torstai 29. kesäkuuta 2017

Lex Timo Soini

Puoluelain 9 §:ää muutettiin 30.12.2015 niin, etteivät loikkarit enää vie puoluetukea mennessään.  Muutoksen perustana olevassa hallituksen esityksessä kerrottiin:

”Puoluelain mukaan jos eduskuntavaalien välisenä aikana kunkin vuoden valtion talousarvion julkaisemiseen mennessä vähintään puolet jotakin puoluetta edustaneista ja puolueen valtionavustusosuutta laskettaessa mukaan luetuista kansanedustajista on ilmoittanut eduskunnan puhemiehelle luopuvansa edustamasta tätä puoluetta eduskunnassa, on puoluetuen jakoperustetta tarkistettava siten, että tapahtuneet siirtymiset otetaan huomioon. Säännöstä on sovellettu viisi kertaa: Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaryhmän kahtiajakautumisessa vuonna 1972, Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen ainoan kansanedustajan siirtymisessä Keskustapuolueeseen vuonna 1977, Suomen Maaseudun Puolueen eduskuntaryhmän hajoamisessa vaalikaudella 1991 - 1995 ja Suomen Maaseudun Puolueen ainoan kansanedustajan siirtymisessä edustamaan uutta Perussuomalaiset-puoluetta vuonna 1995 sekä Remonttiryhmän ainoan kansanedustajan siirtymisessä Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen vuonna 2001.” 

Muutoksen ajoi läpi Timo Soini.  Ehtisikö hän saada lain palautetuksi entiselleen niin, että Sininen tulevaisuus saisi vuosien 2018 ja 2019 puoluetuet?


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Julkisuus rangaistuksen lieventämisperusteena

Suomen Vastarintaliikkeen aktiivi 26-vuotias Jesse Torniainen osallistui 10.9.16 Helsingin Asema-aukiolla järjestettyyn mielenosoitukseen.  Kun Jimi Karttunen -niminen ohikulkija sanaili mielenosoittajien kanssa ja sylki heidän eteensä, Torniainen otti vauhtia ja potkaisi Karttusta hyppypotkulla rintaan niin, että Karttunen kaatui, löi päänsä katuun ja sai aivoverenvuodon.  Hän kuoli 16.9.16 Meilahden sairaalassa.  Hän oli 28 vuoden ikäinen.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 30.12.16 Torniaiselle kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion törkeästä pahoinpitelystä.  Nyt juttu on menossa Helsingin hovioikeuteen.  Torniainen vaatii rangaistuksensa lieventämistä muun muassa tapauksen saaman suuren julkisuuden perusteella.  Rikoslaki tuntee tämän perusteen.  Rikoslain mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana voidaan ottaa huomioon tekijälle rikoksesta aiheutuva muu seuraus.  Laki on kirjoitettu niin, että ”muuna seurauksena” voisi olla myös asian saama julkisuus.

Torniaisen teko sai poikkeuksellisen mittavaa huomiota.  Tapaus oli näyttävästi esillä televisiossa, lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.  Asiaan ottivat kantaa muun muassa Tarja Halonen, Juha Sipilä, Timo Soini, Petteri Orpo ja Paula Risikko.  Eduskunnassa järjestettiin 5.10.16 ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa.  Helsingin rautatieaseman edustalle tuotiin kukkia ja kynttilöitä ja ihmisiä pysähtyi paikalle.  Uhria muistettiin myös muissa kaupungeissa, esimerkiksi Tampereella ja Jyväskylässä.

Tapaus sai myös kansainvälistä huomiota.  Presidentti Sauli Niinistö sanoi 19.9.16 New Yorkissa YK:n tilaisuudessa, ettei Helsingin Asema-aukiolla sattunutta väkivaltaa pidä hyväksyä.  Niinistön mukaan kuuluminen järjestöön, jolla on rikollisia periaatteita tai tavoitteita, on myös rikollista.  Asiasta uutisoitiin myös Ruotsin ja Britannian mediassa.

Miten rikoslakia olisi tässä sovellettava?  Syntynyt julkisuus täyttää määrällisesti laissa asetetut kriteerit ja julkisen huomion mittasuhteet ovat olleet selvästi suuremmat kuin Torniainen olisi voinut rikoksensa tekohetkellä ennakoida.  Yhteen uhriin kohdistunut väkivalta ei juuri voisi nousta suuremman kohun kohteeksi.  Lisäksi julkisuus oli miltei poikkeuksetta kielteistä ja paheksuvaa.

Ei julkisuus tässä kuitenkaan soveltune lieventämisperusteeksi.  Rikos tehtiin mielenosoituksessa, johon aina liittyy julkisuutta ja jossa sitä nimenomaan tavoitellaan.  Tapahtuman jälkeen Suomen Vastarintaliike julkaisi välikohtauksesta videon, jossa mies makasi maassa veritahran vieressä.  Järjestön sivuilla ihannoitiin pahoinpitelyä: kyse oli järjestön kunnian puolustamisesta.  Rikoslain sanontaa muu seuraus on järkevää tulkita niin, että lieventämisperusteeksi soveltuu vain epäedullinen seuraus.  Seuraus ei tässä ollut Torniaiselle vahingoksi, koska hän on sen johdosta noussut vastarintaliikkeen sankariksi. 

En lieventäisi Torniaisen rangaistusta julkisuuden takia.  Helsingin hovioikeus joutuu ottamaan asiaan kantaa.


tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kesäajan vaikutus tuomioihin


Psychological Science -lehden tuoreen artikkelin mukaan Yhdysvaltain tuomarit antavat keskimäärin 5 % pitempiä vankeustuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä maanantaina (”sleepy Monday”).  Tuomarit ovat silloin väsyneitä ja kiukkuisia.  Tulokset perustuvat laajojen aineistojen perusteella tehtyyn tieteelliseen analyysiin.


Tähän on helppo uskoa, joskin tuntuu siltä, ettei tämä päde samalla tavoin kaikkiin tuomareihin.  Joihinkin yksilöihin vaikuttavat subjektiiviset seikat, kuten asianosaisen ulkonäkö ja käytös, ja joihinkin eivät juuri vaikuta.  Täysin objektiivista tuomaria ei ole olemassakaan.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

"Ammu" ei sovi tytön etunimeksi



Länsi-Uudellamaalla asuva aviopari halusi antaa 29.12.2015 syntyneelle tyttärelleen etunimet Ammu Emilia, joista Emilia olisi ollut puhuttelunimi.  Uudenmaan maistraatti kieltäytyi 4.5.2016 hyväksymästä ”Ammua” rekisteröidyksi nimeksi.  Tytön vanhemmat valittivat Helsingin hallinto-oikeuteen, joka päätyi 15.3.2017 samaan tulokseen kuin maistraatti.  On mahdollista, että hakijat valittavat vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Nimilain mukaan lapsen vanhemmilla on yleensä oikeus päättää lapsen etunimestä.  Etunimeksi ei kuitenkaan voida hyväksyä nimeä, joka
1. on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa
2. muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen nimikäytännön vastainen
3. pojalle naisennimeä eikä työlle miehennimeä.

Este nro 3 ei tässä tapauksessa tullut kyseeseen, sillä ”ammu” viittaa yleensä lehmään eikä sonniin.  Vanhemmat eivät siten olleet antamassa tyttärelleen miehennimeä.

Kyseeseen ei näyttäisi tulevan liioin este nro 2, koska sanan ”ammu” muodossa tai kirjoitustavassa ei ole mitään erikoista.  Etunimi ”Ammu” on kyllä kotimaisen nimikäytännön vastainen, mutta ei muodoltaan eikä kirjoitustavaltaan.

Este nro 1 näyttäisi soveltuvan aivan selvästi.  ”Ammu” ei ole sopimaton, mutta kaiken talonpoikaisjärjen mukaan se aiheuttaisi lapselle mitä ilmeisintä haittaa.  Hän saisi jatkuvasti kuulla kekseliäitä letkautuksia nimestään.  Näin nimilakia tulkitsi myös maistraatti:

  ”Nimi Ammu on nimilain vastainen, koska yleiskielen merkityssisällön takia sen käyttö voi aiheuttaa lapselle ilmeistä haittaa.  Esitetty nimi Ammu on vakiintunut eläimen nimeksi. Nimilautakunnan lausunnossa todetaan edelleen, että Kielitoimiston sanakirjan mukaan ammu on lastenkielinen lehmän nimitys.”

Helsingin hallinto-oikeus oli eri mieltä:

  ”Hallinto-oikeus katsoo, ettei pelkästään se seikka, että nimi viittaa puhekieliseltä merkityssisällöltään eläimeen, anna aihetta olettaa nimen käytöstä aiheutuvan ilmeistä haittaa tai että se olisi sen vuoksi sopimaton ihmisen nimeksi.”

”Ammu” ei siis aiheuttaisi lapselle ilmeistä haittaa.  Sitä mieltä olivat hallinto-oikeuden kolme lainoppinutta tuomaria.  He kuitenkin hylkäsivät nimihakemuksen.  Perustelut olivat seuraavat:

  ”Hallinto-oikeus katsoo, että etunimi Ammu on kuitenkin sen merkityssisällön vuoksi kotimaisen nimikäytännön vastainen.”

Hallinto-oikeuden esittelijä olisi hyväksynyt ”Ammun”, koska sen torjuminen olisi rikkonut hakijoiden perhe-elämän ja yksityiselämän suojaa.  Mainittakoon, että hallinto-oikeuden tuomarit ja esittelijä olivat naisia.  Heille etunimestä ”Ammu” ei olisi haittaa. 

Oikeusviranomaiset ovat tulkinneet nimilakia kolmella eri tavalla ja tulossa saattaa olla vielä korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta.  Toivottavasti KHO ei salli vanhempien vahingoittaa lastaan lehmän nimellä.


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Koiravero

Koiravero on koiraverolain nojalla perittävä kunnallinen maksu viisi kuukautta täyttäneestä koirasta. Valtaosa kunnista on kokonaan luopunut koiraverosta, koska veron tuotto on pieni, perimiskustannukset tuottoa suuremmat ja veroluettelon pitäminen hankalaa ja kallista.  Jäljellä on vain kaksi verottajaa: Helsinki ja Tampere.  Helsingissä koiravero on 50 euroa vuodessa, Tampereella 34 euroa.  Vain pieni osa koiranomistajista maksaa veron.

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 1980-luvulta saakka tehty useita aloitteita koiraverosta luopumiseksi.  Veron poistamista ovat aktiivisimmin ajaneet valtuutetut Ilkka Taipale ja Hannele Luukkainen.  Taipale, joka on ammatiltaan psykiatri, on korostanut koiran myönteisiä vaikutuksia ihmisten mielenterveydelle.  Koiran silittäminen aktivoi elimistön turvajärjestelmän ja kytkee hälytysjärjestelmän pois päältä. Kokemuksen toistuminen rauhoittaa ihmisen stressijärjestelmää, lievittää yksinäisyyttä ja laajentaa sosiaalisia verkostoja.
Hannele Luukkainen, kansantaloustieteilijä, pitää koiraveroa taloudellisesti kannattamattomana.  Kun vero poistetaan, voidaan heti hieman karsia turhaa byrokratiaa.  Hän katsoo myös, että vero on haitallinen eläinsuojelun näkökulmasta.

Kuntavaalit ovat edessä ja kuntiin tulevat uudet valtuustot 1.6.2017 lähtien.  Ilkka Taipale ja Hannele Luukkainen tulevat varmasti jälleen yrittämään koiraveron kumoamista.  Aloitteen taakse pitäisi saada 43 valtuutettua.  Toivotaan, että uudesta kaupunginvaltuustosta löytyy tämä määrä.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tappo vai törkeä kuolemantuottamus?

Jari-Pekka K. ja Mika T. löivät, potkivat ja talloivat Jarmo J:n kuoliaaksi Iisalmessa lauantaina 30. heinäkuuta 2016.  Teon motiivina oli velan perintä.  Jarmo J. oli Jani L:lle velkaa 50 euroa ja Jani L. kehotti Jari-Pekkaa ja Mikaa ”kovistelemaan” Jarmoa.  Jari-Pekka K. ja Mika T. tönäisivät Jarmon nurin lattialle, löivät tätä nyrkillä, potkivat ohimoon ja muualle päähän ja kylkiin ja talloivat päähän.  Jarmo J. sai kallonsisäisen kovakalvon alaisen verenpurkauman ja molemminpuoliset kylkiluunmurtumat sekä keuhkopussivaurion, joihin vammoihin hän kuoli vuorokauden kuluttua pahoinpitelystä.

Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi 12.10.2016 Jari-Pekka K:lle taposta 8 vuotta 10 kuukautta vankeutta ja Mika T:lle taposta 9 vuotta.  Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi 24.2.2017 Jari-Pekka K:lle törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 5 vuotta 10 kuukautta vankeutta ja Mika T:lle 6 vuotta.  Hovioikeus siis lievensi kumpaakin rangaistusta 3 vuodella.

Hovioikeuden mukaan Jari-Pekka K. soitti pahoinpitelyn aikana Janille ja sanoi puhelimessa. ”Verta tulee hirveästi, minun kädessäni on myös verta”, ”Nyt Mika potkii tätä”, ”Me tapetaan tuo”.  Jani kuuli taustalta myös Mika T:n sanovan: ”Tapan sen, ”Verta on kämppä täynnä” ja ”Nyt Jarmo kuolee”.  Janin mukaan jompikumpi sanoi puhelimeen: ”Nyt Jarmo ei reagoi mihinkään” ja ”Myö paloitellaan Jarmo”.  Jarmo J. oli mennyt tajuttomaksi ja alkanut korista.

Hovioikeus toteaa tuomiossaan:

”Jarmo J:lle aiheutuneista vammoista voidaan päätellä, että Jari-Pekka K:n ja Mika T:n käyttämä väkivalta on ollut voimakasta. Jari-Pekka K. on myös itse myöntänyt, että tilanne oli karannut käsistä ja potkut olivat olleet kovia. Jari-Pekka K. ja Mika T. ovat potkineet maassa puolustuskyvyttömänä maannutta Jarmo J:tä päähän ja ylävartalon alueelle. Käytetyn väkivallan voimakkuus, väkivallan kohdistuminen kehon elintärkeille alueille ja Jarmo J:n puolustuskyvyttömyys puoltavat Jarmo J:n kuoleman arvioimista Jari-Pekka K:n ja Mika T:n teon varsin todennäköiseksi seuraukseksi. Tämän arvion puolesta puhuu vähäisessä määrin myös Jari-Pekka K:n ja Mika T:n pahoinpitelytilanteessa tai sen jälkeen esittämät tappouhkaukset.  Hovioikeus kuitenkin toteaa, että Jari-Pekka K:n ja Mika T:n päihtyneenä ollessaan esittämillä uhkauksilla ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa heidän tahallisuuttaan.

Jari-Pekka K. ja Mika T. ovat yhtäpitävästi kertoneet, että pahoinpitely oli suoritettu yhdessä yhtäjaksoisessa tilanteessa ja että pahoinpitely oli ollut myös kestoltaan suhteellisen lyhyt. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella Jari-Pekka K:n ja Mika T:n kertomuksia olisi tältä osin syytä epäillä. Nämä seikat sekä se, että teossa ei ole käytetty minkäänlaista tekovälinettä ja että potkiminen on tapahtunut pääosin paljain jaloin, puoltavat arviota, että Jari-Pekka K. ja Mika T. eivät ole ymmärtäneet Jarmo J J:n kuoleman olevan pahoinpitelyn varsin todennäköinen seuraus.

Punnitessaan puolesta ja vastaan esitettyjä seikkoja kokonaisuudessaan hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole tullut tapon syyksi lukemiseen riittävällä varmuudella näytetyksi, että Jari-Pekka K. ja Mika T. olisivat pahoinpitelyn aikana väkivaltaa käyttäessään pitäneet Jarmo J:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena. Näin ollen Jari-Pekka K. ja Mika T. eivät ole syyllistyneet käräjäoikeuden heidän syykseen lukemaan tappoon, vaan törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.
Hovioikeuden perustelut eivät ole täysin vakuuttavia.  Pahoinpitely ei ollut ”suhteellisen lyhyt”. Yksi päähän osunut potku voi tappaa ihmisen ja puolessa minuutissa pahoinpitelijä ehtii jakamaan kymmenenkin potkua.  Pahoinpitelyn aikana soitetut puhelut osoittavat, että potkiminen jatkui useita minuutteja.

Paljain jaloin potkiminen ei ole yhtä tuhoisaa kuin kengät jalassa potkiminen, mutta sekin voi olla tappavaa.  Osa potkuista tapahtui kengät jalassa, joten ehkä ne tappoivat Jarmo J:n.  Kuolemaan on mahdollisesti vaikuttanut myös uhrin pään tallominen.

Puhelinkeskustelut ovat tässä ratkaisevat.  Niistä ilmenee selvästi, että Jari-Pekka K. ja Mika T. mielsivät kuoleman todennäköisyyden.

Olisin tuominnut tekijät taposta samalla tavoin kuin Pohjois-Savon käräjäoikeus.



maanantai 23. tammikuuta 2017

Lahjakkaan Lassen syntymäpäivä


Lasse Antero Lehtinen täyttää tänään 70 vuotta.  Helsingin Sanomissa kerrottiin eilen Lehtisen toimenkuvista: kansanedustaja, historian tohtori, meppi, diplomaatti, tietokisan vetäjä, lobbari, kirjailija, tv-toimittaja, luottamushenkilö, urheilujohtaja . . .

Lasse-poika on ollut monessa roolissa.  Niistä yhteiskunnallisesti merkittävin on ollut tupakkateollisuuden lobbarin tehtävä.  Lasse Lehtinen oli Amer Oy:n palkkalistoilla päätoimisesti vuosina 1990 – 1993 ja sen jälkeen osa-aikaisesti ainakin vuoteen 2002.  Lehtisen lobbaus kohdistui erityisesti työpaikkojen tupakointikiellon estämiseen tai ainakin viivyttämiseen. 

Terveysviranomaiset alkoivat 1980-luvulla ajaa tupakkalakiin työpaikkojen tupakointikieltoa.    STM:n lakiesityksen mukaan tupakansavulle altistui työoloissa päivittäin 825.000 työntekijää, joista 480.000 oli tupakoimattomia.  Lääketieteen arvioiden mukaan ympäristön tupakansavu tappoi 500 - 700 ihmistä vuodessa.  Tupakasta yhteiskunnalle vuosittain aiheutuvat kokonaismenot olivat vuoden 1987 tilastojen mukaan yli 4,5 miljardia markkaa ja työnantajille aiheutuneet kustannukset 5,1 miljardia markkaa.  Terveysviranomaiset pyrkivät saamaan kiellon lakiin viimeistään vuonna 1992.

Tupakkateollisuus laski menettävänsä työpaikkakiellon takia kymmenien miljoonien markkojen tulot vuodessa.  Philip Morrisin ennakkoarvioiden mukaan kielto olisi tullut vähentämään kulutusta 5 savuketta tupakoitsijaa kohden.  Keväällä 1990 Amer Oy värväsi hätiin Lasse Lehtisen.  Hänelle annettiin huippupalkka, 10 miljoonan markan budjetti ja seitsemän avustajaa.  

Työpaikkakielto tuli tupakkalakiin vuonna 1995.   Muistelmissaan Lasse Lehtinen on ylpeänä arvioinut, että lobbaus myöhensi kieltoa kaksi ja puoli vuotta.  Lehtisen panos oli ratkaiseva myös siinä, että ravintolat jäivät savullisiksi aina vuoteen 2007 saakka. 

Lasse-poika ansaitsi palkkansa.  Hän pelasti Amer Oy:lle ainakin sadan miljoonan markan tulot.  Mutta aina roiskuu, kun rapataan.  Kiellon viivästyminen aiheutti 1.200 – 1700 ihmishengen menetystä ja veronmaksajille ja työnantajille miljardein markkojen kulut.

Lasse Lehtinen ei ole mikään turha tyyppi.  Onnittelut Lasselle!


torstai 12. tammikuuta 2017

Lääketiedettä sähkösavukkeista



Sähkösavuke on niin uusi tuote, ettei sen kaikkia vaikutuksia ihmisten terveyteen ole vielä voitu tutkia.  Yhdysvaltain lääketieteessä on kuitenkin jo saavutettu eräitä melko varmoja tuloksia.

Nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet aiheuttavat nikotiiniriippuvuutta, joka luokitellaan lääketieteessä erityiseksi taudiksi.  Tutkimuksissa on myös ilmennyt näyttöä siitä, että sähkösavukkeet aiheuttavat käyttäjilleen sydän- ja verisuonitauteja, keuhkoahtaumaa ja syöpää.  Uusimpien tutkimusten mukaan myös ympäristön höyry aiheuttaa näitä tauteja samaan tapaan kuin ympäristön tupakansavu eli passiivinen tupakointi. 

Sähkösavukkeita on mainostettu apukeinona tupakoinnin lopettamiseen.  Tälle lupaukselle ei ole saatu tutkimustukea.  Sitä vastoin sähkösavukkeet ovat porttina varsinaiseen tupakointiin.  Nuoret sähkösavukkeiden käyttäjät siirtyvät oikeaan tupakkaan kolme kertaa herkemmin kuin tupakoimattomat.

Sähkösavuke ei ole yhtä vaarallinen kuin perinteinen savuke.  Vaaraton se ei kuitenkaan ole.  Niinpä mainokset, joissa salataan sähkösavukkeiden terveyshaitat, ovat harhaanjohtavia.  Suomessa sähkösavukkeita on toistaiseksi käytetty niin vähän, etteivät ne varmaankaan ole juuri ehtineet vahingoittaa kansanterveyttä.  On toivottavaa, ettei tämä tuote saavuta meillä suurta suosiota.



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Juha Sipilä ja sukulaisten etu


Kansanedustaja Touko Aalto on vaatinut tiedotteessaan 25.11. pääministeri Juhaa Sipilän jääviyden selvittämistä Talvivaaran kaivoksen asioiden käsittelyssä:
  ”Herää kysymys, onko pääministeri Sipilä ollut jäävi tekemään talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 100 miljoonan euron pääomituspäätöstä, jos hänen lähisukulaisensa voivat saada päätöksestä merkittävän taloudellisen hyödyn.”
Tämän jälkeen Sipilän mahdollisesta esteellisyydestä on keskusteltu vilkkaasti.  Esteellisyyden selvittämistä ovat vaatineet muun muassa ministeri Petteri Orpo ja kansanedustaja Antti Rinne. 
Juha Sipilän sukulaisten omistama konepajayhtiö Katera Steel Oy on saanut 500.000 euron tilauksen valtion omistamalta Terrafamelta sen jälkeen, kun hallitus oli päättänyt myöntää kaivoksen lisärahoittamiseen 100 miljoonaa euroa.  Katera Steel Oy:n pääomistajat ovat Sipilän serkkuja ja enoja ja viisi prosenttia yhtiöstä omistaa Sipilän lapsilleen kolme vuotta sitten siirtämä sijoitusyhtiö.
Julkisen kohun vuoksi pääministeri Sipilä on pyytänyt oikeuskansleri Jaakko Jonkkaa tutkimaan hänen esteellisyytensä.  Tapaus voisi antaa aiheen keskusteluun muustakin kuin pelkästä esteellisyydestä.  Jos poliittinen päättäjä kanavoi valtion varoja sukulaisilleen tai muille läheisilleen, kyse on samanlaisesta ilmiöstä, jota esiintyy Venäjällä ja eräissä muissa maissa.  Länsimaiden median mukaan presidentti Putinin kaveruus voi tuottaa huomattavia etuja.
Suomen oikeusjärjestyksen mukaan sukulaisten suosiminen voisi merkitä törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä, josta olisi nostettava syyte valtakunnanoikeudessa.  Kansalaiskeskustelussa on epäilty Juha Sipilää jostakin tämän tapaisesta.

Aikanaan oikeuskansleri Jaakko Jonkka tulee oikeuskanslerinviraston parhaiden perinteiden mukaan pyörittelemään ratkaisun, jossa asiat selitetään pääministeri Juha Sipilän eduksi.  Jonkka tulee ”katsomaan”, ettei Sipilä ollut esteellinen Terrafamen asiassa.  Olisi syytä, että Jonkka sanoisi jotakin myös pääministerin virka-aseman käyttämisestä.  Kytemään ei pitäisi jättää pienintäkään epäilyä tällaisesta menettelystä. 

maanantai 31. lokakuuta 2016

Tupakkateollisuuden hyödyllinen hölmö


Suomessa tupakkaa ei saisi myydä eikä välittää alle 18-vuotiaille, mutta tupakointikokeilut aloitetaan silti alaikäisinä.  Vuoden 2015 tilastot kertovat kokeilijoista:

12-vuotiaat: pojista 6 %, tytöistä 3 %
14-vuotiaat: pojista 22 %, tytöistä 20 %
16-vuotiaat: pojista 43 %, tytöistä 44 %
17-vuotiaat: pojista 50 %, tytöistä 53 %.

Aloittelijoita varten tupakkateollisuus on kehittänyt mentolisavukkeet.  Mentolin maku ja tuoksu miellyttävät lapsia.  Mentoli tekee tupakointikokeilut ja ensi henkoset helpommiksi.  Aloittavan tupakoitsijan kurkku pyrkii torjumaan savua, ja mentolilla on anesteettisia vaikutuksia.  Mentoli turruttaa kurkunpäätä, puuduttaa keuhkoja ja vähentää hengitysteiden ärsytystä.  Lasten keuhkoputket ovat niin suppeat, että savun vetäminen syvälle vaatii lisäkeinoja.  Lisäksi mentoli nopeuttaa riippuvuuden syntymistä.

Kun mentoli on portti lasten tupakointiin, mentolisavukkeet kiellettiin EU:n vuoden 2014 tupakkatuotedirektiivissä.  Tupakkateollisuus panosti kiellon torjumiseen valtavasti työtä ja rahaa ja yritti vielä vuosina 2014 - 2016 kumota direktiivin EU-tuomioistuimessa.  Tupakkayhtiöiden kanne hylättiin 4.5.2016 ja mentolikielto tulee voimaan vuonna 2020. 

Tupakkateollisuudelle kysymys lasten ja nuorten tupakoinnista on elintärkeä.  Vastustaessaan mentolikieltoa teollisuus ei kuitenkaan puhunut uusien tupakoitsijoiden värväämisestä, vaan siitä, ettei lainsäätäjän pitäisi puuttua ”kansalaisten yksityisasioihin eikä itsemääräämisoikeuteen”.  Mentolin kieltäminen merkitsisi ”täysi-ikäisten ihmisten holhoamista” ja ”turhaa sääntelyä”.  Tupakkateollisuus siis uhrasi valtavasti rahaa jalojen arvojen puolustamiseen.   

Mahtoiko EU-parlamentissa olla sellaisia tyhmyreitä, jotka eivät nähneet tupakkateollisuuden todellisia tavoitteita?  Parlamentissa tupakkatuotedirektiivi hyväksyttiin äänin 514 puolesta, 66 vastaan, 58 tyhjää.  Yksi vastaan äänestäneistä oli Sampo Terho, perussuomalaisten eduskuntaryhmän nykyinen puheenjohtaja.  Terho on perustelut äänestyskäyttäytymistään:

”Minulle tässä äänestyksessä oli kysymys ennen kaikkea rajanvedosta yksityisen ja julkisen välillä.  Sitä pidän yksityisasiana, minkä makuista tupakkaa kansalainen haluaa vaikkapa kotonaan tai autossaan polttaa. Ostopäätös tupakan ja sen maun suhteen kuuluu kaikkien varoitusten jälkeen yhä kansalaiselle itselleen.”

”Mentolisavukkeiden kieltämistä on perusteltu nuorison suojelemisella. Tässä tuntuu osittain unohtuneen, että alaikäisille savukkeiden myynti on mausta riippumatta jo kielletty.”
”Nyt mentolisavukkeet kuitenkin kielletään nimenomaan täysi-ikäisiltä, joilla on oltava oikeus itse päättää elämästään ja samalla kantaa päätöstensä vastuu.”

”Kysymys on siis viime kädessä poliittisesta filosofiasta: minusta sellaisen politiikan aika pitäisi jo olla ohi, jossa poliitikko käyttäytyy kuin olisi äänestäjiensä holhooja. Elämäntapoihin liittyvät kysymykset ovat lähtökohtaisesti yksityisiä, eivät julkisia. Makuasiat – kuten minkä makuisesta ruoasta, juomasta tai savukkeista pitää – ovat niin ikään yksityisiä.”

”Minun visiooni EU:n tulevaisuudesta ei kuulu se, että unioni nyhtää täysi-ikäisiltä kansalaisilta tupakat pois suusta kuin välituntivalvoja koululaisilta.”

”Tupakan ostaminen ja mieluisan maun valitseminen on jokaisen yksityisasia.”
”Voiton sai lähinnä EU ja EU:n sääntelyn paisuminen kaikille elämänaloille.”


Tällaisista puolustajistaan tupakkayhtiöt käyttävät sisäisissä asiakirjoissaan nimitystä ”hyödyllinen hölmö”.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Naistuomarit tuomitsivat Anneli Auerin



Anneli Auerin syyllisyydestä miehensä Jukka S. Lahden murhaan annettiin vuosina 2010 - 2015 neljä eri ratkaisua.  Tuomareita oli yhteensä 12, heistä miehiä 8 ja naisia 4.  Enemmistö miehistä piti Aueria syyttömänä, enemmistö naisista syyllisenä.  Jakauma oli selkeä:

miestuomarit: syytön äänin 6 – 2
naistuomarit: syyllinen äänin 3 - 1

Tuomiot olivat seuraavat:

Satakunnan KO 12.11.2010: elinkautinen murhasta äänin 2 - 1
laamanni Kari Lauren: elinkautinen murhasta
käräjätuomari Riikka Sandholm: elinkautinen murhasta
käräjätuomari Mikael Illman: syytön

Vaasan HO 1.7.2011: syytön äänin 3 - 0
hovioikeudenlaamanni Mika Huovila: syytön
hovioikeudenneuvos Kaija Suvilehto-Nieminen: syytön
hovioikeudenneuvos Juhani Palmu: syytön

Korkein oikeus 19.10.2012: asia palautettiin Satakunnan käräjäoikeuteen

Satakunnan KO 12.12.2013: elinkautinen murhasta äänin 2 - 1
laamanni Martti Juntikka: elinkautinen murhasta
käräjätuomari Anette Santamaa: elinkautinen murhasta
käräjätuomari Väinö Ilveskoski: syytön

Vaasan HO 19.2.2015: syytön äänin 2 - 1
Hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt: syytön
hovioikeudenneuvos Petteri Korhonen: syytön
hovioikeudenneuvos Hagar Nordström: elinkautinen murhasta

Korkein oikeus 18.12.2015: syyttäjille ei myönnetty valituslupaa.  Voimaan jäi Vaasan hovioikeuden 19.2.2015 antama vapauttava tuomio. 

Eri tuomareiden kannanotot osoittavat, miten sattumanvaraista oikeudenjako saattaa olla.  Tuomiot riippuvat usein siitä, minkälainen kokoonpano tuomioistuimeen valikoituu.  Auerin tapauksessa kaikki neljä tuomiota olivat erittäin huolellisesti laadittuja ja hyvin perusteltuja.  Siitä huolimatta ratkaisut vaihtelivat äärimmäisyydestä toiseen: elinkautinen, syytön, elinkautinen, syytön.

Tällä kertaa naistuomarit olivat ankarampia kuin miehet.  Sama on havaittu raiskausoikeudenkäynneissä: naistuomarit antavat raiskaajille lievempiä tuomioita kuin miestuomarit.  Vaasan hovioikeudessa Anneli Auer voitti miesten äänillä 2 – 1.  Jos hänellä olisi käynyt huono onni, tuomareiksi olisi voinut valikoitua kaksi tai kolme naista.  Tulos olisi silloin saattanut olla elinkautinen murhasta äänin 2 – 1 tai 3 – 0.







torstai 28. heinäkuuta 2016

Rokotuspakko



Kansanedustaja Mikko Kärnä valmistelee lakialoitetta, joka velvoittaisi vanhemmat rokotuttamaan lapsensa.  Uhkana olisi lapsilisän menettäminen.  Lisäksi rikoslakia olisi muutettava siten, että lapsen rokottamattomuudesta voidaan tuomita rangaistus lapsen huoltajille, mikäli lapsi itse tai joku muu kuolee, vammautuu tai sairastuu vakavasti rokottamattomuuden seurauksena.
Kärnä ajaa oikeaa asiaa.  Rokotukset ovat kansanterveydelle välttämättömiä.  Rokotukset ovat poistaneet Suomesta polion, tuberkuloosin, tuhkarokon, sikotaudin, hinkuyskän, kurkkumädän ja vihurirokon.  Tästä tosiasiasta huolimatta meillä on järjestöjä ja lääkäreitä, jotka väittävät rokotuksia tarpeettomiksi tai suorastaan haitallisiksi.  Nämä tahot levittävät väitteitään julkisuudessakin ja jotkut vanhemmat toimivat heidän ohjeidensa mukaan ja kieltävät lastensa rokottamisen. 
Jos rokotuspakkoa aletaan käsitellä, lähtökohdaksi olisi otettava vuoden 1986 tartuntatautilaki, jossa on laajat säännökset pakkorokotuksista ja rikosseuraamuksista.  Tartuntatautilaki sisältää säännöksiä väestön suojaamisesta tartuntataudeilta.  Lakia sovellettaessa noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä lääketieteellisiä perusteita, joten rokotuskriittisten ”asiantuntijoiden” levittämä ”lääketiede” ei paina vaa’assa mitään.  Pakkorokotuksista säädetään tartuntatautilaissa näin:
”Kunnan on järjestettävä yleisiä pakollisia rokotuksia sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle, taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä.”
Rokotuspakkoa tehostaa viittaus rikoslakiin, jossa rokotusmääräyksen noudattamatta jättämisestä on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kolme kuukautta.
Tartuntatautilaki ei sovellu tapauksiin, joissa lapsen rokottamatta jättäminen ei aiheuta epidemian vaaraa.  Mikäli rokotuspakkoa halutaan laajentaa, tartuntatautilain soveltamisalaa olisi laajennettava.  Rikoslakia ei olisi pakko muuttaa, sillä vammantuottamus ja kuolemantuottamus voivat jo nykyisellään olla rokottamatta jättämisen seuraamuksia.
Oikeuskäytännössä on yksi uskomuslääketiedettä koskeva korkeimman oikeuden ratkaisu.  KKO tuomitsi vuonna 1994 kuolemantuottamuksesta luontaishoitaja A:n, joka oli neuvonut sokeritautia sairastaneen lapsen vanhempia korvaamaan lääkärin määräämän insuliinihoidon kuhne-kylvyillä. Viisivuotiaalla pojalla todettiin sokeritauti 11.2.1991 ja hänelle määrättiin aloitettavaksi jatkuva insuliinihoito.  Insuliini vaihdettiin 9.3.1991 kuhne-hoidoksi, josta lähtien A antoi neuvojaan pojan vanhemmille.  Poika kuoli 25.4.1991 sokeritautikoomaan.  KKO tuomitsi A:lle kuusi kuukautta vankeutta ehdollisena siitä huolimatta, että hän itse oli uskonut hoitomuotonsa tehokkuuteen.

Toivottavasti kukaan rokotuskriittiseen humpuukiin uskovista vanhemmista ei milloinkaan joudu samaan tilanteeseen.



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Lapset tupakansavuisissa kodeissa


Uudessa tupakkalaissa kielletään tupakointi yksityisautossa, kun kyydissä on alle 15-vuotias lapsi.    Kielto on aiheellinen, mutta paljon tärkeämpi oleskelutila, koti, on jätetty vapaaksi tupakointialueeksi.  Tupakoitsijoilla on oikeus polttaa kotona ja vahingoittaa lapsia myrkyllisellä savulla.  Suomessa on alle 15-vuotiaita lapsia lähes 900.000 ja osa heistä joutuu vauvasta lähtien elämään savuisessa kodissa.  Eduskunnassa tätä kysymystä on pohdittu vuosina 2009 ja 2016.  Asian vakavuus tiedostetaan, mutta perustuslakivaliokunta tulkitsee lakia niin, että tupakoitsijan oikeudet painavat enemmän kuin lasten oikeudet.

Käsitellessään lasten asemaa valiokunta mainitsee perustuslain 7 §:n, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään.  Edelleen valiokunta viittaa perustuslain 19 §:ään, jossa julkiselle vallalle on asetettu velvollisuus edistää väestön terveyttä ja perustuslain 20 §:ään, jonka mukaan julkinen valta on velvollinen turvaamaan jokaiselle oikeuden terveelliseen ympäristöön.  Nämä perustuslain säännökset puoltaisivat tupakointikieltoa.  

Edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan ole kyllin painavia.  Perustuslakivaliokunnan mukaan asuntoja koskeva tupakointikielto loukkaisi perustuslain 7 §:ssä säädettyä henkilökohtaisen vapauden suojaa ja samoin 10 §:ssä turvattua yksityiselämän ja kotirauhan suojaa.  Perustuslain 10 §:n lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.  Näin toteaa eduskunnan perustuslakivaliokunta.

”Henkilökohtainen vapaus”, ”yksityiselämän suoja” ja ”kotirauhan suoja” ovat tietysti tärkeitä, mutta jos ollaan tarkkoja, tässä tapauksessa on kyse kuinenkin vain tupakoitsijan mukavuuksista.  Kotona tupakoimisen kieltohan ei merkitsisi täydellistä tupakointikieltoa; tupakoitsijan vain täytyisi nähdä se vaiva, että menee ulos polttamaan.  Vertailussa ovat tupakoitsijan mukavuudet ja lasten henki ja terveys. 

Tupakkalakia kiristetään muutaman vuoden välein ja on vain ajan kysymys, milloin lasten vahingoittaminen tupakoitsijan kotona kielletään.  Ja tulee myös aika, jolloin perustuslakivaliokunnan jäsenten arvomaailma joutuu ihmettelyn kohteeksi.



tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vuonna 2030 . . .


Suomessa on noin 600.000 tupakoitsijaa.  Vuonna 2030 heitä ei enää pitäisi olla ainoatakaan.  Eduskunta on 21.6.2016 säätänyt uuden tupakkalain, jossa sanotaan: Tämän lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. ”  Tämä tavoite pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä, siis 14 vuodessa.

Vuonna 1976, kun ensimmäinen tupakkalaki säädettiin, tupakoitsijoita oli 1.100.000.  Määrän supistuminen 500.000:lla vei 40 vuotta.  Nyt pitäisi vauhdin kiihtyä. Uusina keinoina ovat muun muassa kuvalliset varoitukset, tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kielto ja parveketupakoinnin rajoittaminen.  Mutta miten päästään 600.000:n vähennykseen?  No, pääsemme 550.000:een sillä, että tupakka vuoteen 2030 mennessä tappaa yli 50.000 käyttäjäänsä.  Tehokas keino olisi myös se, että tupakkayhtiöt velvoitettaisiin kustantamaan tupakoitsijoille nikotiinikorvauslääkkeet.

Ongelman avain on kuitenkin aloittajissa.  Heidän lukunsa supistuisi voimakkaasti, jos myynti-ikäraja kohotettaisiin 18 vuodesta 21 vuoteen.

Tavoitteet ovat suuret ja keinot aika kovia, mutta kysymys on suuren mittaluokan ongelmasta. Savukkeet ovat vieneen hengen yli 350.000 suomalaisten sen jälkeen, kun lääketieteessä vuonna 1950 varmistui tupakan syy-yhteys keuhkosyöpään ja useihin muihin tappaviin tauteihin.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

SUOMALAISET EIVÄT ENÄÄ USKO HENKIIN


Helsingin Sanomissa oli 18.6. koko sivun historiikki ”Suomalaiset uskoivat ennen henkiin”.  Kirjoitus alkaa:

”Tuhat vuotta sitten suomalaiset tiesivät erilaisten henkien, haltioiden ja tonttujen vaikuttavan elämäänsä hyvässä ja pahassa.  Henkiä majaili muun muassa metsissä ja järvissä.  Niiltä pyydettiin palveluksia ja niiden suututtamista varottiin ja pelättiin.   - - Reilut tuhat vuotta sitten suomalaiset eivät olleet vielä kuulleet Jeesuksesta.  He tunsivat hyvin henkien ja monien jumaliensa, kuten Ahdin, Tapion ja Turisaksen mieltymykset.  Henkien kansoittamassa metsäisessä maailmassa suomalaiset olivat yhtä luonnon kanssa.”

Historiikin mukaan suomalaisten maailmankuva muuttui, kun he saivat ”kuulla Jeesuksesta”.  Se merkitsee tätä: 

”Viimeiset tuhat vuotta suomalaiset ovat tienneet Jumalan, Jeesuksen, suojelusenkelien, pyhimysten ja paholaisen vaikuttavan elämäänsä hyvässä ja pahassa.  Jumalolentoja majailee muun muassa metsissä ja järvissä.  Niiltä pyydetään palveluksia ja niiden suututtamista varotaan ja pelätään.   - -  Kuultuaan Jeesuksesta suomalaiset tuntevat hyvin kristinuskon henkilöiden, kuten Jumalan, Jeesuksen ja pirun mieltymykset.  Jumalolentojen kansoittamassa metsäisessä maailmassa suomalaiset ovat yhtä luonnon kanssa.”

On tapahtunut huima kehitys ja suoranainen mullistus.  Historiikissa sanotaan näin:

”Meidän on todella vaikeaa ymmärtää kunnolla menneiden aikojen ihmisiä.  Tietoisuuden evoluutio ja kulttuurin muutos on ollut vahvaa.”


Tämä on pakko myöntää.  Suomalaisissa asui pimeä taikausko, ennen kuin he saivat kuulla Jeesuksesta.  He esittivät pyyntöjä hengille, haltioille ja tontuille, mutta sitten tapahtui mullistava muutos.  Ihmiset alkoivat rukoilla Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.  Loistavaa ja suurenmoista!  Olemme päässet eroon muinaissuomalaisten henkiuskosta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

HANNES MARKKULAN MUISTELMAT


Hannes Markkulan muistelmateos ”Presidenttien ja murhamiesten pöydissä” on vauhdikasta ja mukaansatempaavaa luettavaa.  Markkula oli Ilta-Sanomien toimittaja vuosina 1965 – 2012 eli peräti 47 vuotta.  Hän oli unelmatyössään, ”maailman kiinnostavimmassa ammatissa”, johon hän oli tähdännyt jo teini-iästä lähtien.

Markkula on Helsingin poika.  Hän asui 12-vuotiaaksi Etu-Töölössä, muutti vuonna 1956 hetkeksi Viiskulmaan ja sen jälkeen nykyiseen asuntoonsa Tehtaankatu 5:een.  Seutu on minulle tuttua.  Minä muutin vuonna 1964 Tehtaankatu 12:een ja sitten vuonna 1986 samaan kortteliin kuin Markkula, Tehtaankatu 9:ään.  Olemme asuneet samalla alueella yli 50 vuotta ja olemme myös miltei ikätovereita, Hannes minua pari vuotta nuorempi.  Tunnistan valtaosan muistelmakirjan paikoista ja tapahtumista.

Hannes Markkulan ura Ilta-Sanomissa alkoi toukokuussa 1965, ensin kesätoimittajana, sitten helmikuusta 1967 lähtien vakinaisena toimittajana aina vuoteen 2012 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Tänä aikana maailma muuttui ja varsinkin median toimintaympäristö muuttui.  Tapahtui viestintävallankumous.  1960- ja 1970-luvuilla ei ollut kännyköitä, ei tietokoneita, ei sähköpostia eikä Googlea.  Käytössä olivat lankapuhelimet ja kun automaattista kaukovalintajärjestelmää ei ollut, maan sisäisetkin kaukopuhelut piti tilata valtion keskuksesta.  Kun lehtimies sai hankituksi hyvän uutisen ja halusi ilmoittaa sen toimitukseen, hänen oli löydettävä puhelinkioski ja hänellä piti olla kolikoitakin puhelua varten.  Jos lähellä oli kauppa tai bensa-asema, yhteys toimitukseen saatiin ilman kolikoita.

Hannes Markkulan ensimmäinen työväline oli Remington-kirjoituskone.  Käsikirjoituksesta otettiin kopio kalkkeeripaperin avulla ja työvälineitä olivat myös kosmoskynä ja makulatuuripaperi.

Markkula oli rikostoimittaja ja uutishaukka henkeen ja vereen ja häntä sanottiin jopa ”Murha-Markkulaksi”, josta nimestä hän ei pidä.  Rikostoimittajana hän käsitteli suuren määrän murhajuttuja ja olipa hän joskus rikospaikalla ennen poliisiakin.  Kesällä 1971 Inkoossa löytyi maastosta risuilla peitetty nuoren naisen ruumis ja löytäjä soitti ensin poliisille ja sitten Markkulalle.  Markkula ehti valokuvaajan kanssa paikalle ennen poliisia ja siitä hänen nimekseen keksittiin ”Murha-Markkula”.  Tämä murhatapaus jatkui niin, että myöhemmin löytyi vielä kaksi surmattua naista ja surmaaja sai tuomion kolmesta taposta.

Hannes Markkula alkoi heti uransa alusta lähtien tavata kuuluisuuksia: viihdemaailma julkimoita, poliitikkoja, huippu-urheilijoita ja missejä.  Markkula tapasi muun muassa Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen.

Mies on ollut monessa mukana.  Hän on dekkaristi, joka on kirjoittanut 17 kirjaa vuosina 1981 - 2015.  Näistä sana ”murha” esiintyy seitsemän kirjan otsikossa ja muutkin koskevat rikoksia.  Hän on myös näytelmäkirjailija ja harrastelijanäyttelijä ja on esiintynyt elokuvissa ja televisiossakin useissa rooleissa (muun muassa poron etuosana). 

Edelleen Hannes Markkula on harrastanut astrologin ammattia.  Vuonna 1967 sattui niin, että Ilta-Sanomien suositusta horoskoopista putosi ladonnassa pois tähtimerkki Rapu.  Siitä seurasi, että rapuihmiset soittelivat toimitukseen ja kyselivät, mitä heille sinä päivänä tapahtuisi.  Hannes Markkula kirjoitti seuraavan päivän lehteen puuttuvan horoskoopin ja kertoi heidän rakkauselämästään ja onnennumeroistaan.  Horoskooppi oli optimistinen ja iloinen, mutta rapumiesten tuli varoa ruskeatukkaista naista, jonka he sattuisivat tapaamaan aamupäivällä.

Monitoimimies Markkulan laaja-alaisuutta osoittavat myös hänen saamansa tunnustukset: vuoden Susikoski -palkinto, Suomen Leijonan ritarimerkki, Suomen Palopäällystöliiton ansioristi, Ilta-Sanomien journalistipalkinto, Poliisin ansioristi ja Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki.

Hannes Markkulan värikkäät muistelmat kertovat paljon, mutta eivät kaikkea.  Varastossa on vielä suuri joukko tarinoita ja miehen työkunto on tallella.  Saamme varmasti vielä suuret määrät uutta luettavaa.


maanantai 30. toukokuuta 2016

Sieluttomat tuomarit

Helsingin Sanomissa oli 28.5. oikeusneuvos Erkki Rintalan naiivi ja elämänvieras mielipidekirjoitus ”Tuomioistuinta ei pidä syyttää asiantuntemattomasti”. 

Rintala ei näy tietävän, että asiantunteville syytöksille olisi tilausta.  Meillä tuomareiden taso käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa on heikko.  Hyviä tuomareita on vähemmistö; suurin osa tuomareista on keskinkertaisia, melkoinen osa huonoja ja pieni osa täysin kelvottomia.  Tuomareiden yleisiä vikoja ovat laiskuus, ammattitaidottomuus ja tyhmyys.  Vikojen alkusyynä on tuomareiden erottamattomuus.  Tuomari ei menetä virkaansa, vaikka tekisi vääriä ratkaisuja aivan solkenaan.

Rintalan kirjoitus päättyy tiivistelmään:

”Montesquieu oli aikoinaan tuomarin aseman suhteen suorastaan puritaaninen: tuomari on vain suu, joka lausuu sanat – tuomari on sieluton olento, joka ei voi muuttaa lain voimaa eikä ankaruutta.
Ja niinkin on sanottu, ettei laki salli tuomarin olevan lakiakin viisaampi.”

Oikeusneuvos Rintalan filosofointi on vaikeaselkoista.  ”Tuomari on vain suu, joka lausuu sanat.”  Tämä kai tarkoittaa, etteivät tuomarin henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttaisi lakien soveltamiseen.  Totuus on toinen: tuomioihin vaikuttavat viha, kateus, herkkähipiäisyys, ylimielisyys, itserakkaus, kostonhalu, taikausko, luonteenviat ja kaikki muutkin ihmisen raadolliset ominaisuudet.

”Tuomari on sieluton olento.”  Mikäs siinä, koska kaikki muutkin ihmiset ovat.  Eihän ”sielua” ole olemassakaan, se on vain uskonnollisen taikauskon luomus.  Mutta sieluton tuomari voi kyllä muuttaa lain voimaa ja ankaruutta.  Tuomari voi vääristellä asioita niin, ettei lain tarkoitus toteudu vähäänkään.

”Laki ei salli tuomarin olevan lakiakin viisaampi.”  Ehkä ei, mutta tuomarit ovat usein lakia tyhmempiä.  He eivät ymmärrä lain sisältöä eivätkä osaa soveltaa sitä yksittäistapauksiin.

Oikeusneuvos Rintala toimi aikanaan runsaat kolme vuosikymmentä eri tuomarinviroissa.  Näyttää siltä, että hänelle jäi epärealistinen kuva ihmisen toiminnasta tuomiovallan käyttäjänä. 


Minä puolestani en ihannoi tuomareita.  He voivat ratkaista minkä tahansa oikeusjutun väärin.  Heidän tasoaan kuvaa tuore tutkimus, jonka mukaan 55 % naistuomareista ja 45 % miestuomareista lukee horoskooppeja. 

maanantai 23. toukokuuta 2016

Byggmax voitti urheiluvedonlyönnin


Rakennustarvikeketju Byggmax järjesti urheiluvedonlyönnin jääkiekon maailmanmestaruudesta.  Mukaan pääsivät ne, jotka viikon aikana ennen kisoja (29.4. – 6.5.) ostivat tavaraa Byggmaxin myymälöistä.  Veto kuului näin:
Jos Suomi voittaa maailmanmestaruuden, ostajat saavat takaisin puolet maksamastaan kauppahinnasta.  Jos Suomi ei voita, Byggmax pitää koko hinnan.

Kyseessä oli mainoskampanja, jonka päämääränä oli lisätä myyntiä.  Siinä oli Byggmaxin mahdollinen voitto vedonlyönnissä.  Mahdollinen tappio oli 50 % yhden viikon myyntituloista.

Ostajakunnan mahdollisena voittona oli 50 %:n hinnanalennus.  Ostajien mahdollisena tappiona oli se, että he tekivät enemmän hankintoja kuin olisivat tehneet ilman houkutusta.
Vedonlyönti ratkesi Byggmaxin eduksi, kun Suomi jäi hopealle.  Byggmaxin maajohtaja Aleksi Virkkunen on kiitellyt kampanjaa:
”Ihan mukavasti myynti on lähtenyt tässä vaiheessa liikkeelle, ihan tavoitteiden mukaisesti. Mielestäni tulos oli ihanteellinen."
”Ainakin myymälöistä kuuluneen palautteen perusteella meillä kävi aika paljon ensikertalaisia kävijöitä palautuskampanjan aikana."
”Lupaus 50 prosentin takautuvasta rahapalautuksesta Suomen MM-voiton ehdolla rikkoi kaikki Byggmaxin tähänastiset myyntiennätykset.”
"Se meni yli odotusten, vaikka meillä oli todella kovat odotukset."
Ostajakunnan panos tässä urheiluvedonlyönnissä oli tämän mukaan mittava.  Usko Suomen voittoon MM-kisoissa sai aikaan ylimääräistä rahanmenoa.

Kun vedonlyönti oli näin tuottavaa, Byggmax luultavasti jatkaa samalla tiellä.  Urheiluhulluja suomalaisia kiinnostaisivat varmaan yleisurheilun EM-kisat Amsterdamissa heinäkuussa ja Rion olympialaiset elokuussa.  Voittaako suomalainen miesten keihäänheiton, heittääkö suomalainen yli 90 metriä?  Vetäviä vedonlyöntikohteita olisi suuri määrä.

Byggmaxin onnistunut kampanja saattaa houkutella muitakin yrittäjiä.  Minkä tahansa hyödykkeen hinta voidaan tietysti kytkeä jonkin urheilukilpailun tulokseen.


Lain mukaan Veikkaus Oy:llä on yksinoikeus vedonlyöntipelien toimeenpanemiseen.  Byggmaxin kampanja täytti minun tulkintani mukaan vedonlyöntipelin tunnusmerkit, mutta valvontaviranomaiset ovat ilmeisesti eri mieltä.  Jäämme siis odottamaan seuraavia urheiluvedonlyöntejä.

maanantai 16. toukokuuta 2016

Anneli Auerin vahingonkorvausvaade


Anneli Aueria epäiltiin ja syytettiin vuosina 2009 - 2015 miehensä murhaamisesta.  Kun syyte hylättiin, Auerilla on lain mukaan oikeus saada korvaus vapaudenmenetyksen aiheuttamista kuluista, tulojen vähentymisestä ja kärsimyksestä.  Auer on esittänyt valtiokonttorille 3.020.000 euron vaatimuksen.

Anneli Auer haluaa korvauksen 1.048 vankilapäivältä.  Se edellyttää, että hän on ollut näin kauan pidätettynä tai vangittuna pelkästään murhasyytteen takia.  Hän on istunut vankilassa myös 7 vuoden 6 kuukauden seksirikostuomiota, jolta ajalta hän ei voi saada korvausta.   Murhaprosessin takia hän tiettävästi oli vankilassa vain 28.9.2009 – 25.5.2011 eli runsaat 600 päivää.  Näyttäisi siltä, että 1.048 päivää sisältävät vapaudenmenetysajan kokonaisuudessaan eli myös sen ajan, jonka Anneli Auer kärsi rangaistusta seksirikoksista.  Jos näin on, Auerin korvausvaatimus on liian suuri.   

Anneli Auer vaatii 2.500 euroa päivältä.  Valtiokonttorin käytännön mukaan peruskorvaus vapaudenmenetyksestä on 100 – 120 euroa vuorokaudelta.  Anneli Auerille maksetaan varmasti paljon enemmän, mutta kuinka paljon?  Vuonna 2007 Nils Gustafsson, joka oli syytteessä Bodominjärven kolmoismurhasta, sai 700 euroa päivältä.  Auerin korvaus nousee luultavasti yli tämän.

Anneli Auerilla on nettifirma, jolle murhaprosessi aiheutti tulonmenetyksiä.  Auer vaatii tästä 400.000 euroa.  Tämäntyyppinen korvausvaade on käytännössä vaikea.  Todistustaakka vahingosta on täysin Auerilla ja mahdollista on jopa sekin, että vaatimus hylätään täysin.

Valtiokonttori antaa ratkaisunsa nopeasti, jo elo-syyskuussa.  Jos Anneli Auer on tyytymätön korvaussummaan, hän voi haastaa valtion tuomioistuimeen ja vaatia suurempaa korvausta.  Tämä oikeusprosessi saattaa sisältää neljäkin vaihetta: käräjäoikeus, hovioikeus, korkein oikeus, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.  Näissä forumeissa menettely ei ole nopeaa, niissä kuluvat kuukaudet ja vuodet.  Saattaa käydä niin, että Anneli Auerin oikeudenkäynnit päättyvät vasta joskus 2020-luvulla.



perjantai 13. toukokuuta 2016

Tupakkavaroitusten kätkemiskonstit


Suomessa tulee kesäkuussa voimaan uusi tupakkalaki, joka perustuu EU:n vuoden 2014 tupakkatuotedirektiiviin.  Asia varmistui, kun EU-tuomioistuin hylkäsi 4.5.16 kanteen, jossa tupakkateollisuus vaati direktiivin kumoamista.

Uuden tupakkalain mukaan savukerasioihin on merkittävä terveysvaroitukset sekä tekstinä että kuvallisina.  Tupakkateollisuus vastusti tätä jyrkästi.  Teollisuuden mukaan varoituksista olisi luovuttava kokonaan, koska kaikki ihmiset tietävät muutenkin tupakan vaarallisuuden.  Varoitusmerkintöjen pitäisi ainakin olla paljon pienempiä kuin 65 % rasian pinta-alasta.  Toisin kävi.  Uuden tupakkalain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia säännöksiä merkintöjen tekstistä, kuvista, kirjasinlajista ja kirjasinkoosta, väristä, kehystämisestä, pinta-alasta, sijoittelusta, kiinnittämisestä ja rikkoutumattomuudesta

Miksi näin?  Siksi, että tupakkayhtiöt muuten laatisivat rasioihin näkymättömät merkinnät.  Suomessa lääkintöhallitus sai vuonna 1978 oikeuden varoitusten merkitsemiseen.  Lääkintöhallituksen arkistossa on lukuisia esimerkkejä Philip Morris Finland Oy:n ja British-American Tobacco Finland Oy:n kierosta menettelystä.  Yhtiöt ovat vuodesta 1978 lähtien

 - laskeneet liikkeelle savukerasioita, joissa ei ole varoitusmerkintää ollenkaan.
Sen lisäksi yhtiöt ovat pyrkineet
- laatimaan rasian niin, että varoitusmerkintä poistuu rasiaa avattaessa
 - kiinnittämään varoitustekstin pahvirasian kelmuun liimattuun lipukkeeseen
 - sijoittamaan varoitusmerkinnän rasian alapinnalle
 - jättämään varoitusmerkinnän kehystämättä
 - laatimaan merkinnän alueen asetuksen edellyttämää pienemmäksi
- laatimaan varoitukseen epäselvät kirjaimet
- merkitsemään kirjaimet niin, etteivät niiden koko ja väri erotu selvästi pohjaväristä
 - painamaan tummanharmaan varoitustekstin vaaleanharmaalle pohjalle
 - painamaan varoituksen ohuella mustalla tekstillä tummanharmaalle pohjalle
 - painamaan tekstin hopeavärillä, niin että varoitus häipyi valon vähetessä jne.

Tupakkakauppiaat ovat osoittaneet kekseliäisyyttä.  Tupakan myyntiä vähentää kuluttajien selkeä tieto hengenvaarasta ja tupakkateollisuus on aina pyrkinyt estämään selkeän tiedon.  Tämä pätee Suomessakin vielä vuonna 2016.  Meillä on melko suuri määrä ihmisiä, jotka eivät lue mitään eivätkä tiedä juuri mitään.  Heille savukerasia on ainoa tiedon lähde tupakan tappavuudesta.