Heikki Hiilamon kirja

 

Professori Heikki Hiilamon uusin kirja ”TUPAKKA TAI TERVEYS” sisältää asiantuntevan kuvauksen tupakkakysymyksestä.  Tupakka tappaa ja vammauttaa ihmisiä.  Vastakkain ovat toisaalta tupakkateollisuuden taloudelliset edut ja toisaalta ihmisten henki ja terveys, valtion talous ja ympäristön puhtaus. 

Punaisena lankana kulkee tupakkateollisuuden moraaliton menettely ja voimakas vaikutusvalta.  Yksi vaikutuskeinoista on ollut oman lääketieteen yllä pitäminen ja koululääketieteen tulosten kiistäminen.  Tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää eikä mitään muitakaan tauteja: tupakoinnin yhteys kymmeniin tappaviin tauteihin on vain ”tilastollinen”.

Hiilamo mainitsee vuosina 1988-2001 ajetun tuotevastuukanteen, jossa Pentti Aho vaati vahingonkorvausta tupakkayhtiöiltä Rettig Oy ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Minä toimin kantajan asiamiehenä.  Korkein oikeus hylkäsi 7.6.2001 kanteen äänin 4-1.

Aiheuttavatko savukkeet tavanomaisesti käytettyinä eli poltettuina sairauksia käyttäjilleen ja muille ihmisille?  Korkein oikeus ratkaisi tämän peruskysymyksen näin:

”Vastaajayhtiöt ovat kiistäneet, että A:n sairaudet olisivat aiheutuneet tupakasta. Vastoin A:n väitettä yhtiöt eivät ole asianajossaan tunnustaneet savukkeiden aiheuttavan syöpää tai muita sairauksia. Yhtiöiden käsityksen mukaan tupakoinnin ei ole todistettu aiheuttavan kurkunpään syöpää, keuhkolaajentumaa tai kroonista keuhkoputkentulehdusta. Yhtiöt ovat myöntäneet, että epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu tilastollisia viitteitä siitä, että tupakointi lisää alttiutta sairastua eräisiin A:ssa todettuihin sairauksiin.” 

”Tupakka on nautintoaine, jonka terveydelle haitallisista ominaisuuksista on keskusteltu vuosisatoja. Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.”

Sattumanvarainen tilastollinen yhteys?  Tämä on täysin roskaa.  Korkein oikeus ratkaisi asian tahallaan väärin.

Savukkeiden teollinen valmistus alkoi 1900-luvun alussa, josta lähtien tupakointi yleistyi länsimaissa. Parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua näihin maihin ilmestyi uusi tauti, keuhkosyöpä, jonka uhreista yli 90 % oli tupakoitsijoita.  Lääketieteen tutkijat ja henkivakuutusyhtiöt ymmärsivät heti mekanismin: syynä syöpään oli se myrkyllinen savu, jota tupakoitsijat vetivät keuhkoihinsa kymmeniä kertoja joka päivä.  Argentiinalainen professori Roffo eristi tupakansavusta bentspyreenin vuonna 1937 ja Kölnin yliopiston professori Franz Muller julkaisi vuonna 1939 raportin kontrolloidusta epidemiologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan tupakointi on keuhkosyövän tärkein aiheuttaja.

Sen jälkeen tutkimuksia tupakan syy-yhteydestä erilaisiin tappaviin tauteihin kertyi erittäin suuret määrät 1940-, 1950-, 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvilla, ja korkeimman oikeuden aineistona vuonna 2001 oli aivan massiivinen näyttö koululääketieteen tutkimustuloksista. 

Näyttöön kuuluivat myös Rettig Oy:n ja Suomen Tupakka – BAT Oy:n ulkomaalaiset todistajat ja ulkomailta lähetetyt kirjalliset lausunnot, joiden mukaan todisteita syy-yhteydestä ei ollut esitetty.

Kumpi lääketiede oli totuudellista?  Korkeimmin oikeuden tuomarit Eeva Vuori, Kari Kitunen, Antero Palaja ja Liisa Mansikkamäki näyttivät uskovan tupakkateollisuuden ”lääketiedettä”.  Näyttivät uskovan, mutta eivät todellisuudessa uskoneet.  He ratkaisivat asian tahallaan väärin.  Ratkaisuun vaikutti suuresti myös korkeimman oikeuden silloinen presidentti Olavi Heinonen, joka totesi julkisuudessa, että tupakkajutut eivät kuulu ollenkaan tuomioistuimiin, ja että KKO tekee ratkaisun sellaisen perusteluin, joilla estetään tulevat tupakkakanteet.

Lain mukaan tuomari, joka tekee tahallista vääryyttä, on potkaistava virastaan ja passitettava vankilaan.  Niin laissa säädetään, mutta kyseessä on täysin kuollut kirjain.  Ketään väärän ratkaisun tehnyttä tuomaria ei ole meillä tuomittu eikä edes syytetty.  Tähän luottaen Eeva Vuori, Kari Kitunen, Antero Palaja ja Liisa Mansikkamäki ovat voineet pyöritellä tupakkajuttuun järjettömän päätöksen.

Olen kuullut, että nämä neljä tuomaria ovat aikanaan antaneet seuraavan ennakkopäätöksen elatusapujuttuun, jossa mies kiisti isyytensä:

”Miesten mahdollisesta osuudesta lasten syntymisiin on keskusteltu vuosisatoja.  Tästä yhteydestä on saatu tilastollisia viitteitä.  Tilastollinen yhteys voi kuitenkin olla sattumanvarainen.  Todennäköinen selitys on se, että haikara tuo lapsia.  Tähän nähden korkein oikeus hylkää kanteen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirja-arvostelu

 

Miksi oikeuslaitoksemme uskoi tupakkateollisuutta?

·       

MARKKU JOKIPII

·        JULKAISTU 08.05.2022 | 16:24

·        PÄIVITETTY 08.05.2022 | 16:24

Tupakan tappavuudesta oikeutta käynyt asianajaja Erkki Aurejärvi kertoo kauhutarinoita.

Erkki Aurejärveä voi pitää häirikkönä, joka vuosikymmenet kävi oikeustaistelua tupakkateollisuutta vastaan. Hän ajoi tupakkaan sairastuneen ja kuolleen asiakkaansa asiaa. Tupakkateollisuus toimi amerikkalaisjohtoisesti, se kielsi tupakan haitat ja korosti edustavansa ”laillista liiketoimintaa”, kunnes ajat muuttuivat.

Aurejärvi on kirjoittanut henkilökohtaisen elämänkertansa, jota voi pitää enemmän kuin henkilökohtaisena. Niin häntä sieppaa saamansa kohtelu. Kirja sisältää sen laatuista suomalaisen oikeuskäytännön kuvailua ja julmia kommentteja yksittäisistä oikeusviranomaisista, että asianosaisten olisi luullut tekevän oitis kunnianloukkaus- ja tai herjausrikosilmoituksia, vaan ei.

Vaikka Suomessa oikeudenkäynnit tupakkateollisuutta vastaan kilpistyivät ihmeellisiin perusteisiin, silti vuosikymmenet ovat muuttaneet suhdettamme myrkkyyn. Kun työpaikkojen tupakointikieltoa alettiin kolme vuosikymmentä sitten valmistella, Sosiaali- ja terveysministeriö totesi pakkauksista:

”Koska kyseessä on kiistatta tappava tuote, nykyisessä muodossaan pakkausten tuotemerkit, kuvitus ja värit antavat liioitellun myönteisen kuvan tuotteiden turvallisuudesta”.

Tappavaksi tuotteeksi leimaaminen olisi saanut täystyrmäyksen aiempien vuosien aikana suomalaisessa oikeuslaitoksessa. Nyt, vajaa vuosi sitten Iltalehdessä Aurejärveä ja Philip Morris Finland Oy:n viestintäjohtajaa Päivi Mononen-Mikkilää haastateltiin, ja jälkimmäinen vaikutti jo liki pyhimykseltä verrattuna aiempiin teollisuuden alan vakuutteluihin: ”Lähdemme siitä, että kaikkein paras optio olisi, että ihminen ei aloita ikinä polttamista tai jos polttaa, lopettaa sen”.

Tuolla kertaa tupakan vaarallisuuden myöntänyt ei saanut potkuja. Potkut aikanaan sai Amer-yhtymän toimitusjohtaja Olli Laiho (entinen menestysurheilija), joka eräässä haastattelussa meni myöntämään tupakoinnin haittoja.

Aurejärvi jahtaa ja tulee jahdatuksi

Tulevan asianajajan nuoruus oli kirjava. Hän ei ole varakkaan perheen lellikki vaan katujen kasvatti. Hän kuvaa omaa ja kavereittensa koteja arkisiksi, isät olivat kovia. Hän harrasti 1950-luvulla konnuuksia ja sai myös tuomion, joka vaaransi pääsyn oikeustieteen opintoihin. Aurejärveä vihanneet käyttivät vanhoja tapauksia vielä vuosikymmenten jälkeen, tonkivat esille, ”paljastivat”.

Paljastukset eivät sujuneet niin kuin häntä vastaan käyneet toivoivat. Eräs prosessi liittyy Aurejärven toimintaan vihreitten edustajana kaupunginvaltuustossa. Salla Korpela –niminen valtuustoryhmän sihteeri löysi raastuvanoikeuden yli 30 vuotta vanhan pöytäkirjan vuodelta 1962. Sen perusteella oli helppo mustamaalata Aurejärveä, joka viherfeministien mielestä oli ikänsä, sukupuolensa ja ronskiutensa perusteella epämiellyttävä. Korpelalle aineisto oli kuin lottovoitto.

Aurejärven vanhaa syntiä uuslämmitettiin. Kun suullisia lausumia oli levitelty tarpeeksi, hänen oli asianajajana helppo todeta, milloin oli aika tehdä tutkintapyyntö. Korpela ei tiennyt, kuinka asiassa olisi käyvä. Edes kallis juristikaan ei auttanut, ja niin hän joutui maksamaan sakkoa 3 000 markkaa ja vahingonkorvausta 11 000 markkaa. Korpela ei ymmärtänyt päättää asia siihen, vaan vei asian hoviin. Sieltä tuli em. summiin korotuksia, asianajokulut ehkä yli 40 000 markan verran.

Edes tuon kerran Aurejärvi tunsi aitoa voitokasta vahingoniloa. Hän luettelee, kuinka monessa prosessin vaiheessa hän olisi voinut jäädä häviölle. Koko oikeuskäytäntöämme on arpajaislaitos.

Tupakan pyhittäjät hävetkööt

Vaikka tupakan ja sikarin lievä tuoksu tuo mieleen lapsuudenkodin lempeitä tunnelmia, tiukkapipoisuutta tupakoinnin suhteen on vaikeata täysin hyväksyä. Vaikeata on myös käsittää, minkälaisella vimmalla tupakkateollisuus ja sen kanssa vuosikymmenet käsi kädessä kulkenut oikeuslaitoksemme ovat toimineet.

Todisteena edellä mainitusta Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen sammakko: ”Tupakkajutut eivät kuulu tuomioistuimiin”. Asia koettiin vaikeaksi, niinpä Heinonen vielä varmisteli: ”Kun se on ensimmäinen juttu alallaan, niin on varmaan hyvä niin kuin miettiä se loppuun asti ja saada siitä sellainen prejudikaatti, jolla sitten estetään uusien tällaisten juttujen syntyminen.”

Näin KKO suojeli tupakkayhtiöt kaikilta kanteilta tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä muuten arvostettu tietokirjailija ja poliitikko Lasse Lehtinen romahti myös itsekritiikittömään vuodatukseen nikotiinin puolesta. Amer Oy:n lobbarina hän sai julkaista Helsingin Sanomissa 1997 sisällöltään käsittämättömän yliön. Siinä hän nimitti terveydenalan toimijoita elämäntapaterroristeiksi.

Viimeksi mainitun hengentuotteen opetus kaikille päätoimittajille: älä veljeile liian lämpöisesti lobbareiden kanssa. Voit päästää levitykseen täysin epäluotettavaa tietoa.

Surullinen oli myös anatomian professori Ismo Virtasen todistus, ettei lääketiede ole todistanut savukkeiden aiheuttavan syöpää eikä mitään muitakaan tauteja. Asiantuntijat pitivät Virtasen lausumaa pötypuheena. Virtasen valaehtoisena todistajana antaman lausunnon mukaan tupakalla on keuhkosyöpää ehkäisevä vaikutus (!). Näin yksi palkkatodistaja osoitti koko 1900-luvun lääketieteen päätyneen hakoteille.

Tänään niin kansalaiset, asiantuntijat ja lopulta tupakointileirikin myöntävät, että savun vetäminen keuhkoihin ei ole hyvästä. Tupakkalainsäädäntöä ei aikaansaanut oikeuslaitos vaan terveystoimijat. Aurejärvi ei voittanut tupakkajuttuja, mutta silti joku kuri on saatu aikaan.

Erkki Aurejärvi: Kovempaa peliä. Into 2022.