missä vetäisee yhden Nortti-savukkeen, voi tuprutella askin Barclayta eikä tököttejä ole sisuksissa sen enempää.”

Tämä tupakoitsija eli hengenvaarallisen luulon vallassa.  Totuus oli se, että yhdestä Barclaysta sai poltettaessa myrkkyä sisuksiin yhtä paljon kuin tavallisista savukkeista, joten aski eli 20 Barclay-savuketta on kaikkea muuta kuin ”muka” vaarallinen määrä.

Barclay-savukkeen oli kehittänyt mainosmies Frederick Gahagan.  Gahagan oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen kauppa-, kuluttajansuoja- ja kilpailuvaliokunnan kuultavana 16.9.1987.  Hän kertoi, miten tupakkayhtiöt olivat harhauttaneet kuluttajia ja myös terveysviranomaisia.  Tupakkayhtiöt suunnittelivat ”kevytsavukkeet” tarkoituksella niin, että polttokone antoi vähäisemmät pitoisuusarvot kuin tupakointi.  Syyskuussa 1993 Gahagan kertoi toiminnastaan myös Washington Monthly -lehdelle, josta kertomus eteni Reader’s Digestiin.  Suomessa tämä artikkeli ilmestyi Valituissa Paloissa 3.6.1994.

BAT Finland aloitti Barclayn kauppaamisen Suomessa vuonna 1983, eikä yhtiö luopunut Barclaysta ennen vuotta 2002 millään perusteella, ei edes Gahaganin paljastusten jälkeen.  Valittujen Palojen artikkeli talletettiin BAT Finlandin lehtileikearkistoon, mutta siitä huolimatta yhtiö mainosti vielä vuonna 1994 ja aina vuoteen 2002 saakka Barclayta kevytsavukkeena, joka rinnastui elintarviketeollisuuden kevyttuotteisiin ja josta kuluttajat voivat nauttia ilman huonoa omaatuntoa. 

sivu 30:
Suomen Tupakan vuonna 1988 teettämä Barclay-markkinatutkimus, jonka tulokset tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen lähetti myös Brown & Williamsonille.

Sitaatit: ”Tupakoitsijat ovat vaihtaneet Barclayhin etsiessään kevyempää vaihtoehtoa, erityisesti naispuoliset Barclayn polttajat ovat tietoisia terveydestään.  Tietoisuus 1 mg:n tervamäärästä on suuri vakituisten polttajien keskuudessa.”
”He polttavat nyt enemmän savukkeita päivässä kompensoidakseen vähentyneen nikotiinimäärän.”
”Pääsyyt merkin vaihtoon olivat halu polttaa kevyempiä savukkeita (terveysnäkökulma) ja aiemman, vahvemman merkin aiheuttama ärsytysyskä.”
sivu 35:

Satu Kaarenoja kirjoitti maaliskuussa 1986 ilmestyneeseen julkaisuun Tupakanlehti 1/1986 artikkelin ”KUKA  JOHTI  HARHAAN  JA KETÄ”:
”Samalla kun suomalaiset tutkijat ovat omasta mielestään tehneet sen suuren tieteellisen paljastuksen, että ihmisen terveyden kannalta on aivan sama, polttaako hän ns. kevyitä vai vahvempia savukkeita, on annettu ymmärtää kevytsavukkeiden olevan kaupallista kikkailua, jolla on johdettu kuluttajaparat harhaan.  Ja suuri syntinen harhaanjohtaja on mikäs muu kuin iso paha tupakkateollisuus.”
”Kun virkamiehet 70-luvun lopulla valmistelivat savukkeiden terveysluokitusta ns. haitallisiin ja erittäin haitallisiin tuotteisiin, Tupakkatehtaiden Yhdistys antoi lausunnon, joka varsin yksiselitteisesti leimasi luokituksen kuluttajaa harhaanjohtavaksi.  Lausunnossa viitattiin useisiin ulkomaisiin tutkimuksiin, mm. ruotsalaisen Karolinska Instituutin julkistamiin tuloksiin, joissa todettiin tupakointitavan olevan ratkaiseva asia.  Se mitä poltetaan on yhdentekevää.”
Tämä artikkeli Tupakanlehdessä 1/1986 sisälsi paljon totta, mutta siinä sivuutettiin tärkein henkilörelaatio eli kuluttajien asema.  Kysehän oli nimenomaan kuluttajien hengestä ja terveydestä.   
sivut 45 – 50:
KT-B 301. Suomen Tupakan tuotekehittelytiimin raportti 13.5.1982, laati tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen
” - - taulukko: Barclay - - kohderyhmä: hyvin terveystietoiset, kansainvälistä merkkiä polttavat tupakoitsijat - - markkinointikonsepti: Kansainvälinen 1 mg tervaa sisältävä merkki, jossa on enemmän makua kuin missään kilpailevassa 1 mg:n merkissä”
KT-B 309. Philip Morrisin Lausannen toimiston PR-päällikkö Richard Cornerin kiireellinen telex-sanoma 8.5.1983 Jan-Erik Grönlundille (PM:n Skandinavian myyntijohtaja), Eero Valangolle (PM:n Helsingin edustaja) ja Christian Reimsille (PM:n lakimies Suomessa)
”Philip Morrisin Euroopan tiede- ja teknologiatoimintojen johtaja Helmut Gaisch uskoo, että VTT ja lääkintöhallitus ovat periaatteessa Barclayta vastaan, joten meidän on varmistettava, että esitämme heille oikeat perustelut - -
VTT:n pitäisi vaatia, että savuanalyysi tehdään pääsavusta ja kaikki savuun sekoittuva ilma jätetään huomiota - - Ohitusfiltterin perusominaisuus on se, että se on tarkoitettu vuotamaan valtavasti.”

”Ohitussuodatin oli tarkoitettu vuotamaan valtavasti.”  Tämä koski Barclayta, mutta myös Philip Morrisin ja R.J. Reynoldsin kevytsavukkeita.  Testikoneen, terveysviranomaisten ja ennen kaikkea kuluttajien harhauttaminen oli harkitun tarkoituksellista.  Rikosoikeuden katsannossa kyse oli varmuustahallisuudesta, koska tupakkayhtiöiden ensisijaisena päämääränä ei ollut tappaa ihmisiä, vaan saada harhautettujen ihmisten rahat.

KT-B 310. BAT:n S.R. Evelynin raportti vierailusta Helsinkiin 11. – 13.5.1983
”George Stungis kertoi, että jopa testimarkkinoinnin aikana Philip Morris ja Reynolds ovat hyökänneet tuotetta vastaan.  Nämä hyökkäykset keskittyivät huulien paineen ja tuuletusaukkojen tukkimisen vaikutukseen - - ”
Emoyhtiö BAT:n edustaja vieraili Helsingissä toukokuussa 1983 ja tapasi tytäryhtiö Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n edustajia, muun muassa Erkki Salon, Satu Kaarenojan ja Jukka Pietiläisen.  Salo, Kaarenoja ja Pietiläinen tiesivät tarkasti, mitä olivat tekemässä alkaessaan kaupata kuluttajille 1 mg:n Barclayta.

KT-B 311. Fabriques de Tabac Reuniesin (Philip Morrisin tytäryhtiö) Helmut Gaischin kirje Philip Morrisin Euroopan johtajalle Aleardo Buzzille 30.6.1983; otsikko ”BARCLAY – suurin oikeus on suurin vääryys”:
”Actron-suodatin antaa laimentamatonta savua, mutta antamalla suuren osan tästä savusta vaihtua ilman kanssa se käytännössä vähentää savukkeen terva- ja nikotiinimäärää.  Käytännössä, kuten me kaikki tiedämme, tämä mekanismi toimii hyvin ainoastaan perinteisen tupakointikoneen pidikkeen kanssa, mutta ei toimi tupakoitsijan suussa.”
Barclay laskettiin Suomessa myyntiin elokuussa 1983 ja Philip Morris totesi näin:
KT-B 320.Philip Morrisin Richard Cornerin telex Jan-Erik Grönlundille, syyskuu 1983
“Jotkut yhtiöt Yhdysvalloissa, mukaan lukien Philip Morris ja R.J. Reynolds valittivat liittovaltion kauppakomissiolle (FTC), kun Barclay tuotiin markkinoille.  Vuoden verran kestäneen yksityiskohtaisen tutkimuksen jälkeen FTC totesi, että Barclay ei ollut 1 mg:n savuke ja että markkinoinnissa käytetyt väitteet olivat harhaanjohtavia.”
”Kohdatessaan näin kiistattoman näytön, joka osoitti, että Barclayta mainostettiin totuudenvastaisesti 1 mg tervaa sisältävänä savukkeena, FTC aivan oikein ryhtyi toimenpiteisiin pysäyttääkseen harhaanjohtavan tiedon ja väärien tilastojen levittämisen yleisölle.”
Tämä telex-sanoma sisälsi selkeän totuuden ja sen tiesivät myös Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n edustajat. 
KT-B 439. Muistio BAT:n johtajien keskustelusta New Yorkissa 24.8.1987 liittyen Philip Morrisin hyökkäyksiin BAT:n kevytsavukemerkki Barclayta vastaan:
”Tieteellisen todisteemme mukaan tupakoitsijat kompensoivat kaikkien kevyttuotteiden kanssa ja saavat näistä tuotteista merkittävästi korkeampia määriä tervaa ja nikotiinia, kuin koneella tehdyt tulokset väittävät.  Tämä kompensaatioilmiö kevyttuotteiden kohdalla on tullut yhä tunnustetummaksi maineikkaiden itsenäisten tiedemiesten toimesta. - -
Sanomme, että elleivät hyökkäykset Barclayta vastaan lakkaa - - ryhdymme mihin tahansa asiaan kuuluvaan toimeen tehdäksemme kuluttajille tiedoksi sen tosiasian, että tupakointikoneiden arvot eivät aseta tarkkaa ohjetta sille, kuinka suuria annoksia ihmiset saavat eri aineita kaikista ilmastoiduista tuotteista. - -
Jos teollisuus sallii hyökkäyksen Barclayta vastaan jatkuvan - - tulemme täyttämään uhkauksemme toteen ja julkaisemaan kuluttajille, kuluttajajärjestöille ja kansallisille säätäjille todellisen tieteellisen aseman koskien mittauksia tervan ja nikotiinin määrästä kaikilla ilmastoiduille tuotteilla.”
BAT otti keskustelussa esiin vakavan uhkauksen, joka kuitenkin oli epärealistinen.  Jos BAT olisi julkaissut kuluttajille ja vaikuttajataholle totuuden, se olisi tuhonnut koko kevytsavukeliiketoimen ja aiheuttanut suuret tappiot myös BAT:lle itselleen.  Jokainen tupakkayhtiö halusi kaupata kevytsavukkeita, koska tupakointi oli jo alkanut vähentyä länsimaissa.

Barclayn myynti lähti heti syksyllä 1983 liikkeelle hyvin ja Barclayn markkinaosuus kohosi nopeasti.  Kauppalehdessä 29.10.1986 Satu Kaarenoja kertoi:
”Ehdottomasti onnistuneena ja Suomen Tupakka Oy:n parhaana lanseerauksena sitten mainoskiellon pitää yhtiön PR-johtaja ja johtoryhmän jäsen Satu Kaarenoja kevytsavuke Barclayta.  Sen menestys oli niin huikeaa, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen ’muka’ vaarallisuudesta. – Mutta lopulta niidenkin oli taivuttava myöntämään Actron-filtterin ainutlaatuisuus.”
Kaarenoja ilmoitti Kauppalehden lukijoille, että Barclay oli täysin vaaraton ja että kilpailijayhtiötkin taipuivat lopulta myöntämään sen.  Kaarenoja antoi antoi asiasta valheellisen kuvan.  Kilpailijat eivät onnistuneet estämään Barlayn liikkeelle laskemista Suomessa, mutta eivät ne suinkaan myöntäneet Actron-suodattimen ainutlaatuisuutta.  Päinvastoin yhtiöt totesivat moneen kertaan, että tämä suodatin harhautti sekä polttokonetta että kuluttajia.
Suomessa Barclay menestyi erinomaisesti, koska tupakoitsijat uskoivat tämän savukemerkin vaarattomuuteen.  KT-B 449. Suomen Tupakan vuonna 1988 tekemä Barclay-markkinatutkimus, jonka tulokset tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen lähetti myös Brown & Williamsonille
”Barclayn polttajien kuva itsestään: Naiset: naisellinen, rauhallinen, polttaa Barclayta, koska on tietoinen terveydestään.”
Suomen Tupakkalehdessä 2/1993 Barclayta mainostettiin näin:
”Vallankumouksellinen Barclay merkitsee polttajalle vähäisillä pitoisuuksilla saatavaa täyteläistä tupakkanautintoa.”
Ilmoitukset savukkeiden tervamääristä kertoivat kuluttajille siitä, miten suuri kuoleman vaara kunkin savukemerkin polttamiseen sisältyi.  Kun kysymys oli kuoleman mahdollisuudesta, tupakkayhtiöille ei kuulunut antaa pienintäkään oikeutta valehteluun.  Murhayritys ja murha täyttyivät jo silloin, kun tupakoitsija sai elimistöönsä edellä mainituista savukkeista 2 mg tervaa.  Nämä määrät riittivät nimenomaan siksi, että tupakoitsijan vaara kuolla oli kaksi kertaa suurempi kuin yhtiöiden markkinoinnissa ilmoitettiin.

Barclayn menekki Suomessa oli noussut vuoteen 1993 mennessä yli kuuden prosentin, joten sillä oli yli 60.000 päivittäistä käyttäjää.  Vuoteen 2002 mennessä Barclay ehti tappaa tuhansia tupakoitsijoita.













torstai 4. lokakuuta 2018

Elinkautinen elinkaudeksi


Oikea rangaistus kevytsavukeharhautuksilla tehdyistä rikoksista olisi elinkautinen vankeustuomio jokaiselle syylliselle.  Tässä tapauksessa elinkautisen pitäisi olla todella elinkautinen.  Suomessa elinkautisvangit istuvat tuomiotaan keskimäärin 14 vuotta, jonka jälkeen Helsingin hovioikeus päästää heidät ehdonalaiseen vapauteen.  Nämä rikoksentekijät ovat yleensä surmanneet vain yhden ihmisen ja useimmiten juoppoporukassa teräaseella.  Tupakkayhtiöiden edustajat puolestaan ovat vuosina 1972 – 2002 syyllistyneet tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja murhiin.  Katsotaanpa, mitä rikoslain 2 c luvun 10 §:ssä säädetään:

”Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kaksitoista vuotta. Kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta elinkautiseen vankeuteen tuomittu vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kymmenen vuotta.
Harkittaessa kysymystä ehdonalaisesta vapauttamisesta kiinnitetään huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun - - ”

Joukkomurha on sitä laatua, ettei tekijöitä kuuluisi päästää vapauteen ikinä.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Tutkintapyyntö kevytsavukerikoksista



Tämän viestin liitteenä on 61-sivuinen luonnos valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle osoitetusta tutkintapyynnöstä, joka koskee ns. kevytsavukkeiden markkinointia vuosina 1972 – 2002.  Valtakunnansyyttäjän olisi kumottava kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen 13.9.2018 tekemä väärä päätös.  Luonnos tutkintapyynnöksi on päivätty 5.11.2018 ja siihen voidaan tehdä muutoksia sikäli, kuin viestin vastaanottajilta tulee ehdotuksia parannuksiksi.  Luonnos on kopioitu kihlakunnansyyttäjä Rinkiselle 21.9.2017 – 29.8.2018 lähetetystä aineistosta.
Asiantuntijoiden mukaan tupakkayhtiöiden johtohenkilöt syyllistyivät vuosina 1972 – 2002 törkeään terveyden vaarantamiseen ja satoihin tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin, murhayrityksiin ja murhiin.   Tupakkayhtiöt panivat toimeen joukkomurhan markkinoidessaan kevytsavukkeita valheellisesti.  Aineisto sisältää yli sata yksityiskohtaista todistetta tästä menettelystä ja tämä kova totuus selviää lukijalle jo tutkintapyynnön sivuilta 1 – 5.
Oikeuslaitoksessa jutun on ratkaissut asiantuntematon pikku virkamies.  Kihlakunnansyyttäjä Rinkinen teki päätöksensä täysin ohi todistusaineiston viittaamalla Helsingin hovioikeuden vuonna 2010 antamaan tuotevastuutuomion.  Tämän tason virkamies on pysäyttänyt Suomen historian tärkeimmän oikeudenkäynnin ja pysäyttänyt sen kenties lopullisesti.  Valtakunnansyyttäjän ei ole pakko tutkia asiaa eikä pakko määrätä asiaa esitutkintaan.
Oikeuslaitoksen edustajat voivat yleensä luottaa siihen, ettei kukaan ryhdy tarkastamaan heidän ratkaisemiensa juttujen sisältöä.  Kevytsavukejutun aineisto on kihlakunnansyyttäjä Rinkisen arkistossa eikä siitä ole annettu julkisuuteen edes jäävuoren huippua.  Tupakkayhtiöiden johtajat eivät luultavasti saa menettelystään mitään rangaistuksia, mutta sähköisen viestinnän aikana asian ei ole pakko päättyä pelkästään tähän.  Kuvaus aineistosta voidaan levittää suurelle joukolle lukijoita.  Kansalaisilla on oikeus saada tieto vuosina 1972 – 2002 toteutetuista rikoksista ja tieto tukee myös yhteiskunnan tavoitetta tupakan poistumisesta vuoteen 2030 mennessä.  Kevytsavukeharhautuksesta kertominen auttaa myös torjumaan uusien nikotiinituotteiden, kuten sähkösavukkeiden, markkinointia massamme.

Erkki Aurejärvi







Kevytsavukejutun aineisto


Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen
Valtakunnansyyttäjänvirasto

Asia:
Olemme tehneet 21.9.2017 tutkintapyynnön kevytsavukkeiden harhaanjohtavaan markkinointiin sisältyvistä rikoksista.  Pyydämme, että valtakunnansyyttäjä määrää poliisin suorittamaan asiassa esitutkinnan.
Keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapalan on tehnyt 27.10.2017 päätöksen esitutkinnan aiheettomuudesta.  Haapalan mukaan asiassa ei ole syytä epäillä mitään rikosta, koska tutkintapyynnössä kuvattua menettelyä oli jo arvioitu Espoon kihlakunnanoikeuden päätöksessä 2.4.1993, korkeimman oikeuden ratkaisussa 7.6.2001, Helsingin käräjäoikeuden päätöksessä 10.10.2008 ja Helsingin hovioikeuden tuomiossa 10.10.2010.   Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on päätynyt 13.9.2018 samaan lopputulokseen hovioikeuden vuoden 2010 tuomion nojalla.
Edellä mainitut päätökset eivät täytä oikeudellisille ratkaisuille kuuluvia vaatimuksia.  Päätökset on tehty täysin ohi tutkintapyynnön sisältämän seikkaperäisen näytön.  Pyydämme valtakunnansyyttäjää arvioimaan tutkintapyynnön yksityiskohtaisia perusteluita ja pyynnössä selostettuja todisteita ja ratkaisemaan asian niiden nojalla.
Seuraava esitys perustuu aineistoon, joka on 29.8.2018 mennessä toimitettu kihlakunnansyyttäjä Rinkiselle.  Aineisto sisältää yli sata yksityiskohtaista perustelua ja todistetta, mutta Rinkinen on sivuuttanut niistä jokaisen.

21.9.2017 tehty tutkintapyyntö
”Keskusrikospoliisi
Jokiniemenkuja 4, 01370 Vantaa
Tutkintapyyntö rikoksista, joita Suomen tupakkateollisuuden edustajien on syytä epäillä tehneen markkinoidessaan niin sanottuja kevytsavukkeita vuosina 1972 – 2002

                                                    PERUSTELUT

I T I I V I S T E L M Ä
Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Yhtiöt markkinoivat kevytsavukkeita täysin vaarattomina tai ainakin vain vähän haitallisina, vaikka yhtiöiden edustajat tiesivät jo vuonna 1972, että kevytsavukkeet olivat yhtä tappavia kuin muutkin savukkeet. 
Kevytsavukkeet vahingoittivat vuosina 1972 - 2002 Suomessa satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi täyttivät rikoslain 34 luvun 5 §:n mukaisen törkeän terveyden vaarantamisen, rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn ja rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaisen murhan tunnusmerkistöt.
Tupakkayhtiöt harhauttivat kuluttajia tavalla, jota rikosoikeuden klassisissa opeissa on kuvattu venäläisen ruletin avulla:
-        A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:5.
-        A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 5:1.

Kevytsavukkeiden markkinoinnissa oli kysymys juuri venäläisestä ruletista.  Jos savukkeen todelliseksi riskiarvoksi merkitään 1.000, lähtökohta savukkeiden markkinoinnissa on ollut: ellet usko, että tupakoinnin riskiarvo on 0, usko edes, että se on vain 100.

Vuoteen 2002 mennessä noin 49 % kaikista tupakoitsijoista oli siirtynyt polttamaan kevytsavukkeita.  Tärkeimpiä markkinointivälineitä olivat savukerasiat (Liite 1).
Liite 1. Harhaanjohtavat tiedot oli merkitty jokaiseen savukerasiaan.  Rasioissa käytettiin kevyt-nimikkeistöä ja niihin oli painettu valheelliset pitoisuusmerkinnät.  Kevytsavukkeiden polttajat näkivät tämän informaation useita kertoja päivässä.  Savukerasiat olivat tärkein viestintäväline kevytsavukkeiden markkinoinnissa. 
Tupakkayhtiöt mainostivat kevytsavukkeita myös sanoma- ja aikakauslehdissä ja kaikissa muissakin yleisissä mainosvälineissä.  Mainonta oli massiivista vuonna 1978 voimaan tulleeseen tupakan mainoskieltoon saakka ja jatkui vähäisempänä vuoteen 2002.

II LAINSÄÄDÄNTÖ JA OIKEUSKÄYTÄNTÖ
Suomen lainsäädännössä ei ole milloinkaan tunnettu ”kevytsavukkeita”.  Savukkeet oli vuosina 1981 - 1992 ryhmitelty tupakkalaissa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”, mutta kevyt-terminologiaa ei laissa käytetty (Liite 2). 
Liite 2. Jako ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin” savukkeisiin oli siis laissa 12 vuoden ajan.  Termit ”haitallinen” ja ”erittäin haitallinen” olivat kielteisiä ilmauksia.  Tupakkayhtiöt käyttivät markkinoinnissaan myönteisiä ilmauksia ”kevyt” ja vahva”.  Yhtiöt käyttivät näitä nimityksiä ennen haittaluokitusta vuosina 1972 – 1981, haittaluokituksen voimassaoloaikana 1981 – 1992 ja luokituksen kumoamisen jälkeen vuosina1993 - 2002.
Kevytmarkkinointi kiellettiin Euroopan unionin tupakkatuotedirektiivissä 15.5.2001 ja sen jälkeen Suomen tupakkalain 7a §:ssä 30.9.2002 lukien.  Tupakkalain 7a § kuuluu:
”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa.
Nykyään kielto on vuoden 2016 tupakkalain 33 §:ssä. - Pieni osa kevytsavukkeiden historiasta on selvitetty Helsingin käräjäoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa vuosina ajetussa 2005 – 2010 tuotevastuuoikeudenkäynnissä.  Käräjäoikeus hylkäsi kanteet 10.10.2008 ja hovioikeus 31.5.2010 (Liite 3). 
Liite 3. Kantajina oikeudenkäynnissä olivat Maija A ja Ninja B ja vastaajina Amer Oy ja British American Tobacco Finland Oy, entinen Suomen Tupakka Oy.  Kantajat vaativat vastaajayhtiöiltä vahingonkorvausta savukkeiden aiheuttamista taudeista (nikotiiniriippuvuus, keuhkosyöpä ja keuhkoahtauma).  Jutussa oli useita eri kanneperusteita: lapsille markkinoiminen, lapsille myyminen, ympäristön tupakansavun vaarallisuuden salaaminen ja kiistäminen, nikotiinimanipulaatio, viranomaisten painostaminen ja varoitusmerkintöjen peittely.  Kevytsavukemarkkinointi muodosti yhden perusteen.  Sitä käsiteltiin hovioikeuden tuomioissa suppeasti, vain viiden kapealla ladotun sivun verran.
Ninja B siirtyi kevytsavukkeisiin vuonna 1977 ja Maija A vuonna 1979.  Maija A poltti muutaman vuoden ajan Belmont Extra Mild -savukkeita ja vuodesta 1983 alkaen tupakointinsa lopettamiseen saakka Belmont 2002 savukkeita.  Ninja B poltti vuosina 1977 - 1990 Amerin valmistamia Belmont Extra Mild -savukkeita ja vuosina 1990 - 2003 BAT Finlandin Barclay-savukkeita.  Kumpikin siirtyi kevytsavukkeisiin terveyssyistä.
Hovioikeus vapautti tupakkayhtiöt sillä perusteella, että lääkintöhallitus oli alun perin 1970-luvulla ajanut savukkeiden jaottelua ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin” (Liite 4). 
Liite 4. Sekä siviilioikeudellinen tuotevastuu että rikosvastuu koskevat tuotteen liikkeelle laskijan suhdetta kuluttajiin.  Valvontaviranomaiset eivät ole osapuolia tässä suhteessa.  Se, ettei lääkintöhallitus aluksi puuttunut kevytsavukkeiden markkinointiin, ei mitenkään vapauta tupakkateollisuuden edustajia vastuusta.  Voidaan ajatella tilannetta, jossa mies pahoinpitelee toista ihmistä kadulla eikä vieressä seissyt poliisi puutu asiaan.  Poliisi on saattanut syyllistyä virkarikokseen, mutta pahoinpitelijä tuomitaan joka tapauksessa teostaan.  Tupakkayhtiöt johtivat kuluttajia harhaan vuosina 1972 – 2002 ja niiden edustajille kuuluu rikosvastuu koko siltä ajalta siitä huolimatta, että lääkintöhallitus aluksi seurasi tätä menettelyä passiivisesti. – Tupakkayhtiöiden suhde toisaalta viranomaisiin ja toisaalta kuluttajiin ovat juridisesti eri asioita.  Tämä oli perustana muun muassa tuotevastuulain säätämisessä.  Ks. kirjallinen todiste 1.
Hovioikeus on lisäksi sivuuttanut sen, että lääkintöhallitus vaati vuodesta 1986 kevytmarkkinoinnin lopettamista.  Suomessa käytiin vuosina 1986 – 2002 viranomaisten ja tupakkayhtiöiden välillä kevytsavukkeista kiistaa, joka päättyi vuoden 2002 kieltoon.  Hovioikeuden käyttämä perustelu ei voisi ajallisestikaan koskea vuosein 1986 – 2002 menettelyä.
Lääkintöhallituksen väärä käsitys ei kuitenkaan voinut oikeuttaa tupakkayhtiöitä valehtelemaan kuluttajille, joten hovioikeuden tuomio on väärä.  Tuomiossa on kuitenkin ratkaistu oikein eräitä näyttökysymyksiä.  Seuraavassa on viittauksia tähän näyttöön.  Kantajien todisteista käytetään merkintöjä KT ja KTA ja Amer Oy:n todisteista merkintää A.

III RIKOSOIKEUDELLINEN NÄYTTÖ
     A. Hallituksen esitys 40/2002 vp
Tupakkalain 7a §:n perustana olivat Euroopan unionin vuoden 2001 tupakkatuotedirektiivi (2001/37/EY) ja hallituksen esitys 40/2002 vp.  HE:ssä todetaan:
”Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a §, jonka 1 momentin mukaan sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa. Säännös on tupakkatuotedirektiivin 7 artiklassa. Tiettyjen ilmaisujen, kuten esimerkiksi vähätervainen "low tar", erittäin kevyt "ultra light", kevyt "light" ja mieto "mild", nimitysten, kuvien ja kuvallisten tai muiden merkkien käyttö tupakkatuotteen pakkauksessa saattaa johtaa kuluttajaa harhaan antamalla vaikutelman, että nämä tuotteet olisivat vähemmän vahingollisia sekä aiheuttaa kulutustapojen muutoksia. Myös tupakointikäyttäytyminen ja riippuvuus vaikuttavat sisään hengitettyjen aineiden määriin, mikä tosiseikka ei ilmene tällaisten ilmaisujen käytössä.”
Tupakkalain 7a §:n perustelut sisältävät erinäisiä rikosmääritelmiä: joka syyllistyy edellä kuvattuun menettelyyn, on syypää törkeään terveyden vaarantamiseen, törkeän pahoinpitelyn yritykseen ja täytettyyn törkeään pahoinpitelyyn, murhayritykseen ja täytettyyn murhaan.  Perustelut sisältävät lisäksi näytön siitä, että tupakkayhtiöiden edustajat ovat tosiasiallisesti syyllistyneet näihin rikoksiin.  Tupakkalakiinhan ei olisi turhaan otettu kevytsavukkeiden kieltoa (Liite 5). 
Liite 5. Tupakkalain 7a § on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeriön ja tuotevalvontakeskuksen yhteistyönä, ja näillä viranomaisilla on ollut vuosikymmenien aikana kertyneet havainnot kevytsavukkeiden markkinoinnista ja kiellon tarpeellisuudesta.

     B. Hovioikeuden selostama näyttö
          1. Vaaran salaaminen kuluttajilta
Hovioikeuden tuomion sivulla 69 todetaan:
”Asiassa on riidatonta, etteivät Amer ja BAT Finland ole varoittaneet kuluttajia vähemmän haitta-aineita sisältäneiden savukkeiden erityisistä terveysvaaroista liittyen kompensaatioilmiöön.”
Tässä on asian ydin.  Tupakkayhtiöt ilmoittivat jo vuonna 1972 terveysviranomaisille, että kevytsavukkeet ovat yhtä vaarallisia kuin tavalliset savukkeet, mutta kauppasivat samaan aikaan näitä tuotteita kuluttajille haitattomina tai vain vähän haitallisina.

          2. Henkilötodistelu kevytsavukemarkkinoinnin vaikutuksista kuluttajien harkintaan
Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä kuultiin keskeisinä todistajina niitä lääkintöhallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä, jotka toimivat tupakkamarkkinoinnin valvontaviranomaisina vuosina 1972 – 2002.  Heitä olivat muun muassa lääkärit Matti Rimpelä, Harri Vertio ja Arja Rimpelä.  Hovioikeuden tuomiossa on tiivistelmä heidän kertomuksistaan (sivu 68):
”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä).”
”Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä). Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”
Tässä on asiaa tuntevien todistajien valaehtoinen kuvaus kevytsavukkeiden merkityksestä.  Tupakkayhtiöiden edustajat pitivät savukkeiden kulutusta yllä juuri kuvatulla tavalla.

     C. Keuhkosairauksia hoitavien lääkäreiden kokemukset
Suuri osa kevytsavukkeiden aiheuttamista kuolemista on sattunut vasta vuoden 2002 jälkeen.  Syöpää, hengityselinsairauksia ja sydäntauteja hoitavat lääkärit ovat panneet tämän merkille.  Helsingin Sanomissa oli 4.9.2004 seuraava haastattelu:
                      ”Lääkärit: Usko kevytsavukkeiden vaarattomuuteen elää yhä Suomessa”
                      ”Tupakkatehtaat ovat olleet ovelia ja huijanneet ihmisiä”
”Ylilääkäri, professori Pentti Tukiainen ja ylilääkäri Henrik Riska törmäävät tupakoinnin tuloksiin tuon tuostakin työssään Helsingin Meilahden sairaalan klinikalla.”
”Keuhkosairauksien klinikan ylilääkärit lähettävät kipakat terveiset tupakkayhtiöille, jotka ehtivät myydä niin sanottuja kevytsavukkeita vuosikausia.  ’Tupakkatehtaat ovat olleet ovelia ja huijanneet ihmisiä.  Kevytsavukkeissa on ollut tavallisia savukkeita suurempi määrä nikotiinia, joka aiheuttaa riippuvuutta.  Samalla yhtiöt ovat uskotelleet, etteivät ne ole yhtä vaarallisia kuin tavalliset tupakat’, Tukiainen kertoo.”

IV SUHTAUTUMINEN KEVYTSAVUKKEISIIN VUOSINA 1972 - 2002
    A. Terveysviranomaisten väärä käsitys 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella

Terveysviranomaiset ajoivat 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa savukkeiden luokittelua ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Viranomaiset halusivat luoda vähän tervaa, häkää ja nikotiinia sisältävien savukkeiden luokan siinä luulossa, että nämä savukkeet olisivat tupakoitsijoille vähemmän vaarallisia.  Suomen tupakkayhtiöt tiesivät, että terveysrintaman luulo oli väärä.  Tupakkayhtiöissä tiedettiin jo 1970-luvun alussa, että kevytsavukkeet olivat yhtä tappavia kuin muutkin savukkeet.
Viranomaisten kanssa vuosina 1972 - 1980 käydyissä neuvotteluissa ja myös julkisissa lausumissaan tupakkayhtiöt vastustivat haitallisuusluokitusta.  Yhtiöt eivät halunneet, että niiden tuotteita nimitettäisiin ”haitallisiksi” ja ”erittäin haitallisiksi”.  Toinen syy vastarintaan oli verotus.    Kulutuksen suuntautumista erittäin haitallisista savukkeista haitallisiin olisi tehostettu veroporrastuksella, joka siinä vaiheessa olisi ollut tupakkateollisuudelle hyvin epäedullinen.  Vuonna 1972 kevytsavukkeiden markkinaosuus oli aivan vähäinen ja vuonna 1980 vasta 10 %, joten vero olisi kohdistunut 90 %:iin kaikista savukkeista.
Nämä olivat vastarinnan todelliset syyt. Neuvotteluissa yhtiöt kuitenkin vetosivat kuluttajien suojelemiseen harhautukselta.  Tämä perustelu oli sinänsä täysin paikkansa pitävä, mutta yhtiöiden näkökulmasta vain tekosyy.  Eivät tupakkayhtiöt piitanneet kuluttajien hengestä eikä terveydestä.
    
B. Tupakkayhtiöiden edustajien ”rehellisyys” vuosina 1972 - 1980
          1. ”Rehellisyyden” rikosoikeudellinen merkitys
Vastustaessaan haitallisuusluokitusta vuosina 1972 – 1980 tupakkateollisuuden edustajat puhuivat totta valvontaviranomaisille.  He kertoivat siitä, että kevytsavukkeet olivat yhtä tappavia kuin vahvat savukkeet.  Rikosvastuun näkökulmasta on selvää, ettei tämä totuudellisuus antanut tupakkayhtiöille minkäänlaista oikeutta valehdella tupakoitsijoille. 
Rikosvastuuseen yhtiöiden totuudelliset lausumat vaikuttavat niin, että yhtiöiden edustajien aiheuttamat henkilövahingot olivat alusta saakka tahallisia.  Kyse ei ollut missään vaiheessa tuottamuksellisista rikoksista.  Niinpä tupakkayhtiöiden edustajat syyllistyivät
-        törkeään terveyden vaarantamiseen (rikoslain 34:5) eivätkä tuottamukselliseen terveyden vaarantamiseen (rikoslain 34:7),
-        törkeisiin pahoinpitelyihin (rikoslain 21:6) eivätkä pelkästään törkeisiin vammantuottamuksiin (rikoslain 21:11) ja
-        murhiin (rikoslain 21:2) eivätkä pelkästään törkeisiin kuolemantuottamuksiin (rikoslain 21:9). 
Tupakoitsijoiden harhauttaminen oli aina suunnitelmallisen tahallista.
  
       2. Tupakkayhtiöiden kirjalliset lausumat vuosina 1972 - 1980
Tupakkateollisuuden edustajat totesivat vuosina 1972 – 1980 useita kertoja nimenomaisesti, että jaottelu mietoihin ja muihin savukkeisiin oli tupakoitsijoita harhaanjohtava ja että tupakoitsijat polttivat niitä turvallisin mielin ja siirtyivät kevytsavukkeisiin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Liite 6). 
Liite 6. KTA 679/A12, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lähetekirje tupakkaneuvottelukunnalle 31.7.1972.  Tupakkatehtaiden Yhdistys oli Amer Oy:n, Rettig Oy:n ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n yhteiselin, jota yhtiöt käyttivät suhteessaan viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin ja myös savukkeiden markkinoinnissa.
                      TTY toteaa kirjeessään:
”Tupakkateollisuus ei pidä mielekkäänä jaottelua mietoihin ja muihin savukkeisiin.  Toistaiseksi ei ole esitetty varmaa näyttöä, joka terveydellisistä syistä puoltaisi mainittua jaottelua.  Lukuisissa tutkimuksissa on huomautettu, että nikotiinipitoisuudeltaan ’mietoon’ savukkeeseen siirtynyt tupakoitsija on lisännyt polttamiensa savukkeiden lukumäärää tyydyttääkseen nikotiinintarpeensa.  Nikotiinimäärän saavuttamiseksi poltettu tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.  Näin ollen asetusjaoston tavoittelema terveydellinen näkökohta joutuu kyseenalaiseksi.”
Tämän tupakkateollisuus siis tiesi vuonna 1972.  TTY:n mainitsemat tutkimukset oli suoritettu pääasiassa Yhdysvalloissa ja Englannissa.
Samaan aikaan kesällä 1972 Amer Oy laski liikkeelle Form-nimisen kevytsavukkeen, jota vauhditti massiivinen mainoskampanja:
”Ihmiset, jotka haluavat vähemmän tervaa ja nikotiinia, ovat valinneet Formin.”
A 15, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 13.3.1976:
”Teollisuuden mielestä luokitusmäärittely ei ole onnistunut, koska tähän mennessä ei ole missään voitu tieteellisin perustein suorittaa sellaisia pitoisuuskynnyksiä, jotka terveydelliseltä kannalta olisivat ratkaisevia.
Lisäksi teollisuus toteaa, että ilman tieteellistä pohjaa määritellyt luokitusrajat saattavat johtaa kuluttajaa harhaan.  Näin sen vuoksi, että nämä rajat kiinnittävät kaiken hänen huomionsa vakiosti polttavan analyysikoneen antamiin pitoisuusarvoihin, vaikka yksilöllisellä tupakointitavalla on todettu olevan suurin merkitys tupakoitsijan saamiin terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidimääriin.”
Tämä lausunto oli siis vuodelta 1976.  Toisaalta kaikki kolme tupakkayhtiötä olivat vuodesta 1972 lähtien kilpailleet kasvavista kevytsavukemarkkinoista.  Suomen markkinoilla olivat muun muassa Belmont, Marlboro, Form, Partner, Kent, Pall Mall ja Kent, joista jokaista markkinoitiin keveinä ja vähäiseen terva- ja nikotiinipitoisuuteen vedoten.  Form-mainoksissa sanottiin: ”Katso, mitä vedät sisääsi:” 
Tupakkayhtiöt puhuivat totta sosiaali- ja terveysministeriölle, mutta lähettivät tupakoitsijoille valheellisen sanoman.
KT 38, Kauppias-lehti 1.3.1978, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi:
Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.”
Näin Lintuniemi sanoi Kauppias-lehdessä vuonna 1978, mutta tupakkayhtiöt jatkoivat silti kuluttajien hämäämistä.  Tupakoitsijoiden kuvitelmat olivat hyvin tupakkateollisuuden tiedossa, sillä tupakkayhtiöt teettivät tiuhasti kuluttajatutkimuksia, joissa kysyttiin nimenomaan tupakoitsijoiden käsityksiä kevytsavukkeiden terveellisyydestä.
KTA 680/A 23, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 20.8.1978
                      TTY toteaa:
”Tämä näkemys aiheutti tiedemaailmassa ja myös tupakkateollisuuden parissa eriäviä mielipiteitä.  Vuonna 1977 Englannissa oltiin valmiina suhtautumaan epäröiden mietojen savukkeiden etuihin verrattuna vahvoihin savukkeisiin.  Ihmisten polttamistavat simuloitiin tietokoneella ohjattuun polttokoneistoon ja tällöin havaittiin, että mietojen savukkeiden polttajat useimmissa tapauksissa saivat elimistöönsä enemmän tervaa ja hiilimonoksidia, joskus jopa nikotiiniakin, kuin vahvojen savukkeiden polttajat.  Yleisenä piirteenä voitiin havaita, että ei savukkeen väkevyys, vaan yksilöllinen polttotapa ratkaisi ainesosien saannin määrän.”
Tupakoitsijoille Suomen tupakkatehtaat kauppasivat kevytsavukkeita, joista tupakoitsijat saisivat elimistöönsä vain vähän tervaa ja nikotiinia.  Kevytsavukkeiden markkinaosuus oli noussut 8 %:iin, joten valheelliset tiedot levisivät joka päivä yli 80.000 savukerasian pinnoilla.
KTA 687/A25, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 11.9.1979.  Lausunnossa sanotaan:
”Vaikka jotkut tutkimukset saattavatkin osoittaa, että poltettujen savukkeiden määrä ei lisäänny miedompiin savukkeisiin siirryttäessä, on havaittu, että mietoja savukkeita poltetaan eri tavalla kuin voimakkaampia ja että tämän erilaisen polttotavan seurauksena sisään hengitetyt nikotiini- ja CO-määrät ovat suurempia poltettaessa mietoja savukkeita (Lund – Olin – Westling).  Tätä tukevat myös lukuisat teollisuuden omat tutkimukset.”
Tupakkatehtaiden Yhdistys ry ilmoitti tuntevansa teollisuuden omat tutkimukset.  Tämä piti paikkansa.  Suomen tupakkateollisuuden edustajat tiesivät jo 1960-luvulla, että käsitys kevytsavukkeiden vähemmästä haitallisuudesta oli väärä.  Tutkimukset oli tehty pääasiassa Philip Morrisin tutkimuskeskuksessa Virginian Richmondissa, BAT:n laboratorioissa Englannin Southamptonissa ja R.J.Reynoldsin tutkimuslaitoksessa Pohjois-Karolinan Winston-Salemissa.  Kollega-lehdessä 4/1969 oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Erik Erlundin haastattelu:
”Onko tupakkateollisuus selvillä uusimmista lääketieteellisistä tutkimuksista, jotka selvittelevät tupakoinnin vaikutusta terveyteen?
Ulkomaisten tupakkayhdistysten kanssa solmimiensa yhteistyösopimusten perusteella tehtaat saavat ulkomailta alaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia käytettäväkseen.  Aiheeseen liittyvää materiaalia toimitetaan tehtaille jonkin verran myös yhdistyksemme toimesta.  Kotimaassa julkaistavat tutkimukset tulevat tietenkin myös tupakkateollisuuden tietoon.”
Suomen tupakkayhtiöillä oli perusteelliset tiedot kevytsavukkeiden ominaisuuksista jo ennen näiden savukkeiden laskemista Suomen markkinoille.  Yhtiöillä oli paremmat tiedot kuin tupakkaneuvottelukunnalla, sosiaali- ja terveysministeriöllä ja lääkintöhallituksella.
KT 40, Teollisuus-lehti 7 -8/1980, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi totesi:
”Juuri kevytsavukkeidenhan ajateltiin olevan jonkinasteinen ratkaisu tupakkaongelmaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmiset polttavat niitä aikaisempaa enemmän ja vieläpä turvallisin mielin.”
Tupakkateollisuus oli selvittänyt ihmisten käsitykset kevytsavukkeiden turvallisuudesta ja se hyödynsi näitä käsityksiä markkinoidessaan kevytsavukkeita terveystuotteina.
KT 45, Rettig Oy:n hakemus markkinatuomioistuimelle 21.5.1980:
”Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy:n ”Kevytsavuke 1:n tuotetunnus ”1” on harhaanjohtava, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan, että savukelaatu ”1” sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0,1 mg nikotiinia ja että savukelaatu ”1” olisi (jopa) melkein haitaton.”
Mistä Rettig Oy tiesi, mitä kuluttajat erehtyivät luulemaan?  Rettig Oy tiesi sen siitä, että oli antanut Kuluttajatieto ry:n tutkia tupakoitsijoiden mielipiteitä ”Kevytsavuke 1:stä”.  Kuluttajien erehdys ei kuitenkaan estänyt Rettigiä markkinoimasta omia kevytsavukkeita melkein haitattomina.
KT 42, Suomen Tupakkalehti 4/1980, BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salo kirjoitti:
”Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”
KTA 681/A 26, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 27.11.1980
TTY kirjoitti:
”Lukuisat tutkimukset (kirjallisuusviitteet 1 – 15) osoittavat, että tupakoitsijat siirtyessään miedompiin savukkeisiin kompensoivat eron muuttamalla tupakointitapojaan joko lisäämällä poltettujen savukkeiden määrää, vetämällä savua syvemmälle henkeen, ottamalla useampia tai pitempiä henkosia tai polttamalla savukkeista pidemmän osan sekä että ns. mietojen savukkeiden polttajien veressä  saattaa olla enemmän hiilimonoksidia ja nikotiinia.”
”Kansainväliset huomattavat tieteelliset todisteet osoittavat, että tupakointitottumusten muuttamisella pakottamalla nk. miedompiin tuotteisiin saattaa olla haitallisia vaikutuksia.  Monet tiedemiehet ovat sitä mieltä, että mikäli nikotiinimäärää vähennetään, tupakoitsija pyrkii korvaamaan sen polttamalla enemmän, nopeammin, kiihkeämmin ja loppuun asti.”


Nämä ilmaisut muodostavat pohjan vuosien 1972 – 2002 menettelyä koskevalle rikosoikeudelliselle arvioinnille.  Tupakkateollisuuden edustajien rikokset olivat alusta saakka tahallisia eivätkä pelkästään tuottamuksellisia.

     C. Lääketieteellinen kritiikki
Muutamat lääketieteen tutkijat havaitsivat jo 1970-luvulla kevytmarkkinoinnin harhaanjohtavuuden ja 1980-luvulla tämä seikka muuttui lääketieteessä vallitsevaksi (Liite 7).
Liite 7. KTA 747/A 383, Helsingin Sanomat 5.10.1975.  Lääketieteen lisensiaatti Matti Rimpelä totesi artikkelissaan:
”Lääketieteellinen tieto on muutettu myyntivaltiksi: Miksi tupakkamainokset saavat vieläkin harhauttaa?”
”Tässä tilanteessa on tupakkateollisuus lähtenyt myymään uusia, ns. kevyempiä. puhtaampia savukkeita, joissa on ’tehokkaampi suodatin’.  Teollisuuden päämäärä on selvä: On saatava tupakoitsijat ja ennen kaikkea lapset uskomaan, että tutkimus on tuottanut vaarattomia, jopa terveellisiä savukkeita, joita voi huoletta poltella.
Laatusana puhtaampi muuttuu helposti mielessä puhtaaksi ja vähemmän tervaa tuntuu siltä, kuin tervaa ei olisi lainkaan.”
KTA 683/A 82, Helsingin Sanomat 4.9.1980:
“Ahnas imu muutti tupakkakäsitykset: Kevytsavuke onkin raskas”
”Väkevästä tupakasta kevytsavukkeisiin siirtynyt kuvittelee vaihtaneensa ruumisarkunnaulat nupeihin.  Ajatellaan, että viisi kevyttä vastaa yhtä väkevää.  Tosiasiassa kevytsavukkeiden polttaminen voi olla vaarallisempaa kuin vahvan tupakan.”
”Lääkintöhallitus ei puhu mielellään kevytsavukkeista.  Nimitys on syntynyt tupakkateollisuuden käännöksenä: englannissa ’light’, ruotsissa ’lätt’.”
KTA 744/A 369, Helsingin Sanomat 19.6.1985:
”Myrkkytutkijat koolla Kuopiossa.  Kevytsavukkeet eivät ole muita vaarattomampia”
”Väitteet kevytsavukkeiden vaarattomuudesta on osoitettu harhaanjohtaviksi.  Euroopan toksikologiyhdistyksen kansainvälisessä kokouksessa Kuopiossa julkistettu tutkimus osoittaa, että tupakoitsija imee kevytsavukkeista sisäänsä yhtä paljon vaarallisia aineita kuin tavallisista savukkeista.”
”Siksi myös valtion teknillisen tutkimuslaitoksen mittaamat, tupakka-askien kylkiin painetut luvut myrkkypitoisuuksista ovat harhaanjohtavia.”
 
    D. Terveysviranomaisten asenteen muuttuminen
Lääketieteen tutkimustuloset ja kritiikki saivat terveysviranomaiset tiedostamaan kevytsavukemarkkinoinnin harhaanjohtavuuden.  KTA 684/A 86, Helsingin Sanomat 2.11.1985:
”Lääkintöhallitus suunnittelee muutosta, jolla poistettaisiin savukkeiden jako haitallisiin ja erittäin haitallisiin.  Ei nimittäin ole voitu osoittaa, että kevytsavukkeet olisivat muita terveellisempiä.”
”Päinvastoin uskotaan, että monet tupakoinnin lopettamistakin harkitsevat ovat siirtyneet käyttämään kevytsavukkeita, koska mielikuva ’keveydestä’ ja ’mietoudesta’ antaa käsityksen suuremmasta terveellisyydestä.”
     E. Professori Arja Rimpelän raportti
Lääkintöhallitus pyysi vuonna 1985 professori Arja Rimpelää laatimaan tutkimuksen kevytsavukkeiden suhteesta tavallisiin (”keskitervaisiin”) savukkeisiin.  Professori Rimpelä sai 15.5.1986 valmiiksi 89-sivuisen tutkimusraportin, jonka liitteenä oli laaja lääketieteellinen lähdeluettelo.  Tutkimuksen aineistona olivat savukepakkaukset, jotka olivat kevytsavukkeiden tärkeimpiä markkinointivälineitä.  Rimpelä totesi moneen kertaan, että savukepakkausten pitoisuusmerkinnät ja savukkeiden markkinointi keveinä johtivat kuluttajia harhaan. Rimpelä vaati kevytsavukkeiden ja kevytmarkkinoinnin kieltämistä (Liite 8).
Liite 8. Professori Rimpelän raportti muodosti erittäin tärkeän vaiheen kevytsavukkeita koskevassa taistelussa.  Hän toteaa raporttinsa sivuilla 7 – 8 (KT 47): 
”Tupakoitsijalle on olennaista tietää, onko savukepakkausten kannessa ilmoitetuilla haitta-ainemäärillä ja savukkeiden haitallisuusluokituksella merkitystä hänen terveytensä kannalta.  Mikäli näin ei ole, antavat pakkausten merkinnät tupakoitsijalle virheellisen mielikuvan ja saattavat ohjata siirtymistä oletettujen terveysvaikutusten kannalta vähemmän haitallisiin tuotteisiin tai aloittamista näillä sen sijaan, että savukkeiden käytöstä kokonaan luovuttaisiin.”
Sivulla 18 Rimpelä kirjoittaa (KT 50):
Puhtaasti liikeperiaatteella toimivat tupakkatehtaat eivät luonnollisestikaan ole olleet kiinnostuneita siitä, vähentävätkö kevytsavukkeet myös tupakoitsijan saamia haitta-ainemääriä.”
Edelleen Rimpelä kirjoitti (KT 51):
”Suositus 2.  Savukemerkkien nimistä poistetaan sanat, jotka viittaavat vähän haitta-aineita antavaan tuotteeseen.  Uusille kyseisiä laatusanoja käyttäville savukemerkeille ei anneta myyntilupaa.”
Suositusten ajaminen läpi vei 16 vuotta, jona aikana kevytsavukkeet tappoivat Suomessa 30.000 - 40.000 ihmistä.
   
     F. Tupakkayhtiöiden vastaus professori Rimpelän raporttiin
Tupakkatehtaiden Yhdistys ry antoi lääkintöhallitukselle 28.8.1986 vastineen Rimpelän raporttiin (KT 52). TTY:n lausunnon sivulla 2 sanotaan:
”Raportissa suositetaan, että savukkeiden valmistajien ei sallittaisi käyttää osana tuotenimeä tai muutoinkaan termejä ”mild”, ”extra mild”, ”special” tai ”light”. Tämä suositus estäisi kuluttajia saamasta tuotteista oikeaa tietoa, jonka katsotaan liittyvän makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään. Pyydämme, että lääkintöhallitus ei hyväksyisi tätä ehdotusta.”
Vastineen sivu 15 on otsikoitu:
”EHDOTUSTA TERMIEN ’MILD’ JA ’EXTRA MILD’ KÄYTTÄMISEN KIELTÄMISESTÄ EI VOIDA PUOLUSTAA.”
Tekstiosassa TTY toteaa:
”Itse asiassa sanoja ’mild’, ’extra mild’ ja ’light’ käytetään kuvaamaan kyseisen savukelaadun maun voimakkuusastetta tupakoitaessa.”
”Kuluttajat vaativat ja myös odottavat, että heillä on mahdollisuus valita erilaisten makujen ja aromien välillä.  Vuoden 1977 tupakkalaissa ei missään kohtaa kielletä sellaisten sanojen painamista pakkauksiin eikä sellaisten tuotenimien valitsemista, jotka antavat täysin tarkkaa kuluttajatietoa esimerkiksi savukkeen mausta ja aromista.”
Liite 9. Vuonna 1986 kevytsavukkeet olivat jo Suomen tupakkateollisuudelle erittäin tärkeitä.  Niiden osuus savukemarkkinoista oli noussut yli 40 %:n ja oli yhä kasvamassa.  Tupakkateollisuus ei halunnut missään nimessä luopua tästä myyntivaltistaan.  Vuosi 1986 muodosti tärkeän taitekohdan kevytsavukkeiden historiassa.  Tästä eteenpäin tupakkateollisuus kävi viivytystaistelua kevytmarkkinoinnin puolesta.  Lääkintöhallitus ei saanut teollisuutta lopettamaan menettelyään.  Tarvittiin EU-direktiivi ja tupakkalain muutos, ennen kuin teollisuus taipui.

     G. Taistelu kevytmarkkinoinnin lopettamisesta
Tämän jälkeen Suomessa käytiin vuoteen 2002 saakka taistelua kevytmarkkinoinnin lopettamiseksi.  Tupakkateollisuus vastusti kieltoa loppuun saakka (Liite 10).
Liite 10. KTA 685/A 88, Helsingin Sanomat 13.5.1987: ”Kevytsavukkeiden haitoista harhaanjohtavaa tietoa”. 
Tämä Helsingin Sanomien artikkeli on professori Arja Rimpelän kirjoittama ja siinä sanotaan yli kymmenen kertaa, että kevytsavukkeiden markkinointi johtaa kuluttajia harhaan.  Artikkeli alkaa näin:
”Markkinoille on tullut viime vuosina runsaasti uusia savukemerkkejä, joiden väitetään sisältävän vain vähän haitta-aineita.  Yleinen, mutta väärä käsitys on ollut, että mitä vähemmän tervaa, häkää ja nikotiinia savuke sisältää, sitä vähäisemmät ovat sen terveyshaitat.  Savukepakkauksiin painetut tiedot haitta-aineista ja haitallisuusluokitus ovat harhaanjohtavia ja antavat tupakoitsijalle väärän mielikuvan savukkeen terveyshaitoista.”
Tämän jälkeen artikkelissa selostetaan tarkasti tupakkayhtiöiden käyttämää hämäystekniikkaa: yhtiöt ovat lisänneet savukepaperin huokoisuutta, panneet savukkeisiin tiettyjä lisäaineita, kehitelleet ilmastoidut suodattimet, sijoittaneet poikittaisen ilmastointirenkaan tai pitkittäiset ilmastointikanavat ja reikärenkaan niin, että polttokone antaa alhaiset pitoisuusarvot jne.  Tuotekehittelyllä on hämätty sekä polttokonetta että tupakoitsijoita.
KTA 15, Turun Sanomat oli 14.5.1987: ”Kevyttä vaihtoehtoa ei ole”
Haastateltavana ollut professori Arja Rimpelä totesi:
                      “Savukepakkausten tuotetiedot ovat täyttä puppua.”
”Vaikka tupakointikone antaakin eri savukkeille erilaisia arvoja, ne voivat silti sisältää suunnilleen saman verran haitallisia aineita.  Alhaisiin pitoisuuksiin päästään yksinkertaisesti rei’ittämällä filtteri.”
Haastateltavana oli myös tohtori Harri Vertio:
”Ylilääkäri Harri Vertio lääkintöhallituksesta myöntää asian ongelmalliseksi.  Savukkeiden luokittelu haitallisiin ja erittäin haitallisiin voi johtaa kuluttajia harhaan.  Luokittelun lopettamista pohditaan parhaillaan.”
Ilta-Sanomissa kerrottiin 21.11.1997 tutkimustuloksista, joiden mukaan kevytsavukkeet ilmeisesti aiheuttavat syvälle keuhkoihin kehittyvää adenokarsinoomaa.  Artikkelissa haastateltiin kolmea koululääketieteen edustajaa, jotka pitivät todennäköisenä, että kevytsavukkeet ovat jopa muita savukkeita vaarallisempia.  Tupakkatehtaiden Yhdistyksen asiamies Raimo Lintuniemi totesi:
                      ”Näitä tutkimuksia tulee ja menee, ei niitä pidä tuijottaa.”
KTA 299, Suomen Tupakkateollisuusliitto ry:n 15.3.2000 antama lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle sivu 3:
”Tupakkateollisuusliitto katsoo, että tuoteselostusten tehtävä on antaa kuluttajille hyödyllistä tietoa tuotteiden ominaisuuksista, esimerkiksi saman tuoteperheen erimerkkisten savukkeiden mausta ja tervapitoisuudesta.  Tupakkateollisuusliitto esittää tästä syystä, että tuoteperheiden sisällä sallitaan tuotekuvaukset ja että niiden käyttö yhtenäistetään.  Näin ollen esimerkiksi sanan ”kevyt” (”light”) käyttö viittaisi aina tiettyyn tervapitoisuuteen ja ”ultra-” tai ”extra-” tai ”superkevyt” viittaisi toiseen tarkasti määriteltyyn tervapitoisuuteen.”
Vuonna 2000 kevytsavukkeiden osuus Suomen markkinoista oli 49 %, joten kysymys oli tupakkayhtiöille todella tärkeä.
KTA 617, Satakunnan Kansa 15.6.2000. Tupakkateollisuusliiton asiamies Asta Mörsky arvio EU-komission ehdotusta näin (KT-A 617):
”Komissio on lähtenyt liikkeelle terveysnäkökohdista eli kevyttupakan kieltäminen vähentäisi tupakointia.”
”Liiton mielestä kevytsavukkeiden kieltäminen tai varoittavien tekstien suurentaminen eivät vähentäisi tupakointia.”
Tällä kertaa pääsi unohtumaan, että kyseessä oli vain makuvaihtoehto. 
KTA 618, Sanomalehti Karjalainen 15.6.2000:
”Kevytsavukkeet kielletään.  Uusi tupakkadirektiivi läpi parlamentissa”
Asiamies Mörsky sanoi saman kuin Satakunnan Kansassa.  Haastateltavana ollut Suomen Tupakka - BAT Nordic Oy:n viestintäjohtaja Olli Ernvall kertoi:
”Kevyt- ja light -tuotteiden suosio on viime vuosina lisääntynyt.  Yleinen suuntaus on ollut kevyempiin tuotteisiin.  Niin kuin vähän kaikissa tuotteissa.  Kuluttajat ovat pyrkineet vähempi terva- ja nikotiinipitoisiin savukkeisiin.”
Kevyttuotteiden suosio oli lisääntynyt, mutta tupakkateollisuus joutui luopumaan kevytmarkkinoinnista 30.9.2002. 

IV ESIMERKKEJÄ KEVYTSAVUKKEIDEN MARKKINOINNISTA VUOSINA 1972 – 2002
     A. Markkinointi savukerasioissa
Savukerasiat olivat kevytsavukkeiden tärkein markkinointiväline vuosina 1972 – 2002.  Savukerasiat olivat erityisen tärkeitä sen jälkeen, kun tupakan yleinen mainoskielto tuli voimaan 1.3.1978 (Liite 11). 
Liite 11. Keveyteen viittaavat nimitykset ja harhaanjohtavat pitoisuusmerkinnät mahtuivat hyvin pakkauksiin.  Pakkausten eri pinnoille sijoitettiin näkyvin kirjaimin tuotenimet ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Lisäksi savukerasioihin, yleensä niiden kylkiin merkittiin alhaiset haitta-ainepitoisuudet ”tervaa vain n. 14,5 mg/savuke ja nikotiinia n. 0,8 mg/savuke”.
Tupakkatuotteet olivat vähittäismyymälöissä näkyvästi esillä.  Ne oli yleensä sijoitettu erillisiin telineisiin ihmisten silmien korkeudelle.  Tupakkayhtiöiden myyntiedustajat kiersivät myymälöissä tuomassa uusia tuotteita ja asettelemassa tuotteet hyvin nähtäville.  Tällä tavoin markkinointi kohdistui kaikkiin tupakoitsijoihin - 1.200.000 ihmiseen – eikä vain kevytsavukkeiden polttajiin.  Kevytsavukkeiden osuus kaikista tupakkatuotteista oli vain runsaat 10 % mainoskiellon tultua voimaan, mutta osuus lähti hyvään nousuun rasiamarkkinoinnin avulla. 
Lainsäätäjä puuttui tähän viestintämuotoon kahdesti, ensin vuonna 2002 kevytsavukkeiden osalta ja sitten vuonna 2011 kaikkia savukkeita koskevana.  Kevytmarkkinointi kiellettiin tupakkalain7a §:ssä 30.9.2002:
”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa.”

Rasiamarkkinointi ulottui kaikkiin tupakkalaatuihin.  Niinpä tupakkalakiin lopulta vuonna 2011 otettiin säännös, jossa savukerasioiden esillä pito vähittäismyymälöissä kiellettiin kokonaan.  Tupakkalain 8a §:ssä säädetään:

”Tupakkatuotteita tai niiden tavaramerkkejä ei saa pitää esillä tupakan, tupakkatuotteiden, tupakan vastikkeiden, tupakkajäljitelmien eikä tupakointivälineiden vähittäismyynnissä.” (Liite 12)

Liite 12. Tämän lainmuutoksen perustana olivat hallituksen esitykset 180/2009 ja 105/2011.  Niitä on syytä selostaa, koska ne valaisevat kevytsavukkeiden markkinointia vuosina 1972 – 2002 ja erityisesti vuosina 1978 – 2002.

”Tupakkapakkausten suunnittelu ja niiden näkyvä esilläpito ovat olleet merkittävä keino, jonka kautta erityisesti uusiin tupakoitsijoihin on pyritty vaikuttamaan, vaikka tupakan mainontakielto on ollut voimassa jo vuodesta 1977.”
”Vaikka pakkauksen tarkoituksena on alun perin ollut suojata tuotetta, se on nykyään yhä tärkeämpi viestinnän väline. - - Lainsäädännössä tuotteiden pakkausten katsotaan olevan osa tuotteen markkinointia. Kuluttaja-asiamiehen käytännön mukaan pakkaus voi toimia sekä mainosvälineenä että itse mainoksena.”
”Tupakkatuotteita pidetään myyntipaikoissa yleisesti näkyvämmin esillä kuin muita kulutushyödykkeitä.  - - Tupakkatuotteiden laaja ja näkyvä esilläpito sekä läsnäolo päivittäistavarakaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla on myös käsitteellisesti ristirii-
dassa voimassa olevien mainonta- ja myynninedistämiskieltojen kanssa. Tupakkamainontadirektiivin mukaan ”mainonnalla” tarkoitetaan kaikenlaista kaupallista viestintää, jonka tavoitteena taikka suorana tai epäsuorana vaikutuksena on tupakkatuotteen myynnin edistäminen. Kaupallisen viestinnän määritelmä puolestaan vastaa asiasisällöltään Suomessa vakiintuneesti käytettyä markkinoinnin käsitettä. Näin ollen esimerkiksi kaikki sellaiset tupakan markkinointiin liittyvät toimet, joilla pakkaus kuvataan ostajalle mahdollisimman houkuttelevana, voidaan perustellusti rinnastaa tupakan mainontaan.”
Rikoslain näkökulmasta voidaan todeta, että vakavat rikostunnusmerkistöt täyttyivät joka kerta, kun tupakoitsija osti kevytsavukkeita: tupakkayhtiöiden edustajat syyllistyivät rikoslain 34 luvun 5 §:n mukaiseen törkeään terveyden vaarantamiseen, rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaisen törkeän pahoinpitelyn yritykseen ja rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaisen murhan yritykseen.

     B. Sanomalehdet ja muut julkaisut
         1. Form-savukkeet
Tämän tutkintapyynnön liitteinä on valokopiot kolmestakymmenestä Suomessa vuosina 1972 - 2002 julkaistusta kevytsavukemainoksesta.  Niistä voidaan käsitellä muutamaa.
Edellä liitteessä 5 on siteerattu TTY:n 31.7.1972 päivättyä kirjettä, jonka mukaan tupakoitsijat saavat kevytsavukkeista enemmän tervaa kuin tavallisista savukkeista.  Amer-Tupakka mainosti kuitenkin samaan aikaan Form-merkkisiä savukkeita vähätervaisina.  Seuraava värillinen ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 11.7.1972:
”Kokeile savuketta jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.”
”Raakatupakkalaadut ovat erilaisia.  Ne eroavat toisistaan sekä makunsa että sisältämänsä terva- ja nikotiinimäärän suhteen.  Formin valmistukseen käytetään tupakkalaatuja, jotka sisältävät tervaa ja nikotiinia mahdollisimman vähän, mutta antavat Formille kunnon tupakan maun.
Myös savukkeiden suodattimet eroavat huomattavasti toisistaan.  Tiheämmän rakenteensa ansiosta Formin tehosuodatin puhdistaa savun normaalisuodatinta paremmin ja alentaa jo alunalkaen normaalia pienempiä terva- ja nikotiinipitoisuusarvoja.  Siksi Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia, mutta kunnon tupakan maku.
Amer-Tupakka Oy”
Amer-Tupakka Oy mainosti Form-savukkeita nimenomaan lopettamisen vaihtoehtona:
”Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.
Miksi valitsit Formin?
Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”
Liite 13. Liitteessä 6 siteerataan myös lausuntoa, jonka TTY antoi 13.3.1976 sosiaali- ja terveysministeriölle.  TTY:n mukaan koneellisesti mitatut pitoisuusarvot johtivat kuluttajia harhaan, koska yksilöllisellä tupakointitavalla oli todettu olevan suurin merkitys tupakoitsijan saamiin terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidimääriin.
Eivät tupakkayhtiöt kuitenkaan piitanneet tupakoitsijoiden terveydestä.  SUUR SEURA -lehdessä oli 2.8.1976 seuraava koko sivun värikäs Form-mainos:
”Ihmiset, jotka haluavat vähemmän tervaa ja nikotiinia, ovat valinneet Formin.
”Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Polta savuketta, jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Laboratoriokokeet osoittavat, että Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Tervaa vain n. 14,8 mg/savuke ja nikotiinia n. 0,8 mg/savuke.  Mitattu Amer-Tupakka Oy:n laboratoriossa marras-helmikuussa Coresta-menetelmän mukaan.  Formin polttajat pitävät sen makua miellyttävänä ja monet ovat todenneet Formin ärsyttävän kieltä ja kurkkua vähemmän kuin muut savukkeet.”
”Formista tietää, mitä polttaa.
Huumorintajuinen, itsenäinen tyttö, joka ottaa liikunnasta irti tavallista enemmän.  Viihtyy luonnossa ja pyöräilee lomalla muutkin kuin kauppareissut.
Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.
”Miksi valitsit Formin?
Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”
Form oli Amer Oy:n ensimmäinen kevytsavuke.  Muita Amer Oy:n kevytsavukkeita olivat Belmont, Marlboro ja Partner.  Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n kevytsavukkeita olivat, Pall Mall ja Barclay.  Rettig Oy:n merkkejä olivat Kent, Kevytsavuke 5, Kevytsavuke 3, Ultra Kevyt 1, Colt Lights, Colt Ultra ja KEVYTMENTHOL. 

          2. Hovioikeuden vuonna 2010 selostamat mainokset
Belmont. Hovioikeuden tuomiossa lukee:
”Amerin sisäisessä Ameri 2/1975 -lehdessä olleen artikkelin (kirjallinen todiste KT 43) mukaan Belmont -savukkeen markkinoille tuloon, mikä oli tapahtunut ennen tupakkalain säätämistä ja mainostuskieltoa, oli liittynyt voimakas uutuustuotteen mainoskampanja, jonka pääteemana oli ollut 'Belmont-nykysavuke puhtaamman tupakoinnin puolesta'.
Hovioikeus ei mainitse, että artikkelin mukaan Belmontin markkinoinnissa korostettiin Belmontin sisältävän vain vähän tervaa ja nikotiinia.  Tämä jäi hovioikeudelta huomaamatta, vaikka se sanottiin artikkelissa seitsemän (!) eri kertaa.  Lisäksi hovioikeus sivuutti seuraavan kohdan artikkelista:
”Makrotestin tekemän tutkimuksen mukaan 70 % Suomen tupakoitsijoista pitää tervaa ja nikotiinia vaarallisina.”
Tämä Amer Oy:n teettämä kuluttajatutkimus kertoo syyn siihen, miksi tupakkayhtiöt korostivat kevytsavukemarkkinoinnissa tuotteidensa vähäisiä terva- ja nikotiinipitoisuuksia (Liite 14).
Liite 14. Hovioikeuden tuomiot jatkuvat:
Apu -lehdessä vuonna 1975 julkaistun mainoksen (kirjallinen todiste KT 46) mukaan 'Belmont on kansainvälistä makua. Puhtaamman tupakoinnin puolesta'.
Hovioikeus on selostanut tätäkin mainosta puutteellisesti ja jättänyt pois olennaiset osat.  Mainoksessa sanotaan:
”Nykysavuke on Belmont.  Nykyaikaisen savukkeen tulee sisältää vähän tervaa ja nikotiinia, mutta sen tulee myös antaa hyvän tupakan täysi maku.  Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.
NYKYSAVUKKEEN SELOSTE
                      Vähiten tervaa
Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.
Tutkimalla ja valitsemalla juuri oikeat kasvin lehdet pystyttiin terva- ja nikotiinipitoisuutta alentamaan vaikuttamatta sekoituksen täyteen makuun.”
Barclay. Hovioikeuden tuomion sivulla 70 sanotaan:
”BAT Finlandin lääkintöhallitukselle ja lehdistölle elokuussa 1983 toimittamassa materiaalissa liittyen Barclay -savukkeiden markkinoille tuloon (kirjallinen todiste KTA 631) on kuvattu Barclay -savukkeiden poikkeavan olennaisesti muista kevytsavukkeista Actron -suodattimen ansiosta. Materiaalissa on lisäksi korostettu ultrakevyeksi kuvatun Barclay -savukkeen tervapitoisuuden olevan vain yksi milligramma. Kauppalehdessä 29.10.1986 olleen artikkelin (kirjallinen todiste KTA 632) mukaan BAT Finlandin edustaja totesi Barclay -savukkeen kansainvälisen menestyksen olevan niin huikea, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen "muka" vaarallisuudesta.”
”BAT Finlandin Suomen Tupakkalehti -nimisessä lehdessä (kirjallinen todiste KT 53) olleessa Barclay -mainoksessa on todettu muun muassa, että 'Elintarviketeollisuus on löytänyt keveyden: virvoitusjuomat, makeiset, maitotuotteet, lihajalosteeet, oluet... Kuluttajalle elämästä nauttiminen ei enää tuo huonoa omaatuntoa'. Ninja B on lisäksi vedonnut näyttönä BAT Finlandin vähittäiskaupalle suunnatuissa lehdissä sekä BAT Finlandin toimintakertomuksissa 1980- ja 1990-luvulla olleisiin Barclay -savukkeiden mainoksiin (esimerkiksi kirjalliset todisteet KTA 629, KTA 638 ja KTA 640 - 653).
Hovioikeus sivuuttaa sen olennainen seikka, että kantaja esitti varman näytön Barclay-markkinoinnin harkitusta valheellisuudesta.  Kantajan kirjallisessa todisteessa KTA 636 on kopio Valituissa Paloissa 3.6.1994 julkaistusta artikkelista, jossa mainoskonsultti Frederik Gahagan kertoo kevytsavukkeista ja erityisesti Barclay-merkistä:
”Tavallinen ihminen saattaisi luulla, niin kuin tupakkateollisuus haluaakin hänen luulevan, että on turvallisempaa polttaa kevytsavukkeita kuin muita tupakoita.  Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat kuitenkin aivan toista.  Tiedemiehet uskovat, että kevytsavukkeet saattavat olla jopa muita vaarallisempia.
Miten se on mahdollista?  Ensinnäkin vähätervaiset savukkeet antavat monille tupakoijille tekosyyn jatkaa polttamista.  Tupakkayhtiöiden voi päätellä tietävän asian.
Kanadalaisen Imperial Tobacco-yhtiön sisäisten tutkimusraporttien joukossa on ulkopuolisen konsultin laatima muistio, joka koskee vähemmän kuin kuusi milligrammaa tervaa sisältäviä savukkeita.  Muistiossa todetaan: ’Meillä on näyttöä siitä, ettei noiden merkkien polttajista juuri kukaan ole lopettanut.  Eräiden viitteiden mukaan erittäin vähän tervaa sisältävien savukkeiden tulo markkinoille on muuttanut joidenkin lopettamista harkinneiden mielen tarjoamalla heille käyttökelpoisen vaihtoehdon.’  Kuluttajaa sumutetaan.”
”Brown & Williamsson meni niin pitkälle, että kehitti uuden suodattimen, joka tuottaisi koneessa 0,1 milligramman tervalukeman, mutta antaisi polttajalle ainakin neljä kertaa enemmän.  ’Minä annoin yhtiölle harhauttavan filtterin idean’ sanoo markkinointikonsultti Frederik Gahagan.  ’Se käytti sitä Barclay-savukkeissaan varta vasten naruttaakseen testilaitetta’.”
Valittujen Palojen artikkeli ilmestyi siis kesäkuussa 1994.  BAT Finland ei siitä piitannut, vaan jatkoi entistä Barclay-markkinointiaan ainakin vielä vuosina 1994 (KT 53), 1995 (KTA 652), 1997 (KTA 653) ja 1998.  BAT Finland Oy:n edustajat olivat tietoisia Frederik Gahaganin paljastuksesta, mutta kauppasivat silti Barclayn markkinoimista täysin vaarattomana tuotteena.  Tämä voisi olla yksi keskeisiä lähtökohtia rikosoikeudellisessa arvioinnissa.
Liite 15. Hovioikeus mainitsee kaikkiaan 19 kirjallista todistetta Barclay-mainoksista ja siteeraa niistä kolmea.  Muista todisteita voidaan todeta seuraava. 
KTA 637, Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy:n vuoden 1983 toimintakertomus:
”Savukkeiden jako keveisiin ja vahvoihin perustuu terveellisyysluokitukseen.”
KTA 629, Suomen Tupakkalehti 2/1993:
”Vallankumouksellinen Barclay merkitsee polttajalle vähäisillä pitoisuuksilla saatavaa täyteläistä tupakkanautintoa.”
KTA 653, Highlights-lehti 1/1997:
                      ”KEVEYS VALTAA ALAA
Kuluttajat valitsevat nykyään yhä useammin kevyemmän vaihtoehdon, olivatpa kyseessä sitten elintarvikkeet tai savukkeet. Kevyttuotteita on lisätty jo lähes kaikkien elintarvike- ja juomaryhmien tuotevalikoimiin. Markkinoille on 70- ja 80-lukujen taitteesta alkaen ilmestynyt kevyempiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi ruokailutottumukset ovat selvästi siirtyneet vähärasvaisempiin ja kolesterolittomiin tuotteisiin.  Myös virvoitusjuomissa ja oluissa on nykyään perustuotteiden rinnalla kevyempi, kaloriton tuote.
Kuluttajiin mieltymys kevyttuotteisiin näkyy trendinä myös maailman savukemarkkinoilla ja erityisesti Suomessa.
Barclay ULTRA LOW TAR
Yhteistä kaikille näille mainoksille oli räikeä harhaanjohtavuus.  Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy mainosti Barclayta keveänä, korosti Actron-suodattimen vallankumouksellisuutta, ilmoitti kuluttajille vain polttokoneen mittaamat alhaiset terva-, häkä- ja nikotiinipitoisuudet, ei varoittanut kompensaatiosta eikä ylipäänsä maininnut mitään tämän tuotteen tappavuudesta.  Mainokset ovat markkinoinnin parhaiden ammattilaisten laatimia, niillä on yksinomaan kaupalliset päämäärät, ihmisten henki ja terveys eivät ole saaneet minkäänlaista merkitystä.

     C. Vuoden 1989 markkinointiesite
Tupakkatehtaiden Yhdistys ry jakoi vuosina 1989 ja 1990 esitettä, joka sisälsi yhteenvedon tupakkateollisuuden lääketieteestä (Liite 16). 
Liite 16. Esite ”VÄITTEITÄ JA VASTAUKSIA TUPAKASTA JA TUPAKOINNISTA”.  Esitteestä otettiin 3.050 kappaleen painos ja se jaettiin tupakkateollisuuden edustajille markkinointitarkoituksessa.  Tupakkateollisuus oli vuonna 1986 ottanut käyttöön väitteen, että kevytsavukkeet tarjosivat vain makuvaihtoehdon, ja pysyi tässä väitteessään vielä 1990-luvun alussa.  Tässä suhteessa oli epäjohdonmukaista, että teollisuus markkinoi kevytsavukkeita vähätervaisina aina vuoteen 2002 saakka.  Niistä ihmisistä, joille esite jaettiin, suurin osa oli tupakoitsijoita.  Murhayritys ja muut rikokset kohdistuivat välittömästi lähes kolmeen tuhanteen tupakoitsijaan.
Kevytsavukkeista sanottiin seuraava:
”Väite: Kuluttajat polttavat savukkeita, joissa on alhaisemmat pitoisuudet, koska ne ovat turvallisempia. 
Vastaus: Monet tupakoitsijat polttavat mieluummin kevytsavukkeita.  Toiset pitävät niiden miedommasta mausta.  Kevytsavukkeiden suosion syy perustuu kuluttajien yksilöllisiin makutottumuksiin.”
”Väite: Tupakansavun terva, nikotiini ja häkä ovat vaarallisia.
Vastaus: Tupakansavun ainesosat lienevät maailman eniten tutkittuja aineita.  Tupakansavu sisältää hyvin pieniä määriä näitä aineita, eikä ole osoitettu, että minkään näiden ainesosien ja sairauksien välillä olisi syy-yhteyttä.”

V RIKOSTUNNUSMERKISTÖT JA RIKOSVASTUU
Tupakkayhtiöiden edustajat syyllistyivät vakaviin rikoksiin joka päivä vuosina 1972 - 2002.  Kun yhtiöt laskivat liikkeelle savukkeita ja samalla markkinoivat niitä harhaanjohtavasti, täyttyivät heti törkeän terveyden vaarantamisen ja törkeän pahoinpitelyn yrityksen ja murhayrityksen tunnusmerkistöt.  Täytetty törkeä pahoinpitely toteutui, kun harhautettu tupakoitsija oli saanut kevytsavukkeista vakavan terveysvaurion.  Murha toteutui, kun joku tupakoitsijoista kuoli kevytsavukkeiden aiheuttamaan keuhkosyöpään tai muuhun tappavaan tautiin (Liite 17).
Liite 17. Edellä mainittujen rikosten perustana on se reaalimaailman tosiasia, että savukkeet aiheuttavat hengenvaarallisia tauteja.  Oikeudenkäymiskaaren 17:5:n mukaan tätä asiaa ei tarvitse erikseen näyttää toteen, koska kyseessä on yleisesti tunnettu seikka.
Rikoslain soveltamisen pohjaksi voidaan ottaa useitakin faktoja.  Kevytsavukkeiden polttajia oli vuosina 1972 – 2002 noin 600.000 ja on varmaa, että suurin osa heistä sai tupakansavun myrkyistä vakavia terveyshaittoja.  On myös varmaa, että kevytsavukkeet tappoivat ihmisiä.  Savukkeet aiheuttivat Suomessa vuosina 1972 – 2002 noin 5.000 kuolemaa vuodessa eli yhteensä runsaat 150.000 kuolemaa.  On varmaa, että kevytsavukkeet tappoivat ainakin 60.000 ihmistä.  Nämä ovat yleisesti tunnettuja seikkoja ja erityisen hyvin niistä ovat olleet perillä tupakkateollisuuden edustajat.
Tupakkayhtiöiden päämääränä oli myydä savukkeita mahdollisimman paljon.  Yhtiöiden pyrkimyksenä ei ollut ihmisten surmaaminen, joten heidän tekonsa eivät täyttäneet tarkoitustahallisuuden kriteerejä.  Murhaan riittää kuitenkin varmuustahallisuus, ja yhtiöiden edustajat tiesivät jo 1970-luvun alussa varmasti, että tupakka tappaa ihmisiä ja että vainajien määrä on suoraan riippuvainen tupakan kulutuksesta.  Jokainen onnistunut harhautus lisäsi sairastuneiden ja kuolleiden lukua (Liite 18).
Liite 18. Tupakkayhtiöissä on hyvin kyetty arvioimaan kunkin harhautuksen teho.  Arviointi on perustunut muun muassa yhtiöiden teettämiin kuluttajatutkimuksiin ja yhtiöiden lehdistöseurantaan, jossa on tarkkailtu erityisesti tupakoitsijoiden mielipiteitä.  Amer ja BAT Finland ovat vuosikymmenestä toiseen seuranneet asiakkaidensa mielipiteitä ja antaneet ihmisten pysyä väärien luulojen vallassa.  Se seikka, että väärät luulot ovat johtaneet useiden ihmisten kuolemaan, ei ole vaikuttanut millään tavoin tupakkayhtiöiden menettelyyn; yhtiöt eivät milloinkaan oikaisseet vääriä käsityksiä eivätkä varoittaneet ihmisiä. 
Arvioitaessa täytettyjä törkeitä pahoinpitelyitä ja täytettyjä murhia on edellä olevista luvuista vähennettävä ne, jotka ilman kevytsavukeharhautusta olisivat jatkaneet tavallisten savukkeiden polttamista.  Kun tavalliset savukkeet ja kevytsavukkeet olivat yhtä haitallisia, kevytsavukkeisiin siirtyminen oli siinä mielessä yhdentekevää.  Tämän mukaan osaan kevytsavukkeiden polttajista kohdistuivat vain törkeä terveyden vaarantamien, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys.  Täytettyjä törkeitä pahoinpitelyitä ja murhia kevytsavukeharhautus on aiheuttanut silloin, kun tupakoitsija on siirtynyt kevytsavukkeisiin lopettamisen sijasta tai kun hän on lisännyt polttamiensa savukkeiden määrää.  On itsestään selvää, että tällaisiakin ihmisiä on ollut suuri määrä. 
Tuomiot törkeistä pahoinpitelyistä ja murhista eivät edellytä uhrien yksilöintiä.  Tiedetään varmasti, että kevytsavukkeisiin siirtyi noin 600.000 tupakoitsijaa ja että kevytsavukkeet ovat tappaneet heistä tuhansia, mutta tämän tilaston nojalla ei tiedetä, ketkä olisivat vähentäneet polttamista tai lopettaneet sen, ellei heille olisi markkinoitu kevytsavukkeita.  Rikoslain 21 luvun 2 §:ssä ja 6 §:ssä ei vaadita rikosten uhrien yksilöintiä.  Tunnusmerkistöt täyttyvät, kun on varmaa, että ainakin yksi ihminen on kuollut tai vammautunut harhautuksen johdosta.  Uhrien nimiä ei tarvitse tietää.
Kevytsavukkeita laskivat liikkeelle tupakkayhtiöt (Liite 19). 
Liite 19. Suomen savukemarkkinat olivat vuosina 1972 – 2002 kolmen tupakkayhtiön hallinnassa.  Suurin yhtiöistä oli Amer-Tupakka, joka toimi vuosina 1950 – 2004.  Amer-Tupakka oli tupakkakonserni Philip Morrisin lisenssinsaaja.  Vuonna 2004 Amer myi tupakkasektorinsa Philip Morrisille, joka jatkaa sitä nimellä Philip Morris Finland.
Toinen Suomen tupakkayhtiöistä, BAT Finland Oy, jatkaa yhä toimintaansa.  Yhtiön nimi oli vuosina 1932 – 1992 Suomen Tupakka ja siitä eteenpäin BAT Finland, BAT Nordic ja taas BAT Finland.  Tämä yhtiö on alusta saakka ollut British American Tobacco Companyn (BATCO) tytäryhtiö.  BATCO:n Yhdysvalloissa toimiva tytäryhtiö on ollut Brown & Williamsson, jonka merkki oli muun muassa Barclay.  Suomessa Barclayta valmisti ja myi lisenssisopimuksen nojalla BAT Finland.
Kolmas Suomen tupakkayhtiöistä oli Rettig Oy, joka oli aloittanut savuketuotannon jo 1800-luvulla.  Rettig oli R.J. Reynolds Tobacco Internationalin lisenssinsaaja ja yhteistyökumppani.  Vuonna 1995 Rettig luopui tupakkaliiketoiminnastaan ja myi sen R.J. Reynoldsille.  Reynoldsin tilalle tuli vuonna 1997 Altadis-niminen yhtiö, joka myi tupakkatoimintansa vuonna 1998 Imperial Tobacco Finland Oy:lle. 
Tupakkayritysten yhteiselimenä Suomessa toimi vuosina 1967 – 1999 Tupakkatehtaiden Yhdistys ry ja vuodesta 1999 lähtien Tupakkateollisuusliitto ry.  Näiden yhdistysten hallituksissa istuivat kaikkien kolmen tupakkayhtiön johtajat, jotka vuorottelivat yhdistysten puheenjohtajina.  Tupakkateollisuuden johdon rikosvastuu koskee siten myös yhdistysten kautta tehtyjä rikoksia.
Henkilökohtaisessa vastuussa kevytsavukerikoksista voisivat olla ainakin Jukka Ant-Wuorinen, Lasse Lehtinen, Erkki Salo, Olli Gräsbeck, Olli Ernvall, Satu Kaarenoja, Thor-Björn Lundqvist, Finn Berg ja Asta Mörsky (Liite 20).
Liite 20. Kysymys tupakkateollisuuden edustajien henkilökohtaisesta vastuusta ei ollut esillä vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä.  Se jää esitutkinnassa selvitettäväksi.  Vastuuhenkilöiden määrä jäänee vähäiseksi.  Suuri osa niistä, jotka toimivat tupakkateollisuuden johtoasemissa 1970- ja 1980-luvuilla, on varmaankin jo kuollut.  Seuraavat henkilöt voisivat tulla kyseeseen.
Ekonomi Jukka Ant-Wuorinen oli Amer-Tupakan markkinointijohtaja 1.1.1983 – 18.12.1986 ja toimitusjohtaja 19.12.1986 – 26.3.2004.  Ant-Wuorinen oli myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n hallituksen jäsen. 
Filosofian tohtori Lasse Lehtinen oli Amerin palveluksessa viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 – 31.5.1993, mutta hän aloitti työnsä jo keväällä 1990 ja jatkoi sitä vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin.  Tiettävästi Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen.  Lehtisestä käytettiin nimikettä ”Senior Vice President, Corporate Affairs.”  Savumerkki-lehdessä 2/1993 mainitaan, että Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka hän oli jättänyt työnsä Amer-yhtymässä.  Lasse Lehtinen osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n viestintävaliokunnan kokouksiin.
BAT Finland Oy:n toimitusjohtajina olivat merkonomi Erkki Salo ja ekonomi Olli Gräsbeck  ja viestintäjohtajana ekonomi Olli Ernvall.
Ekonomi Satu Kaarenoja oli BAT Finlandin tiedotus- ja PR-päällikkö ja Tupakanlehden päätoimittaja vuodesta 1974 sekä Suomen Tupakkalehden ja Tupakanlehden toimitussihteeri vuodesta 1977.  Satu Kaarenoja toimi BAT Finlandin Pr-johtajana vuosina 1975 – 1995.  Hän oli BAT Finlandin johtoryhmän ja PR-toimikunnan jäsen vuodesta 1982.  Kaarenoja erosi BAT Finlandin palveluksesta vuonna 1995.  Kaarenoja osallistui myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n toimintaan.  Hän oli TTY:n viestintävaliokunnan puheenjohtaja.  Kaarenoja johti Barclay-savukkeiden markkinointia ja hoiti edellä mainitun vuoden 1989 markkinointiesitteen laatimisesta, painattamisesta ja jakelusta.  Lisäksi hän antoi kuluttajille puhelinneuvontaa savukkeiden vaarattomuudesta ja johti tehdaskäyntejä, joissa niin ikään vakuutteli savukkeiden turvallisuutta.
Rettig Oy:n toimitusjohtajana oli Thor-Björn Lundqvist ainakin 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa.  Varatuomari Finn Berg oli Rettig Oy:n hallinnollinen johtaja 1.6.1976 lähtien ja Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n hallituksen jäsen vuodesta 1979.  Vuosina 1984 – 1985 Berg osallistui neuvotteluihin, joissa tupakkayhtiöt painostivat lääkintöhallituksen luopumaan suunnittelemastaan keuhkosyöpävaroituksesta.
Tupakkateollisuusliitto ry:n asiamiehenä oli vuosina 1999 - 2009 varatuomari Asta Mörsky (vuoteen 2000 Laukkanen).

VI ESITUTKINNAN VAATIMA TYÖ
Tämä tutkintapyyntö perustuu alan parhaaseen asiantuntemukseen Suomessa (Liite 21).
Liite 21. Tutkintapyynnön ovat laatineet ja tarkastaneet muun muassa siviilioikeuden, kauppaoikeuden ja rikosoikeuden professorit, kansanterveysjärjestöjen edustajat, tupakkalain valvontaviranomaiset ja kuluttajansuojan ammattilaiset.  Tutkintapyyntöön on tiivistetty kuvaus erittäin laajasta tapahtumainkulusta 30 vuoden aikana.  Tutkintapyynnön perustana on yli 29 vuoden kokemus tupakkakysymysten käsittelystä Suomen oikeuslaitoksessa.  Ensimmäinen tuotevastuukanne Suomessa alkoi Helsingin raastuvanoikeudessa 2.5.1988.
Poliisilta ja syyttäjältä kysymys esitutkinnan aloittamisesta vaatisi melkoisesti työtä (Liite 22).
Liite 22. Viranomaisten olisi perehdyttävä tupakkalainsäädännön valmisteluun, sisältöön ja muutoksiin, tupakkateollisuuden organisaatioihin ja kansainvälisiin kytköksiin, lääketieteeseen, aikaisemmin käytyihin oikeusprosesseihin, tuotevastuuseen, kuluttajansuojalainsäädännön kehitykseen ja kuluttajansuojaa koskevaan oikeuskäytäntöön. 
Tehtävä ei olisi rikostutkijoille mahdoton.  Tupakkajuridiikkaa on käsitelty laajasti Suomen oikeuslaitoksessa.  Viranomaiset pääsisivät jo pitkälle perehtymällä hovioikeuden vuoden 2010 tuomioihin kokonaisuudessaan ja sitten vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnin koko aineistoon.  Seuraavaksi olisi sopiva tutustua vuosien 1988 – 2001 oikeudenkäynnin aineistoon.  Tässä ensimmäisessä tuotevastuujutussa käsiteltiin myös rikosoikeutta.  Rikosoikeuden professori P.O. Träskman antoi jo vuonna 1989 lausunnon, jonka mukaan tupakkayhtiöt syyllistyivät kantajaa kohtaan törkeään pahoinpitelyyn laskemalla liikkeelle tappavia tuotteita ja salaamalla kuluttajilta hengenvaaran.  Pöytäkirjoissa on sen jälkeen muun muassa rikosoikeuden professori Eero Backmanin seikkaperäinen lausunto, jossa otetaan sama kanta.  Näiden kahden laajan oikeusjutun nojalla poliisin ja syyttäjän asiantuntemus kasvaisi huomattavasti.  Esitutkinnassa ei tarvitsisi lähteä tyhjältä pöydältä.
Oikeudenkäyntien ulkopuolella useat viranomaiset ovat vuodesta 1978 lähtien puuttuneet tupakkayhtiöiden menettelyyn.  Tämä on koskenut muun muassa savukerasioihin merkittyjen lääkintöhallituksen varoitusten pimittämistä ja häivyttämistä.  Yhtiöt ovat painattaneet varoituksen kullanvärisenä keltaiselle pohjalle, ohuella harmaalla harmaalle pohjalle, alittaneet varoituksille säädetyn koon 2 – 3 millimetrillä, sijoittaneet varoituksen rasian alapinnalle, laatineet varoituksen niin, että se on poistunut rasiaa avattaessa, laatineet varoituksen kirjaimet epäselvinä jne.  Lääkintöhallitus joutui jatkuvasti kieltämään tällaisen markkinoinnin.
Lääkintöhallituksen ohella tupakkayhtiöiden lainvastaiseen menettelyyn ovat puuttuneet sosiaali- ja terveysministeriö, sosiaali- ja terveyshallitus, oikeusministeriö, terveydenhuollon oikeusturvakeskus, kuluttaja-asiamies ja kuluttajavalituslautakunta.  Nämä viranomaiset ovat antaneet yhtiöille erinäisiä kieltoja, asettaneet uhkasakkoja, tehneet rikosilmoituksia ym.
Esitutkintaviranomaiset voisivat aloittaa työnsä perehtymällä teoksiin Matti Rimpelä, Tupakka, 1972, Heikki Hiilamo, Kieltämisen ammattilaiset, 2001, Heikki Hiilamo, Valheen mesenaatit, 2004, Heikki Hiilamo, Maailma tupakkayhtiöiden vallassa, 2017, Erkki Aurejärvi, Erään murhan anatomia, 2004, Erkki Aurejärvi, Tupakkateollisuuden kuolemankauppiaat, 2012 ja Michael Saarikoski – Jarmo Ellonen, Kevytsavukeoikeudenkäynti Suomessa 2005 – 2010, 2012.
Rikostutkijat eivät joutuisi jäämään työssään yksin.  Jos esitutkinta aloitettaisiin, allekirjoittanut Erkki Aurejärvi ja joukko muita asiaa tuntevia juristeja voisi tulla mukaan muutamien asianomistajien edustajina.  Silloin tutkijat saisivat heti käyttöönsä kaiken tarvittavan aineiston ja osaamisen.  Esitutkinta olisi työläs, mutta näin suoritettuna ei kovin laaja.  Rikossyytteet eivät sinänsä vaatisi juuri enempää näyttöä kuin edeltä ilmenee; viranomaisten olisi vain varmistettava, että edellä oleva esitys pitää paikkansa. 
Tutkintapyynnön pitäisi johtaa rikosprosessiin, jonka lopussa korkein oikeus tuomitsee muutaman ihmisen elinkautiseen vankeuteen.  Puhe joukkomurhasta herättää kuitenkin erinäisiä kysymyksiä.  Miten tällainen rikos olisi voitu tehdä nykyajan yhteiskunnassa avoimesti ja niin, ettei oikeuslaitos ole puuttunut siihen?  Miksi kevytsavukkeisiin perustuvaa rikosvastuuta ei ole jo toteutettu muissa maissa? 
Näitä seikkoja on puitu asiantuntijoiden kesken.  Niitä voidaan tarkastella, jos jutussa aloitetaan esitutkinta.  Tässä vaiheessa on todettava, ettei niiden nojalla voida torjua tupakkayhtiöiden rikosvastuuta.  Ne eivät ole lain mukaan päteviä puolustusperusteita, eivät nyt eivätkä myöhemmin.
Pyydämme, että poliisi ja syyttäjä suorittavat asiassa esitutkinnan.”


24.10.2017 lähetetty kirjelmä
”Professori Arja Rimpelän teettämän kyselytutkimuksen mukaan 80 % kevytsavukkeisiin siirtyneistä tupakoitsijoista kertoi siirtymissyyksi terveysnäkökohdat.
Kevytsavukkeet kehiteltiin ja markkinoitiin Yhdysvalloissa jo aikaisemmin kuin Suomessa.  Suomen tupakkayhtiöt olivat tämän vuoksi tietoisia kompensaatioon liittyvästä kuluttajien harhauttamisesta jo ennen 1970-lukua.   Philip Morrisin vuonna 2000 päivitetyllä internetsivulla mainitaan, että polttokoneen ja tupakoivan ihmisen ero tiedettiin jo vuonna 1967.  Tämä tieto oli myös Amer-Tupakka Oy:llä, joka oli Philip Morrisin lisenssinsaaja.
Suomen Lääkärilehdessä 9/2006 kerrotaan BAT:n sisäisistä asiakirjoista vuodelta 1978.  BAT tiesi, että kevytsavukkeet ovat vähintään yhtä vahingollisia kuin muut savukkeet, mutta yhtiö rakensi järjestelmällisen markkinointistrategian, jossa yhtiö väitti kevytsavukkeiden olevan vähemmän vaarallisia kuin enemmän myrkkyjä sisältäneet vanhat savuketyypit.  Sama koskee BAT Finland Oy:tä.
Yhdysvalloissa Philip Morris tuomittiin 22.3.2002 maksamaan vahingonkorvausta kevytsavukkeisiin siirtyneelle tupakoitsijalle, joka kuoli keuhkosyöpään:
”Valamiehistön mukaan yhtiö toimi vilpillisesti ja välinpitämättömästi mainostaessaan kevytsavukkeita turvallisempana tuotteena ja vaihtoehtona savukkeista luopumiselle.”
Tämä oli siviilijuttu.  Suomen rikosoikeuden valossa asiaa olisi arvioitava murhana.
Suomen Lääkärilehden toukokuun 1985 numerossa oli professoreiden Arja Rimpelä ja Matti Rimpelä kirjoitus kevytsavukkeiden nuorille tupakoitsijoille aiheuttamista hengityselinvaurioista.  Rimpelöiden mukaan viittaukset keveyteen ja mietouteen olisi tullut kieltää epäluotettavina.   Satu Kaarenoja lähetti 28.5.1985 Rimpelöiden kirjoituksesta englanninkielisen käännöksen tohtori R.E. Thorntonille BATCO:n tutkimuskeskukseen Southamptoniin.  Kaarenoja totesi, ettei Rimpelöiden kirjoitus ollut saanut julkisuutta ainakaan toistaiseksi.
Professori Arja Rimpelän tutkimusraportin tilasivat Harri Vertio ja Osmo Saarelma, jotka hoitivat lääkintöhallituksessa tupakkalain valvontaa.  He pitivät TTY:n 28.8.1986 antamaa vastinetta täysin valheellisena ja moraalittomana.  Vertio ja Saarelma ovat KRP:lle tehdyn tutkintapyynnön allekirjoittajia.  Jos asiassa aloitetaan esitutkinta, he voivat henkilötodistajina kertoa tupakkayhtiöiden menettelystä.
Lääkintöhallitus lähetti professori Arja Rimpelän raportin tupakkatehtaille ja Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:lle vastineen antamista varten.  Amer lähetti raportin Philip Morrisille ja BAT Finland BAT-emoyhtiölle.  Vastineen sai tehtäväkseen Philip Morrisin käyttämä asianajotoimisto Covington & Burling.  Tällä tavoin amerikkalaiset lakimiehet pääsivät vaikuttamaan siihen, miten savukkeita markkinoitiin Suomessa.  Covington & Burling sai 11.7.1986 valmiiksi 35-sivuisen luonnoksen Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunnoksi.  Luonnoksen mukaan TTY:n tuli vastustaa kevytnimikkeistön kieltämistä.  TTY noudatti tätä määräystä lääkintöhallitukselle 28.8.1986 antamassaan lausunnossa.
Marraskuussa 1986 Philip Morris järjesti Genevessä kokouksen, jossa yhtenä aiheena oli professori Arja Rimpelän vaatimusten torjuminen (”Countering the Rimpelae Study”).
Philip Morrisin lakimies Johan Puotila järjesti Tukholmassa 11.12.1991 kokouksen, johon Suomesta osallistui Lasse Lehtinen.  Kokouksen asialistalla olivat myös kevytsavukkeet.  Tavoitteena oli, että ”lights”- ja ”milds”-sanastoa ei kiellettäisi.
Keväällä 1992 Kuopion yliopistossa väitteli lääketieteen tohtoriksi Sakari Kolonen, jonka tutkimuksen mukaan kevytsavukkeet olivat yhtä myrkyllisiä kuin vahvat.  Väitöskirjasta annettiin lehdistötiedote, jonka Satu Kaarenoja käänsi ja lähetti 26.5.1992 BAT-emoyhtiöön tohtori Sharon Boyselle.  Tiedotteen otsikko kuului käännettynä:
                      ”LOW TAR CIGARETTES ARE NOT LESS DETRIMENTAL”. 
Kolosen tutkimus ei häirinnyt Satu Kaarenojaa, joka jatkoi Barclay-kevytsavukkeiden mainostamista vuoteen 1995 saakka.  Sama koski BAT-konsernia kaikissa eri maissa.   BAT:n tytäryhtiön Brown & Williamsonin vuoden 1997 markkinointisuunnitelmassa luki:
”Mainoksen pitää olla niin pysäyttävä, että sillä saavutetaan terveydestään huolestuneiden kuluttajien huomio.”
Vuonna 1999 Euroopan unionissa alettiin suunnitella direktiiviä, jossa kevytsavukkeet kiellettäisiin.  Suomen Tupakkateollisuusliitto vastusti 15.3.2000 antamassaan lausunnossa kevyt-terminologian kieltoa.  EU-parlamentti kielsi kevytnimikkeet 15.5.2001.  BAT-emoyhtiö yritti ajaa tupakkadirektiivin kumoon EU-tuomioistuimessa.  Kanteen perustelu oli seuraava:
”Tämä heikentää tupakkayhtiöiden mielestä tupakoitsijoiden asemaa, sillä he eivät voi enää valita enemmän tai vähemmän haitallisten savukemerkkien välillä.”
BAT:n kanne hylättiin 10.12.2002.  Asiaa selostetaan Defensor Legis -lehdessä 1/2003 s. 103 - 109.
Amer Oy:n johtaja Kalle Soikkanen kertoi sanomalehti Keski-Uusimaassa 22.6.2000, että Amer toivoi kevyt-merkintöjen poistamiseen riittäviä siirtymäaikoja.  Kyse oli ihmishengistä, mutta siitä Amer Oy ei piitannut.  Yhtiö oli valmis luopumaan harhaanjohtavasta markkinoinnista vasta pakon edessä ja sittenkin mahdollisimman hitaasti. 
BAT:n mukaan Barclay oli vaaraton savuke; sen teki vaarattomaksi Actron-suodatin.  Barclayn liikkeelle laskemista varten BATCO lähetti BAT Finlandin johdolle, muun muassa Satu Kaarenojalle, tietopaketin, joka sisälsi "oikeudellisen, tieteellisen, markkinointi- ja myyntisuunnitelman".  BAT Finland piti 31.8.1983 lehdistölle tiedotustilaisuuden, jossa jaettiin aineistoa ”mullistavasta keksinnöstä”.  Yhtiö vetosi 11 tiedemieheen, ja lehdistölle jaettiin läpileikkauskuvia Actron-suodattimesta.
BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salo mainitsi tiedotustilaisuudessa, että kilpailevat tupakkayhtiöt olivat jo levittäneet Barclaysta väärää tietoa:
”He ovat väittäneet, että Barclay on liian hyvä ollakseen totta ja että kuluttaja saa Barclaysta enemmän tervaa ja nikotiinia kuin mitä laboratorioiden polttokoneet mittaavat.”
Kilpailijoita olivat Yhdysvalloissa Philip Morris ja R.J. Reynolds ja Suomessa Amer ja Rettig.  Kilpailevia yhtiöitä kiukutti se, että Actron-suodatin harhautti tupakoitsijoita vielä enemmän, kuin niiden omat kevytsavukkeet.  Yhdysvalloissa Philip Morris ja R.J Reynolds yrittivät saada viranomaiset kieltämään Barclayn.  Nämä yhtiöt ilmoittivat Actron-huijauksesta Yhdysvaltain elintarvikevirastolle.  Barclayta ei kuitenkaan kielletty, vaikka ilmoituksesta seurasikin jonkinlainen prosessi.  Suurelle yleisölle kilpailijat eivät paljastaneet havaitsemaansa harhautusta.
Hollannissa Philip Morris julkaisi syyskuussa 1983 kahdessa päivälehdessä erään tupakanvastustajan nimissä ilmoituksen, jossa kerrottiin Barclayn todellisesta myrkyllisyydestä. 
Suomessa Amer ja Rettig ilmoittivat lääkintöhallitukselle Actron-suodattimen petollisuudesta, mutta eivät vieneet asiaa markkinatuomioistuimeen.  Kuluttajat eivät tienneet kulissien takaisesta kiistasta. 
Barclayn markkinoinnin alettua kiitollinen tupakkamies totesi sanomalehdessä 20.9.1983 seuraavan:
” - - markkinoilla nyt olevan niin terveellinen savuke kuin savuke voi vain terveellinen olla.  Tupakan nimi on Barclay, siinä on vain viidesosa myrkkyä näihin kevytsavukkeisiin verrattuna, mutta se maistuu ihan tömäkästi tupakalta.”
”Eli siinä, missä vetäisee yhden Nortti-savukkeen, voi tuprutella askin Barclayta eikä tököttejä ole sisuksissa sen enempää.”
Tämä tupakoitsija eli hengenvaarallisen luulon vallassa.  Totuus oli se, että yhdestä Barclaysta sai poltettaessa myrkkyä sisuksiin yhtä paljon kuin tavallisista savukkeista, joten aski eli 20 Barclay-savuketta on kaikkea muuta kuin ”muka” vaarallinen määrä.
Barclay-savukkeen oli kehittänyt mainosmies Frederick Gahagan.  Gahagan oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen kauppa-, kuluttajansuoja- ja kilpailuvaliokunnan kuultavana 16.9.1987.  Hän kertoi, miten tupakkayhtiöt olivat harhauttaneet kuluttajia ja myös terveysviranomaisia.  Tupakkayhtiöt suunnittelivat ”kevytsavukkeet” tarkoituksella niin, että polttokone antoi vähäisemmät pitoisuusarvot kuin tupakointi.  Syyskuussa 1993 Gahagan kertoi toiminnastaan myös Washington Monthly -lehdelle, josta kertomus eteni Reader’s Digestiin.  Suomessa tämä artikkeli ilmestyi Valituissa Paloissa 3.6.1994.
BAT Finland aloitti Barclayn kauppaamisen Suomessa vuonna 1983, eikä yhtiö luopunut Barclaysta ennen vuotta 2002 millään perusteella, ei edes Gahaganin paljastusten jälkeen.  Valittujen Palojen artikkeli talletettiin BAT Finlandin lehtileikearkistoon, mutta siitä huolimatta yhtiö mainosti vielä vuonna 1994 ja aina vuoteen 2002 saakka Barclayta kevytsavukkeena, joka rinnastui elintarviketeollisuuden kevyttuotteisiin ja josta kuluttajat voivat nauttia ilman huonoa omaatuntoa. 
Tarkasteltaessa vuosia 1986 – 2002, jolloin tupakkayhtiöiden menettely Suomessa oli törkeimmillään, voidaan arvioida uhrien määrää.  Savukkeet tappoivat Suomessa tämän 16 vuoden aikana yli 80.000 ihmistä ja kevytsavukkeiden osuus oli noin 40.000.  Kun kevytsavukkeiden polttajista 80 % oli siirtynyt näihin tuotteisiin terveyssyistä, saadaan harhautuksen johdosta kuolleiden luvuksi 32.000.
Yksi keskeisimpiä selityksistä vuosien 1972 – 2002 kevytsavukekatastrofille on ollut se, että Amer-Tupakka Oy, Suomen Tupakka – BAT Finland Oy ja Rettig Oy ovat toimineet kansainvälisten tupakkakonsernien antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.  Määräyksiä ovat antaneet Philip Morris International, British American Tobacco ja R.J. Reynolds.”


10.1.2018 lähetetty kirjelmä
”I Rettig Oy:n menettely kevytsavukkeiden markkinoinnissa
Vuosien 2005 – 2010 tuotevastuuoikeudenkäynnissä käsiteltiin Amer Oy:n Belmont-savukkeita ja BAT Finland Oy:n Barclay-savukkeita.  Rettig Oy ei ollut oikeudenkäynnissä mukana eikä Rettig Oy:n menettelyä kevytsavukeasiassa ole käsitelty ylipäänsä missään prosessissa.  Tämän vuoksi viittaan seuraaviin Rettig Oy:n mainoksiin:
Liikeväki-lehti 13/1979: Kevytsavuke 5,
Kauppias-lehti 19/1980: Colt Lights,
Kauppaviesti 30/1980: Kevytsavuke 3,
Market 3/1981: Kevytsavuke 5,
Ravintolahenkilökunta 10/1981: Valkoinen Armiro,
Köpmannen 8/1982: Colt Ultra,
Kauppaviesti 30/1982: Colt Ultra ja
Kauppias 11/1983: Kevytsavuke 5, Kevytmenthol 5, Kevytsavuke 3, Ultra Kevyt 1.
Kaikki edellä luetellut mainokset olivat räikeän valheellisia.  Kaikki mainostetut savukkeet olivat erittäin ”vähätervaisia”.  Rettig Oy käytti muun muassa seuraavia mainoslauseita:
”Kaikkialla maailmassa nykyaikaiset polttajat ovat siirtymässä vähätervaisempiin savukkeisiin.”
  ” - - Rettig tarjoaa kuluttajille eniten keveitä vaihtoehtoja.”
  ” - - vastaa aikaansa seuraavien kuluttajien mietousvaatimuksia.”
Kauppias-lehden 11/1983 mainoksessa lukee: ”Rettig-kevytsavukkeilla jo noin 70 % kevytsavukemarkkinoista.”  Rettig Oy oli tämän mukaan Suomen ylivertaisesti suurin kevytsavukkeiden valmistaja ja liikkeelle laskija.  Rettig Oy:n osuutta kevytsavukeharhautuksessa ei kuitenkaan ole oikeuslaitoksessa tutkittu vähimmässäkään määrin, joten KRP:n päätös on tältäkin osin täysin väärä.

II Tupakkayhtiöiden markkinatutkimukset
 Edellä tässä tutkintapyynnössä on useita viittauksia markkina- eli kuluttajatutkimuksiin, joita tupakkayhtiöt ovat teettäneet kevytsavukkeista.  Mainitsen seuraavassa vielä neljä tutkimusta.
Philip Morrisin Suomessa Taloustutkimus Oy:llä teettämä markkinatutkimus vuodelta 1986 liittyen siihen, mitä kuluttajat tiesivät kevytsavukkeiden vaarallisuudesta ja miksi kuluttajat siirtyivät kevytsavukkeisiin,
Suomen Tupakan vuonna 1988 teettämä Barclay-markkinatutkimus, jonka tulokset tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen lähetti myös Brown & Williamsonille.
Sitaatit: ”Tupakoitsijat ovat vaihtaneet Barclayhin etsiessään kevyempää vaihtoehtoa, erityisesti naispuoliset Barclayn polttajat ovat tietoisia terveydestään.  Tietoisuus 1 mg:n tervamäärästä on suuri vakituisten polttajien keskuudessa.”
”He polttavat nyt enemmän savukkeita päivässä kompensoidakseen vähentyneen nikotiinimäärän.”
”Pääsyyt merkin vaihtoon olivat halu polttaa kevyempiä savukkeita (terveysnäkökulma) ja aiemman, vahvemman merkin aiheuttama ärsytysyskä.”
”Light” ja ”Mild” -sanojen käyttöä koskeva kuluttajatutkimus Suomessa – Philip Morrisin Amer-Tupakalle 15.9.1989 lähettämä kysymyskaavake
Philip Morrisin Suomessa lokakuussa 1993 teettämä markkinatutkimus
                      Sitaatit: ”Ultra – vähän tervaa ja nikotiinia - - parempi terveydelle.”
                      ”Lights: ”Ultra – vähän tervaa ja nikotiinia - - parempi terveydelle.”
Kaikissa näissä tutkimuksissa on selvitetty tupakoitsijoiden käsityksiä kevytsavukkeiden suhteesta heidän terveyteensä.  Arvioitaessa tupakkayhtiöiden edustajien rikoksia, nämä tutkimukset sisältävät näytön korkeimmasta mahdollisesta tahallisuudesta.”


16.7.2018 lähetetty kirjelmä, sivu 1
”YKSITYISKOHTIA HELSINGIN HOVIOIKEUDEN VUODEN 2010 TUOMIOSTA                            
I Tuomion rakenne
Helsingin hovioikeus on käsitellyt savukkeita koskevaa tuotevastuuta oikeudenkäynnissä, jossa kantajina olivat Maija Salminen ja Ninja Schröder ja vastaajina Amer Oy ja BAT Finland Oy.  Tuomioiden sivuilla 66 - 73 oli jakso ”7.5. Kevytsavukkeet”, jota on jo seikkaperäisesti käsitelty tämän tutkintapyynnön aineistossa.  Tuomion perustana oli väärä henkilörelaatio: tupakkayhtiöiden suhde viranomaisiin.
”Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kevytsavukkeisiin liittyvä kompensaatio ja haittaluokituksen seurauksena kuluttajille mahdollisesti syntynyt harhakäsitys kevytsavukkeiden selvästi vähäisemmistä terveysvaaroista ovat olleet viranomaisten tiedossa säädettäessä haitta-ainemäärien perusteella luokituksia savukkeille. Asiassa sen sijaan ei ole selvitetty, että Amer olisi erityisesti informoinut kuluttajia tästä seikasta.”
Tuomio oli paitsi totaalisen väärä, myös puutteellinen.  Hovioikeus sivuutti muun muassa TTY:n 28.8.1986 päivätyn vastineen professori Arja Rimpelän raporttiin ja vuosien 1986 – 2002 tapahtumat kokonaisuudessaan sekä mainoskonsultti Frederik Gahaganin paljastukset Barclay-savukkeista.
Hovioikeus käsitteli kuitenkin myös oikeaa henkilörelaatiota eli tupakkayhtiöiden menettelyä kuluttajia kohtaan.  Kun hovioikeuden tuomioita tarkastellaan tässä henkilösuhteessa, nähdään, että hovioikeus on tullut vahvistaneeksi sen tosiasian, että tupakkayhtiöt ovat vuosina 1972 – 2002 panneet toimeen joukkomurhan kevytsavukkeita markkinoidessaan.” 


9.5.2018 lähetetty kirjelmä, sivut 4 - 32
     ”C. Näytön arviointi Helsingin hovioikeuden tuomiossa 31.5.2010
Tutkintapyynnössä tarkoitettujen rikosten tekijöinä ovat olleet tupakkayhtiöiden edustajat ja kohteina tupakoitsijat, siis kuluttajat.  Hovioikeus on ratkaissut asian tupakkayhtiöien ja terveysviranomaisten välisen suhteen nojalla ja ratkaisu on siten täysin väärä. 
Tuomiossa on kuitenkin käsitelty myös oikeaa henkilörelaatiota.  On syytä tarkastella, miten hovioikeus on arvioinut tupakkayhtiöiden menettelyä suhteessa kuluttajiin.  Kun asia oikaistaan tällä tavoin, nähdään, että hovioikeus on tuomiossaan tullut vahvistaneeksi sen tosiasian, että tupakkayhtiöt ovat vuosina 1972 – 2002 panneet toimeen joukkomurhan kevytsavukkeita markkinoidessaan.  Seuraavat lainaukset hovioikeuden tuomiosta koskevat tupakkayhtiöiden ja kuluttajien välistä suhdetta.
Tuomion sivu 66:
”Schröder oli kertomansa mukaan havainnut savukeaskeissa ilmoitetut haitta-ainepitoisuudet. Schröderin käsityksen mukaan kevytsavukkeiden pienemmät pitoisuudet olivat kuvanneet sitä, että ne olivat terveellisempi vaihtoehto.”
”Schröder ei kertomansa mukaan ollut kuullut kompensaatiosta eli siitä, että tupakointitapa voi muuttua tupakoitsijan siirtyessä vahvemmista savukkeista vähemmän haitta-aineita sisältäviin kevytsavukkeisiin.
Schröderin mukaan Amerin ja BAT Finlandin kevytsavukkeita koskeva markkinointi oli ollut harhaanjohtavaa, koska kuluttajilla ei ollut ollut riittävästi tietoa siitä, että niihin siirtyminen ei poistanut savukkeiden turvallisuusriskiä kompensaatioilmiön vuoksi, vaan ne olivat terveydelle vähintään yhtä vaarallisia kuin luokkaan erittäin haitalliset savukkeet kuuluvat savukkeetkin.”
Tuomion sivu 67:
”Savukkeiden haittaluokitus on kumottu 1.1.1993 lukien tupakkalain muutoksella (953/1992), ja kevyt tai muiden sellaisten ilmaisujen, nimitysten tai tavaramerkkien, jotka loivat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote oli vähemmän haitallinen kuin muut, käyttö on ollut kiellettyä 30.9.2002 lukien.”
Tuomion sivu 68:
”Asiassa on esitetty todistelua myös siitä, että viranomaiset eivät olleet osanneet ennakoida haittaluokituksen käyttöönoton johtavan savukkeiden markkinointiin "kevytsavukkeina" (Matti ja Arja Rimpelä). Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä). Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä). Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”
Tuomion sivu 68:
”Useammat todistajat ovat kertoneet, kuinka kevytsavukkeisiin siirtyminen ei ollut vähentänyt oletetulla tavalla tupakointiin liittyviä terveyshaittoja, koska tupakoitsijoiden saama altistus ei ollut pienentynytkään lähinnä kompensaation johdosta (Matti Rimpelä, Puska ja Lehto). Professori Arja Rimpelän raportin (kirjalliset todisteet KT 47 - 51) mukaan näyttöä ei ollut siitä, että kevytsavukkeet olisivat vähemmän haitallisia, koska tupakoitsijat muuttivat polttamistapaansa riippuen savukkeiden pitoisuuksista eli tapahtui niin sanottua kompensaatiota. Kompensaatio tarkoitti sitä, että tupakoitsija siirtyessään vähemmän haitta-aineita sisältäviin savukkeisiin otti pidempiä tai useampia imaisuja savukkeesta tai poltti määrällisesti enemmän savukkeita, jotta tupakan vaikuttavien aineiden saanto pysyisi samana.”
Tuomion sivu 69:
”Asiassa on riidatonta, etteivät Amer ja BAT Finland ole varoittaneet kuluttajia vähemmän haitta-aineita sisältäneiden savukkeiden erityisistä terveysvaaroista liittyen kompensaatioilmiöön.”
Tuomion sivu 69:
”Schröder on kuitenkin katsonut, että savukkeiden vähittäismyyntipakkaukset olivat olleet harhaanjohtavia huolimatta siitä, että ne olivat läpäisseet ennakkotarkastusmenettelyn.”
Tuomion sivu 70:
”BAT Finlandin Suomen Tupakkalehti -nimisessä lehdessä (kirjallinen todiste KT 53) olleessa Barclay -mainoksessa on todettu muun muassa, että 'Elintarviketeollisuus on löytänyt keveyden: virvoitusjuomat, makeiset, maitotuotteet, lihajalosteeet, oluet... Kuluttajalle elämästä nauttiminen ei enää tuo huonoa omaatuntoa'. Schröder on lisäksi vedonnut näyttönä BAT Finlandin vähittäiskaupalle suunnatuissa lehdissä sekä BAT Finlandin toimintakertomuksissa 1980- ja 1990-luvulla olleisiin Barclay -savukkeiden mainoksiin (esimerkiksi kirjalliset todisteet KTA 629, KTA 638 ja KTA 640-653).
Amer ja BAT Finland ovat todenneet, ettei tupakkayhtiöiden sisäisillä julkaisuilla tai vähittäiskaupalle tarkoitetuilla julkaisuilla ollut tässä asiassa merkitystä, kun Schröder ei ollut edes väittänyt lukeneensa niitä. Lipposen mukaan kaupan sisäiset ja vähittäiskaupalle tarkoitetut lehdet olivat kuitenkin tärkeä viestintäkanava, jota kautta tieto levisi laajemminkin kuluttajille asti.”
Tuomion sivu 71:
”Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kevytsavukkeisiin liittyvä kompensaatioilmiö ja haittaluokituksen seurauksena kuluttajille mahdollisesti syntynyt harhakäsitys kevytsavukkeiden selvästi vähäisemmistä terveysvaaroista ovat olleet viranomaisten tiedossa säädettäessä haitta-ainemäärien perusteella luokituksia savukkeille. Asiassa sen sijaan ei ole selvitetty, että Amer tai BAT Finland olisivat erityisesti informoineet kuluttajia tästä seikasta.”
Näiden lainausten jälkeen voidaan todeta se itsestään selvä asia, että murhayritysten ja murhien kohteena ovat olleet kuluttajat eivätkä terveysviranomaiset.  Hovioikeus on ratkaissut asian väärin.  Hovioikeuden tuomio perustuu tupakkayhtiöiden ja viranomaisten väliseen suhteeseen, jolla ei rikosoikeuden katsannossa ole mitään merkitystä.  Tuomion jaksossa ”7.5.5. Hovioikeuden johtopäätökset kevytsavukkeista” lukee sivulla 70 – 71:
”Hovioikeus toteaa asiassa esitetyn näytön osoittavan, että viranomaisten tarkoituksena 1970-luvulla on ensisijaisesti ollut kannustaa tupakoinnin lopettamiseen, tai jos se ei ole ollut mahdollista, siirtymään vähemmän haitta-aineita sisältäviin savukkeisiin.”
Tämä toteamus pitää paikkansa, mutta viranomaisten tarkoitus ei antanut tupakkayhtiöille minkäänlaista oikeutta valehdella kuluttajilla. Tämä koskee korostetusti vuosian 1986 – 2002, mutta myös jo vuosia 1972 – 1985.

II ESITUTKINNAN KESKITTÄMINEN VUOSIIN 1985 - 2002
Suomen tupakkayhtiöt kauppasivat kevytsavukkeita vuosina 1972 – 2002, vaikka yhtiöiden edustajat tiesivät alusta saakka näiden savukkeiden olevan yhtä tappavia tai tappavampia kuin kaikki muutkin savukkeet.  Jos tässä asiassa avataan esitutkinta, se olisi aihetta keskittää vuosiin 1985 – 2002.  Perusteena tähän olisi ensinnäkin se, että tupakkayhtiöiden vuosien 1972 - 2002 edustajista on luultavasti enää elossa tämän jälkimmäisen ajanjakson vastuuhenkilöitä.  Näiden henkilöiden tahallisuus oli lisäksi kaikkein korkeinta luokkaa, koska he kieltäytyivät lopettamasta kuluttajien harhauttamista ja vastustivat vuodesta 1985 lähtien valheellisin perustein terveysviranomaisten ja lääkärikunnan vaatimuksia.
Perusteena olisi myös se, että kevytsavukkeiden markkinaosuus oli vuosina 1985 - 2002 noussut lähelle 50 %:a.  Savukkeet tappoivat Suomessa tuohon aikaan noin 5.000 ihmistä joka vuosi ja kevytsavukkeiden osuus kohosi viimeistään 1990-luvulla yli puoleen tästä määrästä eli 2.500 – 3.000 vainajaan.  Tämä johtui siitä, että suurin osa kevytsavukkeiden polttajista sai elimistöönsä myrkkyaineita paljon enemmän kuin tavallisista savukkeista. 
Tupakkayhtiöiden edustajat jarruttivat kevytsavukkeiden kieltoa usein eri syin, muun muassa väittämällä, että pitoisuusmerkinnät ja kevytnimikkeistö kertoivat kuluttajilla vain tuotteen mausta ja että tupakoitsijat siirtyivät kevytsavukkeisiin vain paremman maun takia.  Yhtiöiden omat markkinointi- ja kuluttajatutkimukset kertoivat kuitenkin, että tupakoitsijat vaihtoivat kevytsavukkeisiin terveyssyistä.
Seuraava esitys perustuu paljolti tupakkayhtiöiden sisäisiin asiakirjoihin, jotka yhtiöt joutuivat paljastamaan Yhdysvalloissa vuonna 1998.  Aineistossa on satoja Suomea koskevia asiakirjoja, koska Yhdysvaltain kolme suurinta tupakkayhtiötä hallitsivat Suomen savukemarkkinoita: Philip Morris/Amer, BAT (Brown & Williamson)/BAT Finland ja R.J. Reynolds/Rettig.  Vuosien 2005 – 2010 tuotevastuuoikeudenkäynnissä tuomioistuimille annettiin näitä asiakirjoja yli 400, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus sivuuttivat ne täysin.  Niistä ei tuomioissa ole ainoatakaan mainintaa.  Tämä aineisto oli omana ryhmänään nimellä KT-B-sarja. 

III VUOSIEN 1985 – 1986 KAMPPAILU
     A. Tupakkayhtiöiden varautuminen lääkintöhallituksen kieltoyritykseen
Tässä tutkintapyynnössä on jo esitetty näyttöä siitä, että tupakkayhtiöt vastustivat kevytmarkkinoinnin kieltämistä aina vuoteen 2002 saakka.  Edellä on todettu, että merkittäviä olivat varsinkin vuosien 1985 – 1986 tapahtumat, jolloin yhtiöt ryhtyivät nimenomaisesti ja jyrkästi vastustamaan terveysviranomaisten pyrkimystä kevytharhautuksen kieltämiseksi.  Tästä vaiheesta voidaan esittää valaisevaa lisänäyttöä.
Suomessa lääkintöhallitus ja eräät lääkärit alkoivat 1980-luvun alkuvuosina epäillä kevytsavukkeiden merkitystä tupakoitsijoiden terveyshaittojen vähentäjinä.  Lääkintöhallitus tilasi vuonna 1985 professori Arja Rimpelältä tutkimusraportin kevytsavukkeista ja tästä oli uutinen Helsingin Sanomissa 2.11.1985:
”Lääkintöhallitus suunnittelee muutosta, jolla poistettaisiin savukkeiden jako haitallisiin ja erittäin haitallisiin.  Ei nimittäin ole voitu osoittaa, että kevytsavukkeet olisivat muita terveellisempiä.”
Tässä vaiheessa tupakkayhtiöt olivat jo varuillaan.  Professori Rimpelä oli jo aiemmin julkaissut yhtiöiden etuja vaarantavia tietoja.  Tupakkayhtiöt alkoivat suunnitella vastatoimia.  Philip Morrisin sisäinen asiakirja kertoo tästä:
KT-B 331. Philip Morrisin Göran Weberin muistio 21.11.1985
”Perustuen Rimpelän tutkimukseen, joka julkaistiin Medical Journalissa 15/85 ja jossa todettiin, että kevytsavukkeet (alle 10 mg) aiheuttavat ainakin saman verran hengitysteiden ongelmia nuorille.  Lääkintöhallitus (Osmo Saarelma) on ottanut uusia tavoitteita:
 - luokittelu haitallisiin ja erittäin haitallisiin pitäisi lopettaa heinäkuussa 1986
 - savun ainesosien painamisesta pitäisi luopua ja
 - keveyteen viittaavat laatusanat pitäisi kieltää. - -
Tapaus, jossa lukuja ei saisi käyttää, johtaisi mielenkiintoiseen tilanteeseen kaikkien ’numeropakkausten’, kuten Kevytsavuke 5, 3, 1 jne. osalta, joiden merkkinimi indikoi tervan määrää.  Niillä ei olisi enää merkkinimeä. - -
Jos päätämme torpedoida Rimpelän tutkimuksen ja onnistumme siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi?  Alkaako lääkintöhallitus laskea enimmäispitoisuusrajoja? - - Mitä ikinä teemmekin, meidän on pidettävä huolta siitä, ettemme tue Rimpelän tutkimusta.”
Lääkintöhallituksen suunnitelma uhkasi erityisesti Rettig Oy:tä, jonka kauppaamat Kevytsavuke 5, Kevytmenthol 5, Kevytsavuke 3, Ultra Kevyt 1 olivat vallanneet suuren osan Suomen savukemarkkinoista. 
Tupakkateollisuuden edustajat kävivät 2.1.1986 Kauppakillassa lääkintöhallituksen virkamiesten kanssa neuvottelumassa kevytmarkkinoinnin kieltämisestä.  Teollisuus vastusti kieltoa.  Tämän jälkeen Satu Kaarenoja kirjoitti maaliskuussa 1986 ilmestyneeseen julkaisuun Tupakanlehti 1/1986 artikkelin ”KUKA  JOHTI  HARHAAN  JA KETÄ”:
”Samalla kun suomalaiset tutkijat ovat omasta mielestään tehneet sen suuren tieteellisen paljastuksen, että ihmisen terveyden kannalta on aivan sama, polttaako hän ns. kevyitä vai vahvempia savukkeita, on annettu ymmärtää kevytsavukkeiden olevan kaupallista kikkailua, jolla on johdettu kuluttajaparat harhaan.  Ja suuri syntinen harhaanjohtaja on mikäs muu kuin iso paha tupakkateollisuus.”
”Kun virkamiehet 70-luvun lopulla valmistelivat savukkeiden terveysluokitusta ns. haitallisiin ja erittäin haitallisiin tuotteisiin, Tupakkatehtaiden Yhdistys antoi lausunnon, joka varsin yksiselitteisesti leimasi luokituksen kuluttajaa harhaanjohtavaksi.  Lausunnossa viitattiin useisiin ulkomaisiin tutkimuksiin, mm. ruotsalaisen Karolinska Instituutin julkistamiin tuloksiin, joissa todettiin tupakointitavan olevan ratkaiseva asia.  Se mitä poltetaan on yhdentekevää.”
Tämä artikkeli Tupakanlehdessä 1/1986 sisälsi paljon totta, mutta siinä sivuutettiin tärkein henkilörelaatio eli kuluttajien asema.  Kysehän oli nimenomaan kuluttajien hengestä ja terveydestä.  Tupakkateollisuus harhautti kuluttajia. - Elokuussa 1986 tupakkateollisuus oli jo muuttanut taktiikkaansa: viittaukset ”keveyteen” tarkoittivatkin vain savukkeiden makua.
Tupakkayhtiöissä käytiin lukuisia neuvotteluja, jossa varauduttiin puolustamaan kevytsavukkeita kaikkien yhtiöiden yhteistyössä.  Seuraava asiakirja on vuoden 1986 maaliskuulta:
KT-B 333. Suomen Tupakan Jukka Pietiläisen laatima pöytäkirja Suomen Tupakan tiloissa 26.3.1986 pidetystä kokouksesta, jossa olivat läsnä Erkki Salo / Suomen Tupakka, Ray Thornton / BAT, Helmut Gaisch / Philip Morris, Seppo Salminen / Amer, Veijo Rosimo / Amer, Eva Byckling / Amer, Henrik Le Bell / Rettig ja Raimo Lintuniemi / TTY.
”Toukokuussa ilmestyi Suomen Lääkärilehdessä Rimpelän & Rimpelän artikkeli.  Tutkimustulostensa perusteella tekijät totesivat, että pienipitoiset savukkeet eivät ole yhtään turvallisempia kuin korkeampipitoiset savukkeet ja että pitoisuuksien painaminen ja luokitus nykyisin myytävissä pienipitoisissa savukkeissa on harhaanjohtavaa.  He ehdottivat myös pitoisuuksien ilmoittamisesta, luokittelujärjestelmästä ja sanojen kuten Milds, Lights jne. käyttämisestä luopumista samalla, kun uudet enimmäispitoisuudet tulevat voimaan 1.7.1986. - -
Salo sanoi myös, että TTY:n piirissä on päätetty, että teollisuuden tavoite tässä debatissa on luopua luokittelusta, jatkaa pitoisuuksien ilmoittamista askeissa ja se, ettei rajoituksia sanojen Milds / Lights käyttöön tule.”
Suomen tupakkayhtiöt vastustivat vuodesta 1972 lähtien savukkeiden luokittelua ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”, mutta halusivat markkinoinnissaan käyttää tuotenimiä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Asia oli näin tässäkin vuoden 1986 kokouksessa.  Luokittelu saisi lakata, mutta kevytnimikkeistö ja pitoisuusmerkinnät säilyä.
KT-B 334. Philip Morrisin Helmut Gaischin kuukausiraportti maaliskuulta 1986, päivätty 31.3.1986
”Keskiviikko 5.3: Suomea koskeva tieto EEMA:lta: lääkintöhallituksessa tapahtumainkulku (jonka väitetään perustuvan Rimpelän kirjaan Respiratory problems in young low-tar smokers), joka saattaa johtaa Suomen tupakkalainsäädännön muutoksiin, esimerkiksi siihen, että sellaiset termit kuin ”light” ja ”mild” kielletään.  Minua pyydettiin laatimaan tieteellistä argumentaatiota.
Perjantai 14.3.  Mietittiin teollisuuden esitystä lääkintöhallitukselle.  Asiaan on sekaantunut liian monta pelaajaa: Amer-Tupakka, Suomen Tupakka, Rettig, BAT Millbank, BAT Southampton, PM Tukholma & Lausanne S&T Neuchatel.  Päätös: HGA ja tri Ray Thornton (BAT) lentävät Helsinkiin ja selvittävät, mikä tilanne oikein on.
Keskiviikko 19.3.  Saatiin VTT:ltä EEMA:n pyynnöstä raportti putkituuletetusta savukkeesta, jonka oli valmistanut FTR vain tätä erityistarkoitusta varten.  Suomalainen laboratorio teki testin noudattaen saksalaista DIN-10 240 Part 4 -esistandardia.  VTT:n tulokset, jotka ovat lähellä Neuchatelissa saatuja tuloksia, olivat seuraavat:
avoin        suljettu        keskiarvo
terva              3.8           17.6            10.7
nikotiini        0.27         1.13            0.70
häkä              2.6           17.6            10.1
Kun käytettävissämme on tämä tieto, lähestymme suomalaisia viranomaisia uudelleen ja yritämme saada heidät laajentamaan virallisia testausstandardejaan saksalaisen DIN-standardin mukaiseksi (Suomessa savukkeen tervamäärä ei saa ylittää 15 mg.)
Keskiviikko 26.3. Tupakkatehtaiden Yhdistyksen briefing Suomen Tupakan tiloissa - - Herra Salo, joka on ollut yhteydessä lääkintöhallituksen jäseneen tohtori Saarelmaan, kertoi, että on tapahtunut todellinen muutos lääkintöhallituksen suhtautumisessa tupakkateollisuuteen. - -  Lääkintöhallitus pitää TTY:n kanssa huhtikuussa kokouksen, jossa tohtorit Thornton ja Gaisch ovat TTY:n tiedemiesedustajia.”
Raportin oli laatinut Philip Morrisin edustaja, mutta asiaan osallistuivat kaikki Suomen tupakkayhtiöt ja niiden ulkomaalaiset isännät.  Sama Helmut Gaisch jatkoi Philip Morrisin Suomi-projektia:
KT-B 335. 6.6.1986 päivätty Philip Morrisin Helmut Gaischin arkistosta löytynyt faksi
”Suomi 2.11.1985: Artikkeli Helsingin Sanomissa kompensaatiosta, joka perustuu Rimpelän julkaisuun.  Rimpelä väittää, etteivät tupakoitsijat saa terveydellistä etua vaihtamalla vähätervaisiin savukkeisiin.  Tämä pitää yhtä sen kompensaatioargumentin kanssa, jota B&W / BAT on käyttänyt Barclayta koskevissa kirjelmissään.  BAT on käyttänyt ’puolueettomina’ asiantuntijoina professoreita Gori ja Darby.”
”19.3.1986.  Grönlund pyysi Helmut Gaischia matkustamaan Suomeen ja puhumaan lääkintöhallitukselle tarkoituksena osoittaa asiantuntijoiden Rimpelän tutkimuksesta löytämät heikkoudet ja välttää se, että perusteettomia lainmuutoksia ehdotetaan.  Lopulta Amer-Tupakka ja Suomen Tupakka tekivät seuraavan sopimuksen: BAT:n ja PM:n tutkijat puhuvat lääkintöhallituksen jäsenille Rimpelän tutkimuksista:”
Professori Arja Rimpelä oli täysin oikeassa.  Tupakkateollisuus oli tiennyt tämän jo 1960-luvun lopulla ja Rimpelän tulokset pitivät yhtä teollisuuden omien tietojen kanssa.  Puolustaessaan Barclayta BAT – Suomen Tupakka oli todennut moneen kertaan, että kaikki kevytsavukkeet harhauttivat kuluttajia samalla tavoin.  BAT:n Ray Thornton lähetti 23.6.1986 toimitusjohtaja Erkki Salolle kirjeen (KT-B 336):
”Olet varmaan jo saanut kommentit hyvän ystävämme tri Rimpelän kirjoittamaan dokumenttiin.  Tri Felton on tehnyt hyvää työtä ja voisi nostaa tiettyjä pointteja esiin keskusteluissa.”
Professori Arja Rimpelän raportti valmistui 15.5.1986 ja lääkintöhallitus pyysi siitä vastineen tupakkayhtiöiltä.  Tupakkayhtiöt puolestaan pyysivät vastausohjeita kansainvälisiltä isänniltään.  Amer lähetti raportin Philip Morrisille ja BAT Finland BAT-emoyhtiölle.  Philip Morris antoi vastineen asianajotoimiston Covington & Burling laadittavaksi.  Tällä tavoin amerikkalaiset lakimiehet pääsivät vaikuttamaan siihen, miten savukkeita markkinoitiin Suomessa. 
Covington & Burling sai 11.7.1986 valmiiksi 35-sivuisen luonnoksen Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunnoksi.  Luonnoksen mukaan TTY:n tuli vastustaa kevytnimikkeistön kieltämistä.

     B. Makuperustelun käyttöön ottaminen
Tämän jälkeen Philip Morris lähetti Amer Oy:lle nimenomaisen vastausohjeen myöhemmin heinäkuussa.  Ohjeesta on kopio todisteessa KT-B 338 (”Projekti SAUNA”), josta voidaan ottaa seuraavat lainaukset:
”2. Pienistä pitoisuuksista kertovien nimien, sanojen ja pitoisuusmäärien ilmoittamisen kieltäminen.  Estettävä.”
”Lisäksi kuluttajat tekevät valintoja myös maun perusteella ja valmistajilla on kaikki syyt ja oikeudet kertoa kuluttajille tuotteen aromista viittaamalla keveyteen ja tekemällä näin myös tuotteen nimessä.”
Ohjeessa otettiin ensimmäistä kertaa esiin makuperustelu.  Tässä vaiheessa ”maku” ei kuitenkaan vielä ollut ainoa kevytsavukkeiden valintasyy, sillä ohjeessa sanottiin kuluttajien tekevän valintoja ”myös” maun perusteella.  Makuperustelun esitti Philip Morris, mutta se kelpasi Suomen kaikille kolmelle tupakkayhtiölle.  Asia eteni heinäkuussa näin:
KT-B 332. BAT:n Ray Thorntonin kirje 27.7.1986 yhtymän hallituksen puheenjohtajalle E.A.A. Bruellille; raportti Thorntonin vierailusta Suomen Tupakkaan.
”Vierailu sai alkunsa, kun tohtori Helmut Gaisch Neuchatelista (Philip Morris) pyysi, että menisin hänen mukaansa Suomen Tupakkateollisuuden Yhdistyksen kokoukseen ja että mahdollisesti antaisimme yhteisen esityksen Suomen lääkintöhallitukselle - - ”
Heti tämän jälkeen Amer lähetti Philip Morrisille vielä uuden tilanneraportin, johon Philip Morris vastasi parin päivän kuluttua 29.7.1986 (KT-B 339).  Philip Morris kirjoitti:
”Vastauksessaan TTY:n asiamiehelle lääkintöhallitus on suullisesti myöntänyt teollisuudelle 10 päivää aikaa heinäkuun lopusta lukien vastata Rimpelän raporttiin.”
                       ”Amer-Tupakka - - antaa Philip Morrisin luoda teollisuuden vastausluonnoksen - - ”
”TAVOITTEET
4. sallia edelleen sanojen kuten ”Kevyt” ja ”Mieto” käyttö.
7. Philip Morris tutkii mahdollisia oikeustoimia tupakkalain osalta estääkseen lääkintöhallituksen toimet.”
Suomen Tupakka – BAT Finland puolestaan pyysi ohjeita emoyhtiöt BAT:lta.  Kirjallisena todisteena KT-B 337 on BAT:n entisen tiedemiehen, konsultti D.G. Feltonin 20.8.1986 päivätty kirje toimitusjohtaja Erkki Salolle.  Kirjeessä lukee:
”Sellaisten kuvailevien epiteettien kuin ’kevyt’, ’erittäin kevyt’ jne. (s.15) käytön puolustamiseksi vastauksessa sanotaan, että ainesosamäärien numerot jollain tavalla antavat tietoa koskien makua ja aromia.”
Tässäkin emoyhtiö kehotti tytäryhtiötä käyttämään makuperustelua, mutta ei täysin ehdottomana.  Pitoisuusnumerot antoivat tietoa mausta ja aromista ”jollain tavalla”. Kieltäytymisperusteen tuli kuitenkin olla varaukseton.  Mikäli kuluttajat tekivät valintoja myös maun perusteella, toiseksi perusteeksi jäisivät terveyssyyt.  Jollain tavalla” oli myös liian epävarma ilmaisu.  Tupakkatehtaiden Yhdistys ry esitti vastineessaan 28.8.1986 ehdottoman väitteen:
”Raportissa suositetaan, että savukkeiden valmistajien ei sallittaisi käyttää osana tuotenimeä tai muutoinkaan termejä ”mild”, ”extra mild”, ”special” tai ”light”. Tämä suositus estäisi kuluttajia saamasta tuotteista oikeaa tietoa, jonka katsotaan liittyvän makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään. Pyydämme, että lääkintöhallitus ei hyväksyisi tätä ehdotusta.”
”Itse asiassa sanoja ’mild’, ’extra mild’ ja ’light’ käytetään kuvaamaan kyseisen savukelaadun maun voimakkuusastetta tupakoitaessa.”
”Kuluttajat vaativat ja myös odottavat, että heillä on mahdollisuus valita erilaisten makujen ja aromien välillä.  Vuoden 1977 tupakkalaissa ei missään kohtaa kielletä sellaisten sanojen painamista pakkauksiin eikä sellaisten tuotenimien valitsemista, jotka antavat täysin tarkkaa kuluttajatietoa esimerkiksi savukkeen mausta ja aromista.”
Tupakkatehtaiden Yhdistys ry antoi merkittävän lausuntonsa 28. elokuuta 1986.  Yhdistyksen hallitukseen kuuluivat silloin Suomen Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salo, Amer-Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Martti Santala ja Rettig Oy:n toimitusjohtajan Thor-Björn Lundqvist.  Heti seuraavana päivänä eli 29. elokuuta 1986 nämä kolme miestä syyllistyivät aamusta alkaen yli 150.000 murhayritykseen, kun heidän edustamansa yhtiöt laskivat liikkeelle savukkeita, joiden pakkauksissa oli valheellisen alhaiset merkinnät tuotteiden myrkkypitoisuuksista ja harhauttavat tuotenimet ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Täytetty murha edellyttää uhrin kuolemaa, mutta rikoslain mukaan teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä.  Niistä tupakoitsijoista, jotka polttivat kevytsavukkeita tuohon aikaan, kuoli sittemmin kymmeniä tuhansia ja silloin oli kyse jo täytetyistä murhista. 
Erkki Salo ja Martti Santala ovat kuolleet, mutta Thor-Björn Lundqvist elää yhä.

     C. Makuperustelun avoin valheellisuus
Tupakkayhtiöt perustelivat 28.8.1986 kieltäytymistään kevytmarkkinoinnin lopettamisesta väittämällä, että tupakoitsijat valitsivat kevytsavukkeet pelkän maun perusteella.  Väite oli avoimen valheellinen ja röyhkeä.  Yhtiöiden edustajat eivät kuvitelleet, että lääkintöhallituksen virkamiehet olisivat uskoneet tällaiseen väitteeseen.  Makuväite ja kieltäytyminen kevytsavukkeista perustuivat siihen, että tupakkateollisuuden asema oli vielä 1980-luvulla ylivertaisen vahva.
Tähän asti, vuodesta 1972 vuoteen 1986 saakka, tupakkayhtiöt olivat täysin selkeästi sanoneet, että kuluttajat valitsivat kevytsavukkeet nimenomaan terveyssyistä.  Tästä seikasta on tutkintapyynnöstä jo esitetty runsaasti näyttöä.   Koska tupakkayhtiöiden menettely 28.8.1986 jälkeen on rikostutkinnan kannalta keskeinen, seuraavassa tästä mainitaan vielä seitsemän esimerkkiä.
 1. Amer Oy:n lehdessä Ameri 2/1975 kirjoitettiin kevytsavukkeista otsikolla ”Belmont nykysavuke puhtaamman tupakoinnin puolesta”.  Tupakoitsijoiden käsityksistä sanotaan näin:
”Makrotestin tekemän tutkimuksen mukaan 70 % Suomen tupakoitsijoista pitää tervaa ja nikotiinia vaarallisina.  Tällä hetkellä vähän tervaa ja nikotiinia sisältäviä savukkeita polttaa vain noin 10 % näistä kuluttajista.  Potentiaalisia asiakkaita voidaan katsoa olevan vielä noin 60 % Suomen tupakoitsijoista.”
2. Tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi totesi Kauppias-lehdessä 1.3.1978 seuraavan:
”Usein julkaistaan tutkijan otaksuma tutkittuna tietona.  Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.  Kun syöpätekijä piilee savussa ja tervassa eikä nikotiinissa, mieto, jopa nikotiinitonkin savuke on syöpää aiheuttava.”
3. Suomen Tupakka Oy:n julkaisemassa Suomen Tupakkalehdessä 1/1979 oli artikkeli ”Kuluttaja on huomannut kevytsavukkeen”.  Artikkelissa lukee:
”Kuluttajan nopeaan reagointiin ovat syynä ne samat tupakkalain terveyspoliittiset näkökohdat, jotka vaikuttivat itse tuotteen kehittelyyn Suomen Tupakassa.”
4. Aamulehdessä 16.10.1979 asiamies Raimo Lintuniemi arvosteli mainoskieltoa näin:
”Tieto terveydelle vähemmän vaarallisista miedoista savukkeista menisi parhaiten perille.”
5. Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy laski vuoden 1980 alussa liikkeelle tuotteen nimeltä ”Kevytsavuke 1”.  Mainoksessa luki: ”Ykkönen alhaisten haitta-ainepitoisuuksiensa takia: terva 5 mg/savuke, hiilimonoksidi 2 mg/savuke, nikotiini 0.5 mg/savuke”.  Rettig Oy pani 20.5.1980 markkinatuomioistuimessa vireille hakemuksen, jossa vaadittiin, että vastaajayhtiötä kiellettäisiin Kevytsavuke 1:n markkinointi kuluttajia harhaanjohtavana.
”Tervapitoisuuden valitseminen tunnukseksi johtui siitä, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet ’tervan’ haittavaikutukset.”
”Savukelaadun ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon jälkeen suoritetut haastattelut ovat osoittaneet, että savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat.”
”Tämän jutun vastaaja, Suomen Tupakka Oy oli savukkeemme ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon ajankohtana yhtä tietoinen kuin me kulutuksen selvästä suuntautumisesta ryhmään ’vähemmän vaaralliset’.”
”Tuotetunnus ’1’ on harhaanjohtava, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan, että savukelaatu ’1’ sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0.1 mg nikotiinia ja että savukelaatu ’1’ olisi (jopa) melkein haitaton.”
Rettig Oy:n kanne perustui muun muassa markkinatutkimukseen, jonka Makrotest Finland Oy oli suorittanut 9.5.1980 – 2.6.1980 Rettig Oy:n toimeksiannosta.  Markkinatutkimus osoitti, että tuotetunnus1 oli johtanut harhaan 2/3 haastatelluista.

6. Lääkintöhallituksen julkaisussa ”Aikuisväestön tupakointitottumukset 1978 – 1982” käsiteltiin muun muassa tutkimuksia savukemerkin vaihdon perusteluista.  Tupakoitsijoista, jotka olivat vaihtaneet merkkiä, 80 % siirtyi alemman tervapitoisuuden savukkeisiin.  Julkaisussa todetaan:
”Savukemerkin vaihdon perusteluissa näkyy selvästi se, että savukemerkkiä vähemmän haitalliseen suuntaan vaihtaneet ovat tietoisia haitallisuus – erittäin haitallisuus -ulottuvuuden olemassaolosta ja osaavat ilmaista savukemerkkinsä vaihdon perustelut tällä ulottuvuudella.”
7. Tupakkayhtiöiden ja lääkintöhallituksen kiistan aikana vuonna 1986 Philip Morris teetti Suomessa Taloustutkimus Oy:llä markkinatutkimuksen siitä, mitä kuluttajat tiesivät kevytsavukkeiden vaarallisuudesta ja miksi kuluttajat siirtyivät kevytsavukkeisiin (KT-B 365):
”Sanoihin ’light’, ’mild’, ’soft’ jne. liitetyt merkitykset.  Noin yksi kolmasosa vahvojen savukkeiden polttajista (31 %) liittävät sanat savukkeiden vähempään vaarallisuuteen - - 50 prosentilla kevytsavukkeiden polttajista light- yms. savukkeiden vähemmän vaarallinen luonne on sanojen eniten herättämä mielleyhtymä.”
Lääkintöhallituksessa tupakkalain valvontaa hoitivat lääkärit Harri Vertio ja Osmo Saarelma muiden tehtävien ohella.  He eivät olleet lakimiehiä, mutta joutuivat jatkuvasti vastakkain tupakkateollisuuden lakimiesvoiman kanssa.  He pitivät TTY:n 28.8.1986 antamaa vastinetta täysin valheellisena.  Vertio kertoi todistajana, että syksyllä 1986 ja sen jälkeen tupakkayhtiöiden edustajat käyttäytyivät aggressiivisesti ja kieltäytyivät ehdottomasti lopettamasta kevytmarkkinointia. 
Lääkintöhallituksen resurssit olivat vähäiset.  Samaan aikaan vuosina 1985 – 1986 tupakkayhtiöt estivät painostamalla lääkintähallitusta merkitsemästä savukerasioihin varoitustekstiä, jonka mukaan tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää.

     D. Makuperustelu vuosien 2005 – 2010 tuotevastuuoikeudenkäynnissä
          1. Puolustuksen ongelma
Ajateltaessa kevytsavukkeiden historiaa on vuosien 1986 – 2002 tapahtumilla tietenkin keskeinen merkitys.  Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä tupakkayhtiöiden lakimiehet ymmärsivät tämän selkeästi.  Yhtiöt kieltäytyivät vuonna 1986 ja siitä eteenpäin lopettamasta kevytmarkkinointia, ja kieltäytymisperusteena oli nimenomaisesti se, että kevytnimikkeistö ja väärät pitoisuusmerkinnät kertoivat kuluttajille ainoastaan tuotteen mausta.  Makuperustelua ei voitu jättää kantajien esittämän näytön varaan.  Makuperustelu oli vaarallinen, mutta toisaalta sikäli hyvä, että jos käräjäoikeus ja hovioikeus tarttuisivat siihen, kanteilta putoaisi tältä osin kokonaan pohja.
Amer Oy:n asiamies Ari Kantor ja toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen laativat makua koskevan puolustautumisstrategian.  Kantor ja Ant-Wuorinen sopivat, että Ant-Wuorinen vahvistaisi todistajana valallaan makuperustelun.  Neuvotteluissaan he hioivat tarkasti todistajankuulustelussa esitettävät kysymykset ja vastaukset.  Todistelu kulki tältä osin näin:

          2. Toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorisen todistajankertomukset
               a. Ant-Wuorinen valaehtoisena todistajana Helsingin käräjäoikeudessa 8.5.2008
Kuulustelun sivu 11: Ari Kantor:
”No nämä ’Lights’ tai ’Mild’ tai vastaavat merkinnät - - mihin te ikään kuin niillä viittasitte - - ?
Jukka Ant-Wuorinen:
”Tuotteen makuun eli tuote maistui kevyemmältä, mitä vähemmän siinä oli näitä mitattavia aineita.”
Kuulustelun sivu 13: Ari Kantor:
” - - oikeus kertoa tuotteesta - - mikä tämän informaation tarkoitus oli - - ja mitkä sen päämäärät olivat suhteessa kuluttajiin?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”- - ensinnäkin tuotteesta annettiin näitä tietoja, mitkä liittyivät itse fyysisesti tuotteeseen eli nämä tällaiset pitoisuusarvot eli oliko tuote luonteeltaan vahvan maun savuke vai kevyen maun savuke.”
Kuulustelun sivu 95: Erkki Aurejärvi:
”Mennään sitten kevytsavukkeisiin - - sanoitko, että niihin siirryttiin pelkän maun vuoksi eikä siksi, että kuluttajat ovat luulleet, että ne ovat vähemmän vaarallisia?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Kyllä ja niin kuin taisin siinä yhteydessä sanoa, kun Philip Morris referoi meille tekemäänsä markkinatutkimusta Market Service -nimellä - - ilmoituksensa mukaan sanoivat, että tärkein syy siirtyä kevytsavukkeisiin on maku.”

               b. Ant-Wuorinen valaehtoisena todistajana Helsingin hovioikeudessa 4.11.2009
Helsingin hovioikeudessa Kantor ja Ant-Wuorinen panostivat makuperusteluun laajemmin kuin käräjäoikeudessa:
Kuulustelun sivut 9 – 10: Ari Kantor:
”Amerin tuotteissa, sekä omissa että lisenssituotteissa, käytettiin tällaisia merkintöjä kuin ’Mild’ tai ’Light’, niin miten kuvaisitte, mitä tällä haluttiin kuvata, mikä tarkoitus näillä merkinnöillä oli näissä savukerasioissa Amerin oman käsityksen mukaan?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Sana ’Mild’ niin sehän on niin kuin mieto, kevyt - - ja mitä vähemmän tuotteessa oli esimerkiksi tervaa ja nikotiinia, niin sen maku oli kevyempi, se erotti näistä niin sanotuista täyden maun savukkeista.”
Ari Kantor:
”Eli tämä haitta-ainepitoisuuksien määrä vaikutti suoraan myös makuun.”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Kyllä.”
Ari Kantor:
”Onko sitten oikein päätellä, että mitä vähemmän näitä haitta-aineita siinä oli, niin sitä miedommalta se maistui se savuke?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Aivan.”
Ari Kantor:
”No pyrittiinkö tällä esittämään jonkinlaisia terveysväittämiä tai siis sanotaan vaikka terveysväittämiä, liittyykö tähän ’Light’ tai ’Mild’ -merkintään ikään kuin väite siitä, että nämä olisivat vähemmän haitallisia?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Ei terveysväittämiä, kyllä se liittyi nimenomaan siihen makuun, että nämä niin kuin sanotaan vähemmän tai enemmän haitalliset oli lähinnä tästä varoitustekstistä, jossa viranomaiset jakoivat haitallisiin ja erittäin haitallisiin, ja tässä oli tietty milligramma sitten määritelty rajapyykiksi.”
Ari Kantor:
”No onko teillä tiedossa, että Amer olisi markkinoinut näitä ’Mild’ tai ’Extra Mild Belmont’ -nimisiä savukkeita, joissa näitä merkintöjä oli, niin jollakin tavalla terveysperustein?”
Jukka Ant-Wuorinen:
”Ei.  Jos yritän muistella, millaisia kaupan tiedotteita esimerkiksi siinä vaiheessa oli, niin ei kyllä.  Tuntuu melko vieraalta ajatukselta.”

          3. Makuperustelu asianajotaktiikkana
Ant-Wuorisen todistajankertomus oli ilmiselvässä ristiriidassa muun esitetyn näytön kanssa.  Asianajaja Ari Kantor katsoi kuitenkin, että siitä olisi hyötyä.  Tuomarit käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa eivät hallinneet jutun aineistoa, joka oli erittäin laaja.  Kanteilla oli kymmenen eri tuottamisperustetta ja kevytharhautus oli vain yksi niistä.  Kun väite savukkeiden mausta esitettäisiin varauksitta, se saattaisi aiheuttaa tuomareissa epävarmuutta.  Suuren valheen taktiikka saattaa tehota laajoissa oikeudenkäynneissä. 
Ant-Wuorinen viittasi Philip Morrisin Suomessa teettämään markkinatutkimukseen tietoisena siitä, että tuomarit eivät tarkistaisi asiaa.  Tupakkateollisuus teetti näitä tutkimuksia jatkuvasti ja tässä tapauksessa kyseessä oli lokakuussa 1993 suoritettu tutkimus.  Kantajien KT-B 368 -todisteen mukaan Philip Morris selosti asiaa näin:
                      ”Savukkeita kuvaavat sanat:
                      Ultra:
-        hyvin kevyt, hoikka, raikas, puhdas, aivan kuin ei polttaisi lainkaan
-        vähän tervaa ja nikotiinia
-        parempi terveydelle
Lights:
-        melko kevyt, niille, jotka haluavat laihtua, light-Pepsi
-        vähän tervaa ja nikotiinia
-        parempi terveydelle
-        savuke naisille / nuorille”

          4. Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2010
Asia ratkesi hovioikeudessa erikoisella tavalla.  Ratkaisu oli tupakkayhtiöille suotuisa, mutta yllättävästi muodostettu.  Hovioikeuden tuomiossa käsitellään kevytsavukkeita sivuilla 66 – 73, mutta oikeudenkäynnin olennaisin vaihe, vuosi 1986 ja vuodet 1986 – 2002 sivuutetaan täysin.  Tuomion sivulla 68 lukee:
”Professori Arja Rimpelän raportin (kirjalliset todisteet KT 47 - 51) mukaan näyttöä ei ollut siitä, että kevytsavukkeet olisivat vähemmän haitallisia, koska tupakoitsijat muuttivat polttamistapaansa riippuen savukkeiden pitoisuuksista eli tapahtui niin sanottua kompensaatiota.”
Tässä kaikki.  Hovioikeus ei mainitse, että professori Rimpelä vaati kevytmarkkinoinnin kieltämistä kuluttajia harhaanjohtavana eikä liioin sitä, että tupakkatehtaat eivät suostuneet kieltoon.  Hovioikeus sivuuttaa täysin muun muassa Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n 28.8.1986 päivätyn lausunnon, joka oli oikeudenkäynnin keskeisimpiä todisteita.  Kun hovioikeus valitsi tämän menettelyn, se ei liioin ottanut mitään kantaa makuperusteluun.  Toimitusjohtaja Ant-Wuorisen todistajankertomusten merkitys jäi tässä mielessä avoimeksi.


IV BARCLAY-SAVUKKEET
     A. Barclayn markkinointikonsepti Suomessa
Barclay-savukkeita on jo käsitelty 21.9.2017 tehdyn tutkintapyynnön sivuilla 8 – 9, tutkintapyynnön liitteessä sivulla 11, 24.10.2017 päivätyn lisäkirjelmän sivulla 2 ja 3 – 4 sekä Helsingin syyttäjänvirastolle 31.10.2017 annetun kirjelmän sivuilla 11 – 13, 17 ja 18.  Seuraavassa kuvataan KT-B-sarjan sisältämää näyttöä.
KT-B 301. Suomen Tupakan tuotekehittelytiimin raportti 13.5.1982, laati tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen
” - - taulukko: Barclay - - kohderyhmä: hyvin terveystietoiset, kansainvälistä merkkiä polttavat tupakoitsijat - - markkinointikonsepti: Kansainvälinen 1 mg tervaa sisältävä merkki, jossa on enemmän makua kuin missään kilpailevassa 1 mg:n merkissä”
Näin tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen totesi vuonna 1982, mutta vuonna 1986 hän osallistui tupakkatehtaiden yhteiseen perusteluun, jonka mukaan kevytsavukkeet valittiin pelkästään maun eikä ollenkaan terveellisyyden perusteella.

     B. Kilpailijoiden yritykset estää Barclayn liikkeelle laskeminen
Barclay oli Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n merkki, mutta kilpailijat Philip Morris (Suomessa Amer) ja R.J. Reynolds (Suomessa Rettig) kiinnittivät siihen paljon huomiota:
KT-B 353. R.J. Reynoldsin sisäinen muistio vuodelta 1982 liittyen FTC-testien jälkeen jääneisyyteen ja BAT:n kevytsavukkeeseen Barclay;
” - - voi helposti olla tuotteita, jotka eivät luovuta lainkaan tervaa tai nikotiinia, kun niitä poltetaan FTC-metodilla, mutta kun niitä polttavat ihmiset, olisivat ne välttämättömästi suodattamattomia savukkeita.  Kyseisiä tuotteita voitaisiin mainostaa ’tervattomina’ ja ’nolla milligrammaa tervaa FTC-testeissä’ tai ’äärimmäisen vähätervaisena savukkeena, vaikka ne todellisuudessa luovuttaisivat 20, 30, 40 mg tervaa tai enemmänkin, kun niitä polttaa ihmistupakoitsija. - -
Kuluttajien olisi todella vaikea vastustaa kyseisiä savukkeita, vaikka ne olisivatkin äärimmäisen pettäviä - - ”
Reynoldsin muistiossa käsitellään ihmistupakoitsijoiden saamaa tervaa ja muita haitta-aineita, jotka tappoivat tupakoitsijoita.  Reynolds ei kuitenkaan kantanut huolta ihmishengistä, vaan kyse oli rahasta.  Barclay oli jo alkanut vallata markkinoita Yhdysvalloissa ja Reynoldsin omien kevytsavukkeiden markkinaosuudet olivat vähentyneet.
Philip Morris yritti Reynoldsin kanssa estää Barclayn tuomisen Suomen savukemarkkinoille:
KT-B 309. Philip Morrisin Lausannen toimiston PR-päällikkö Richard Cornerin kiireellinen telex-sanoma 8.5.1983 Jan-Erik Grönlundille (PM:n Skandinavian myyntijohtaja), Eero Valangolle (PM:n Helsingin edustaja) ja Christian Reimsille (PM:n lakimies Suomessa)
”Philip Morrisin Euroopan tiede- ja teknologiatoimintojen johtaja Helmut Gaisch uskoo, että VTT ja lääkintöhallitus ovat periaatteessa Barclayta vastaan, joten meidän on varmistettava, että esitämme heille oikeat perustelut - -
VTT:n pitäisi vaatia, että savuanalyysi tehdään pääsavusta ja kaikki savuun sekoittuva ilma jätetään huomiota - - Ohitusfiltterin perusominaisuus on se, että se on tarkoitettu vuotamaan valtavasti.”
”Ohitussuodatin oli tarkoitettu vuotamaan valtavasti.”  Tämä koski Barclayta, mutta myös Philip Morrisin ja R.J. Reynoldsin kevytsavukkeita.  Testikoneen, terveysviranomaisten ja ennen kaikkea kuluttajien harhauttaminen oli harkitun tarkoituksellista.  Rikosoikeuden katsannossa kyse oli varmuustahallisuudesta, koska tupakkayhtiöiden ensisijaisena päämääränä ei ollut tappaa ihmisiä, vaan saada harhautettujen ihmisten rahat.
KT-B 310. BAT:n S.R. Evelynin raportti vierailusta Helsinkiin 11. – 13.5.1983
”George Stungis kertoi, että jopa testimarkkinoinnin aikana Philip Morris ja Reynolds ovat hyökänneet tuotetta vastaan.  Nämä hyökkäykset keskittyivät huulien paineen ja tuuletusaukkojen tukkimisen vaikutukseen - - ”
Emoyhtiö BAT:n edustaja vieraili Helsingissä toukokuussa 1983 ja tapasi tytäryhtiö Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n edustajia, muun muassa Erkki Salon, Satu Kaarenojan ja Jukka Pietiläisen.  Salo, Kaarenoja ja Pietiläinen tiesivät tarkasti, mitä olivat tekemässä alkaessaan kaupata kuluttajille 1 mg:n Barclayta.
Kaikki suuret tupakkayhtiöt tunsivat kevytsavukkeiden valmistustekniikan.  Philip Morrisin ja R.J. Reynoldsin edustajat puhuivat tässäkin tupakoitsijoiden elimistöön kulkeutuvista myrkkymääristä eivätkä Barclay-savukkeiden mausta.  Tämä oli tilanne toukokuussa 1983 ja kiista jatkui kesäkuussa:
KT-B 314. Philip Morrisin 29.6.1983 laatima muistio, jossa kerrotaan Philip Morrisin ja Amerin saamista tiedoista ja toimenpiteistä, jotka koskevat Suomen Tupakan aikeita tuoda Barclay markkinoille Suomessa:
”20.5. Gaisch kertoi Mälkin, Leppäsen ja Bycklingin vierailusta: ’Tieto Barclaysta välitettiin menestyksekkäästi ja uskon, että esityksemme oli aika vakuuttava.  Tämä ei tietenkään välttämättä tarkoita, että onnistumme Suomessa sataprosenttisen varmasti estämään BAT:a tuomasta Barclayta markkinoille’.”
BAT:n kilpailijat eivät hellittäneet.  Ne uhrasivat suuren määrän työtä ja rahaa Barclayn torjumisyrityksiin:
KT-B 311. Fabriques de Tabac Reuniesin (Philip Morrisin tytäryhtiö) Helmut Gaischin kirje Philip Morrisin Euroopan johtajalle Aleardo Buzzille 30.6.1983; otsikko ”BARCLAY – suurin oikeus on suurin vääryys”:
”Actron-suodatin antaa laimentamatonta savua, mutta antamalla suuren osan tästä savusta vaihtua ilman kanssa se käytännössä vähentää savukkeen terva- ja nikotiinimäärää.  Käytännössä, kuten me kaikki tiedämme, tämä mekanismi toimii hyvin ainoastaan perinteisen tupakointikoneen pidikkeen kanssa, mutta ei toimi tupakoitsijan suussa.”
”Olemme ottaneet konkreettisia askeleita Ruotsissa (STA:n kautta) ja Suomessa (Amer-Tupakan ja VTT:n kautta), askeleita, jotka ovat käytännössä identtisiä Philip Morrisin FTC-yhteydenottojen kanssa.
Mitä riskejä tässä muistiossa luonnehditulla tavalla etenemiseen liittyy?  Periaatteessa voisi tapahtua seuraavaa.  BAT voisi vastustaa voimakkaasti huomauttamalla, että nykyinen savukkeiden testaustapa on irrelevantti ja sopimaton kuvaamaan tuotteiden ominaisuuksia ja että pitäisi keksiä kokonaan uusi systeemi, joka ottaisi huomioon ihmisruumiin fysiologian ja tupakoitsijan käyttäytymisen jne. - - Tupakanvastaiset piirit voisivat käyttää meidän argumenttejamme osoittaakseen, että teollisuus pelaa likaista peliä tupakoitsijoiden intressien kustannuksella - - Meidän täytyy pitää mielessä, että myös BAT:llä yhtiönä on paljon hävittävää, ja sen takia heidän on oltava juuri niin varovaisia kuin meidänkin.”
“Suurin oikeus on suurin vääryys.”  Kirjoittaja tunsi roomalaisen oikeuden sanonnan ”Summa ius, summa injuria.”  ”Vääryydellä” hän ei kuitenkaan tarkoittanut ihmisten terveyden tuhoamista, vaan sitä, että Barclay kavensi kilpailijoiden markkinaosuuksia.  Termi ”tupakanvastaiset piirit” kuului tupakkateollisuuden levittämään viestintään.  Nämä piirit olivat terveysviranomaisia, syöpä-, sydän ja keuhkovammajärjestöjä ja lääketieteen tutkijoita, jotka suojelivat kansalaisten henkeä ja terveyttä, mutta tupakkateollisuuden propagandassa ne olivat ”tupakan” vastustajia.
”Teollisuus pelaa likaista peliä tupakoitsijoiden intressien kustannuksella.”  Tupakoitsijoiden ”intressit” tarkoittivat tupakoitsijoiden henkeä ja terveyttä.  Tupakkayhtiöiden johtajat olivat koulutettuja ihmisiä ja osasivat varmasti tiedostaa myös menettelynsä juridisen luonteen.
Barclay laskettiin Suomessa myyntiin elokuussa 1983 ja Philip Morris totesi näin:
KT-B 320.Philip Morrisin Richard Cornerin telex Jan-Erik Grönlundille, syyskuu 1983
“Jotkut yhtiöt Yhdysvalloissa, mukaan lukien Philip Morris ja R.J. Reynolds valittivat liittovaltion kauppakomissiolle (FTC), kun Barclay tuotiin markkinoille.  Vuoden verran kestäneen yksityiskohtaisen tutkimuksen jälkeen FTC totesi, että Barclay ei ollut 1 mg:n savuke ja että markkinoinnissa käytetyt väitteet olivat harhaanjohtavia.”
”Kohdatessaan näin kiistattoman näytön, joka osoitti, että Barclayta mainostettiin totuudenvastaisesti 1 mg tervaa sisältävänä savukkeena, FTC aivan oikein ryhtyi toimenpiteisiin pysäyttääkseen harhaanjohtavan tiedon ja väärien tilastojen levittämisen yleisölle.”
Tämä telex-sanoma sisälsi selkeän totuuden ja sen tiesivät myös Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n edustajat.  Kilpailijoiden yritykset jatkuivat vuonna 1984:
KT-B 324. Suomen Tupakan toimitusjohtaja Erkki Salon kirje 21.3.1984 BAT-ryhmän johtajille ja päälakimiehille (jakelussa mm. Thomas Sandefur ja Nick Cannar)
”Tupakkatehtaiden Yhdistyksen kokouksessa 19.3. Amer ja Rettig ilmoittivat ehdottavansa lääkintöhallitukselle sellaista lakimuutosta, että Barclayn todelliset pitoisuudet tulevat ilmi.  Kun pyysin täsmentämään, vastaus kuului: ’Suunnitellun muutoksen (maksimipitoisuuksien lasku) yhteydessä hallituksen pitäisi samanaikaisesti ottaa lakiin uusi pykälä, jonka mukaan Barclayn kaltaisia tuotteita analysoitaessa käytettäisiin vaihtoehtoista Copeland-menetelmään’.”
Kiistan jatkuessa BAT puolustautui sillä, että Philip Morrisin Carlton ja R.J. Reynoldsin Cambridge harhauttivat tupakoitsijoita yhtä paljon kuin Barclay: 
KT-B 54. Charles H. Keithin (BAT) kirje Lance Reynoldsille 24.1.1985:
“Tupakoitsijat, vaikka he saavat elimistöönsä paljon enemmän nikotiinia ja tervaa, kuin FTC-arvot osoittavat, saavat suurin piirtein saman määrän tervaa ja puolitoistakertaisesti nikotiinia Barclaysta, Carltonista ja Cambridgesta. - - On selvästi ilmeistä, että tupakoitsijat saavat paljon enemmän nikotiinia ja tervaa kuin FTC-testeillä saadut nimellisarvot.  Tasot ovat ihmisillä kuudesta kahdeksaan kertaa suuremmat kuin nimellisarvot.”
Tämä puolustautuminen piti varmaankin sinänsä paikkansa.  Philip Morris ja R.J. Reynolds rinnastuivat BAT-yhtiöön.  BAT:n johtajat toistivat rinnastuksen neuvottelussaan vuonna 1987: kaikki kevytsavukkeet harhauttivat tupakoitsijoita:
KT-B 439. Muistio BAT:n johtajien keskustelusta New Yorkissa 24.8.1987 liittyen Philip Morrisin hyökkäyksiin BAT:n kevytsavukemerkki Barclayta vastaan:
”Tieteellisen todisteemme mukaan tupakoitsijat kompensoivat kaikkien kevyttuotteiden kanssa ja saavat näistä tuotteista merkittävästi korkeampia määriä tervaa ja nikotiinia, kuin koneella tehdyt tulokset väittävät.  Tämä kompensaatioilmiö kevyttuotteiden kohdalla on tullut yhä tunnustetummaksi maineikkaiden itsenäisten tiedemiesten toimesta. - -
Sanomme, että elleivät hyökkäykset Barclayta vastaan lakkaa - - ryhdymme mihin tahansa asiaan kuuluvaan toimeen tehdäksemme kuluttajille tiedoksi sen tosiasian, että tupakointikoneiden arvot eivät aseta tarkkaa ohjetta sille, kuinka suuria annoksia ihmiset saavat eri aineita kaikista ilmastoiduista tuotteista. - -
Jos teollisuus sallii hyökkäyksen Barclayta vastaan jatkuvan - - tulemme täyttämään uhkauksemme toteen ja julkaisemaan kuluttajille, kuluttajajärjestöille ja kansallisille säätäjille todellisen tieteellisen aseman koskien mittauksia tervan ja nikotiinin määrästä kaikilla ilmastoiduille tuotteilla.”
BAT otti keskustelussa esiin vakavan uhkauksen, joka kuitenkin oli epärealistinen.  Jos BAT olisi julkaissut kuluttajille ja vaikuttajataholle totuuden, se olisi tuhonnut koko kevytsavukeliiketoimen ja aiheuttanut suuret tappiot myös BAT:lle itselleen.  Jokainen tupakkayhtiö halusi kaupata kevytsavukkeita, koska tupakointi oli jo alkanut vähentyä länsimaissa.

     C. Barclayn markkinointi Suomessa
Barclayn myynti lähti heti syksyllä 1983 liikkeelle hyvin ja Barclayn markkinaosuus kohosi nopeasti.  Kauppalehdessä 29.10.1986 Satu Kaarenoja kertoi:
”Ehdottomasti onnistuneena ja Suomen Tupakka Oy:n parhaana lanseerauksena sitten mainoskiellon pitää yhtiön PR-johtaja ja johtoryhmän jäsen Satu Kaarenoja kevytsavuke Barclayta.  Sen menestys oli niin huikeaa, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen ’muka’ vaarallisuudesta. – Mutta lopulta niidenkin oli taivuttava myöntämään Actron-filtterin ainutlaatuisuus.”
Kaarenoja ilmoitti Kauppalehden lukijoille, että Barclay oli täysin vaaraton ja että kilpailijayhtiötkin taipuivat lopulta myöntämään sen.  Kaarenoja antoi antoi asiasta valheellisen kuvan.  Kilpailijat eivät onnistuneet estämään Barlayn liikkeelle laskemista Suomessa, mutta eivät ne suinkaan myöntäneet Actron-suodattimen ainutlaatuisuutta.  Päinvastoin yhtiöt totesivat moneen kertaan, että tämä suodatin harhautti sekä polttokonetta että kuluttajia.
Suomessa Barclay menestyi erinomaisesti, koska tupakoitsijat uskoivat tämän savukemerkin vaarattomuuteen.  KT-B 449. Suomen Tupakan vuonna 1988 tekemä Barclay-markkinatutkimus, jonka tulokset tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen lähetti myös Brown & Williamsonille
”Tupakoitsijat ovat vaihtaneet Barclayhin etsiessään kevyempää vaihtoehtoa.  Erityisesti naispuoliset Barclayn polttajat ovat tietoisia terveydestään.  Tietoisuus 1 mg:n tervamäärästä on suuri vakituisten polttajien keskuudessa.”
”Barclayn polttajien kuva itsestään: Naiset: naisellinen, rauhallinen, polttaa Barclayta, koska on tietoinen terveydestään.”
Tämä tutkimus oli siis vuodelta 1988.  Vuonna 1986 Suomen tupakkayhtiöt olivat kieltäytyneet lopettamasta kevytsavukkeiden markkinointia, koska tupakoitsijat valitsivat ne käyttöönsä pelkästään maun perusteella.
Suomen Tupakkalehdessä 2/1993 Barclayta mainostettiin näin:
”Vallankumouksellinen Barclay merkitsee polttajalle vähäisillä pitoisuuksilla saatavaa täyteläistä tupakkanautintoa.”
Barclayn menekki Suomessa oli noussut vuoteen 1993 mennessä yli kuuden prosentin, joten sillä oli yli 60.000 päivittäistä käyttäjää.  Vuoteen 2002 mennessä Barclay ehti tappaa tuhansia tupakoitsijoita.


V KOMPENSAATIO
     A. Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2010
Kompensaatiosta esitettiin vuosien 2001 – 2010 oikeudenkäynnissä erittäin seikkaperäinen näyttö.  Hovioikeuden tuomion sivulla 71 on seuraava tiivistelmä:
”Asiassa ei kuitenkaan ole näytetty, että kompensaatio väitetyllä tavalla olisi täydellistä. Kompensaatioilmiön seurauksena vähemmän haitta-aineita sisältävät savukkeet eivät ole sillä tavoin terveydelle vähemmän haitallisia kuin ne olisivat, mikäli tupakointitapa ja -määrä säilyisivät ennallaan. Vähemmän haitta-aineita sisältäviä savukkeita ei kuitenkaan edes kompensaatioilmiön vuoksi voida pitää terveydelle yhtä haitallisina kuin erittäin haitallisten savukkeiden luokkaan kuuluvia savukkeita.”
Hovioikeus on kuvannut kompensaatiota täysin väärin.  Tuomiossa kompensaatiota käsitellään erittelemättömästi ikään kuin kyseessä olisi yhtenäinen ilmiö, joka koskee samalla tavoin kaikkia tupakoitsijoita. Kompensaatio oli kuitenkin joillekin tupakoitsijoille täydellistä, 100 %, valtaosalle tupakoitsijoista yli 100 %:n ja joillekin jopa monikymmenkertaista.  Oikeudenkäynnissä esitettiin seikkaperäinen näyttö siitä, että kompensaatio riippui yksilökohtaisista tupakointitavoista.

        B. Oikeudenkäynnin aineisto
          1. Tutkintapyynnössä 21.9.2017 mainitut kirjalliset todisteet kompensaatiosta
Kevytsavukkeita koskevassa tutkintapyynnössä on siteerattu kirjallisia todisteita, joiden mukaan Suomen tupakkayhtiöillä oli jo vuodesta 1972 lähtien erittäin tarkat ja varmat tiedot kompensaatiosta. 

          2. Kantajien KT-B-sarjan todisteet kompensaatiosta
Kantajien KT-B-sarjan todisteissa on selostettu tupakkayhtiöiden sisäisiä asiakirjoja.  Niistä käy ilmi, että kysymys kevytsavukkeisiin liittyvästä kompensaatiosta oli keskeinen tupakkateollisuuden tuotekehittelyssä ja savukkeiden markkinoinnissa.  Todisteita on kymmenittäin 1970-luvun alusta alkaen, mutta seuraavassa mainitaan vain 14 esimerkkiä vuosilta 1974 – 1995.  Kaikki todisteet koskevat Suomessa myytyjä kevytsavukkeita, siis Amer Oy:n myymiä Philip Morrisin savukkeita ja BAT Finland Oy:n myymiä emoyhtiö BAT:n merkkejä.
KT-B 414. Philip Morrisin asiakirja 1.3.1974:
Yleisesti ihmiset polttavat sillä tavoin, että saavat enemmän, kuin mitä koneet arvioivat.  Tämä on totta etenkin laimennettujen (vähän tervaa ja nikotiinia) savukkeiden osalta - - FTC:n standardisoitu testi tulisi säilyttää, koska se antaa alhaisia arvoja.”
KT-B 38. Philip Morris Richmondin tutkimusyksikön tutkija Barbro Goodmanin raportti Leo F. Meierille 17.9.1975:
”Mahdollisia syitä siihen, miksi Marlboro Lightsin polttajat saivat selkeästi enemmän haitallisia aineita tupakoinnista kuin koneella tehdyt testitulokset väittivät - - ”
KT-B 40. BAT:n tiedemies D. Greightonin raportti 1.6.1976:
”Todistusaineisto tukee voimakkaasti olettamusta, että monet tupakoitsijat todellakin muuttavat tupakointitapaansa sopeutuakseen nikotiininantoon vaikuttaviin savukerakenteen muutoksiin. - - On kahdeksan esitettyä menetelmää, joilla kohdehenkilö voi säädellä nikotiinin ottoaan; mitä tahansa niistä voidaan käyttää samanaikaisesti tai eri kerroilla, nimittäin muuntelemalla henkosten voimakkuutta, henkosten lukumäärää, henkosten antavuutta, tupakantumpin pituutta, henkosten välejä, henkosprofiilia, sisäänhengitystapoja ja poltettujen savukkeiden määrää.”
KT-B 42. BAT:n markkinointiyksikön johtaja P.L. Shortin muistio vuodelta 1977:
”Meidän tulee varmistaa, että tupakoinnin tyydytys saavutetaan alkuperäisen tuotteen kompensaation avulla. - - Kevytsavukkeet voivat käyttää hyväksi - - tupakoitsijoiden tapaa kompensoida.”
KT-B 442. BAT:n tutkimus- ja kehitysyksikön tiedemiehen, päällikön ja johtajan S.J. Greenen muistio vuodelta 1977.
”Pitäisikö meidän markkinoida savukkeita vakuuttaen tupakoitsijoille, että he ovat turvassa, ilman että vakuutamme itsellemme, että asia on todellakin niin.  Esimerkiksi pitäisikö meidän huijata tupakoitsijoita huijaamalla FTC:n taulukoissa. - -  Ovatko tupakoitsijat oikeutettuja olettamaan, että savukkeet, jotka antavat taulukon mukaan pienempiä annoksia, antavat myös pienempiä annoksia haitallisia aineita heidän keuhkoihinsa kuin savukkeet, joita on kuvattu ylempänä taulukossa?”
KT-B 45. Golstein/Krall Marketing Resourcesin tammikuussa 1979 Philip Morrisille tekemä tutkimus
” - - monet vastaajat kokevat polttavansa vähemmän siinä mielessä, että he saavat vähemmän tervaa ja nikotiinia polttamalla erittäin vähätervaisia savukkeita.  Näytti myös olevan tunnetta siitä, että voisi polttaa enemmän savukkeita pienemmällä vaaralla merkittävästä alempien tervamäärien vuoksi. - - Todennäköisyys, että erittäin vähätervaisia savukkeita polttavat tupakoitsijat ottavat seuraavan askeleen ja lopettavat, ei tunnu suurelta.” 
KT-B 443. Päälakimies Ernest Pepplesin (BAT) muistio 9.6.1982
” - - on teoretisoitu, että vähätervaisten savukkeiden polttajat saattavat automaattisesti kompensoida heidän vähentynyttä tervan ja nikotiinin saantiaan ylitupakoimalla ja imaisemalla useammin tai syvempään tai polttamalla kunkin savukkeen lähemmäksi filtteriä tai polttamalla enemmän savukkeita - - FTC:n nykyinen systeemi myötävaikuttaa kuluttajan huijaamiseen - - ”
KT-B 260. P. Harperin matkaraportti, vierailu Suomen Tupakkaan 26. – 27.7.1983 (BAT)
” - - Pietiläinen kertoi, että VTT:n laboratorion tulokset ovat jatkuvasti alhaisemmat kuin Suomen Tupakan omat ja lisäksi sallituissa rajoissa.  Sovimme, ettei tuotetta muuteta tässä vaiheessa.”
KT-B 444. Raportti BAT:n tutkimuskonferenssista vuonna 1983
”Kompensaatio on nyt herättämässä valtion ja lääketieteellisten auktoriteettien mielenkiintoa useissa osissa maapalloa.  Suorin seuraus on mahdollisuus, että, että FTC yms. tahot muuttavat mittausmenetelmiään siten, että he muuntelevat jo olemassa olevaa testiä - - tai äärimmäisenä vaihtoehtona tekemällä täysin uuden testimenetelmän - - Kumpikin vaihtoehto heikentäisi vähätervainen-termin käsitettä ja molemmat vaihtoehdot hämmentäisivät ja huolestuttaisivat kuluttajaa.  Yhtiöiden tulisikin tehdä kaikki mahdollinen puolustaakseen ja ylläpitääkseen nykyisen standardin testimenetelmää.” 
KT-B 55. Thomas Sandefurin, Brown & Williamsonin (BAT) toimitusjohtajan kirjelmä tiedemiehelle joulukuussa 1987
”Olemme tarkkaan harkinneet teidän kysymystänne siitä, että kuluttajille annettaisiin parempaa informaatiota haitallisten aineiden annoksista kevytsavukkeissa. - -  Tukkiessaan tuuletusreiät kaikkien kevytsavukemerkkien polttajat voivat saada moninkertaisen määrän tervaa ja nikotiinia, kuin ISO-metodissa on laskettu.”
KT-B 51. Philip Morrisin 2.4.1992 päivätty muistio ”Menthol Full Flavour vastaan vähätervainen -laatututkimus”
”Ne, jotka kokeilivat kevytmentholsavuketta, eivät olleet tyytyväisiä makuun. - - Vähätervaisten mentholsavukkeiden ajateltiin olevan naisille ja niille, jotka haluavat lopettaa.”
KT-B 57. Philip Morrisin tutkijan Victor DeNoblen lausuma televisiolähetyksessä 3.1.1995
                      ”Tiesikö esimerkiksi Philip Morris, että tupakoitsijat tukkivat ilmanvaihtoreiät?
Ehdottomasti kyllä.  Itse asiassa eräässä projektissa PM:n psykologiryhmä kuvasi tupakoivia ihmisiä päättääkseen, minne filteröinti ja laimennusreiät pitäisi asettaa, jotta sormet peittäisivät ne.”
Edellä oleva näyttö antaa kuvan kevytsavukeharhautuksesta vuosilta 1974 – 1995, mutta teollisuus jatkoi menettelyään vuoteen 2002 saakka.  Tupakkateollisuuden edustajat syyllistyivät täydellisen moraalittomaan ja rikolliseen menettelyyn ja tämä koskee nimenomaan myös Suomen tupakkayhtiöiden edustajia.

V RIKOSOIKEUDEN NÄKÖKULMA
     A. Kuluttajille ilmoitetut alhaiset tervamäärät
Kaupatessaan kevytsavukkeita Suomen tupakkayhtiöt harhauttivat kuluttajia tavalla, jota rikosoikeuden klassisissa opeissa on kuvattu venäläisen ruletin vertauksella.  Yhtiöt kertoivat ihmisille, että kevytsavukkeiden polttajan sairastumisen ja kuoleman vaara on olematon tai aivan vähäinen.  Tämä valhe koski sekä aloittavia tupakoitsijoita että niitä tavallisten savukkeiden polttajia, jotka pelkäsivät sairastumista ja kuolemaa ja suunnittelivat lopettavansa tupakoinnin. 
Venäläisessä ruletissa harhautus koskee kovien panosten lukumäärää.  Revolverin antaja vakuuttaa, että kovia on yksi ja tyhjiä patruunapesiä viisi (1:5), mutta todellisuudessa kovia on viisi ja tyhjiä yksi (5:1).  Jos ruletin pelaaja kuolee, kyseessä on murha.  Kukaan pelaaja ei missään tapauksessa olisi tietoisesti ottanut riskiä, joka suuruus on 5:1. 
Nämä luvut kuvaavat ääritilannetta.  Oikeuskirjallisuudessa todetaan, että paljon vähäisempikin valhe riittää täyttämään murhan tunnusmerkistön.  Voidaan ajatella, että kovia panoksia olisi neljä ja tyhjiä pesiä kaksi, jolloin kuolemanriskiä kuvaisi suhdeluku 4:2.  Tämäkin harhautus riittäisi ilman muuta toteuttamaan murhan.  Kukaan ei harkitusti ottaisi näin suurta riskiä.  Sama koskee suhdelukua 3:3 (siis kolme kovaa ja kolme tyhjää) ja vielä lukua 2:4:kin.  On hengenvaarallista pelata rulettia, jossa kuoleman mahdollisuus on yksi kuudesta, mutta jotkut ovat kuitenkin tähän ryhtyneet.  Kaksinkertaiseen kuoleman vaaraan ei luultavasti suostuisi kukaan.
Venäläistä rulettia käsiteltäessä huomio on kiinnitetty myös riskin laatuun.  Liikemies A voi houkutella sijoittaja B:tä mukaan liikeyritykseen antamalla valheellisia tietoja taloudellisesta riskistä.  Jos B menettää rahansa, kyseessä saattaa olla petos tai jokin muu rikos.  Tässä tapauksessa riskikuvaus 2:4 ei ehkä vielä täyttäisi rikostunnusmerkistöä.  On mahdollista, että joku tavoittelisi liikevoittoa tietoisena siitä, että tappion vaara on tätä luokkaa.
Kevytsavukkeiden osalta kyse oli kuoleman vaarasta.  Savuke on tappava tuote ja tupakkateollisuuden edustajat ovat 1950-luvun alusta lähtien tienneet sen tarkasti.  Sen mukaan murhaan ovat riittäneet kaiken suuruiset harhautukset, siis suhdeluvut 5:1, 4:2, 3:3 ja 2:4. 
Tätä voidaan kuvata savukkeiden haitta-ainemääriä koskevien pitoisuuslukujen avulla.  Esimerkiksi sopii parhaiten terva, koska tupakoitsijat olivat kaikista savukkeiden sisältämistä myrkyistä parhaiten tiedostaneet tervan haitallisuuden.  Terva on savukkeen merkittävin haitta-aine, koska karsinogeenit ovat tervassa.  Tervan vuoksi savukkeet aiheuttavat muun muassa keuhkosyöpää, haimasyöpää ja kurkunpäänsyöpää, jotka ovat tappavia tauteja.  Tupakkateollisuus oli tästä asiasta tarkasti perillä ja teollisuus tunsi nimenomaan myös lääketieteen epidemiologiassa sovellettavan annos-vaste -suhteen, jonka mukaan tappavien tautien syntyminen oli suorassa suhteessa myrkyllisten aineiden määrään.
Terva oli keskeinen myös kevytsavukkeiden markkinoinnissa.  Tupakkateollisuus tunsi markkinointi- ja kuluttajatutkimustensa nojalla tupakoitsijoiden käsitykset ja kertoi sen takia viestinnässään kevytsavukkeiden ”alhaisesta tervapitoisuudesta”.  Esimerkeiksi voidaan ottaa seuraavat kolme savukemainosta.
Rettig Oy markkinoi kevytsavukkeitaan Kauppias-lehdessä 1/1983 näin:
”RS-KEVYTSAVUKKEILLA JO NOIN 70 % KEVYTSAVUKEMARKKINOISTA.  Tervapitoisuudeltaan alle 6 mg:n savukkeiden kysyntä kasvaa. 
ULTRA KEVYT 1.  Tervaa 1 mg, Häkää 1mg, Nikotiinia 0,1 mg,”  
Amer-Tupakka Oy puolestaan julkaisi Savumerkki-lehdessä 2/1992 koko sivun mainoksen uusimmasta kevytsavukkeestaan:
”Belmont Ultra: tervaa 1 mg, häkää 1 mg, nikotiinia 0, 2 mg”
Suomen Tupakka Oy:n Highlights-lehdessä 1/1997 oli koko sivun Barclay-mainos, jossa sanottiin muun muassa tämä:
                      ”BARCLAY
                      1 mg tervaa, 0,1 mg nikotiinia”
Nämä mainokset ovat siis vuosilta 1983, 1992 ja 1997.  Kevytsavukkeiden markkinointi oli tuohon aikaan erittäin tehokasta.  Kevytsavukkeiden osuus savukkeiden kokonaiskulutuksesta Suomessa oli vuonna 1983 vain 9,6 %, mutta vuonna 1992 jo 45,1 % ja vuonna 1997 lähes puolet eli 49,3 %.  Kevytsavukkeet valtasivat alaa ennen kaikkea siksi, että kansalaisten tiedot savukkeiden vaarallisuudesta kasvoivat suuresti.  Terveystietoisia olivat varsinkin naiset ja naistupakoitsijoista 58 % poltti kevytsavukkeita.
Ilmoitukset savukkeiden tervamääristä kertoivat kuluttajille siitä, miten suuri kuoleman vaara kunkin savukemerkin polttamiseen sisältyi.  Kun kysymys oli kuoleman mahdollisuudesta, tupakkayhtiöille ei kuulunut antaa pienintäkään oikeutta valehteluun.  Murhayritys ja murha täyttyivät jo silloin, kun tupakoitsija sai elimistöönsä edellä mainituista savukkeista 2 mg tervaa.  Nämä määrät riittivät nimenomaan siksi, että tupakoitsijan vaara kuolla oli kaksi kertaa suurempi kuin yhtiöiden markkinoinnissa ilmoitettiin.
Asiaa voidaan tarkastella myös kompensaation valossa.  Tavallisten eli ”vahvojen” savukkeiden polttajat siirtyivät 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla kevytsavukkeisiin terveyssyistä.  Tupakkayhtiöt ilmoittivat vahvojen savukkeiden markkinoinnissa 18 mg:n tervapitoisuudet vuosina 1983 – 1985 ja 15 mg:n vuosina 1985 – 2002.  Tupakoitsija, joka vaihtoi ”vahvan” savukkeen vuonna 1983 ULTRA KEVYT 1:een, uskoi, että hänen elimistöönsä kulkeva tervamäärä väheni 18 mg:stä 1 mg:hen.  Belmont Ultran ja Barclayn osalta vähennys olisi ollut 15 mg:stä 1 mg:hen.
Tupakkayhtiöille 1 mg:n savukkeiden markkinoiminen oli hyvin edullista.  Tervamäärän pudotus näin alas vähensi kuluttajien käsityksissä sairastumisen ja kuoleman vaaran pieneen murto-osaan entisestä.
Tupakkayhtiöissä tiedettiin, ettei tämä pitänyt ollenkaan paikkaansa.  Edellä selostetuissa yhtiöiden lausumissa sanotaan, että tupakoitsijat aina tai ainakin useimmissa tapauksissa saivat kevytsavukkeisiin siirryttyään elimistöönsä enemmän tervaa kuin aiemmin vahvoista savukkeista.   Tervamäärän lisäys oli joissakin tapauksissa moninkertainen. 
”Pietiläinen kertoi, että VTT:n laboratorion tulokset ovat jatkuvasti alhaisemmat kuin Suomen Tupakan omat ja lisäksi sallituissa rajoissa.” 
Yleisesti ihmiset polttavat sillä tavoin, että saavat enemmän, kuin mitä koneet arvioivat.”
”Marlboro Lightsin polttajat saivat selkeästi enemmän haitallisia aineita tupakoinnista kuin koneella tehdyt testitulokset väittivät.”
”Tukkiessaan tuuletusreiät kaikkien kevytsavukemerkkien polttajat voivat saada moninkertaisen määrän tervaa ja nikotiinia, kuin ISO-metodissa on laskettu.”
”Professori Matti Rimpelä totesi jo vuonna 1972 kirjassaan ”Tupakka”, että tupakointitavasta riippuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihteli nelikymmenkertaisesti.” 
”Ihmisten polttamistavat simuloitiin tietokoneella ohjattuun polttokoneistoon ja tällöin havaittiin, että mietojen savukkeiden polttajat useimmissa tapauksissa saivat elimistöönsä enemmän tervaa ja hiilimonoksidia, joskus jopa nikotiiniakin, kuin vahvojen savukkeiden polttajat.”
Tämän mukaan ULTRA KEVYT 1-, Belmont Ultra- ja BARCLAY-kevytsavukkeista saattoi siirtyä tupakoitsijoiden elimistöihin tervaa jopa 18 – 40 mg savuketta kohden.  Suurin osa kevytsavukkeisiin vaihtaneista tupakoitsijoista tuli näin ollen raskaasti harhautetuksi.  Osa tupakoitsijoista sai varmaankin jonkinmoisen vähennyksen haitta-aineisiin, mutta tällä seikalla ei ole merkitystä rikostunnusmerkistöihin nähden, koska tupakkayhtiöt markkinoivat kevytsavukkeita samalla tavoin kaikille tupakoitsijoille.  Yhtiöt vakuuttivat jokaiselle kuluttajalle, että tervamäärä alenee murto-osaansa.
Edellä mainitut tupakkayhtiöiden lehdet Kauppias, Savumerkki ja Highlights lähetettiin pääasiassa vähittäiskaupan henkilöstölle.  Lehtien lukijoita oli runsaat 200.000 ja heistä yli 30 % oli tupakoitsijoita.  Murhayritysten määrä oli tältä osin noin 60.000.  Mainoskiellon aikana eli vuodesta 1978 lähtien tupakkayhtiöt mainostivat savukkeita myös Suomen Tupakkalehdessä, Tupakanlehdessä, Amerinfo-, Ameri- ja Belmont News -lehdissä sekä kaupalle lähetetyissä esitteissä ja yhtiöiden toimintakertomuksissa

     B. Rikostunnusmerkistöt
Tupakkayhtiöiden menettely täytti satojen tuhansien murhayritysten ja kymmenien tuhansien murhien tunnusmerkistön.  Vuosina 1986 – 2002 yhtiöiden edustajat tiesivät, että kevytsavukkeet tappoivat jo enemmän ihmisiä kuin vahvat savukkeet.  Silti he jatkoivat kevytsavukkeiden markkinointia ja olisivat jatkaneet sitä vielä vuoden 2002 jälkeenkin, ellei kieltoa olisi saatu aikaan.
Keskusrikospoliisin 27.10.2017 antaman päätöksen mukaan tutkintapyyntö kuitenkin oli aiheeton.  Ylikomisario Tero Haapala on kirjoittanut lopputuloksen edelle muun muassa seuraavan perustelun (sivut 10 - 11):
”Henkilön tietoinen riskinotto oikeisiin tietoihin pohjautuen ei perusta toiselle taholle vastuuta riskin toteutumisesta, vaikka esimerkiksi tupakkaa tarjoava yhtiö yhtä lailla riskeistä tietoisena myisi tupakkatuotteita.

Tuomioissa on käsitelty kantajien oman menettelyn merkitystä asiaa arvioitaessa. Tuomioista käy ilmi, että viime kädessä kunkin tupakoijan terveystiedoilla, menettelyllä ja elämäntavoilla voi olla merkitystä arvioitaessa tupakkayhtiön vastuuta tupakoijan sairastumisen tai kuoleman johdosta.

Rikosoikeudellisessa kirjallisuudessa kysymystä on puolestaan arvioitu itsensä vaarantamis-käsitteen kautta. Mikäli henkilö riskeistä tietoisena asettaa itsensä vaaralle alttiiksi, ei vaarallisen toiminnan mahdollistanut taho syyllisty rikokseen riippumatta siitä, toteutuuko riski vai ei.”

Ylikomisario Haapalan perustelut ovat totaalisessa ristiriidassa kevytsavukkeita koskevan massiivisen näytön kanssa.  Päätöksen lukeneet asiantuntijat ovat ihmetelleet, miten joku on ylipäänsä voinut saada ajatuksen tutkintapyynnön epäämisestä kuluttajien tietoisen riskinoton perusteella.  Tätä ennen ei kevytsavukkeita käsiteltäessä ollut milloinkaan esitetty, että kaikki tupakoitsijat tiesivät kevytsavukkeiden olevan yhtä tappavia ja yleensä jopa tappavampia kuin vahvat savukkeet.  Tällaista eivät esittäneet edes tupakkateollisuudet edustajat, eivät vuosina 1972 - 1986, eivät vuonna 1986 eivätkä vuosina 1986 – 2002, mutta ylikomisario Haapalan mukaan tupakoitsijat ja tupakkayhtiöt tunsivat riskit ”yhtä lailla”.  Helsingin hovioikeus ei ratkaissut asiaa tupakoitsijoiden tietoisen riskin nojalla, mutta ylikomisario Haapala otti surutta tietoisen riskin perustelukseen.  Kun jo yhden ihmisen tappaminen merkitsee rikosta, täysi riskitietoisuus olisi pitänyt olla jokaisella 600.000 kevytsavukkeiden polttajalla.  Haapala löi Suomen oikeushistorian tärkeimmän rikosjutun täydeksi farssiksi.
                     

Professori Matti Tolvasen 19.6.2018 antama lausunto, sivut 3 - 7
”Seuraus ja sen relevanssi
Kuten edellä totesin, kevytsavukkeiden terveysvaikutusten selvittäminen on lääketieteen asia. Jos oletamme, ettei siirtyminen kevytsavukkeisiin ole vähentänyt sairastumisen riskiä, syy-yhteys kevytsavukkeiden markkinoinnin ja seurauksen välillä näyttäisi ilmeiseltä. Jos vaihtoehtona olisi ollut tupakoinnin lopettaminen ja tupakoitsija on tupakoinnin lopettamisen sijasta valinnut kevytsavukkeiden polttamisen siksi, että se on hänelle suunnatun markkinoinnin perusteella ollut tavanomaisten savukkeiden polttamiseen verrattuna riskittömämpää, syy-yhteys markkinoinnin ja sairastumisen riskin välillä on ilmiselvä.
Rikoslaissa on varsin kattavasti säädetty rangaistavaksi toisen ihmisen terveyden vahingoittaminen. Vahingoittamisen tapa voi olla periaatteessa mikä tahansa menettely, johon liittyy varteenotettava riski terveyden vahingoittumisesta. Näin ollen voin epäilyksettä kirjoittaa, että myös relevanssi-kriteeri toteutuu, jos (ja kun) voidaan osoittaa kevytsavukkeiden polton ja terveyden vaarantumisen välinen yhteys.
Riskin kohdentuminen
Rikoksen yrityksestä on kysymys silloin, kun tunnusmerkistössä suojatulle oikeushyvälle aiheutetaan varteenotettava seurauksen syntymisen mahdollisuus (konkreettinen vaara). Tässä on kysymys nimenomaan tilastollisesta arvioinnista. Kysytään esimerkiksi, millä todennäköisyydellä puukon pisto ihmisen sisäelimien alueelle aiheuttaa uhrin kuoleman. Tupakan poltossa on kysymys aivan vastaavasta arviosta. Kysytään siis, onko riski terveyden vaarantumisesta lisääntynyt varteen otettavalla tavalla siksi, että tupakoitsija on jatkanut tupakointia kevytsavukkeilla sen takia, että niiden terveysvaikutuksista on esitetty hänelle väärää tietoa. Varteenotettavan riskin arvioimiseksi ei siten tarvitse osoittaa, että joku nimetty ihminen olisi joutunut lisääntyneen vahinkoriskin kohteeksi.
Täytetyn teon arvioiminen on vaikeaa ilman nimettyä uhria. Ei liene kuitenkaan mahdotonta löytää suuresta tupakoitsijoiden joukosta ihmistä, joka on sairastunut tupakoinnin takia. Poliisi ei pääse tutkintavastuustaan toteamalla, ettei yksikään rikoksen uhri ole tutkintapyynnön tekijöiden joukossa. Poliisin pitää esitutkinnassa selvittää, onko joku kuollut tai sairastunut vakavasti tupakoinnin seurauksena. Tämä on täysin realistinen vaatimus. Esimerkiksi laajoissa nettirikosjutuissa poliisi on kehottanut mahdollisia rikoksen uhreja ilmoittautumaan poliisille. Uhrien anonyymisyys ei ole riittävä peruste katsoa, ettei ole syytä epäillä rikosta. Esitutkinnan aloittamisen kynnys on matala. Esitutkinta on aloitettava, jos rikoksen mahdollisuutta ei voida sulkea pois. Tutkinnasta aiheutuvat kustannukset eivät ole lainmukainen peruste olla tutkimatta juttua, jossa on kyseessä väitetty henkirikos tai törkeä pahoinpitely taikka näiden rikosten yritys. Tutkintapyynnössä on katsottu, että täytetyt törkeät pahoinpitelyt eivät vaadi uhrien yksilöintiä, koska jo muutaman vuoden tupakointi aiheuttaa jokaiselle ihmiselle keuhkoahtauman, joka on tappava tauti.  Keuhkojen kapasiteetista tuhoutuu aluksi 5 %, sitten 10 %, kunnes 50 %:n vamma on niin suuri, että potilas menee lääkäriin ottamaan diagnoosin. Tämä tutkintapyynnössä esitetty havainto on relevantti harkittaessa, täyttääkö harhaanjohtavalla mainonnalla aikaansaatu päätös tupakoinnin jatkamisesta kevytsavukkeilla (tupakoinnin lopettamisen sijaan) törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. On mahdollista menetellä niinkin, että murha-nimikkeellä tutkinta rajoitetaan yritysasteelle jääneisiin tekoihin, jolloin ei tarvita yksilötasoista selvitystä sairastumisesta tai sen riskistä.

Tahallisuus ja tuottamus
Ensinnäkin tahallisen rikoksen syyksi lukeminen edellyttää sitä, että seurauksen todennäköisyys on objektiivisesto tarkastellen todennäköisempää kuin sen ilmenemättä jääminen. Tämä todennäköisyys voidaan päätellä tilastollisesti. Tutkimustietoa on siitä, että tietty osa tupakoitsijoista sairastuu vakavasti tupakoinnin seurauksena. Jos tupakkaa markkinoidaan massiivisesti suurelle joukolle ihmisiä ja nämä ottavat tupakoinnin tavakseen, on varmaa se, että tietty tilastollisesti osoitettavissa oleva määrä (riittävän pitkään tupakoineista jokainen jonkinasteisesti) tupakoitsijoita sairastuu ja osa suorastaan kuolee tupakan aiheuttamaan sairauteen. Kevytsavukkeiden polttaminen on näin aivan varmasti täyttänyt todennäköisyys-kriteerin, kun otetaan huomioon näiden savukkeiden käyttäjien määrä, tutkintapyynnössä mainittu 600 000. Toiseksi tahallisuudessa on subjektiivinen puoli. Tahallisesti menettelee se, joka pitää seurauksen syntymistä toimintansa varsin todennäköisenä seurauksena. Oikeastaan tapauksessa täyttyy jopa varmuustahallisuus, koska markkinoijien on täytynyt tiedossaan olevien seikkojen valossa pitää seurauksen aiheutumista varmana. Tätä seikkaa ei voida selvittää epäiltyä kuulematta. Esitukintaa ei siten voida lopettaa ennen kuin on selvitetty, mitä epäilty tiesi vahinkoriskistä ja miten hän siihen suhtautui.
Teon moitittavuuden arvostelussa otetaan huomioon rikotun huolellisuusvelvollisuuden merkittävyys, vaarannettujen etujen tärkeys ja loukkauksen todennäköisyys, riskinoton tietoisuus sekä muut tekoon ja tekijään liittyvät olosuhteet. Terveydelle haitallisen tuotteen virheellinen markkinointi näyttää lähtökohtaisesti moitittavalta monessa suhteessa: a) markkinoijan huolellisuusvelvollisuus on ollut merkittävä, kun otetaan huomioon se, että markkinoinnin tavoitteena on ollut tuottaa taloudellista hyötyä markkinoijalle, b) vaarannettu etu on oikeusjärjestelmämme noteeraama korkeimmin suojeltu oikeushyvä (ihmisen henki), c) loukkaus on ollut tilastollisesti hyvin todennäköinen (jopa varma), kun otetaan huomioon kevytsavukkeiden käyttäjäpiirin laajuus, d) riskinotto on ollut täysin tietoista ja e) tekijä (markkinoija) on ollut tiedollisesti täysin ylivoimaisessa asemassa suhteessa kuluttajaan. Markkinointi on ollut myös kokonaisuutena arvioiden törkeää, koska markkinoija on tavoitellut taloudellista hyötyä tupakoijan terveydestä piittaamatta. Vastuuta ei poista se, että tupakan myynti on ollut sinänsä laillista. On eri asia myydä tupakkaa tupakoinnin riskit kuluttajalle avoimesti kertoen verrattuna siihen, että tupakoitsijalle uskotellaan vastoin parempaa tietoa kevytsavukkeiden polton olevavan tavanomaisten savukkeiden polttamista vaarattomampaa. Ei liene epäilystäkään siitä, että kevytsavukkeiden markkinoinnilla on pyritty siihen, ettei tupakoitsija lopettaisi polttamista vaan jatkaisi sitä siinä uskossa, että hänelle koituva terveysriksi olisi kevytsavukekita poltettaessa vähäinen eikä syytä tupakoinnin lopettamiseen näin olisi olemassa.

Uhrin myötävaikutus ja rikos
Uhrin myötävaikutukselle on viimeaikaisessa oikeuskäytännössä annettu jossain määrin merkitystä tuottamuksellisissa rikoksissa. Itsensä vaarantaminen ei sen sijaan ole relevanttia tapauksissa, joissa tekijän rikosvastuun perusteena on tahallisuus. Uhrin myötävaikutus (itsensä vaarantaminen) otetaan ainoastaan hyvin rajoitetusti huomioon myös tapauksissa, joissa tekijän viaksi luetaan törkeä huolimattomuus.
Puheena olevassa tapauksessa esitutkintapyynnön tekijöiden keskeinen väite on se, että kevytsavukkeiden markkinoijat ovat tahallaan vaarantaneet kuluttajien terveyden. Tutkinnan aloittamatta jättämisen perusteeksi ei siten käy viittaus siihen, että rikoksen uhrit ovat itse vaarantaneet oman terveytensä omalla vastuuttomalla käytöksellään. Päätös olla aloittamatta tutkintaa perustuu tältä osin ilmeisen pintapuoliseen pohdintaan rikosvastuun ja uhrin oman myötävaikutuksen välisestä suhteesta. Poliisin päätöksessä esitetty peruste on ainakin tältä osin kritiikille altis. On täysin mahdotonta ajatella, että jokainen kevytsavukkeen polttaja (polttajia oli 600 000) olisi nämä riskit tuntenut. Pikemmin oletus on se, että merkittävä osa polttajista ei ole riskiä tunnistanut. Näin ollen tämä vastuuvapausperuste on jätettävä rikosvastuuta punnittaessa pois laskuista.

Aiempien oikeudenkäyntien vaikutus
Ensinnäkin on todettava, ettei kevytsavukkeiden markkinoijien rikosvastuuta suhteessa kuluttajiin ole arvioitu missään suomalaisessa rikosjutussa. Paljon esillä ollut Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2010 ei ole lainkaan yleispätevä kannanotto kevytsavukkeiden virheellisestä markkinoinnista seuraavaan rikosvastuuseen. Hovioikeuden tuomiossa ei ole otettu kantaa nyt puheena olevan tutkintapyynnön tehneiden eri alojen asiantuntijoiden keskeisiin väitteisiin. Tässä lausunnossa viitattuihin rikosvastuun kriteereihin ei ole otettu muuallakaan oikeuskäytännössä kantaa. Riita-asian ratkaisuilla ei ole yleensä edes todistusvaikutusta myöhemmässä rikosjutussa. Tämä johtuu sekä riita-asioiden erilaisesta osapuolisuhteesta verrattuna rikosjuttuihin että erilaisista todistelusäännöksistä. Riita-asioissa esitetään se näyttö, mitä osapuolet haluavat esittää. Riita-asian osapuoli ei tietenkään esitä hallussaan olevaa näyttöä, joka heikentää hänen vaatimustensa menestymistä jutussa. Rikosjutussa esitukinnan suorittaja hankkii tarvittaessa pakkotoimin kaiken saatavilla olevan relevantin näytön, rikoksesta epäillyn tahdosta riippumatta.
On päivänselvää, ettei tapaukseen sovellu ne bis in idem- kielto, koska sellainen vaikutus voi olla vain kahden rikosjutun välillä. Myöskään siviilijutun oikeusvoimavaikutus ei ulotu tähän rikosasiaan, koska a) riita-asian ratkaisu ei ylipäätään saa oikeusvoimaa suhteessa rikosvastuuseen, koska b) riita-asian ja rikosasian asianosaiset eivät ole identtiset ja koska c) juttujen tosiseikasto eroaa ratkaisevasti toisistaan. Hovioikeuden tuomiolla ei tietenkään ole myöskään minkäänlaista ennakkoratkaisun luonnetta, koska hovioikeuden ratkaisuilla ei ylipäätään ole oikeuslähteenä edes ”heikon” oikeuslähteen asemaa.
Todistusvaikutuksestakin voisi ylipäätään olla kysymys vain silloin, kun aiemman riita-asian ja myöhemmän rikosjutun asianosaiset ovat identtisiä tai muutoin sellaisessa suhteessa toisiinsa, että jutun tuomio on sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen suhteessa riita-asian ulkopuoliseen tahoon. Nyt puheena olevassa asiassa tämä kriteeri ei täyty. Aiemmissa jutuissa ei näyttäsi myöskään olleen kysymys kevytsavukkeiden markkinoijan tietämyksen suhteesta tavallisen tupakan kuluttajan tietoisuuteen. On aivan eri asia kysyä, tunsiko markkinointia valvova viranomainen riskit verrattuna siihen, mitä tietoa kuluttajalla oli näistä riskeistä.

Johtopäätös
Edellä kirjoittamani perusteella katson, että tapauksessa ylittää rikostutkinnan aloittamisen kynnys selvästi: rikosta on syytä epäillä. Se, ylittyykö syytekynnys tai peräti tuomitsemisen kynnys, jää esitukinnassa esiin tulevan todistelun varaan. Tässä lausunnossa olen ottanut kantaa vain siihen, olisiko asiassa toimitettava täysimittainen esitutkinta. Vastaus on siis se, että täysimittainen esitutkinta on välttämättä toimitettava.
Joensuussa 19.6.2018
Matti Tolvanen, OTT, rikos- ja prosessioikeuden professori”
Professori Martti Majasen muistio 14.8.2018
”Professori Erkki Aurejärvi on pyytänyt minua laatimaan muistion kevytsavukkeiden markkinointiin perustuvasta rikosvastuusta.  Muistion perustana on seuraava aineistoa:
1. keskusrikospoliisille 21.9.2017 tehty tutkintapyyntö;   2. tutkintapyynnön liitteet;   3. keskusrikospoliisille 24.10.2017 annettu lisäkirjelmä;  4. keskusrikospoliisin päätös 27.10.2017;   5. Helsingin syyttäjänvirastolle 31.10.2017 tehty tutkintapyyntö;   6. rikosoikeuden professorin 8.11.2017 päivätty muistio;   7. 9.1.2018 päivätty kirjelmä ”Lisäyksiä tutkintapyyntöön”;   8. ”Täydennyksiä tutkintapyyntöön” -kirjelmä 9.5.2018;   9.  Helsingin hovioikeuden tuomio 31.5.2010 asiassa Ninja Schröder vastaan Amer ja BAT Finland, jakso ”7.5. Kevytsavukkeet”;   10. 30.5.2018 päivätty kirjelmä ”Yksityiskohtia Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomiosta.  11. professori Matti Tolvasen 19.6.2018 päivätty asiantuntijanlausunto.                        
Olen seurannut tupakkayhtiöitä vastaan käytyjä oikeudenkäyntejä vuodesta 1988 lähtien ja ottanut useita kertoja oikeuskirjallisuudessa kantaa oikeudenkäyntien aineiston osoittamaan rikosvastuuseen.  Kun siviilioikeudellisissa tuotevastuujutuissa kertynyttä aineistoa tarkastellaan rikosoikeuden näkökulmasta, tupakkayhtiöiden edustajiin soveltuvia rikostunnusmerkistöjä ovat muun muassa törkeä pahoinpitely (RL 21:6), murha (RL 21:2) ja törkeä terveyden vaarantaminen (RL 34:15) sekä näiden rikosten yritykset.  Saman käsityksen ovat jo vuodesta 1988 lähtien ilmaisseet useat muutkin rikosoikeuden tutkijat, muun muassa rikosoikeuden professorit P.O. Träskman ja Eero Backman.  Edellä mainittu 11-kohtaisen luettelon sisältämä aineisto vahvistaa käsitykseni näistä rikoksista.
Yhdyn joka osaltaan professori Matti Tolvasen asiantuntijanlausuntoon:
-        Kevytsavukkeita koskevaa rikosvastuuta on arvioitava edellä mainitun aineiston perusteella eikä
millään tavoin vuosina 1993, 2001, 2008 ja 2010 annettujen tuomioiden nojalla.
-        Rikosvastuuta koskevana näyttönä voidaan aivan esteettä käyttää myös tilastollista päättelyä, koska meillä noudatetaan vapaan todistusharkinnan sääntöä (OK 17:1).
-        Tupakkayhtiöiden edustajien syyllisyyttä kuluttajien henkilövahinkoihin on arvioitava rikoslain 3 luvun 6 §:ssä säädettynä varmuustahallisuutena.
-        Kevytsavukkeiden laaja suosio on perustunut tupakoitsijoiden käsitykseen näiden tuotteiden vähäisestä vaarallisuudesta tai täydestä vaarattomuudesta eikä juuri kukaan tupakoitsija ole ottanut itselleen tietoista riskiä.
On erittäin yllättävää, että asiassa ei KRP:n mukaan ylity esitutkinnan kynnys.  Aineisto sisältää vakuuttavan näytön Suomen oikeushistorian laajimmasta rikossarjasta ja jutun pitäisi ehdottomasti edetä poliisin ja syyttäjän toimesta tuomioistuinkäsittelyyn, jossa siihen olisi hankittava korkeimman oikeuden ratkaisu.
Martti Majanen
rikosoikeuden professori emeritus”



Helsingissä 5. marraskuuta 2018

Erkki Aurejärvi
siviilioikeuden professori emeritus
Kapteeninkatu 11 B, 00140 Helsinki

0500 706 285
erkki.aurejarvi@aurejarvi.fi                                                          

Dickie Engström, varatuomari, Helsinki
Liisa Elovainio, lääkintöneuvos, Helsinki
Heikki Hiilamo, sosiaalipolitiikan professori, Helsinki,
Jaakko Kaprio, kansanterveystieteen professori, Helsinki
Jouko Karjalainen, sisätautiopin dosentti, Helsinki
Markku Kaste, neurologian emeritusprofessori, Vantaa
Timo Kuurne, neurokirurgi, Vantaa
Arto Lahti, yrittäjyyden professori emeritus
Satu Lipponen, strategiajohtaja, Suomen Syöpäyhdistys ry
Sami Mahkonen, oikeustieteen tohtori, Helsinki
Lasse Murto, dosentti, professori (h.c), Helsinki
Matti Niemivuo, julkisoikeuden professori, Helsinki
Eeva Nordman, onkologian professori emerita, Helsinki
Matti Oksala, varatuomari, Espoo
Kristiina Patja, dosentti, erikoislääkäri, Helsinki
Pekka Puska, professori, kansanedustaja, Helsinki
Matti Rautalahti, ylilääkäri, Helsinki
Kari Reijula, työterveyshuollon professori, Helsinki
Arja Rimpelä, kansanterveystieteen professori, Tampere
Matti Rimpelä, terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun dosentti, Tampere
Annamari Rouhos, keuhkosairauksien erikoislääkäri, Helsinki
Osmo Saarelma, yleislääketieteen erikoislääkäri, Helsinki
Timo Salonen, asianajaja, Helsinki
Kimmo Siltanen, valtiotieteen kandidaatti, Porvoo
Olli Simonen, erikoislääkäri, Helsinki
Topi Siren, varatuomari, Helsinki
Jaakko Tuomilehto, tutkimusjohtaja, kansanterveystieteen professori, Helsinki
Markku Tunturi, oikeustieteen lisensiaatti, Porvoo
Seppo Vaittinen, auktorisoitu lakimies, Espoo
Hannu Wallinheimo, syöpälääkäri, työterveyslääkäri, Jyväskylä
Harri Vertio, lääketieteen ja kirurgian tohtori, Helsinki
Hannu Vierola, gynekologi, Iisalmi

DAT Lääkärit tupakkaa vastaan -verkoston työvaliokunta (400 lääkärin verkosto)