maanantai 21. syyskuuta 2020

Kevytsavukehistoria

I Tutkintapyynnön sisältämä näyttö

A. Kirjalliset todisteet

Osa 5

”Tiivistelmänä tupakkateollisuuden suhtautumisesta tupakan haittavaikutuksiin voidaan todeta, että se on lääketieteellisistä tutkimustuloksista välittämättä pyrkinyt voiton maksimointiin.” – Matti Rimpelä, Tupakka 1972

 

Kuluttajatutkimukset joukkomurhan valmisteluna

Amer Oy:n lehdessä Ameri 2/1975 kerrottiin Amerin teettämästä kuluttajatutkimuksesta:

”Makrotestin tekemän tutkimuksen mukaan 70 % Suomen tupakoitsijoista pitää tervaa ja nikotiinia vaarallisina.  Tällä hetkellä vähän tervaa ja nikotiinia sisältäviä savukkeita polttaa vain noin 10 % näistä kuluttajista.  Potentiaalisia asiakkaita voidaan katsoa olevan vielä noin 60 % Suomen tupakoitsijoista.”

Tässä mainitaan yksi niistä lukuisista kuluttaja- ja markkinointitutkimuksista, joita tupakkayhtiöt teettivät jatkuvasti.  Näissä tutkimuksissa kysyttiin aina, mitä mieltä tupakoitsijat olivat savukkeiden mahdollisista terveyshaitoista.  Tämä oli keskeinen kysymys, sillä savukkeiden kauppaamista haittasivat kuluttajien tiedot näiden tuotteiden vaarallisuudesta.  Tutkimuksissa selvitettiin myös, mitkä savukkeiden ainesosat olivat kuluttajien mielestä vaarallisia, ja 70 % heistä nimesi vaaran lähteiksi tervan ja nikotiinin.  Juuri tästä syystä tupakkayhtiöiden katseet suunnattiin vähätervaisten kevytsavukkeiden markkinointiin.

Kuluttajien käsitysten selvittämistä olisi nykyisen lainsäädännön mukaan (RL 21:6a) pidettävä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna.

 

Kevytsavukemainokset joukkomurhan yrityksinä

Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja harhaanjohtaja markkinointi täyttivät alusta saakka eli vuodesta 1972 seuraavat rikostunnusmerkistöt: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys.

Lääketieteen lisensiaatti Matti Rimpelä kuvasi Helsingin Sanomissa 5.10.1975 tupakkayhtiöiden menettelyä näin:

”Lääketieteellinen tieto on muutettu myyntivaltiksi: Miksi tupakkamainokset saavat vieläkin harhauttaa?”

”Tässä tilanteessa on tupakkateollisuus lähtenyt myymään uusia, ns. kevyempiä, puhtaampia savukkeita, joissa on ’tehokkaampi suodatin’.  Teollisuuden päämäärä on selvä: On saatava tupakoitsijat ja ennen kaikkea lapset uskomaan, että tutkimus on tuottanut vaarattomia, jopa terveellisiä savukkeita, joita voi huoletta poltella.

Laatusana puhtaampi muuttuu helposti mielessä puhtaaksi ja vähemmän tervaa tuntuu siltä, kuin tervaa ei olisi lainkaan.”

Matti Rimpelä käytti sanaa ”harhauttaa” ja hän tunsi asian.  Rimpelä kuului ja kuuluu yhä Suomen parhaisiin tupakkakysymysten tuntijoihin.  Hän aloitti tupakkateollisuuden julkisen arvostelun vuonna 1969 toteamalla muun muassa, että teollisuus rikkoi silloista elintarvikelainsäädäntöä myymällä tappavaa tuotetta haitattomana. 

 

Tupakointikone ja ihmisten tupakointi: 40-kertainen kompensaatio

Matti Rimpelä oli jo vuonna 1972 julkaissut teoksen ”Tupakka”, joka oli meillä ensimmäinen laaja esitys tästä aiheesta.  Rimpelä kuvasi tupakkayhtiöiden levittämiä lääketieteellisiä väitteitä, jotka olivat jyrkässä ristiriidassa koululääketieteen tulosten kanssa.

”Tiivistelmänä tupakkateollisuuden suhtautumisesta tupakan haittavaikutuksiin voidaan todeta, että se on lääketieteellisistä tutkimustuloksista välittämättä pyrkinyt voiton maksimointiin.”

”Tupakkateollisuudella on johdonmukainen tupakkapoliittinen ohjelmansa, se tähtää tupakoinnin lisäämiseen.”

Teoksensa sivulla 25 Rimpelä kirjoittaa:

”Koska pelkästään tupakanpolttajasta itsestään riippuvat tekijät voivat aiheuttaa nelikymmenkertaisen vaihtelun samasta savukkeesta hengityselimiin joutuvien ainesosien määrään ja lisäksi on otettava huomioon tupakkavalmisteesta ja yksilöllisestä imeytymisestä johtuva vaihtelu, on mittaustapaa pidettävä varsin epäluotettavana.”

Matti Rimpelä osallistui ahkerasti tupakkaan koskevaan keskusteluun ja sanoi jatkuvasti muun muassa tämän: tupakkateollisuuden edustajilla ei ole minkäänlaista moraalia.  Rimpelä sanoi myös tämän: Rettig-konserni on ruumiille rakennettu imperiumi.

Tupakkayhtiöt keräsivät arkistoihinsa Matti Rimpelän kaikki julkaisut ja raportoivat niistä päämiehilleen Englantiin ja Yhdysvaltoihin.  Yhtiöt seurasivat tarkasti tupakkaa koskevaa keskustelua, mutta eivät oikaistakseen menettelyään, vaan voidakseen torjua kritiikin.  Rimpelän toteamusta nelikymmenkertaisesta vaihtelusta Suomen tupakkayhtiöt käyttivät perustelunaan muun muassa 11.9.1979 vastustaessaan savukkeiden luokitusta ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.

 

Puhtaat Belmont-savukkeet

Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä olivat käsiteltävinä Amer Oy:n Belmont ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n Barclay.  Tässä otetaan tarkasteltavaksi Belmont.

Hovioikeus käsitteli vuoden 2010 tuomioissaan edellä mainittua Ameri-lehden artikkelia näin:

”Amerin sisäisessä Ameri 2/1975 -lehdessä olleen artikkelin (kirjallinen todiste KT 43) mukaan Belmont-savukkeen markkinoille tuloon, mikä oli tapahtunut ennen tupakkalain säätämistä ja mainostuskieltoa, oli liittynyt voimakas uutuustuotteen mainoskampanja, jonka pääteemana oli ollut 'Belmont-nykysavuke puhtaamman tupakoinnin puolesta'.

Hovioikeus kuvasi Belmontin lanseeraamista aivan oikein.  Amer-Tupakka panosti paljon rahaa uuden tuotteen mainontaan.  Hovioikeus ei jostain syystä mainitse, että artikkelin mukaan Belmontin markkinoinnissa korostettiin Belmontin sisältävän vain vähän tervaa ja nikotiinia.  Tämä jäi hovioikeudelta huomaamatta, vaikka se sanottiin artikkelissa seitsemän (!) eri kertaa. 

Hovioikeuden tuomiot jatkuvat:

Apu-lehdessä vuonna 1975 julkaistun mainoksen (kirjallinen todiste KT 46) mukaan 'Belmont on kansainvälistä makua. Puhtaamman tupakoinnin puolesta'.

Hovioikeus on selostanut tätäkin mainosta puutteellisesti ja jättänyt pois olennaiset osat.  Mainoksessa sanotaan:

”Nykysavuke on Belmont.  Nykyaikaisen savukkeen tulee sisältää vähän tervaa ja nikotiinia, mutta sen tulee myös antaa hyvän tupakan täysi maku.  Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.

NYKYSAVUKKEEN SELOSTE

                      Vähiten tervaa

Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.

Tutkimalla ja valitsemalla juuri oikeat kasvin lehdet pystyttiin terva- ja nikotiinipitoisuutta alentamaan vaikuttamatta sekoituksen täyteen makuun.”

Amer-Tupakka Oy mainosti Belmont-savukkeita kertomatta, että suurin osa tupakoitsijoista sai näistä tuotteista elimistöönsä tervaa ja nikotiinia monin verroin enemmän kuin testikoneen mittaus osoitti.  Kevytsavukeharhautuksessa oli kyse juuri tästä.  Tupakkayhtiöt suunnittelivat savukkeet niin, että niistä kulkeutui testikoneeseen vain vähäinen myrkkymäärä ja tupakoitsijan polttaessa moninkertainen määrä.  Tätä ilmiötä sanottiin kompensaatioksi; tupakoitsijan oli imettävä kevytsavuketta kiihkeästi saadakseen tarvitsemansa määrän nikotiinia.  

 

Hovioikeuden tuomioiden rajallisuus

Tutkintapyyntö koski kaikkien kolmen tupakkayhtiön menettelyä ja kaikkia Suomessa kaupattuja kevytsavukemerkkejä.  Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä olivat vastaajina vain Amer ja BAT Finland ja tarkasteltavina kevytsavukkeina vain Amer Oy:n Belmont ja BAT Finland Oy:n Barclay. 

Oikeudenkäynnissä ei ollut laisinkaan mukana Rettig Oy, jonka markkinaosuus kevytsavukkeista oli 1970- ja 1980-luvuilla yli 70 %.  Rettig Oy:n kevytsavukkeita olivat Kevytsavuke 5, Kevytsavuke 3, Ultra Kevyt 1, Colt Lights, Colt Ultra ja KEVYTMENTHOL, joita Rettig markkinoi Suomen vähätervaisimpina savukkeina. 

 

Amer Oy:n merkeistä oikeudenkäynnin ulkopuolelle jäivät muun muassa Marlboro Lights, Form, Kevytsavuke Pointer ja Partner Mild.  BAT Finland Oy:n merkit Pall Mall Mild, Kent Special Mild, Feeling Free ja Kevytsavuke 1 eivät liioin kuuluneet oikeudenkäynnin aineistoon.

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkistä tällainen pikku seikka ei huolettanut.  Hän teki päätöksensä näin: ”Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.” 

 

 

Oikeuslaitos

Blogini 3/2020 ilmestyttyä toimittaja Pentti Peltoniemi oli kysynyt mahdollisuutta saada valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta blogissa esittämiini väitteisiin liittyvää haastattelua tai muuta kommenttia. Valtakunnansyyttäjän toimistosta kerrottiin, että Toiviainen ottaa yhteyttä viikon 38 aikana.  Viikon lopussa Peltoniemelle soitti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe, jolle asia oli siirtynyt valtakunnansyyttäjälle tulleen esteen vuoksi. Rappe kysyi kolmeen eri otteeseen retorisesti oliko oikein, että Alkokin sai vapaasti myydä viinaa ja autokauppiaat autoja. Viina tappaa ihmisiä ja autoilla ajetaan kuolonkolareita, ja jos tupakkatehtailijoita syytettäisiin joukkomurhasta, eikö myös Alkon johtajia ja autokauppiaita pitäisi syyttää?

Mitä vastata toimittajalle, joka kysyy, miten blogisti kommentoi apulaisvaltakunnansyyttäjän rinnastuksesta murhakolmikkoon – tupakka, viina, auto?  Vastaus tulee tässä:

Rappen esitys on alinta kaljakapakkatasoa.  Tutkintapyyntöön liitettyä näyttöä hän ei ollut edes vilkaissut, vaan ”ratkaisi” asian pelkästään luulojensa nojalla samoin kuin olivat tehneet ylikomisario Tero Haapala, valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen ja kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen.

Näiden neljän virkamiehen yleinen tietämättömyys herättää myös kysymyksiä.  Useimmat koulutetut ihmiset ovat pelkästään yleissivistyksensä nojalla tienneet, että kevytsavukkeiden markkinointi kiellettiin nimenomaan harhaanjohtavuuden vuoksi; sosiaalisessa mediassa on käytetty nimitystä ”kevytsavukehuijaus”.  Monet ihmiset ovat niin ikään osanneet rinnastaa kevytsavukehuijauksen niin kutsuttuun "dieselgate"-päästöskandaaliin, jossa Volkswagen jäi Yhdysvalloissa kiinni dieselautojensa päästömittausten manipuloimisesta.  Rinnastus on osuva, kevytsavukkeet valmistettiin niin, että ne antoivat väärät lukemat viranomaisten testikoneissa.

 

 

 

 

 

maanantai 14. syyskuuta 2020

Kevytsavukehistoria

I Tutkintapyynnön sisältämä näyttö

A. Kirjalliset todisteet

Osa 4

”Oy Rettig Ab ei ole saanut tietoa siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, keuhkojenlaajentumaa, keuhkoputkentulehdusta tai kurkunpääsyöpää.” – Asianajaja Mikko Tulokas 21.3.1989

 

Tietoinen pyrkimys harhauttaa

Tutkintapyyntöön liitetyissä todisteissa oli useita lainauksia tupakkateollisuuden sisäisestä viestinnästä.  Seuraava Philip Morrisin asiakirja on päivätty 1.3.1974:

Yleisesti ihmiset polttavat sillä tavoin, että saavat enemmän, kuin mitä koneet arvioivat.  Tämä on totta etenkin laimennettujen (vähän tervaa ja nikotiinia) savukkeiden osalta - - FTC:n standardisoitu testi tulisi säilyttää, koska se antaa alhaisia arvoja.”

Tämä ilmentää selkeästi joukkomurhaan suuntautuvaa rikollista tahtoa.  Liian alhaisia myrkkypitoisuuksia tuottava testi tulisi säilyttää, koska se antaa alhaisia arvoja.  Alhaiset arvot olivat elintärkeitä, koska niihin vedoten oli helpompi myydä savukkeita tupakoitsijoille.  Tämä lausuma koski myös Suomea, koska Philip Morrisin kevytsavukkeita myytiin myös meillä; niitä myi lisenssisopimuksen nojalla Amer-Tupakka Oy.

Tutkintapyyntöön liitettynä todisteena oli myös Philip Morris Richmondin tutkimusyksikön tutkija Barbro Goodmanin raportti Leo F. Meierille 17.9.1975:

”Mahdollisia syitä siihen, miksi Marlboro Lightsin polttajat saivat selkeästi enemmän haitallisia aineita tupakoinnista kuin koneella tehdyt testitulokset väittivät - - ”

 

Ulkomaiset tupakkakonsernit johtivat joukkomurhaa

Tämä oli tupakkateollisuuden sisäistä viestintää ja siinä yhtiöt puhuivat totta.  Suomessa Marlboro Lights -savukkeita myi Amer-Tupakka Oy Philip Morrisilta ostamansa lisenssin nojalla.  Amer-Tupakka toimi Philip Morrisin määräysvallassa.  Hovioikeus kirjoittaa Philip Morrisin ja Amer-Tupakan välisestä suhteesta näin:

”Amerin silloinen toimitusjohtaja Ant-Wuorinen oli kuvannut Amerin ja Philip Morris -yhtiön suhdetta kumppanuudeksi (partnership), ja hän oli todennut, että yhtiöiden välinen sopimus oli luonteeltaan paljon syvempi kuin vain normaali lisenssisopimus.”

Hovioikeudessa kuultiin henkilötodistajina toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorista ja Amer-Yhtymä Oy:n entistä toimitusjohtajaa Olli Laihoa.  Heidän kertomuksistaan hovioikeus toteaa:

”Lisenssituotteiden markkinoinnista ja niistä vähittäiskaupalle annettavista ohjeista ja informaatiosta Philip Morris -yhtiöllä oli ollut päätösvalta. Suomen tuotevastuulainsäädäntöä valmisteltaessa Amer oli kysynyt Philip Morris -yhtiön kantaa liittyen sen omiin tuotemerkkeihin, koska Amerin ja Philip Morris -yhtiön suhtautumisessa terveyskysymyksiin oli ollut eroa. Amer oli raportoinut usein ja säännöllisesti Philip Morris -yhtiölle esimerkiksi myyntiluvuista ja sääntely-ympäristön muutoksista Suomessa.”

Sama asetelma koski myös kahta muuta suomalaista tupakkayhtiötä.  British American Tobacco oli Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n emoyhtiö ja R.J.Reynolds Rettig Oy:n lisenssinantaja.

Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomiot sisältävät selkeän näytön tästä vaikutusmekanismista.  Tuomioissa lukee:

”Kantajat ovat väitteidensä tueksi vedonneet muun muassa tupakkateollisuuden Amerikan Yhdysvalloissa vuonna 1954 julkaisemaan `A Frank Statement to Cigarette Smokers' -lausumaan (kirjallinen todiste KT 14), lukuisiin BAT-konsernia, Philip Morris -yhtiötä, Ameria ja TTY:tä käsitteleviin lehtiartikkeleihin, otteisiin Amerin viestintäjohtajan Lasse Lehtisen muistelmista (kirjallinen todiste KTA 3) sekä Heikki Hiilamon kirjoihin Kieltämisen ammattilaiset ja Valheen mesenaatit (kirjalliset todisteet KTA 1-2).

Professori Heikki Hiilamon teokset ”Kieltämisen ammattilaiset.  Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa” (2001) ja ”Valheen mesenaatit.  Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman lääketieteen näyttämönä” (2004) kuuluivat oikeudenkäynnin keskeiseen aineistoon.  Teokset kuvaavat Suomen kevytsavukehistorian olennaisia vastuusuhteita ja sisältävät selkeän näytön siitä, että kansainvälinen tupakkateollisuus on pannut toimeen joukkomurhan myös Suomessa.

Philip Morris, British American Tobacco (BATCO) ja R.J.Reynolds joutuivat Yhdysvalloissa ajetuissa oikeudenkäynneissä paljastamaan suuren määrän sisäisiä asiakirjojaan.  Suomi ja Suomen tupakkateollisuus olivat hyvin edustettuina tässä viestinnässä.  Hiilamo kirjoittaa vuoden 2001 teoksessaan sivuilla 14 ja 16:

”Joulukuussa 2000 suoritetun haun perusteella sellaisia dokumentteja, joiden indeksikentissä mainittiin sana ’Finland’, oli Philip Morrisin tietokannassa yhteensä 3 707 kappaletta.  RJR:n tietokannassa vastaavia dokumentteja oli 89 kappaletta, B & W:n tietokannassa 912 kappaletta ja CTR:n tietokannassa 42 kappaletta.

Huomattava osa B & W:n Suomeen liittyvistä asiakirjoista käsittelee 1980-luvun alussa myös Suomessa lanseerattua BAT:n Barclay-tupakkamerkkiä, joka tuotiin markkinoille kevytsavukkeena.  Asiasta syntyi kiista Suomessa toimivien eri tupakkayhtiöiden välille.  Kilpailijat väittivät Barclay-savukkeiden sisältävän enemmän häkää, tervaa ja nikotiinia kuin kevytsavukkeille oli Suomessa sallittu.  Vastaavia kiistoja oli muissakin maissa.”

Philip Morrisin tietokannassa yksinomaan tuotevastuukanteen kantajan sukunimellä ’Aho’ löytyy 264 asiakirjaa ja hänen asianajajansa sukunimellä ’Aurejärvi’ 154 asiakirjaa.  Tulos on sikäli yllättävä, ettei Amer ollut mukana tässä vuosien 1988 – 2001 oikeudenkäynnissä.  Asiakirjojen suuri lukumäärä kertoo siitä, että yhtiöt ovat harjoittaneet tietojen vaihtoa.”

Amerikkalainen R.J.Reynolds oli Rettig Oy:n lisenssinantaja ja määräilijä.  Professori Hiilamo kirjoittaa Valheen mesenaatit -teoksessaan sivuilla 51 ja 52 näin:

”Tärkein oikeudenkäyntistrategiaa käsittelevä asiakirja on RJR:n asianajajan James Gooldin maaliskuussa - eli juuri ennen vastaajien todistelun alkua – Rettigin omalle asianajajalle sekä yhtiötä edustaneelle Mikko Tulokkaalle lähettämä kirje.”

”Gooldin kirje antaa ymmärtää Tulokkaan epäilleen jyrkän kiistämisen strategian mielekkyyttä.  Goold kertoo Tulokkaan kysyneen Lontoossa järjestetyssä kokouksessa, voitaisiinko sanoa tupakan ’myötävaikuttavan syövän syntymiseen’.  Goold torjui tämän jyrkästi, koska tämä voitaisiin tulkita syy-yhteyden myöntämiseksi.”

Asianajaja Tulokas totteli Gooldia.  Tulokas antoi 21.3.1989 Helsingin raastuvanoikeudelle seuraavan lausuman:

”Oy Rettig Ab ei ole saanut tietoa siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, keuhkojenlaajentumaa, keuhkoputkentulehdusta tai kurkunpääsyöpää.”

Oikeustieteen tohtori Tulokas osallistui Suomen kansalaisiin kohdistuneeseen suuren mittaluokan rikokseen.

Erittäin tärkeän vaiheen Suomen kevytsavukehistoriassa muodostaa vuosi 1986, koska tupakkayhtiöt silloin nimenomaisesti kieltäytyivät lopettamasta kevytsavukeharhautusta.  Jäljempänä tämän historiikin osissa 14 - 16 ovat näyttönä kirjalliset todisteet viestinnästä, jossa Amer-Tupakka pyysi ja sai Philip Morrisilta ohjeita kieltäytymisperusteista ja Suomen Tupakka - BAT Finland Oy vastaavasti emoyhtiö BATCO:lta.

 

Joukkomurhan kolmivaiheinen porrastus: Tottele tai …

Kansainväliset tupakkayhtiöt British American Tobacco, Philip Morris ja R.J.Reynolds ovat todisteiden mukaan teettäneet suomalaisilla tupakkayhtiöillä Suomen Tupakka – BAT Finland, Amer-Tupakka ja Rettig tuhansia törkeitä pahoinpitelyitä ja murhia.  Näiden rikosten välittöminä tekijöinä ovat olleet suomalaiset yhtiöt ja rikosten vastuuhenkilöinä yhtiöiden hallituksien jäsenet, toimitusjohtajat, markkinointipäälliköt ja muut määräysvallan käyttäjät. 

Yksi vastuuhenkilöistä oli Amer-Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen.  Ekonomi Jukka Ant-Wuorinen oli Amer-Tupakan markkinointijohtaja 1.1.1983 – 18.12.1986 ja toimitusjohtaja 19.12.1986 – 26.3.2004.  Ant-Wuorinen oli myös Savumerkki-lehden päätoimittaja ja Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n hallituksen jäsen.   Philip Morris hallitsi Amer-Tupakkaa näin:

-        jollette tottele, menetätte Marlboron ja muiden menestystuotteiden lisenssit. 

Ant-Wuorinen oli samanlaisen uhan alaisena:

-        jollet tottele, menetät hyväpalkkaisen työn. 

Tämän uhan johdosta Ant-Wuorinen näyttäisi syyllistyneen vuosina 1983 – 2002 tuhansiin vakaviin rikoksiin: törkeisiin pahoinpitelyihin, murhiin ja törkeään terveyden vaarantamiseen.  Ant-Wuorinen toimi tietynlaisen pakon alaisena, mutta tällä pakolla ei ollut juridisesti vapauttavaa merkitystä.  Hänen olisi pitänyt erota tehtävästään heti vuonna 1983, kun hänelle esitettiin ensimmäinen rikollinen määräys.

 

Oikeuslaitos

Hovioikeus selosti tässäkin tapauksessa oikeudenkäynnissä esitettyä näyttöä täysin asiallisesti, mutta hovioikeuden tuomarit eivät ymmärtäneet, mitä merkitystä näytöllä oli.  Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen puolestaan sivuutti tämänkin näytön aivan täysin ja valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen hyväksyi Rinkisen menettelyn.

 

 

 

 

 

 

maanantai 7. syyskuuta 2020

Kevytsavukehistoria

I Tutkintapyynnön sisältämä näyttö

A. Kirjalliset todisteet

Osa 3

”Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.” - Suomen Tupakkalehti 4/1980

Tahallisuustyypit rikoslaissa

Törkeä terveyden vaarantaminen, törkeä pahoinpitely ja murha edellyttävät tekijän toimineen tahallaan.  Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä näin:

”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”

Tahallisuutta on tämän mukaan kolmea tyyppiä: tarkoitustahallisuus, varmuustahallisuus ja todennäköisyystahallisuus.  Tupakkayhtiöissä on vuosina 1972 – 2002 ollut varma tieto siitä, että yhtiöiden markkinoimat tuotteet tappavat yli 5.000 ihmistä joka vuosi.  Tupakkayhtiöiden näkökulmasta asia oli näin: jos saamme 600.000 asiakastamme siirtymään kevytsavukkeisiin, liikevoittomme ei supistu, mutta yli 2.000 asiakastamme kuolee joka vuosi.  Se seikka, ettei yhtiöissä tiedetty, ketkä tulevat kuolemaan, ei vaikuta rikosoikeudelliseen arviointiin mitään.  Kyseessä on siten ollut selkeä varmuustahallisuus.

Savukkeiden valmistus ja liikkeelle laskeminen täyttävät osaksi myös tarkoitustahallisuuden tunnusmerkit.  Tämä koskee nikotiiniriippuvuuden aiheuttamista.  Nikotiiniriippuvuus eli -addiktio on itsenäinen tauti, jonka tupakkateollisuus on nimenomaan pyrkinyt aiheuttamaan.  Tupakointi ja tupakkateollisuuden olemassaolo perustuvat nikotiiniriippuvuuteen.  Kantajien hovioikeudelle antamat kirjalliset todisteet valaisevat tätä kysymystä.

Nikotiinimaniriippuvuus nopeaksi ja voimakkaaksi

Suomen Tupakka – BAT Nordic Oy:n julkaisussa Tupakanlehti 1/1972 kerrotaan:

”Elämähän on kemiaa (näin väitetään), ja tupakanpoltto on sitä mitä suurimmassa määrin.  Näin ollen tupakan ja sen savun kemiallinen koostumus on ollut yhä lisääntyvän mielenkiinnon kohteena.  Ei ainoastaan nikotiinipitoisuus – mikä on tupakan oleellisin piirre – vaan muitakin tupakan makuun ja fysiologiseen vaikutukseen osallistuvia aineyhdistelmiä on tutkittu ponnekkaasti suurten tupakkayhtiöiden laboratorioissa.”

” - - olemme perustaneet kemiallisen laboratorion, josta saamme tulokset vuorokauden toimitusajalla nykyisen muutaman viikon sijasta (ulkomailta).”

Philip Morrisin sisäisessä asiakirjassa 24.5.1972 lukee:

”Ihmiset tupakoivat yleensä nikotiinin narkoottisten vaikutusten takia.”

Aamulehti 9.5.1994:

”ABC-yhtiön uutisen sisältö oli, että tupakkatehtaat lisäävät savukkeisiin valmistusvaiheessa nikotiinia pitääkseen tupakoitsijat koukussa.”

” - - Philip Morrisilla työskennelleet tutkijat Victor DeNoble ja Paul Mele huomasivat rottakokeissaan eläinten tulevan kokaiinin tavoin nopeasti riippuvaisiksi nikotiinista.  Työnantajan kuultua tuloksista tutkijat joutuivat hävittämään sekä koetulokset että niihin käytetyt rotat ja pysymään hiljaa tuloksistaan.”

Helsingin Sanomat 10.9.1999:

”Suomessa on myyty savukkeita, joiden raaka-aineena on käytetty geenimuunneltua tupakkaa, väittää Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri Matti Rautalahti. 

Geneettisellä muuntelulla on kehitetty tupakkalajikkeita, joiden nikotiinipitoisuus on selvästi suurempi kuin vanhojen lajikkeiden.  Tällaisesta tupakasta valmistettuja savukkeita on myyty ostajien tietämättä myös Suomessa, Rautalahti sanoo.

Nikotiiniriippuvuus on tupakkateollisuuden elinehto.  Siksi tätä ominaisuutta on peukaloitu heti, kun geeniteknologia on tehnyt sen mahdolliseksi.”

”Suomen viranomaiset eivät valvo nikotiinin ja tervan pitoisuuksia kovin aktiivisesti, vaan kaikki perustuu tupakkateollisuuden tekemiin ilmoituksiin.”

”Ylilääkäri Rautalahden mukaan tupakan nikotiinipitoisuutta mitataan erityisellä koneella, joka polttaa jokaisen tupakan samalla tavalla.

Tupakkateollisuuden on helppo vaikuttaa tuloksiin.  Laittamalla tupakan filtteriin lisää ilmareikiä tai kehittämällä käärepaperia savukkeet voidaan saada näyttämään polttokokeessa todellista vähemmän haitallisilta.”

Helsingin Sanomat 19.3.2003:

”Yhdysvaltain oikeusministeriö aikoo vaatia maan tupakkatehtailta ennätyssuuren 289 miljardin dollarin (268 miljardin euron) vahingonkorvauksen - -

”Vastaamassa ovat maan kaikki viisi suurta tupakkatehdasta.  Niitä syytetään muun muassa nikotiiniarvojen manipuloimisesta, suurten myynninedistämiskampanjoiden suuntaamisesta lapsille ja siitä, että ne ovat valehdelleet asiakkailleen tupakoinnin vaaroista.  Petolliset ja vaaralliset markkinointitavat ovat jatkuneet jo puolen vuosisadan ajan.”

Helsingin hovioikeus toteaa vuoden 2010 tuomioissaan:

 

”Asiassa esitetty todistelu osoittaa, että tupakkatuotteiden tuotekehittelyssä on tehty tutkimustyötä savukkeiden eri ainesosista, niiden vaikutuksista ja mahdollisista lisäaineista. Tämä koskee myös nikotiinia ja savukkeiden nikotiinipitoisuutta. Tutkimustyö on kohdentunut osaltaan myös nikotiinin imeytymisnopeuteen ja tarkempaan imeytymiskohtaan elimistössä, millä on saattanut olla vaikutusta tupakan vaikutusten ilmenemiseen ja ilmenemisnopeuteen.”

Tupakkayhtiöt ovat tehneet parhaansa saadakseen riippuvuuden mahdollisimman nopeaksi ja vahvaksi.  Yhdysvaltalaisen Lorillard Tobacco Company’n muistiossa 21.4.1976 todetaan:

”How to make it so addictive: one cigarette and you’ve got him for life.”

 

Nikotiiniriippuvuudella lisää menekkiä

”Miten pystymme tekemään sen näin addiktiiviseksi: yksi savuke, ja hän on meidän asiakkaamme koko loppuelämänsä ajan.”  Näin tehokkaiksi tupakkayhtiöt eivät ole onnistuneet kehittämään savukkeita.  Nikotiiniriippuvuus ei estä tupakoitsijaa lopettamasta polttamista.  Hovioikeuden tuomioissa todetaan tämä:

”Kaprio ja Sedvall ovat kertoneet, että nikotiiniriippuvuudesta irti pääseminen oli vaikeaa, mutta nikotiiniriippuvuus ei kuitenkaan estänyt lopettamasta tupakointia. Lopettaessaan tupakoinnin 70 - 80 prosenttia ihmisistä sai vieroitusoireita, jotka kestivät noin 2 - 3 viikkoa (Patja ja Puska). Noin puolella tupakoinnin lopettaneista oli lieviä vieroitusoireita (Sedvall).  Nikotiinikorvaushoito oli tehokas apu lopettamisessa ja lisäsi onnistumisen mahdollisuutta (Kaprio, Patja ja Sedvall). Vieroitusoireet voivat pahimmillaan olla erittäin hankalia (Kaprio) ja tupakoinnin lopettavalla voi olla myös fyysisiä vieroitusoireita (Kaprio ja Sedvall).”

Nekin, joilla on voimakkaat vieroitusoireet, voivat yleensä lopettaa vieroituslääkkeiden avulla.  Tupakkatilastojen mukaan yli miljoona suomalaista tupakoitsijaa on lopettanut polttamisen vuosina 1972 – 2002.  Vuonna 1972 tupakoitsijoita oli 1.500.000 ja vuonna 2002 noin 1.000.000.   Uusia tupakoitsijoita oli kertynyt 500.000 muun muassa kevytsavukeharhautuksen johdosta.  Nikotiiniriippuvuus ei estä tupakoinnin lopettamista, mutta vaikuttaa kyllä tupakoitsijan päätöksentekoon ja lopettamiskykyyn.  Nikotiiniriippuvuus edistää tupakan menekkiä myös niin, että se heikentää terveysvaroitusten uskottavuutta ja vahvistaa tupakkayhtiöiden miellyttävää sanomaa.

 

Kompensaatio

Kun tupakointi on vakiintunut, tupakoisijan nikotiinintarve pysyy samana.   Ne, jotka ovat siirtyneet kevytsavukkeisiin, haluavat saman määrän nikotiinia kuin ovat saaneet vahvoista savukkeista.  Tämä seikka johtaa yleensä tupakointitavan muutokseen eli niin sanottuun kompensaatioon.  Suomen Tupakkalehdessä 4/1980 oli Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kirjoitus:

”Maamme tupakkateollisuus on myös pyrkinyt kiinnittämään viranomaisten huomiota niihin kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihmisen tupakointitavasta johtuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihtelee nelikymmenkertaisesti.  Toisin sanoen se, miten poltetaan, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä poltetaan.  Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”

Tupakkayhtiöt puhuivat totta viranomaisille, koska halusivat estää savukkeiden luokittelun ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Kuluttajille yhtiöt valehtelivat, koska halusivat myydä savukkeita mahdollisimman paljon.  Kevytsavukerasioissa ilmoitetut nikotiini-, häkä- ja tervapitoisuudet eivät kertoneet tupakoitsijoiden elimistöön kertyvien myrkkyjen määrää. 

 

Näyttö lukuisista rikoksista

Rikoksia arvioitaessa ratkaiseva oli tupakkayhtiöiden suhde kuluttajiin.  Suomen Tupakkalehti 4/1980 riittäisi näytöksi seuraavista rikoksista: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys.  Suomen Tupakkalehden toimitussihteerinä oli ekonomi Satu Kaarenoja ja hän oli myös Suomen Tupakka - BAT Finlandin tiedotus- ja PR-päällikkö. 

 

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen

 

Tutkintapyyntöön liitetyt todisteet sisälsivät selkeän näytön Suomen historian suurimmasta rikoksesta, mutta asia lakaistiin maton alle valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen johdolla.

 

 

 

 

 

 

 

perjantai 28. elokuuta 2020

Kevytsavukehistoria

I Tutkintapyynnön sisältämä näyttö

A. Kirjalliset todisteet

Osa 2

”Form-savukkeiden pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.” – Amer-Tupakan mainos 1972

Tupakkayhtiöt valmistivat ja markkinoivat kevytsavukkeita vuosina 1972 – 2002.  Tämän ajanjakson alussa tupakka kuului Suomessa yleisten elintarvikesäädösten piiriin, jossa sitä säänneltiin haitattomana tuotteena.  Tupakoitsijoita oli 1.500.000 ja savukkeet tappoivat heistä yli 5.000 joka vuosi.  Tupakan suuren vahingollisuuden vuoksi terveysviranomaiset alkoivat 1970-luvun alussa suunnitella erityisen tupakkalain säätämistä.  Vuonna 1971 asetettu tupakkaneuvottelukunta teki useita yksityiskohtaisia esityksiä, joihin kuului muun muassa savukkeiden jako vahvoihin ja mietoihin.  Tämä esitys ei ollut tupakkayhtiöiden mieleen.  Tutkintapyyntöömme sisältyy seuraava kirjallinen todiste:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lähetekirje tupakkaneuvottelukunnalle 31.7.1972.     TTY toteaa kirjeessään:

”Tupakkateollisuus ei pidä mielekkäänä jaottelua mietoihin ja muihin savukkeisiin.  Toistaiseksi ei ole esitetty varmaa näyttöä, joka terveydellisistä syistä puoltaisi mainittua jaottelua.  Lukuisissa tutkimuksissa on huomautettu, että nikotiinipitoisuudeltaan ’mietoon’ savukkeeseen siirtynyt tupakoitsija on lisännyt polttamiensa savukkeiden lukumäärää tyydyttääkseen nikotiinintarpeensa.  Nikotiinimäärän saavuttamiseksi poltettu tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.  Näin ollen asetusjaoston tavoittelema terveydellinen näkökohta joutuu kyseenalaiseksi.”

Tässä alkaa olla jo selkeä näyttö vuosina 1972 – 2002 suoritetusta joukkomurhasta.  Suomen tupakkayhtiöillä oli jo vuonna 1972 varma tieto siitä, että kevytsavukkeet olivat vielä tappavampia kuin tavalliset eli vahvat savukkeet. ”Tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.”  Tupakkayhtiöissä oli tämä tieto, mutta sitä ne eivät kertoneet kuluttajille.  Yhtiöissä oli myös tieto siitä, että terva sisälsi suuren määrän karsinogeenejä. 

 

Venäläinen ruletti

Esimerkiksi kevytsavuke, jonka rasiassa luki ”tervaa 1 mg”, tuotti tupakoitsijan elimistöön vähintään 5 mg tervaa.  Entä jos tästä savukkeesta olisi kertynyt tupakoitsijalle tervaa 2 mg?  Rikosoikeudessa esimerkkinä käytetyn venäläisen ruletin mukaan murhan tunnusmerkistö täyttyy, jos kovia panoksia on yhden sijasta viisi.  Murhaan riittää kuitenkin myös, jos kovia on neljä tai kolme tai kaksi.  Kun kyse on ihmishengestä, valehtelu ei ole vähääkään sallittua.  Jos revolverin antajan ilmoittaman 5:1 -luvun sijasta oikea luku on 4:2, rulettiin osallistuvan kuolemanvaara on kaksinkertainen.  Kevytsavukeharhautuksessa oli kyse täysin eri suuruusluokasta, jopa 10-, 20-, 30- tai 40-kertaisesta vaarasta.

Edellä siteeratun kirjeen lähettäjänä oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry.  Suomessa oli vuosina 1972 – 2002 kolme tupakkayhtiötä: Rettig Oy, Amer-Tupakka Oy ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Nämä kaikki toimivat tiiviissä yhteistyössä suurten kansainvälisten tupakkakonsernien kanssa ja olivat suurelta osin myös näiden konsernien määräysvallassa.  Rettigin lisenssinantaja oli R.J.Reynolds Tobacco, Amer-Tupakan lisenssinantaja oli Philip Morris, ja Suomen Tupakka – BAT Finlandin omistaja British-American Tobacco (BATCO).  Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n nimi oli vaihtunut muutaman kerran: ensin Itämainen Paperossitehdas, sitten Suomen Tupakka, BAT Finland, BAT Nordic ja taas BAT Finland.  Rettig myi vuonna 1995 tupakkaliiketoimintansa R.J. Reynoldsille, jonka tilalle tuli vuonna 1998 Altadis Finland Oy.  Kevytsavukemarkkinoinnin päätyttyä Altadis siirsi vuonna 2008 toimintansa Imperial Tocaccolle, joka nyt on kolmas Suomen tupakkayhtiöistä.

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry oli yhteiselin, jota nämä kolme yhtiötä käyttivät suhteessaan viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin ja myös savukkeiden markkinoinnissa.  Yhdistyksen hallituksessa oli kolme jäsentä, yksi kustakin tupakkayhtiöstä.  Tämä organisaatio toimi vuosina 1967 – 1999 nimellä Tupakkatehtaiden Yhdistys ry ja toimii vuodesta 1999 lähtien nimellä Tupakkateollisuusliitto ry.

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä oli vuosina 1970 – 1999 ekonomi Raimo Lintuniemi, joka edisti savukkeiden kauppaa erittäin aktiivisesti.  Lintuniemi oli yksi kevytsavukeharhautukseen suurimmista toteuttajista.  Hän oli muun muassa allekirjoittanut Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kanssa lääkintöhallitukselle 28.8.1986 osoitetun kirjeen, jossa tupakkayhtiöt kieltäytyivät lopettamasta kevytsavukemarkkinointia.  Lintuniemi ja Salo olivat kuolleet jo ennen tutkintapyyntömme tekemistä, joten he olisivat välttäneet joka tapauksessa vastuun.

 

Oliko tietoa?

Tupakkayhtiöissä seurattiin tarkasti kaikkia tupakkaa koskevia uutisia ja erityisesti lääketieteen kehitystä.  Kollega-lehdessä 4/1969 oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Erik Erlundin haastattelu:

”Onko tupakkateollisuus selvillä uusimmista lääketieteellisistä tutkimuksista, jotka selvittelevät tupakoinnin vaikutusta terveyteen?

Ulkomaisten tupakkayhdistysten kanssa solmimiensa yhteistyösopimusten perusteella tehtaat saavat ulkomailta alaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia käytettäväkseen.  Aiheeseen liittyvää materiaalia toimitetaan tehtaille jonkin verran myös yhdistyksemme toimesta.  Kotimaassa julkaistavat tutkimukset tulevat tietenkin myös tupakkateollisuuden tietoon.”

Suomen tupakkayhtiöillä oli perusteelliset tiedot muun muassa kevytsavukkeiden ominaisuuksista jo ennen näiden tuotteiden laskemista Suomen markkinoille.  Kevytsavukkeet kehiteltiin Yhdysvalloissa aikaisemmin kuin Suomessa.  Suomen tupakkayhtiöt olivat tämän vuoksi tietoisia kevytsavukkeilla toteutetusta kuluttajien harhauttamisesta jo ennen 1970-lukua.  Philip Morrisin vuonna 2000 päivitetyllä internetsivulla mainitaan, että polttokoneen ja tupakoivan ihmisen ero tiedettiin jo vuonna 1967.  Tämä tieto oli myös Amer-Tupakka Oy:llä, joka oli Philip Morrisin lisenssinsaaja.

Tässä vaiheessa Suomessa ei vielä ollut säännöksiä savukkeiden myrkkyaineiden enimmäispitoisuuksista.  Vahvimmissa savukkeissa oli tervaa jopa 40 mg, joten tupakoitsija, joka siirtyi näiden tuotteiden polttajasta ”vähätervaisiin” kevytsavukkeisiin, saattoi saada uusista savukkeistaan tervaa jopa enemmän kuin 40 mg.

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n kirje on päivätty 31.7.1972.  Samaan aikaan Amer-Tupakka mainosti Form-merkkisiä savukkeita vähätervaisina.  Seuraava värillinen ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 11.7.1972:

”Kokeile savuketta jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.”

”Raakatupakkalaadut ovat erilaisia.  Ne eroavat toisistaan sekä makunsa että sisältämänsä terva- ja nikotiinimäärän suhteen.  Formin valmistukseen käytetään tupakkalaatuja, jotka sisältävät tervaa ja nikotiinia mahdollisimman vähän, mutta antavat Formille kunnon tupakan maun.

Myös savukkeiden suodattimet eroavat huomattavasti toisistaan.  Tiheämmän rakenteensa ansiosta Formin tehosuodatin puhdistaa savun normaalisuodatinta paremmin ja alentaa jo alunalkaen normaalia pienempiä terva- ja nikotiinipitoisuusarvoja.  Siksi Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia, mutta kunnon tupakan maku.

Amer-Tupakka Oy”

Amer-Tupakka Oy antoi tahallaan ja harkitusti valheellisia tietoja Form-savukkeista.  Kansalaisten tietomäärä savukkeiden terveyshaitoista oli kasvamassa ja se uhkasi haitata savukkeiden myyntiä.  Tupakkayhtiöiden vastavetona oli muun muassa vähätervaisten savukkeiden markkinoiminen.  Amer-Tupakka Oy mainosti Form-savukkeita nimenomaan lopettamisen vaihtoehtona:

”Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.

Miksi valitsit Formin?

Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”

 

”Kevytsavukkeet” estämään tupakoinnin lopettamista

Tupakkayhtiöt ilmoittivat jo vuonna 1972 tupakkaneuvottelukunnalle, että miedot savukkeet olivat vaarallisempia kuin tavalliset savukkeet, mutta kauppasivat samaan aikaan näitä tuotteita kuluttajille haitattomina tai vain vähän haitallisina.  Professori Matti Rimpelä totesi jo vuonna 1972 kirjassaan ”Tupakka”, että tupakointitavasta riippuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihteli nelikymmenkertaisesti.   

”Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.”  Tupakkayhtiöt kauppasivat kevytsavukkeita pääasiassa estääkseen tupakoinnin lopettamisen.  Sikäli kuin tämä markkinointi onnistui, yhtiöiden liiketulot eivät vähentyneet, mutta suuri osa tupakoitsijoista sairastui tai kuoli.  Sama vaikutus syntyi silloinkin, kun tupakoitsija ei halunnut lopettaa, mutta siirtyi ”vähemmän haitallisiin” kevytsavukkeisiin.  Kun suurin osa tällaisista tupakoitsijoista sai kevytsavukkeista enemmän myrkkyjä kuin tavallisista savukkeista, kevytharhautus täytti tälläkin tavoin törkeän terveyden vaarantamisen, törkeän pahoinpitelyn ja murhan tunnusmerkistöt.  Sama päti niihinkin tilanteisiin, joissa uusi tupakoitsija uskalsi aloittaa polttamisen luottaen kevytsavukkeiden vähäiseen vaarallisuuteen tai täyteen vaarattomuuteen.

 

Törkeä terveyden vaarantaminen, törkeä pahoinpitely, murha

Form-savukkeiden liikkeelle laskeminen täytti heti seuraavat rikostunnusmerkistöt:

-        törkeä terveyden vaarantaminen, rangaistusasteikko 2 – 8 vuotta vankeutta, syyteoikeuden vanhenemisaika 20 vuotta

-        törkeän pahoinpitelyn yritys, rangaistusasteikko 1 – 7 vuotta 6 kuukautta vankeutta, syyteoikeuden vanhenemisaika 20 vuotta

-        murhayritys, rangaistusasteikko 2 – 12 vuotta vankeutta, syyteoikeus ei vanhene

Täytetty törkeä pahoinpitely toteutui, kun harhautettu tupakoitsija oli saanut kevytsavukkeista vakavan terveysvaurion.  Murha toteutui, kun joku harhautetuista tupakoitsijoista kuoli kevytsavukkeiden aiheuttamaan keuhkosyöpään tai muuhun tappavaan tautiin.  Vuonna 1972 oli kyse vasta näiden rikosten yrityksistä.

Helsingin hovioikeuden 31.5.2010 antamien tuomioiden mukaan tupakkayhtiöt vapautti vahingonkorvausvelvollisuudesta se, että viranomaisten tarkoituksena 1970-luvulla oli ensisijaisesti ollut kannustaa tupakoinnin lopettamiseen, tai jos se ei ole ollut mahdollista, siirtymään vähemmän haitta-aineita sisältäviin savukkeisiin.  Tämän mukaan Amer-Tupakka oli oikeutettu valehtelemaan kuluttajille, koska tupakkaneuvottelukunta suunnitteli savukkeiden jakoa mietoihin ja muihin savukkeisiin.  Hovioikeuden laintulkinta oli täysin väärä ja selkeässä ristiriidassa tuotevastuulain kanssa ja oli se ristiriidassa terveen järjenkin kanssa.  Hovioikeuden tuomarit eivät ymmärtäneet edes tuotevastuun perusrakennetta.  Kukaan muu niistä kymmenistä lakimiehistä, jotka ovat perehtyneet tähän asiaan, ei ole pitänyt hovioikeuden ratkaisua millään tavoin pätevänä.

Kevytsavukkeita laskivat liikkeelle tupakkayhtiöt, ja henkilökohtaisessa rikosvastuussa olisivat olleet tupakkayhtiöiden toimitusjohtajat, hallituksen jäsenet, markkinointipäälliköt ja muut vastaavat määräysvallan käyttäjät.  Käsillä olevan näytön valossa rikosvastuussa olisi ollut ainakin ekonomi Martti Santala, joka oli Amer-Tupakka Oy:n myyntipäällikkö vuosina 1950 – 1957, myyntijohtaja vuosina 1958 – 1970, markkinointijohtaja vuosina 1970 – 1972 ja toimitusjohtaja vuosina 1972 – 1986.  Santala olisi jo vuoden 1972 tekojen johdosta pitänyt tuomita tuhansista törkeän pahoinpitelyn ja murhan yrityksistä yhteiseen arviolta 15 vuoden vankeusrangaistukseen.  Santala on jo kuollut, mutta on mahdollista, että joku muu vastuuhenkilö elää vielä.  Kun asiassa ei suoriteta esitutkintaa, tämä kysymys jää avoimeksi.

Suomen tupakkayhtiöt aloittivat kevytsavukkeiden markkinoinnin vuonna 1972.  Tämän vuoden loppuun mennessä näiden tuotteiden osuus kaikista savukkeista oli 1,8 % ja käyttäjien määrä 27.000.

Edellä on siteerattu sanatarkasti neljää kirjallista todistetta, jotka sisältävät näyttöä kevytsavukeharhautuksista.  Näitä todisteita ei käsitellä hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa, mutta ne olivat kyllä kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkiselle toimitetussa aineistossa.  Sama koskee kaikkia muitakin tässä sarjassa siteerattuja todisteita, joten Rinkinen on tehnyt ratkaisunsa täysin esitetystä näytöstä piittaamatta.  Tämä aineisto oli tietenkin myös valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen käytössä, mutta hän hyväksyi Rinkisen päätöksen.

 

sunnuntai 16. elokuuta 2020

KEVYTSAVUKEHISTORIA

I TUTKINTAPYYNNÖN SISÄLTÄMÄ NÄYTTÖ

A. Kirjalliset todisteet

Osa 1

”Kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta.”

Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Tupakkayhtiöt markkinoivat kevytsavukkeita täysin vaarattomina tai ainakin vain vähän haitallisina, vaikka yhtiöiden edustajat tiesivät jo vuonna 1972, että kevytsavukkeet olivat vielä tappavampia kuin muut savukkeet. 

Tupakkayhtiöt ilmoittivat mainoksissa ja savukerasioissa hyvin vähäiset häkä-, terva- ja nikotiinipitoisuudet, vaikka suurin osa tupakoitsijoista sai elimistöönsä monin verroin suuremmat määrät näitä aineita.   Harhautus perustui savukkeiden suunnitteluun.  Savukkeet valmistettiin niin, että ne tuottivat viranomaisten testikoneissa vain vähäiset myrkkyarvot, esimerkiksi1 mg häkää, 1 mg tervaa ja 1 mg nikotiinia, mutta tupakoitaessa savu sisälsi huomattavasti enemmän haitta-aineita, esimerkiksi 5 mg häkää, 5 mg tervaa ja 5 mg nikotiinia.  Tupakoitsija, joka poltti päivässä savukkeita yhden askin, tuli tavallaan polttaneeksi viisi askia.

 

Tämän tyyppistä harhautusta on rikosoikeuden klassisissa opeissa kuvattu venäläisen ruletin avulla:

-        A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6.

-        A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 5:6.

 

 

Vuoteen 2002 mennessä noin 49 % kaikista tupakoitsijoista oli siirtynyt polttamaan kevytsavukkeita.  Tärkeimpiä markkinointivälineitä olivat savukerasiat.  Kevytsavukkeet vahingoittivat vuosina 1972 - 2002 Suomessa satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi täyttivät useita elintarvikelainsäädännössä, tupakkalaissa ja kuluttajansuojalaissa säädettyjä lieviä rikoksia ja niiden lisäksi seuraavat vakavat rikostunnusmerkistöt:

-        törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.

”Kevytsavuke” oli pelkästään tupakkayhtiöiden markkinointia varten luotu tuotenimi.  Suomen lainsäädännössä ei ole milloinkaan tunnettu ”kevytsavukkeita”.  Savukkeet oli vuosina 1981 - 1992 ryhmitelty tupakkalaissa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”, mutta kevyt-terminologiaa ei laissa käytetty.  Kevytmarkkinointi kiellettiin harhaanjohtavana Euroopan unionin tupakkatuotedirektiivissä 15.5.2001 ja sen jälkeen Suomen tupakkalain 7a §:ssä 30.9.2002 lukien.  Tupakkalain 7a § kuului:

 

”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa.”

Nykyään kielto on vuoden 2016 tupakkalain 33 §:ssä.  -  Tupakkalain 7a §:n perustana olivat Euroopan unionin vuoden 2001 tupakkatuotedirektiivi (2001/37/EY) ja hallituksen esitys 40/2002 vp.  Hallituksen esityksessä todetaan:

”Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a §, jonka 1 momentin mukaan sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa. Säännös on tupakkatuotedirektiivin 7 artiklassa. Tiettyjen ilmaisujen, kuten esimerkiksi vähätervainen "low tar", erittäin kevyt "ultra light", kevyt "light" ja mieto "mild", nimitysten, kuvien ja kuvallisten tai muiden merkkien käyttö tupakkatuotteen pakkauksessa saattaa johtaa kuluttajaa harhaan antamalla vaikutelman, että nämä tuotteet olisivat vähemmän vahingollisia sekä aiheuttaa kulutustapojen muutoksia. Myös tupakointikäyttäytyminen ja riippuvuus vaikuttavat sisään hengitettyjen aineiden määriin, mikä tosiseikka ei ilmene tällaisten ilmaisujen käytössä.”

Tupakkalain 7a §:n perustelut sisältävät edellä mainitut rikosmääritelmät: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.  Perustelut sisältävät lisäksi näytön siitä, että tupakkayhtiöiden edustajat ovat tosiasiallisesti syyllistyneet näihin rikoksiin.  Tupakkalakiin ei olisi turhaan otettu kevytsavukkeiden kieltoa ja lain säätämisperusteet voidaan vapaan todisteharkinnan mukaan ottaa huomioon rikoksia koskevana näyttönä. Painavaa näyttöä näistä rikoksista saataisiin myös tupakkatuotedirektiivin valmisteluaineistosta.

Tein 21. syyskuuta 2017 poliisille tutkintapyynnön kevytsavukeharhautuksen täyttämistä rikoksista ja pyyntöön yhtyivät seuraavat henkilöt:

varatuomari Dickie Engström, lääkintöneuvos Liisa Elovainio, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanterveystieteen professori Jaakko Kaprio, sisätautiopin dosentti Jouko Karjalainen, neurologian emeritusprofessori Markku Kaste, neurokirurgi Timo Kuurne, yrittäjyyden professori emeritus Arto Lahti, Suomen Syöpäyhdistys ry;n strategiajohtaja Satu Lipponen, oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen, dosentti, professori (h.c) Lasse Murto, julkisoikeuden professori Matti Niemivuo, onkologian professori emerita Eeva Nordman, varatuomari Matti Oksala, dosentti, erikoislääkäri Kristiina Patja, professori, kansanedustaja Pekka Puska, ylilääkäri Matti Rautalahti, työterveyshuollon professori Kari Reijula, kansanterveystieteen professori Arja Rimpelä, terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun dosentti Matti Rimpelä, keuhkosairauksien erikoislääkäri Annamari Rouhos, yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma, asianajaja, oikeustieteen tohtori Michael Saarikoski, asianajaja Timo Salonen, valtiotieteen kandidaatti Kimmo Siltanen, erikoislääkäri Olli Simonen, varatuomari Topi Siren, tutkimusjohtaja, kansanterveystieteen

professori Jaakko Tuomilehto, oikeustieteen lisensiaatti Markku Tunturi, auktorisoitu lakimies Seppo Vaittinen, syöpälääkäri, työterveyslääkäri Hannu Wallinheimo, lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertio ja gynekologi Hannu Vierola.

Allekirjoittajia oli minun lisäkseni 33.  Kaikki tutkintapyynnön allekirjoittajat edustavat tämän maan parhainta asiantuntemusta tupakka-asiassa.  Näillä ihmisillä on akateeminen koulutus ja laaja kokemus tupakkalain valvonnasta, tupakkaan liittyvästä tutkimuksesta, tupakkasairauksien hoidosta, keskusteluista tupakoineiden potilaiden kanssa, tehtävistä oikeuslaitoksessa ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa.  Tällaiset ihmiset eivät anna nimeään näin vakaviin syytöksiin, elleivät ole täysin varmoja asiasta.

Tutustuttuaan esitettyyn näyttöön rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen antoi asiaan 19.6.2018 päivätyn lausunnon, jonka mukaan esitutkinta olisi aloitettava jopa murha-nimikkeellä.  Rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen yhtyi Tolvasen lausuntoon 14.8.2018.

Tutkintapyynnön sai ratkaistavakseen keskusrikospoliisin henkirikostutkintalinjan päällikkö, ylikomisario Tero Haapala, jolla ei ole lakimieskoulutusta.  Haapala antoi 27.10.2017 erikoisen päätöksen.  Haapala ei puuttunut millään tavoin tutkintapyynnön sisältämiin kirjallisiin todisteisiin eikä henkilötodistajien kertomuksiin, vaan totesi, että savukkeita olivat jo arvioineet Espoon kihlakunnanoikeus 2.4.1993, korkein oikeus 7.6.2001, Helsingin käräjäoikeus 10.10.2008 ja Helsingin hovioikeus 31.5.2010.  Kun tutkintapyynnössä Haapalan mielestä oli kyse samoista perusteista kuin em. tuomioissa, asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta eikä esitutkintakynnys siten ylittynyt.  Lakimiehet ovat käyttäneet Haapalan päätöksestä sanoja ”farssi” ja ”pelleily” ja Haapalan ammattitaidosta erinäisiä ilmaisuja.  Itsevarmuutta ei Haapalalta puuttunut, kun hän ryhtyi leikkimään juristia ja pani asiat paikoilleen reippaasti huitaisten.

Haapalan päätöstä ei ole syytä käsitellä laajemmin, mutta todettakoon, että 7.6.2001 annettu KKO:n tuomio 2001:58 ei koskenut ollenkaan kevytsavukkeita eikä jutun aineistossa ollut ainoatakaan samaa todistetta kuin tutkintapyynnössämme.  Ratkaisuun liittyy kuitenkin mielenkiintoinen sattuma: KKO käsitteli savukkeiden markkinointia ajankohtana, joka alkoi huhtikuussa 1941 ja päättyi 6.7.1986.  Tämän aikajakson jälkeiseen aikaan osui yksi kevytsavukehistorian merkittävimmistä päivämääristä, 28.8.1986, jolloin tupakkayhtiöt nimenomaisesti kieltäytyivät lopettamasta kevytsavukemarkkinointia.  Yhtiöt väittivät röyhkeästi, ettei kevytmarkkinointi koskenut ollenkaan savukkeiden terveellisyyttä vaan pelkästään mietoa makua.  Tämä raaka valhe kumoutuu jäljempänä jutun aineistossa kymmeniä kertoja.  Kevytsavukerikosten tärkein toteuttamisvaihe oli 28.8.1986 – 30.9.2002.

Pyysimme 4.12.2017 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista määräämään esitutkinnan suoritettavaksi.  Toiviainen ei suostunut pyyntöön.  Hän siirsi 5.12.2017 asian Helsingin syyttäjänvirastoon kihlakunnansyyttäjä, oikeustieteen kandidaatti Anja-Riitta Rinkisen ratkaistavaksi. 

Rinkisen edessä oli 34 asiantuntijan allekirjoittama tutkintapyyntö, kahden rikosoikeuden professorin lausunnot, lukuisia viittauksia lakiteksteihin ja muuhun virallisaineistoon, yli sata sanatarkkaa kirjallista todistetta ja sitaatit 17 henkilötodistajan lausumista.  Rinkinen sivuutti tämän aineiston täysin ja käytti ainoana oikeuslähteenään hovioikeuden vuoden 2010 tuomiota.  Rinkinen kirjoitti 13.9.2018 antamaansa ratkaisuun vajaan kahden sivun perustelut, joista hovioikeuden tuomio kattoi kaksi kolmasosaa:

”Helsingin syyttäjänvirasto 13.9.2018 Dnro 70/13/17

 

Ratkaisu

 

Esitutkintaa ei määrätä toimitettavaksi.

 

Perustelut

 

- - -

Tutkintapyynnössä viitatussa Helsingin hovioikeuden tuomiossa on muiden kanneperusteiden ohella ollut kyse kevytsavukkeiden harhaanjohtavasta markkinoinnista, jonka on väitetty olevan syy-yhteydessä kantajalle aiheutuneeseen sairauteen. Kanteen mukaan tupakkayhtiö on tiennyt, että kevytsavukkeet ovat kompensaation vuoksi yhtä vaarallisia kuin muutkin savukkeet. Aurejärvi on edustanut oikeudenkäynnissä kantajaa.

Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.  - - -”

 

Rinkinen noudatti samaa menetelmää kuin Haapala.  Rinkinen teki ratkaisunsa täysin ohi tutkintapyyntöön liitetyn näytön.  Lakimiehet ovat ihmetelleet ilmaisua ”ei tue”.  Rinkinen on kai tarkoittanut hovioikeuden tuomion ”oikeusvoimaa” tai jonkinlaista ”negatiivista ennakkopäätöstä”.  Rinkinen ei lukenut ollenkaan tutkintapyyntöön sisältyvää seikkaperäistä näyttöä, mutta ei hän lukenut hovioikeuden tuomiotakaan.  Hän käsitteli vain yhtä tuomiota, vaikka hovioikeus antoi samassa oikeudenkäynnissä kaksi eri tuomiota.  Jos Rinkinen olisi edes selannut tutkintapyyntöä, hän olisi heti esityksen alusta huomannut tämän:

”Kantajina oikeudenkäynnissä olivat Maija A ja Ninja B ja vastaajina Amer Oy ja British American Tobacco Finland Oy, entinen Suomen Tupakka Oy.  - - Ninja B siirtyi kevytsavukkeisiin vuonna 1977 ja Maija A vuonna 1979.  Maija A poltti muutaman vuoden ajan Belmont Extra Mild -savukkeita ja vuodesta 1983 alkaen tupakointinsa lopettamiseen saakka Belmont 2002 savukkeita.  Ninja B poltti vuosina 1977 - 1990 Amerin valmistamia Belmont Extra Mild -savukkeita ja vuosina 1990 - 2003 BAT Finlandin Barclay-savukkeita.  Kumpikin siirtyi kevytsavukkeisiin terveyssyistä.”

Rinkinen käsitteli vain Maija A:n tuomiota, koska Haapalakin oli selostanut vain sitä.  Ninja B:n tuomio oli tärkeämpi siksi, että se koski erityisesti Barclay-savukkeita.  Barclay oli koko oikeudenkäynnin tärkein savukemerkki sen vuoksi, että Barclayn markkinoinnissa tehdyistä rikoksista oli kertynyt tarkin näyttö.  Jäljempänä tässä esityssarjassa on kymmenittäin Barclayta koskevia sitaatteja.

Rinkisessä ilmeni samaa itsevarmuutta ja suuria luuloja kuin ylikomisario Haapalassa.  Ilmeisen ammattitaidoton ja tietämätön kihlakunnansyyttäjä, joka ei tuntenut vähääkään tupakan sääntelyä eikä tuotevastuuta, ryhtyi noin vain leimaamaan Suomen parhaimpien asiantuntijoiden tekemän tutkintapyynnön täysin aiheettomaksi.  Käyn Rinkisen päätöksen kokonaisuudessaan läpi jäljempänä tämän historiikin osassa 22.

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen jätti asian Rinkisen päätöksen varaan.  Tämä päätös jäi lopulliseksi, se on jo ollut voimassa lähes kaksi vuotta ja se jääkin voimaan.  Oikeuslaitostie on siten kuljettu loppuun.  Kun Haapala, Toiviainen ja Rinkinen eivät kuitenkaan voineet häivyttää kevytsavukkeita koskevaa aineistoa, se voidaan käydä läpi tässä sarjassa.

Rinkisen mukaan Helsingin hovioikeuden 31.5.2010 antama tuomio ei tue tutkintapyyntöä.  Otetaanpa tähän sanatarkka sitaatti hovioikeuden tuomiosta:

”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä). 

Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä). Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”

Hovioikeus on kuvannut todistelua täysin oikein.  Tiivistelmä sisältää selkeän näytön joukkomurhasta.  ”Erityisesti naiset”.  Kevytsavukkeita poltti 49 % kaikista tupakoitsijoista, mutta naistupakoitsijoista 58 %.  Syynä tähän jakautumiseen oli kevytsavukkeiden markkinointi terveystuotteina ja se, että naiset ovat terveystietoisempia kuin miehet. 

”Olisivat lopettaneet tupakoinnin.”  Tupakkayhtiöt kauppasivat kevytsavukkeita juuri lopettamisen vaihtoehtona.  Ihmiset alkoivat 1970-luvulla yhä selkeämmin tiedostaa savukkeiden terveyshaitat ja kulutus oli vaarassa supistua.  Tähän vaaraan tupakkayhtiöt reagoivat luomalla valheellisen kuvan terveellisemmistä savukkeista. 

”Neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta.”  Yhtiöiden käyttämä markkinointi oli niin taitavasti suunniteltua, että sillä jopa neutraloitiin kokonaan tieto savukkeiden haitallisuudesta.  Jos tässä asiassa olisi suoritettu esitutkinta ja nostettu syytteet, ”neutraloitu” olisi väistämättä sisältänyt näytön murhan tunnusmerkistöstä.

”Tupakkateollisuus on lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia.”  Kevytsavukkeiden tuotekehittely suurten tupakkayhtiöiden laboratorioissa tähtäsi nimenomaan siihen, että lääkintäviranomaisten testikoneen mittaukset tuottivat alhaiset terva-, häkä- ja nikotiiniarvot ja tupakointi moninkertaiset myrkkypitoisuudet.  Tämä menettely osoitti selkeästi murharikokseen tähtäävää subjektiivista syyllisyyttä.

Hovioikeuden tässä siteeraamat todistajat kuuluvat tupakkataistelun raskaaseen sarjaan.  Heidän todistajanlausuntonsa hovioikeudessa olivat monen tunnin mittaisia ja niihin kuuluivat myös tupakkayhtiöiden asianajajien tiukat vastakuulustelut. Vastakuulustelut vahvistavat tämän todistelun näyttöarvoa, koska tulos niistä huolimatta oli hovioikeuden tiivistelmän mukainen.  Jos asiassa olisi suoritettu esitutkinta ja nostettu syytteet, tällaisen todistelun olisi väistämättä tullut johtaa ankariin vankeustuomioihin.  Oikeuskäsittely on nyt suljettu pois, mutta Arja Rimpelää, Matti Rimpelää ja Harri Vertiota ja muita henkilötodistaja voidaan kuulla tämän historiikin osassa I B.

Hovioikeus hylkäsi vahingonkorvauskanteet.  Tämä johtui hovioikeuden tuomarien asiantuntemattomuudesta.  He eivät hallinneet alkuunkaan tuotevastuun perusteita eivätkä tupakkalainsäädännön sisältöä.   Tuotevastuujutut ovat Suomen tuomioistuimissa erittäin harvinaisia ja tupakkaoikeudenkäynnitkin täysin harvinaisia.  Hovioikeuden jäsenet saivat ensi kertaa ratkaistavakseen tällaisen tapauksen.  He ymmärsivät asian niin, että tuotevastuu koskee viranomaisten ja kuluttajien välistä suhdetta ja viranomaisten suhdetta tupakkayhtiöihin.  Tosiasiassa tuotevastuu kuitenkin koskee tuotteen liikkeelle laskijan suhdetta kuluttajiin, siis tupakkayhtiöiden suhdetta tupakoitsijoihin.  Hovioikeuden tuomioista voidaan ottaa seuraava lainaus:

”Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kevytsavukkeisiin liittyvä kompensaatioilmiö ja haittaluokituksen seurauksena kuluttajille mahdollisesti syntynyt harhakäsitys kevytsavukkeiden selvästi vähäisemmistä terveysvaaroista ovat olleet viranomaisten tiedossa säädettäessä haitta-ainemäärien perusteella luokituksia savukkeille. Asiassa sen sijaan ei ole selvitetty, että Amer tai BAT Finland olisivat erityisesti informoineet kuluttajia tästä seikasta.”

Tuomiot olivat vääriä.  Täysin arvottomia ne eivät kuitenkaan ole, koska niissä usein selostetaan oikein jutussa esitettyä näyttöä.  Tästä on jo esimerkkinä edellä oleva tiivistelmä Matti Rimpelän, Harri Vertion ja Arja Rimpelän kertomuksista.  Tiivistelmä oli oikea, mutta hovioikeuden jäsenet eivät ymmärtäneet sen juridista merkitystä.

Tutkintapyynnössä on seuraava kopio Valituissa Paloissa 3.6.1994 julkaistusta artikkelista, jossa mainoskonsultti Frederick Gahagan kertoo kevytsavukkeista ja erityisesti Barclay-merkistä:

”Tavallinen ihminen saattaisi luulla, niin kuin tupakkateollisuus haluaakin hänen luulevan, että on turvallisempaa polttaa kevytsavukkeita kuin muita tupakoita.  Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat kuitenkin aivan toista.  Tiedemiehet uskovat, että kevytsavukkeet saattavat olla jopa muita vaarallisempia.

Miten se on mahdollista?  Ensinnäkin vähätervaiset savukkeet antavat monille tupakoijille tekosyyn jatkaa polttamista.  Tupakkayhtiöiden voi päätellä tietävän asian.

Kanadalaisen Imperial Tobacco -yhtiön sisäisten tutkimusraporttien joukossa on ulkopuolisen konsultin laatima muistio, joka koskee vähemmän kuin kuusi milligrammaa tervaa sisältäviä savukkeita.  Muistiossa todetaan: ’Meillä on näyttöä siitä, ettei noiden merkkien polttajista juuri kukaan ole lopettanut.  Eräiden viitteiden mukaan erittäin vähän tervaa sisältävien savukkeiden tulo markkinoille on muuttanut joidenkin lopettamista harkinneiden mielen tarjoamalla heille käyttökelpoisen vaihtoehdon.’  Kuluttajaa sumutetaan.”

”Brown & Williamson meni niin pitkälle, että kehitti uuden suodattimen, joka tuottaisi koneessa 0,1 milligramman tervalukeman, mutta antaisi polttajalle ainakin neljä kertaa enemmän.  ’Minä annoin yhtiölle harhauttavan filtterin idean’ sanoo markkinointikonsultti Frederick Gahagan.  ’Se käytti sitä Barclay-savukkeissaan varta vasten naruttaakseen testilaitetta’.”

Barclay-savukkeita kauppasi Suomessa Suomen Tupakka – BAT Finland Oy, joka vuonna 1983 osti Barclayn lisenssin Brown & Williamson -yhtiöltä.  Barclayn markkinaosuus nousi nopeasti kuuteen prosenttiin eli 60.000 tupakoitsijaan, josta ansio kuului ennen kaikkea markkinointipäällikkö, ekonomi Satu Kaarenojalle.  Vuoteen 2002 mennessä tämä savuke ehti tappaa tuhansia suomalaisia.  Murhatuomiot olisi ollut varsin helppo hankkia.  Barclayhin rajattu esitutkinta ja syyteharkinta olisi voitu suorittaa melko yksinkertaisesti.  – Edellä siteerattua Frederick Gahaganin kertomusta ei mainita hovioikeuden tuomiossa, joten Barclay-kysymystä ei ole arvioitu oikeuskäytännössä millään tavoin.

Kevytsavukkeita laskivat liikkeelle tupakkayhtiöt.    Rikosvastuussa olisivat olleet yhtiöiden lakimääräisten toimielimien tai johdon jäsenet sekä yhtiöissä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävät taikka sen puolesta työ- tai virkasuhteessa tai toimeksiannon perusteella muutoin toimivat henkilöt.  Tämän asian olisivat voineet esitutkinnassa selvittää talousrikoksiin perehtyneet poliisi ja syyttäjä.  Vastuuhenkilöiden määrä olisi luultavasti jäänyt melko vähäiseksi.  Suuri osa niistä, jotka toimivat tupakkateollisuuden johtoasemissa vuosina 1972 - 2002, on varmaankin jo kuollut.  Seuraavat henkilöt olisivat voineet tulla kyseeseen:

Jukka Ant-Wuorinen, Finn Berg, Eva Byckling, Juha Eltonen, Olli Ernvall, Olli Gräsbeck, Jan-Erik Grönlund, Satu Kaarenoja, Harri Knuutinen, Lasse Lehtinen, Thor-Björn Lundqvist, Asta Mörsky, Jukka Pietiläinen, Veijo Rosimo, Seppo Salminen, Kalle Soikkanen ja Eero Valanko.

Kuulustelujen perusteella osa näistä henkilöistä olisi joutunut syytetyn, osa todistajan asemaan.  Syytetyksi olisi ilman muuta näytön perusteella tullut joutua ekonomi Satu Kaarenojan, joka oli Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n tiedotus- ja PR-päällikkö ja Tupakanlehden päätoimittaja vuodesta 1974 sekä Suomen Tupakkalehden ja Tupakanlehden toimitussihteeri vuodesta 1977.  Kaarenoja toimi BAT Finlandin Pr-johtajana vuosina 1975 – 1995 ja BAT Finlandin johtoryhmän ja PR-toimikunnan jäsenenä vuodesta 1982 ja Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n viestintävaliokunnan puheenjohtajana.  Hyvin merkittävää oli se, että Kaarenoja johti Barclay-savukkeiden markkinointia vuosina 1983 – 1995.

Käsittelen tupakkayhtiöiden vastuuhenkilöiden menettelyä tämän historiikin myöhemmissä osissa.  Heidän tekojaan saa kuvata, mutta on joka kerta todettava, ettei ketään heistä ole tuomittu mistään rikoksista eikä edes syytetty eikä tulla syyttämäänkään.  Rajaan esityksen pelkästään niihin todisteisiin, jotka olivat kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen käytössä.  Historiikki on jaoteltu seuraavasti:

I TUTKINTAPYYNNÖN SISÄLTÄMÄ NÄYTTÖ

                                A. Kirjalliset todisteet

                                     Osat 1 - 23

                                B. Henkilötodistajat

                                     Osat 24 – 34

II TUTKINTÄPYYNNÖN ULKOPUOLINEN NÄYTTÖ

Tarkoitus on julkaista tämä historiikki parin kolmen viikon välein 3 – 5 sivun mittaisina kirjallisina osina ja muutamia minuutteja kestävinä videoesityksinä.  Tämän aikataulun mukaan asian käsittely kestäisi selvästi yli vuoden.

Voidaan kysyä, mikä merkitys tällä historiikilla voisi olla, kun ylikomisario Haapala, valtakunnansyyttäjä Toiviainen ja kihlakunnansyyttäjä Rinkinen ovat päätöksillään pelastaneet rikoksiin syyllistyneet.  Tämä on epävarma kysymys.  Syksyllä 2018 julkaisin viisi videoesitystä kevytsavukkeista, mutta päädyin siihen, ettei niillä olisi mitään merkitystä.  Huhtikuussa 2020 yksi tutkintapyynnön allekirjoittajista, tohtori Hannu Vierola, lähetti aineistoa, jonka mukaan Hollannissa, Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa valmistellaan rikosprosesseja, joissa tupakkayhtiöiden edustajia syytetään murhayrityksistä, täytetyistä murhista ja eräistä muista raskaista rikoksista.  Hannu Vierolan mainitsema aineisto löytyy linkistä https://sickofsmoking.nl/en/.

Hannu Vierola kehotti minua ottamaan asian vielä esille myös Suomessa.  Meillä Suomessa tupakkayhtiöiden rikokset eivät voi johtaa syytteisiin eivätkä edes esitutkintaan, mutta jos historiasarja saa huomiota, se voi auttaa sähkösavukkeiden ja muiden uusien nikotiinituotteiden torjunnassa ja se saattaa myös tukea ”Savuton Suomi 2030” -päämäärää.  Kansainvälisen tupakkateollisuuden Suomessa toimeenpanema joukkomurha kuuluisi myös tärkeänä aiheena Suomen oikeushistoriaan ja jopa Suomen yleiseen historiaan.  Tämän historiikin aineisto voisi olla lähtökohtana historian tutkimuksille, joita ehkä tehtäisiin sitten, kun tupakka on häipynyt meidän yhteiskunnastamme.