Professori Tuomas Ojasen kunnia

 

Kansanedustaja Mikko Kärnä on tuomittu 40 päiväsakkoon valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen kunnian loukkaamisesta.  Lisäksi Kärnä määrättiin maksamaan Ojaselle 3 000 euroa kärsimyskorvauksia.  Tuomion mukaan Kärnä syyllistyi kunnianloukkauksiin tviiteillään, joissa hän vihjaili Ojasen kirjoittaneen vihreiden kansanedustajien vastalauseen asiassa, joka koski ulkoministeri Pekka Haaviston toimintaa.

 

Kärnän menettely näyttää melko vähäiseltä.  Kyseessä ei ole kunnianloukkaus raskaimmasta päästä, mutta Ojanen saa kipurahoja 3.000 euroa.  Kun minä aikanaan ajoin tupakasta sairastuneiden puolesta vahingonkorvauskannetta, Ojanen kirjoitti Amer-Tupakalle asianajolausunnon.  Tämä oli poikkeuksellista, sillä kaikki professorit eivät suostuneet puolustamaan tupakkayhtiöitä.  Kyselin silloin, vuonna 2008, paljonko Ojanen oli laskuttanut lausunnosta, mutta en saanut tietoa.  Ojanen voisi ehkä nyt paljastaa summan, joka varmasti oli suurempi kuin 3.000 euroa.

Lasse Lehtisen ura

 

Filosofian tohtori Lasse Lehtinen istui 13.10.22 haastateltavana television ”Itse asiassa kuultuna” -ohjelmassa.  Lehtinen on luonut hämmästyttävän uran: hän on ollut muun muassa poliitikko, toimittaja, kirjailija ja TV-juontaja. 

Vähälle huomiolle jäivät Lehtisen ansiot Amer-Tupakan lobbarina.  Lehtinen levitti vuosina 1990-2002 julkisuudessa tupakkateollisuuden sanomaa: savukkeiden syy-yhteys keuhkosyöpään on epävarma, tupakoitsija saattaa menettää vain kaksi kuukautta elämän loppupäästä, lääkintöhallituksen virkamiehet ovat suvaitsemattomia holhoajia, tupakka rinnastuu kahviin ja makeisiin, ympäristön tupakansavu on haitatonta. 

Lehtisen tärkein tehtävä oli estää työpaikkojen tupakointikielto.  Hänelle annettiin 10 miljoonan markan budjetti ja seitsemän avustajaa.  Lehtinen onnistuikin viivyttämään kieltoa kaksi ja puoli vuotta ja hänen panoksensa oli ratkaiseva siinä, että ravintolat jäivät vielä pitkäksi ajaksi savullisiksi.  Tämän Lehtinen kertoo nimenomaisesti vuonna 1997 ilmestyneessä teoksessaan ”Luotettavat muistelmat II”.

Muistelmissaan Lehtinen ei mainitse, että tupakointikiellon viivyttäminen aiheutti ihmishenkien menetyksiä 1 000–1 500 kappaletta ja yhteiskunnalle ja työnantajille yli miljardin lisälaskun.  Lehtinen tiesi tarkasti, mitkä arvot olivat vaakalaudalla: toisaalta Philip Morrisin ja Amerin liikevoitot, toisaalta ihmisten henki ja terveys ja veronmaksajille aiheutuneet suhteettomat kustannukset. Voimme todeta, että Lasse Lehtinen kuuluu Suomessa tärkeimpiin yhteiskunnallisiin vaikuttajiin.

Senaatintorin murha

 Olen julkaissut oikeuslaitosdekkarin "Senaatintorin murha".  Kirjan on kustantanut Condictio Oy.

Kirja on ostettavissa verkkokirjakaupasta Opus Liberum.fi

Heikki Hiilamon kirja

 

Professori Heikki Hiilamon uusin kirja ”TUPAKKA TAI TERVEYS” sisältää asiantuntevan kuvauksen tupakkakysymyksestä.  Tupakka tappaa ja vammauttaa ihmisiä.  Vastakkain ovat toisaalta tupakkateollisuuden taloudelliset edut ja toisaalta ihmisten henki ja terveys, valtion talous ja ympäristön puhtaus. 

Punaisena lankana kulkee tupakkateollisuuden moraaliton menettely ja voimakas vaikutusvalta.  Yksi vaikutuskeinoista on ollut oman lääketieteen yllä pitäminen ja koululääketieteen tulosten kiistäminen.  Tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää eikä mitään muitakaan tauteja: tupakoinnin yhteys kymmeniin tappaviin tauteihin on vain ”tilastollinen”.

Hiilamo mainitsee vuosina 1988-2001 ajetun tuotevastuukanteen, jossa Pentti Aho vaati vahingonkorvausta tupakkayhtiöiltä Rettig Oy ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Minä toimin kantajan asiamiehenä.  Korkein oikeus hylkäsi 7.6.2001 kanteen äänin 4-1.

Aiheuttavatko savukkeet tavanomaisesti käytettyinä eli poltettuina sairauksia käyttäjilleen ja muille ihmisille?  Korkein oikeus ratkaisi tämän peruskysymyksen näin:

”Vastaajayhtiöt ovat kiistäneet, että A:n sairaudet olisivat aiheutuneet tupakasta. Vastoin A:n väitettä yhtiöt eivät ole asianajossaan tunnustaneet savukkeiden aiheuttavan syöpää tai muita sairauksia. Yhtiöiden käsityksen mukaan tupakoinnin ei ole todistettu aiheuttavan kurkunpään syöpää, keuhkolaajentumaa tai kroonista keuhkoputkentulehdusta. Yhtiöt ovat myöntäneet, että epidemiologisissa tutkimuksissa on saatu tilastollisia viitteitä siitä, että tupakointi lisää alttiutta sairastua eräisiin A:ssa todettuihin sairauksiin.” 

”Tupakka on nautintoaine, jonka terveydelle haitallisista ominaisuuksista on keskusteltu vuosisatoja. Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.”

Sattumanvarainen tilastollinen yhteys?  Tämä on täysin roskaa.  Korkein oikeus ratkaisi asian tahallaan väärin.

Savukkeiden teollinen valmistus alkoi 1900-luvun alussa, josta lähtien tupakointi yleistyi länsimaissa. Parin-kolmenkymmenen vuoden kuluttua näihin maihin ilmestyi uusi tauti, keuhkosyöpä, jonka uhreista yli 90 % oli tupakoitsijoita.  Lääketieteen tutkijat ja henkivakuutusyhtiöt ymmärsivät heti mekanismin: syynä syöpään oli se myrkyllinen savu, jota tupakoitsijat vetivät keuhkoihinsa kymmeniä kertoja joka päivä.  Argentiinalainen professori Roffo eristi tupakansavusta bentspyreenin vuonna 1937 ja Kölnin yliopiston professori Franz Muller julkaisi vuonna 1939 raportin kontrolloidusta epidemiologisesta tutkimuksesta, jonka mukaan tupakointi on keuhkosyövän tärkein aiheuttaja.

Sen jälkeen tutkimuksia tupakan syy-yhteydestä erilaisiin tappaviin tauteihin kertyi erittäin suuret määrät 1940-, 1950-, 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-luvilla, ja korkeimman oikeuden aineistona vuonna 2001 oli aivan massiivinen näyttö koululääketieteen tutkimustuloksista. 

Näyttöön kuuluivat myös Rettig Oy:n ja Suomen Tupakka – BAT Oy:n ulkomaalaiset todistajat ja ulkomailta lähetetyt kirjalliset lausunnot, joiden mukaan todisteita syy-yhteydestä ei ollut esitetty.

Kumpi lääketiede oli totuudellista?  Korkeimmin oikeuden tuomarit Eeva Vuori, Kari Kitunen, Antero Palaja ja Liisa Mansikkamäki näyttivät uskovan tupakkateollisuuden ”lääketiedettä”.  Näyttivät uskovan, mutta eivät todellisuudessa uskoneet.  He ratkaisivat asian tahallaan väärin.  Ratkaisuun vaikutti suuresti myös korkeimman oikeuden silloinen presidentti Olavi Heinonen, joka totesi julkisuudessa, että tupakkajutut eivät kuulu ollenkaan tuomioistuimiin, ja että KKO tekee ratkaisun sellaisen perusteluin, joilla estetään tulevat tupakkakanteet.

Lain mukaan tuomari, joka tekee tahallista vääryyttä, on potkaistava virastaan ja passitettava vankilaan.  Niin laissa säädetään, mutta kyseessä on täysin kuollut kirjain.  Ketään väärän ratkaisun tehnyttä tuomaria ei ole meillä tuomittu eikä edes syytetty.  Tähän luottaen Eeva Vuori, Kari Kitunen, Antero Palaja ja Liisa Mansikkamäki ovat voineet pyöritellä tupakkajuttuun järjettömän päätöksen.

Olen kuullut, että nämä neljä tuomaria ovat aikanaan antaneet seuraavan ennakkopäätöksen elatusapujuttuun, jossa mies kiisti isyytensä:

”Miesten mahdollisesta osuudesta lasten syntymisiin on keskusteltu vuosisatoja.  Tästä yhteydestä on saatu tilastollisia viitteitä.  Tilastollinen yhteys voi kuitenkin olla sattumanvarainen.  Todennäköinen selitys on se, että haikara tuo lapsia.  Tähän nähden korkein oikeus hylkää kanteen.”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirja-arvostelu

 

Miksi oikeuslaitoksemme uskoi tupakkateollisuutta?

·       

MARKKU JOKIPII

·        JULKAISTU 08.05.2022 | 16:24

·        PÄIVITETTY 08.05.2022 | 16:24

Tupakan tappavuudesta oikeutta käynyt asianajaja Erkki Aurejärvi kertoo kauhutarinoita.

Erkki Aurejärveä voi pitää häirikkönä, joka vuosikymmenet kävi oikeustaistelua tupakkateollisuutta vastaan. Hän ajoi tupakkaan sairastuneen ja kuolleen asiakkaansa asiaa. Tupakkateollisuus toimi amerikkalaisjohtoisesti, se kielsi tupakan haitat ja korosti edustavansa ”laillista liiketoimintaa”, kunnes ajat muuttuivat.

Aurejärvi on kirjoittanut henkilökohtaisen elämänkertansa, jota voi pitää enemmän kuin henkilökohtaisena. Niin häntä sieppaa saamansa kohtelu. Kirja sisältää sen laatuista suomalaisen oikeuskäytännön kuvailua ja julmia kommentteja yksittäisistä oikeusviranomaisista, että asianosaisten olisi luullut tekevän oitis kunnianloukkaus- ja tai herjausrikosilmoituksia, vaan ei.

Vaikka Suomessa oikeudenkäynnit tupakkateollisuutta vastaan kilpistyivät ihmeellisiin perusteisiin, silti vuosikymmenet ovat muuttaneet suhdettamme myrkkyyn. Kun työpaikkojen tupakointikieltoa alettiin kolme vuosikymmentä sitten valmistella, Sosiaali- ja terveysministeriö totesi pakkauksista:

”Koska kyseessä on kiistatta tappava tuote, nykyisessä muodossaan pakkausten tuotemerkit, kuvitus ja värit antavat liioitellun myönteisen kuvan tuotteiden turvallisuudesta”.

Tappavaksi tuotteeksi leimaaminen olisi saanut täystyrmäyksen aiempien vuosien aikana suomalaisessa oikeuslaitoksessa. Nyt, vajaa vuosi sitten Iltalehdessä Aurejärveä ja Philip Morris Finland Oy:n viestintäjohtajaa Päivi Mononen-Mikkilää haastateltiin, ja jälkimmäinen vaikutti jo liki pyhimykseltä verrattuna aiempiin teollisuuden alan vakuutteluihin: ”Lähdemme siitä, että kaikkein paras optio olisi, että ihminen ei aloita ikinä polttamista tai jos polttaa, lopettaa sen”.

Tuolla kertaa tupakan vaarallisuuden myöntänyt ei saanut potkuja. Potkut aikanaan sai Amer-yhtymän toimitusjohtaja Olli Laiho (entinen menestysurheilija), joka eräässä haastattelussa meni myöntämään tupakoinnin haittoja.

Aurejärvi jahtaa ja tulee jahdatuksi

Tulevan asianajajan nuoruus oli kirjava. Hän ei ole varakkaan perheen lellikki vaan katujen kasvatti. Hän kuvaa omaa ja kavereittensa koteja arkisiksi, isät olivat kovia. Hän harrasti 1950-luvulla konnuuksia ja sai myös tuomion, joka vaaransi pääsyn oikeustieteen opintoihin. Aurejärveä vihanneet käyttivät vanhoja tapauksia vielä vuosikymmenten jälkeen, tonkivat esille, ”paljastivat”.

Paljastukset eivät sujuneet niin kuin häntä vastaan käyneet toivoivat. Eräs prosessi liittyy Aurejärven toimintaan vihreitten edustajana kaupunginvaltuustossa. Salla Korpela –niminen valtuustoryhmän sihteeri löysi raastuvanoikeuden yli 30 vuotta vanhan pöytäkirjan vuodelta 1962. Sen perusteella oli helppo mustamaalata Aurejärveä, joka viherfeministien mielestä oli ikänsä, sukupuolensa ja ronskiutensa perusteella epämiellyttävä. Korpelalle aineisto oli kuin lottovoitto.

Aurejärven vanhaa syntiä uuslämmitettiin. Kun suullisia lausumia oli levitelty tarpeeksi, hänen oli asianajajana helppo todeta, milloin oli aika tehdä tutkintapyyntö. Korpela ei tiennyt, kuinka asiassa olisi käyvä. Edes kallis juristikaan ei auttanut, ja niin hän joutui maksamaan sakkoa 3 000 markkaa ja vahingonkorvausta 11 000 markkaa. Korpela ei ymmärtänyt päättää asia siihen, vaan vei asian hoviin. Sieltä tuli em. summiin korotuksia, asianajokulut ehkä yli 40 000 markan verran.

Edes tuon kerran Aurejärvi tunsi aitoa voitokasta vahingoniloa. Hän luettelee, kuinka monessa prosessin vaiheessa hän olisi voinut jäädä häviölle. Koko oikeuskäytäntöämme on arpajaislaitos.

Tupakan pyhittäjät hävetkööt

Vaikka tupakan ja sikarin lievä tuoksu tuo mieleen lapsuudenkodin lempeitä tunnelmia, tiukkapipoisuutta tupakoinnin suhteen on vaikeata täysin hyväksyä. Vaikeata on myös käsittää, minkälaisella vimmalla tupakkateollisuus ja sen kanssa vuosikymmenet käsi kädessä kulkenut oikeuslaitoksemme ovat toimineet.

Todisteena edellä mainitusta Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen sammakko: ”Tupakkajutut eivät kuulu tuomioistuimiin”. Asia koettiin vaikeaksi, niinpä Heinonen vielä varmisteli: ”Kun se on ensimmäinen juttu alallaan, niin on varmaan hyvä niin kuin miettiä se loppuun asti ja saada siitä sellainen prejudikaatti, jolla sitten estetään uusien tällaisten juttujen syntyminen.”

Näin KKO suojeli tupakkayhtiöt kaikilta kanteilta tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä muuten arvostettu tietokirjailija ja poliitikko Lasse Lehtinen romahti myös itsekritiikittömään vuodatukseen nikotiinin puolesta. Amer Oy:n lobbarina hän sai julkaista Helsingin Sanomissa 1997 sisällöltään käsittämättömän yliön. Siinä hän nimitti terveydenalan toimijoita elämäntapaterroristeiksi.

Viimeksi mainitun hengentuotteen opetus kaikille päätoimittajille: älä veljeile liian lämpöisesti lobbareiden kanssa. Voit päästää levitykseen täysin epäluotettavaa tietoa.

Surullinen oli myös anatomian professori Ismo Virtasen todistus, ettei lääketiede ole todistanut savukkeiden aiheuttavan syöpää eikä mitään muitakaan tauteja. Asiantuntijat pitivät Virtasen lausumaa pötypuheena. Virtasen valaehtoisena todistajana antaman lausunnon mukaan tupakalla on keuhkosyöpää ehkäisevä vaikutus (!). Näin yksi palkkatodistaja osoitti koko 1900-luvun lääketieteen päätyneen hakoteille.

Tänään niin kansalaiset, asiantuntijat ja lopulta tupakointileirikin myöntävät, että savun vetäminen keuhkoihin ei ole hyvästä. Tupakkalainsäädäntöä ei aikaansaanut oikeuslaitos vaan terveystoimijat. Aurejärvi ei voittanut tupakkajuttuja, mutta silti joku kuri on saatu aikaan.

Erkki Aurejärvi: Kovempaa peliä. Into 2022.

 

Käräjätuomarin luulot

 

Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Elina Haapasalo oli vuosina 2005-2008 puheenjohtaja ajamassani tuotevastuujutussa, eikä rouva pysynyt lainkaan kärryillä.  Vuonna 2013 julkaisin muistelmateoksen ”Kovaa peliä”, jossa kuvailin muun muassa tämän rouvan tunarointia.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Tämän pikku tarinan kerron tänä keväänä ilmestyneessä teoksessa ”Kovempaa peliä”.  Palaute on ollut myönteistä ja huvittunutta.  Jokainen asianajaja tietää, että tuomareilla on herkkä hipiä ja että he ovat tottuneet kumarteluun ja pokkurointiin.  Asianajajat myös ”joutuvat” varsin usein ”puheenjohtajaa arvostelemaan”.

Kevytsavukkeet Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa

 

Kevytsavukkeiden markkinointi kiellettiin Euroopan parlamentin direktiivissä 2001/37/EY kuluttajia harhaanjohtavana.  Kieltoa ajavat virkamiehet ja poliitikot käyttivät sanaa ”massacre”, joukkomurha.  Suomessa tämä kielto otettiin tupakkalain 7a §:ään.  Kansainväliset tupakkayhtiöt olivat panneet täytäntöön joukkomurhan myös Suomessa.

Kirjoitin 6.9.2017 kevytsavukerikoksista tutkintapyynnön, ja hankin mukaan 33 allekirjoittajan nimet. Pyyntö ohjautui keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapalalle, jolla ei ole lakimieskoulutusta. Haapala antoi 27.10.2017 päätöksen, jonka mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta.  

 

Tämän jälkeen pyysin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista määräämään esitutkinnan tehtäväksi, mutta Toiviainen hautasi 5.12.2017 asian Helsingin syyttäjävirastoon kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen ratkaistavaksi.  Rinkinen lähetti 13.9.2018 päätöksen, jonka mukaan esitutkintaan ei ollut aihetta. Kihlakunnansyyttäjä ei tuhlannut asiaan suurta määrää paperia. Yllättävää Rinkisen perusteluissa oli se, että hän selosti kahden rikosoikeuden professorin lausuntoja:

 

”Aurejärvi on toimittanut Helsingin syyttäjänvirastoon OTT, professori Matti Tolvasen 19.6.2018 päivätyn lausunnon kevytsavukkeiden markkinoinnista ja rikosvastuusta. Tolvanen on luetteloinut rikosvastuun kannalta relevantteja seikkoja. Tolvanen on todennut, ettei uhrin nimeämättä jättäminen ole peruste jättää esitutkintaa aloittamatta. Hänen mukaansa esitutkinta murha-nimikkeellä olisi mahdollista rajoittaa yritysasteelle jääneisiin tekoihin ilman yksilötasoista selvitystä sairastumisesta tai sen riskeistä.”

 

”Professori (emeritus) Martti Majanen on yhtynyt Tolvasen lausuntoon.”

 

Kihlakunnansyyttäjältä ei puuttunut itsevarmuutta. Oikeustieteen kandidaatti katsoi ymmärtävänsä asian paremmin kuin kaksi rikosoikeuden professoria, jotka olivat seuranneet tupakkakysymyksiä vuosien ajan. Rinkinen teki ratkaisunsa näin:

 

”Tutkintapyynnössä on viitattu 31.5.2010 annettuun Helsingin hovioikeuden tuomioon, jossa on ollut kyse vuosina 1953–2001 tupakoineen henkilön tupakkayhtiöitä vastaan nostamasta vahingonkorvauskanteesta hänen sairastuttuaan keuhkosyöpään ja keuhkoahtaumatautiin.”

 

”Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.”

 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe tarttui tästä kiinni 10.3.2021 antamassaan päätöksessä:

 

”Syyttäjä Rinkisen päätelmä, jonka mukaan hovioikeuden tuomio ei tue rikosepäilyä, on siten perusteltu.  Pikemminkin näen hovioikeuden ratkaisun olevan selvästi rikosepäilyä vastaan.”

Rinkinen viittasi Helsingin hovioikeuden tuomioon Maija A:n asiassa. Hovioikeus antoi kuitenkin samana päivänä kaksi eri tuomiota, joista Ninja B:n tapaus oli selvästi tärkeämpi, koska siinä käsiteltiin Barclay-savukkeita. Barclayllä oli niin keskeinen merkitys tutkintapyynnössä, että jos Rappe olisi edes selannut asian aineiston, hän olisi tiennyt tämän. 

 

Rappe ei lukenut hänelle toimitettua aineistoa, mutta ei hän lukenut edes hovioikeuden tuomiota Maija A:n asiassa. Hovioikeus toteaa heti tämän tuomion sivulla 1, että samassa oikeudenkäynnissä oli kaksi eri juttua: Maija A:n kanne ja Ninja B:n kanne. Hovioikeus toteaa käsitelleensä nämä jutut muodollisesti eri asioina, mutta yhdessä siltä osin, kun valmistelu ja pääkäsittely on ollut tarkoituksenmukaista järjestää samassa yhteydessä. Lisäksi tuomiossa on viittauksia Barclay-savukkeisiin ja Ninja B:n oikeudenkäyntiin.

 

Kevytsavukkeista todetaan hovioikeuden molemmissa tuomioissa:

 

”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt – mild – light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”

”Mittausmenetelmään liittyvillä ongelmilla” tarkoitetaan tässä savukkeiden teknistä suunnittelun toisaalta testikonetta ja toisaalta tupakoitsijaa varten.

 

Kevytsavukeharhautusta on kuvattu näin kahdessa lainvoimaisessa hovioikeuden tuomiossa.  Ne asiantuntijat ja muut ihmiset, jotka ovat lukeneet hovioikeuden tuomiot, pitävät edellä olevaa sitaattia tiivistelminä joukkomurhaa koskevasta näytöstä.

Rappe ei ollut lukenut tuomioita, mutta ei hän liioin ole asiantuntijakaan.

Käräjätuomarin herkkä hipiä ja suuret luulot

Julkaisin vuonna 2013 muistelmateoksen ”Kovaa peliä” ja vuonna 2022 teoksen ”Kovempaa peliä”, jossa ovat mukana myös vuosien 2013-2021 tapahtumat.  Arvostelen Suomen oikeuslaitosta.  Yksi kritiikin kohteista on käräjätuomari Elina Haapasalo, joka vuosina 2005-2008 toimi puheenjohtajana Helsingin käräjäoikeudessa ajamassani tuotevastuujutussa (”Kovaa peliä” s. 252-260).  Kirjaa luettiin varsinkin Helsingin käräjäoikeudessa heti vuodesta 2013 lähtien.

Haapasalon reaktioista kerron ”Kovemmassa pelissä” sivuilla 275-276.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 seuraavan puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Ilahduin suuresti tästä haastattelusta ja nauroimme Pentti Peltoniemen kanssa.  Mitä tuo puhe ”sivistysvaltiosta” tarkoitti?  Oli kummallista, ettei näin suuresta mullistuksesta ollut kerrottu mediassa eikä missään muuallakaan.  Pentti Peltoniemi, aikaansa seuraava toimittaja, ei hänkään ollut ennen kuullut moista uutista.

Käräjätuomari Haapasalo ei liioin ollut havainnut kenenkään ”joutuneen” arvostelemaan tuomioistuimen puheenjohtajaa.  Rouva oli nähtävästi elänyt jossakin suljetussa tilassa.  Asianajajat eivät arvostele tuomareita oikeussalissa, mutta käsittelyn päätyttyä heti asianajajien huoneessa ja sitten olutlasin äärellä ja sen jälkeen vielä toimistoissaan. Miten joku ihminen saattoi olla näin naiivi?