Kantelu valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle

Kantelu kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen 13.9.2018 tekemästä päätöksestä

Pyydämme valtakunnansyyttäjää määräämään esitutkinnan suoritettavaksi kevytsavukkeiden valmistukseen ja markkinointiin liittyvistä rikoksista.  Kevytsavukkeet vahingoittivat vuosina 1972 - 2002 Suomessa satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi eli ”kevytsavukehuijaus” täyttivät seuraavat vakavat rikostunnusmerkistöt:

-       törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.

Rikosvastuussa olisivat tupakkayhtiöiden johdon jäsenet, joista voidaan mainita ainakin Amer-Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen, Rettig Oy:n johtaja Finn Berg ja Suomen Tupakka Oy:n markkinointipäällikkö Satu Kaarenoja.

Tutkintapyynnön perusteet ja tutkintapyyntöä tukeva näyttö ilmenevät oheen liitetyistä 14.12.2020 päivätystä 42-sivuisesta kevytsavukehistoriikin yhteenvedosta ja 14.12.2020 päivätystä runsaan yhden sivun mittaisesta tiivistelmästä.

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen on tehnyt 13.9.2018 päätöksen, jonka mukaan tupakkayhtiöiden menettely kevytsavukeasiassa ei anna aihetta esitutkintaan.  Rinkisen päätös on virheellinen, koska hän sivuutti täysin sekä lainsäädännön ja muut oikeuslähteet että hänelle toimitetut todisteet.  Pyydämme valtakunnansyyttäjää tutkimaan Rinkisen sivuuttamat lähteet ja lisäksi uuden aineiston, joka sisältyy edellä mainittuihin liitteisiin.  Rinkinen ei ollut edes lukenut jutun aineistoa; hän teki ratkaisunsa pelkästään ennakkoasenteensa ja luulojensa nojalla.

Tällä tutkintapyynnöllä on 40 allekirjoittajaa ja he kaikki edustavat tämän maan parhainta asiantuntemusta tupakka-asiassa.  Näillä ihmisillä on akateeminen koulutus ja laaja kokemus tupakkalain valvonnasta, tupakkaan liittyvästä tutkimuksesta, tupakkasairauksien hoidosta, keskusteluista tupakoineiden potilaiden kanssa, tehtävistä oikeuslaitoksessa ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa.  Mukana on myös lakimiehiä ja lääkäreitä, jotka vuosina 1972 – 2002 henkilökohtaisesti osallistuivat terveysviranomaisina kevytsavukkeista käytyyn kiistaan.   Allekirjoittajat ovat tietysti antaneet nimensä vasta, kun ovat tarkasti perehtyneet historiikissa käsiteltyihin oikeuslähteisiin ja todisteisiin.

Edellä mainittujen asiantuntijoiden mukaan kevytsavukkeilla on toteutettu Suomen oikeushistorian ylivertaisesti suurin rikos.  Tähän nähden korostamme, että tämän asian ratkaiseminen kuuluu nimenomaan valtakunnansyyttäjälle.  Joudumme korostamaan myös seuraavaa asiaa: kukaan ei voi arvioida tätä tutkintapyyntöä pelkkien ”yleistietojensa” nojalla, johon nähden valtakunnansyyttäjän on ehdottomasti luettava sekä edellä mainittu lyhyt tiivistelmä että 42-sivuinen yhteenveto.

Jos valtakunnansyyttäjä avaa tutkinnan, toimitamme asiaan lisää näyttöä.

 

Helsingissä 28. joulukuuta 2020                                                   Liitteet:

·        yhteenveto kevytsavukehistoriikista

·        tiivistelmä historiikista   

siviilioikeuden professori emeritus Erkki Aurejärvi, varatuomari Dickie Engström, lääkintöneuvos Liisa Elovainio, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanterveystieteen professori Jaakko Kaprio, sisätautiopin dosentti Jouko Karjalainen, neurologian emeritusprofessori Markku Kaste, neurokirurgi Timo Kuurne, yrittäjyyden professori emeritus Arto Lahti, Suomen Syöpäyhdistys ry;n strategiajohtaja Satu Lipponen, oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen, dosentti, professori (h.c) Lasse Murto, onkologian professori emerita Eeva Nordman, varatuomari Matti Oksala, dosentti, erikoislääkäri Kristiina Patja, professori, kansanedustaja Pekka Puska, ylilääkäri Matti Rautalahti, työterveyshuollon professori Kari Reijula, kansanterveystieteen professori Arja Rimpelä, terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun dosentti Matti Rimpelä, keuhkosairauksien erikoislääkäri Annamari Rouhos, asianajaja Timo Salonen, valtiotieteen kandidaatti Kimmo Siltanen, erikoislääkäri Olli Simonen, varatuomari Topi Siren, tutkimusjohtaja, kansanterveystieteen professori Jaakko Tuomilehto, oikeustieteen lisensiaatti Markku Tunturi, auktorisoitu lakimies Seppo Vaittinen, syöpälääkäri, työterveyslääkäri Hannu Wallinheimo, lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertio, gynekologi Hannu Vierola, LT työterveyshuollon erikoislääkäri Antero Heloma, kirurgian ja gastrokirurgian erikoislääkäri Kimmo Halonen, LT kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri, Lääkärit tupakkaa vastaan verkosto (DAT) puheenjohtaja Maria Juusela, dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri Paula Pallasaho, yleislääketieteen erikoislääkäri Mikael Ekblad.

 

Tutustuttuaan esitettyyn näyttöön rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on antanut lausunnon, jonka mukaan esitutkinta olisi aloitettava jopa murha-nimikkeellä.  Rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen on yhtynyt Tolvasen lausuntoon.

Tiivistelmä kevytsavukehistoriasta

Tämä esitys sisältää tiivistelmän 14.12.2020 julkaistusta 42-sivuisesta kevytsavukehistoriikista.

Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Kevytsavukkeet valmistettiin niin, että ne tuottivat viranomaisten testikoneissa vain vähäiset myrkkyarvot, mutta tupakoitaessa savu sisälsi huomattavasti enemmän haitta-aineita.  Tupakoitsija, joka poltti päivässä savukkeita yhden askin, tuli tavallaan polttaneeksi 5 - 40 askia.  Mainoksissa ja savukerasioissa tupakkayhtiöt ilmoittivat testikoneissa mitatut vähäiset häkä-, terva- ja nikotiinipitoisuudet, eivätkä niitä määriä, jotka tupakoitsijat saivat elimistöönsä.

 

Tämän tyyppistä harhautusta on rikosoikeuden klassisissa opeissa kuvattu venäläisen ruletin avulla:

-          A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6.

-          A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 5:6.

 

Rettig totesi vuonna 1980 markkinatuomioistuimelle Suomen Tupakan ”Kevytsavuke 1:stä”:     ”Tuotetunnus ’1’ on harhaanjohtava, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan, että savukelaatu ’1’ sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0.1 mg nikotiinia ja että savukelaatu ’1’ olisi (jopa) melkein haitaton.”

 

Kevytsavukkeiden polttajia oli vuosina 1972 – 2002 yli 600.000, nämä savukkeet tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa ja lisäksi vahingoittivat satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen täytti seuraavat vakavat rikostunnusmerkistöt: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.

 

Kevytsavukemarkkinointi kiellettiin kuluttajia harhaanjohtavana Euroopan unionin vuoden 2001 tupakkatuotedirektiivissä (2001/37/EY), hallituksen esityksessä 40/2002 vp., vuoden 1976 tupakkalain 7a §:ssä, vuoden 2016 tupakkalain 33 §:ssä ja EU-tuomioistuimen ratkaisussa 10.12.2002. Nämä säännökset sisältävät selkeän näytön siitä, että kevytsavukkeet olivat ennen vuoden 2002 kieltoa harhauttaneet kuluttajia, ja nämä säännökset olisi otettava lähtökohdiksi arvioitaessa murhia ja muita rikoksia.    – Lähtökohtana olisi käytettävä myös Helsingin hovioikeuden vuonna 2010 antamaa tuomiota, jossa hovioikeus toteaa: ”Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).”     - Rikostutkinnassa olisi näyttönä pidettävä myös tupakkayhtiöiden omia luonnehdintoja kevytmarkkinoinnista: ”huijaus”, ”hämäävä tieto ja ”kaupallinen kikkailu, jolla on johdettu kuluttajaparat harhaan.” 

 

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rikinen katsoi 13.9.2018 päätöksessään, ettei 34 asiantuntijan 21.9.2017 tekemä tutkintapyyntö antanut aihetta esitutkintaan.

Yhteenveto kevytsavukehistorian osista 1 – 17

 Kevytsavukehistoria osa 1

I Kirjalliset todisteet

”Kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta.”

Harhaanjohtava markkinointi

Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Tupakkayhtiöt markkinoivat kevytsavukkeita täysin vaarattomina tai ainakin vain vähän haitallisina, vaikka yhtiöiden edustajat tiesivät jo vuonna 1972, että kevytsavukkeet olivat vielä tappavampia kuin muut savukkeet. 

Tupakkayhtiöt ilmoittivat mainoksissa ja savukerasioissa hyvin vähäiset häkä-, terva- ja nikotiinipitoisuudet, vaikka suurin osa tupakoitsijoista sai elimistöönsä monin verroin suuremmat määrät näitä aineita.   Harhautus perustui savukkeiden suunnitteluun.  Savukkeet valmistettiin niin, että ne tuottivat viranomaisten testikoneissa vain vähäiset myrkkyarvot, esimerkiksi1 mg häkää, 1 mg tervaa ja 1 mg nikotiinia, mutta tupakoitaessa savu sisälsi huomattavasti enemmän haitta-aineita, esimerkiksi 5 mg häkää, 5 mg tervaa ja 5 mg nikotiinia.  Tupakoitsija, joka poltti päivässä savukkeita yhden askin, tuli tavallaan polttaneeksi viisi askia.

 

Venäläinen ruletti ja murhan tunnusmerkistö

Tämän tyyppistä harhautusta on rikosoikeuden klassisissa opeissa kuvattu venäläisen ruletin avulla:

-          A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6.

-          A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 5:6.

 

 

Useita vakavia rikoksia

Kevytsavukkeet vahingoittivat vuosina 1972 - 2002 Suomessa satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi täyttivät useita elintarvikelainsäädännössä, tupakkalaissa ja kuluttajansuojalaissa säädettyjä lieviä rikoksia ja niiden lisäksi seuraavat vakavat rikostunnusmerkistöt:

-          törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.

Harhautuksen kieltäminen vuonna 2002

”Kevytsavuke” oli pelkästään tupakkayhtiöiden markkinointia varten luotu tuotenimi.  Suomen lainsäädännössä ei ole milloinkaan tunnettu ”kevytsavukkeita”.  Savukkeet oli vuosina 1981 - 1992 ryhmitelty tupakkalaissa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”, mutta kevyt-terminologiaa ei laissa käytetty.  Kevytmarkkinointi kiellettiin harhaanjohtavana Euroopan unionin tupakkatuotedirektiivissä 15.5.2001 ja sen jälkeen Suomen tupakkalain 7a §:ssä 30.9.2002 lukien.  Tupakkalain 7a § kuului:

 

”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa.”

Nykyään kielto on vuoden 2016 tupakkalain 33 §:ssä.  -  Tupakkalain 7a §:n perustana olivat Euroopan unionin vuoden 2001 tupakkatuotedirektiivi (2001/37/EY) ja hallituksen esitys 40/2002 vp.  Hallituksen esityksessä todetaan:

”Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 7 a §, jonka 1 momentin mukaan sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa. Säännös on tupakkatuotedirektiivin 7 artiklassa. Tiettyjen ilmaisujen, kuten esimerkiksi vähätervainen "low tar", erittäin kevyt "ultra light", kevyt "light" ja mieto "mild", nimitysten, kuvien ja kuvallisten tai muiden merkkien käyttö tupakkatuotteen pakkauksessa saattaa johtaa kuluttajaa harhaan antamalla vaikutelman, että nämä tuotteet olisivat vähemmän vahingollisia sekä aiheuttaa kulutustapojen muutoksia. Myös tupakointikäyttäytyminen ja riippuvuus vaikuttavat sisään hengitettyjen aineiden määriin, mikä tosiseikka ei ilmene tällaisten ilmaisujen käytössä.”

Näyttö rikoksista

Tupakkalain 7a §:n perustelut sisältävät edellä mainitut rikosmääritelmät: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.  Perustelut sisältävät lisäksi näytön siitä, että tupakkayhtiöiden edustajat ovat tosiasiallisesti syyllistyneet näihin rikoksiin.  Tupakkalakiin ei olisi turhaan otettu kevytsavukkeiden kieltoa ja lain säätämisperusteet voidaan vapaan todisteharkinnan mukaan ottaa huomioon rikoksia koskevana näyttönä. Painavaa näyttöä näistä rikoksista saataisiin myös tupakkatuotedirektiivin valmisteluaineistosta.

Rikokset vuodesta 2002 lähtien

Jäljempänä tämän historiikin osassa 16 käsitellään kysymystä, ovatko tupakkayhtiöt jatkaneet kevytsavukeharhautusta vuonna 2002 säädetyn kiellon jälkeen.

Tutkintapyynnön allekirjoittajat

Tein 21. syyskuuta 2017 poliisille tutkintapyynnön kevytsavukeharhautuksen täyttämistä rikoksista ja pyyntöön yhtyivät seuraavat henkilöt:

varatuomari Dickie Engström, lääkintöneuvos Liisa Elovainio, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, kansanterveystieteen professori Jaakko Kaprio, sisätautiopin dosentti Jouko Karjalainen, neurologian emeritusprofessori Markku Kaste, neurokirurgi Timo Kuurne, yrittäjyyden professori emeritus Arto Lahti, Suomen Syöpäyhdistys ry;n strategiajohtaja Satu Lipponen, oikeustieteen tohtori Sami Mahkonen, dosentti, professori (h.c) Lasse Murto, julkisoikeuden professori Matti Niemivuo, onkologian professori emerita Eeva Nordman, varatuomari Matti Oksala, dosentti, erikoislääkäri Kristiina Patja, professori, kansanedustaja Pekka Puska, ylilääkäri Matti Rautalahti, työterveyshuollon professori Kari Reijula, kansanterveystieteen professori Arja Rimpelä, terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun dosentti Matti Rimpelä, keuhkosairauksien erikoislääkäri Annamari Rouhos, yleislääketieteen erikoislääkäri Osmo Saarelma, asianajaja, oikeustieteen tohtori Michael Saarikoski, asianajaja Timo Salonen, valtiotieteen kandidaatti Kimmo Siltanen, erikoislääkäri Olli Simonen, varatuomari Topi Siren, tutkimusjohtaja, kansanterveystieteen professori Jaakko Tuomilehto, oikeustieteen lisensiaatti Markku Tunturi, auktorisoitu lakimies Seppo Vaittinen, syöpälääkäri, työterveyslääkäri Hannu Wallinheimo, lääketieteen ja kirurgian tohtori Harri Vertio ja gynekologi Hannu Vierola.

Allekirjoittajia oli minun lisäkseni 33.  Kaikki tutkintapyynnön allekirjoittajat edustavat tämän maan parhainta asiantuntemusta tupakka-asiassa.  Näillä ihmisillä on akateeminen koulutus ja laaja kokemus tupakkalain valvonnasta, tupakkaan liittyvästä tutkimuksesta, tupakkasairauksien hoidosta, keskusteluista tupakoineiden potilaiden kanssa, tehtävistä oikeuslaitoksessa ja erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa.  Tällaiset ihmiset eivät anna nimeään näin vakaviin syytöksiin, elleivät ole täysin varmoja asiasta.

Tutustuttuaan esitettyyn näyttöön rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen antoi asiaan 19.6.2018 päivätyn lausunnon, jonka mukaan esitutkinta olisi aloitettava jopa murha-nimikkeellä.  Rikosoikeuden emeritusprofessori Martti Majanen yhtyi Tolvasen lausuntoon 14.8.2018.

Ylikomisario Tero Haapala

Tutkintapyynnön sai ratkaistavakseen keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapala, jolla ei ole lakimieskoulutusta.  Haapala antoi 27.10.2017 erikoisen päätöksen.  Haapala ei puuttunut millään tavoin tutkintapyynnön sisältämiin kirjallisiin todisteisiin eikä henkilötodistajien kertomuksiin, vaan totesi, että savukkeita olivat jo arvioineet Espoon kihlakunnanoikeus 2.4.1993, korkein oikeus 7.6.2001, Helsingin käräjäoikeus 10.10.2008 ja Helsingin hovioikeus 31.5.2010.  Kun tutkintapyynnössä Haapalan mielestä oli kyse samoista perusteista kuin em. tuomioissa, asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta eikä esitutkintakynnys siten ylittynyt.  Haapala ei ilmoita, millä perusteella nämä tuomiot olivat puhdistaneet pöydän; hän ei mainitse termiä ”ennakkopäätös” eikä mitään muutakaan perustetta.

Lakimiehet ovat käyttäneet Haapalan päätöksestä sanoja ”farssi” ja ”pelleily” ja Haapalan ammattitaidosta erinäisiä ilmaisuja.  Itsevarmuutta ei Haapalalta puuttunut, kun hän ryhtyi leikkimään juristia ja pani asiat paikoilleen reippaasti huitaisten.  Haapalan päätöstä ei ole syytä käsitellä laajemmin, mutta todettakoon, että 7.6.2001 annettu KKO:n tuomio 2001:58 ei koskenut ollenkaan kevytsavukkeita eikä jutun aineistossa ollut ainoatakaan samaa todistetta kuin tutkintapyynnössämme. 

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen

Pyysimme 4.12.2017 valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista määräämään esitutkinnan suoritettavaksi.  Toiviainen siirsi 5.12.2017 asian Helsingin syyttäjänvirastoon kihlakunnansyyttäjä, oikeustieteen kandidaatti Anja-Riitta Rinkisen ratkaistavaksi. 

Rinkisen edessä oli 34 asiantuntijan allekirjoittama tutkintapyyntö, kahden rikosoikeuden professorin lausunnot, lukuisia viittauksia lakiteksteihin ja muuhun virallisaineistoon, yli sata sanatarkkaa kirjallista todistetta ja sitaatit 17 henkilötodistajan lausumista.  Rinkinen sivuutti tämän aineiston täysin ja käytti ainoana oikeuslähteenään hovioikeuden vuoden 2010 tuomiota.  Rinkinen kirjoitti 13.9.2018 antamaansa ratkaisuun vajaan kahden sivun perustelut, joista hovioikeuden tuomio kattoi kaksi kolmasosaa:

” - - -Tutkintapyynnössä viitatussa Helsingin hovioikeuden tuomiossa on muiden kanneperusteiden ohella ollut kyse kevytsavukkeiden harhaanjohtavasta markkinoinnista, jonka on väitetty olevan syy-yhteydessä kantajalle aiheutuneeseen sairauteen. Kanteen mukaan tupakkayhtiö on tiennyt, että kevytsavukkeet ovat kompensaation vuoksi yhtä vaarallisia kuin muutkin savukkeet. Aurejärvi on edustanut oikeudenkäynnissä kantajaa.

Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.  - - -”

 

Lakimiehet ovat ihmetelleet ilmaisua ”ei tue”.  Rinkinen on kai tarkoittanut hovioikeuden tuomion ”oikeusvoimaa” tai jonkinlaista ”negatiivista ennakkopäätöstä”.  Rinkisessä ilmeni samaa itsevarmuutta kuin ylikomisario Haapalassa.  Kihlakunnansyyttäjä, joka ei tuntenut vähääkään tupakan sääntelyä eikä tuotevastuuta, ryhtyi noin vain leimaamaan Suomen parhaimpien asiantuntijoiden tekemän tutkintapyynnön täysin aiheettomaksi.  Käyn Rinkisen päätöksen kokonaisuudessaan läpi jäljempänä tämän historiikin osassa 17.

Hovioikeuden keskeinen näyttöratkaisu

Rinkisen mukaan Helsingin hovioikeuden 31.5.2010 antama tuomio ei tue tutkintapyyntöä.  Otetaanpa tähän sanatarkka sitaatti hovioikeuden tuomiosta:

”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä). 

Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”

Hovioikeus on kuvannut todistelua täysin oikein.  Tiivistelmä sisältää selkeän näytön joukkomurhasta.   Hovioikeuden siteeraamat todistajat kuuluvat tupakkataistelun raskaaseen sarjaan.  Arja Rimpelää, Matti Rimpelää ja Harri Vertiota ja muita henkilötodistaja kuullaan tämän historiikin osassa II.

Tuotevastuu koskee tuotteen liikkeelle laskijan suhdetta kuluttajiin

Hovioikeus hylkäsi vahingonkorvauskanteet.  Hovioikeuden tuomarit eivät hallinneet alkuunkaan tuotevastuun perusteita eivätkä tupakkalainsäädännön sisältöä.   Hovioikeuden jäsenet ymmärsivät asian niin, että tuotevastuu koskee viranomaisten ja kuluttajien välistä suhdetta ja viranomaisten suhdetta tupakkayhtiöihin.  Tosiasiassa tuotevastuu kuitenkin koskee tuotteen liikkeelle laskijan suhdetta kuluttajiin, siis tupakkayhtiöiden suhdetta tupakoitsijoihin.  Hovioikeuden tuomioista voidaan ottaa seuraava lainaus:

”Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kevytsavukkeisiin liittyvä kompensaatioilmiö ja haittaluokituksen seurauksena kuluttajille mahdollisesti syntynyt harhakäsitys kevytsavukkeiden selvästi vähäisemmistä terveysvaaroista ovat olleet viranomaisten tiedossa säädettäessä haitta-ainemäärien perusteella luokituksia savukkeille. Asiassa sen sijaan ei ole selvitetty, että Amer tai BAT Finland olisivat erityisesti informoineet kuluttajia tästä seikasta.”

Tuomiot olivat vääriä.  Täysin arvottomia ne eivät kuitenkaan ole, koska niissä usein selostetaan oikein jutussa esitettyä näyttöä.  Tästä on jo esimerkkinä edellä oleva tiivistelmä Matti Rimpelän, Harri Vertion ja Arja Rimpelän kertomuksista.  Tiivistelmä oli oikea, mutta hovioikeuden jäsenet eivät ymmärtäneet sen juridista merkitystä.

Barclay tutkintapyynnön tärkeimpänä savukemerkkinä

Tutkintapyynnössä on seuraava kopio Valituissa Paloissa 3.6.1994 julkaistusta artikkelista, jossa mainoskonsultti Frederick Gahagan kertoo kevytsavukkeista ja erityisesti Barclay-merkistä:

”Tavallinen ihminen saattaisi luulla, niin kuin tupakkateollisuus haluaakin hänen luulevan, että on turvallisempaa polttaa kevytsavukkeita kuin muita tupakoita.  Lukuisat tieteelliset tutkimukset osoittavat kuitenkin aivan toista.  Tiedemiehet uskovat, että kevytsavukkeet saattavat olla jopa muita vaarallisempia.

Miten se on mahdollista?  Ensinnäkin vähätervaiset savukkeet antavat monille tupakoijille tekosyyn jatkaa polttamista.  Tupakkayhtiöiden voi päätellä tietävän asian.

Kanadalaisen Imperial Tobacco -yhtiön sisäisten tutkimusraporttien joukossa on ulkopuolisen konsultin laatima muistio, joka koskee vähemmän kuin kuusi milligrammaa tervaa sisältäviä savukkeita.  Muistiossa todetaan: ’Meillä on näyttöä siitä, ettei noiden merkkien polttajista juuri kukaan ole lopettanut.  Eräiden viitteiden mukaan erittäin vähän tervaa sisältävien savukkeiden tulo markkinoille on muuttanut joidenkin lopettamista harkinneiden mielen tarjoamalla heille käyttökelpoisen vaihtoehdon.’  Kuluttajaa sumutetaan.”

”Brown & Williamson meni niin pitkälle, että kehitti uuden suodattimen, joka tuottaisi koneessa 0,1 milligramman tervalukeman, mutta antaisi polttajalle ainakin neljä kertaa enemmän.  ’Minä annoin yhtiölle harhauttavan filtterin idean’ sanoo markkinointikonsultti Frederick Gahagan.  ’Se käytti sitä Barclay-savukkeissaan varta vasten naruttaakseen testilaitetta’.”

Barclay-savukkeita kauppasi Suomessa Suomen Tupakka – BAT Finland Oy, joka vuonna 1983 osti Barclayn lisenssin Brown & Williamson -yhtiöltä.  Barclayn markkinaosuus nousi nopeasti kuuteen prosenttiin eli 60.000 tupakoitsijaan, josta ansio kuului ennen kaikkea markkinointipäällikkö, ekonomi Satu Kaarenojalle.  Vuoteen 2002 mennessä tämä savuke ehti tappaa tuhansia suomalaisia.  Murhatuomiot olisi ollut varsin helppo hankkia.  Barclayhin rajattu esitutkinta ja syyteharkinta olisi voitu suorittaa melko yksinkertaisesti.  – Edellä siteerattua Frederick Gahaganin kertomusta ei mainita hovioikeuden tuomiossa, joten Barclay-kysymystä ei ole arvioitu oikeuskäytännössä millään tavoin.

Tupakkayhtiöiden vastuuhenkilöt

Kevytsavukkeita laskivat liikkeelle tupakkayhtiöt.    Rikosvastuussa olisivat olleet yhtiöiden lakimääräisten toimielimien tai johdon jäsenet sekä yhtiöissä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävät taikka sen puolesta työ- tai virkasuhteessa tai toimeksiannon perusteella muutoin toimivat henkilöt.  Tämän asian olisivat voineet esitutkinnassa selvittää talousrikoksiin perehtyneet poliisi ja syyttäjä.  Vastuuhenkilöiden määrä olisi luultavasti jäänyt melko vähäiseksi.  Suuri osa niistä, jotka toimivat tupakkateollisuuden johtoasemissa vuosina 1972 - 2002, on varmaankin jo kuollut.  Seuraavat henkilöt olisivat voineet tulla kyseeseen:

Jukka Ant-Wuorinen, Finn Berg, Eva Byckling, Juha Eltonen, Olli Ernvall, Olli Gräsbeck, Jan-Erik Grönlund, Satu Kaarenoja, Harri Knuutinen, Lasse Lehtinen, Thor-Björn Lundqvist, Asta Mörsky, Jukka Pietiläinen, Veijo Rosimo, Seppo Salminen, Kalle Soikkanen ja Eero Valanko.

Kuulustelujen perusteella osa näistä henkilöistä olisi joutunut syytetyn, osa todistajan asemaan. 

Historiikin merkitys

On epävarmaa, mikä merkitys tällaisella historiikilla voisi olla.  Jos historiasarja saa huomiota, se voi auttaa sähkösavukkeiden ja muiden uusien nikotiinituotteiden torjunnassa ja se saattaa myös tukea ”Savuton Suomi 2030” -päämäärää. 

Kansainvälisen tupakkateollisuuden Suomessa toimeenpanema joukkomurha kuuluisi myös tärkeänä aiheena Suomen oikeushistoriaan ja jopa Suomen yleiseen historiaan. 

Useiden juristien mukaan olisi syytä selvittää, voisiko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen avata esitutkinnan kevytsavukerikoksista.  Tämä olisi ehkä mahdollista, koska kihlakunnansyyttäjä Rinkinen ei ole laisinkaan käsitellyt jutun aineistoa ja koska tähän historiasarjaan sisältyy myös uutta näyttöä.

Suomi ei ole ainoa kevytsavukerikosten kohdemaa.  Tohtori Hannu Vierola, yksi tutkintapyynnön allekirjoittajista, lähetti huhtikuussa 2020 aineistoa, jonka mukaan Hollannissa, Yhdysvalloissa ja eräissä muissa maissa valmistellaan rikosprosesseja, joissa tupakkayhtiöiden edustajia syytetään murhayrityksistä, täytetyistä murhista ja eräistä muista raskaista rikoksista.  Hannu Vierolan mainitsema aineisto löytyy linkistä https://sickofsmoking.nl/en/.  Tätä aineistoa on syytä tarkastella, mikäli esitutkinta avataan meillä.

Kevytsavukehistoria osa 2

I Kirjalliset todisteet

”Form-savukkeiden pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.” – Amer-Tupakan mainos 1972

Murhaan kuuluva tahallisuus jo vuonna 1972

Suomessa alettiin 1970-luvun alussa suunnitella erityisen tupakkalain säätämistä.  Vuonna 1971 asetettu tupakkaneuvottelukunta teki useita yksityiskohtaisia esityksiä, joihin kuului muun muassa savukkeiden jako vahvoihin ja mietoihin.  Tämä esitys ei ollut tupakkayhtiöiden mieleen:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lähetekirje tupakkaneuvottelukunnalle 31.7.1972.                     TTY toteaa kirjeessään:

”Tupakkateollisuus ei pidä mielekkäänä jaottelua mietoihin ja muihin savukkeisiin.  Toistaiseksi ei ole esitetty varmaa näyttöä, joka terveydellisistä syistä puoltaisi mainittua jaottelua.  Lukuisissa tutkimuksissa on huomautettu, että nikotiinipitoisuudeltaan ’mietoon’ savukkeeseen siirtynyt tupakoitsija on lisännyt polttamiensa savukkeiden lukumäärää tyydyttääkseen nikotiinintarpeensa.  Nikotiinimäärän saavuttamiseksi poltettu tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.  Näin ollen asetusjaoston tavoittelema terveydellinen näkökohta joutuu kyseenalaiseksi.”

Tässä alkaa olla jo selkeä näyttö vuosina 1972 – 2002 suoritetusta joukkomurhasta.  Suomen tupakkayhtiöillä oli jo vuonna 1972 varma tieto siitä, että kevytsavukkeet olivat vielä tappavampia kuin tavalliset eli vahvat savukkeet.  Yhtiöt eivät piitanneet tästä tosiasiasta, vaan ryhtyivät heti vuonna 1972 kauppaamaan ”mietoja” ja ”kevyitä” savukkeita.

Tupakkateollisuuden organisaatio

Edellä siteeratun kirjeen lähettäjänä oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry.  Suomessa oli vuosina 1972 – 2002 kolme tupakkayhtiötä: Rettig Oy, Amer-Tupakka Oy ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Nämä kaikki toimivat tiiviissä yhteistyössä suurten kansainvälisten tupakkakonsernien kanssa ja olivat suurelta osin myös näiden konsernien määräysvallassa.  Rettigin lisenssinantaja oli R.J.Reynolds Tobacco, Amer-Tupakan lisenssinantaja Philip Morris, ja Suomen Tupakka – BAT Finlandin omistaja British-American Tobacco (BATCO).  Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n nimi oli vaihtunut muutaman kerran: ensin Itämainen Paperossitehdas, sitten Suomen Tupakka, BAT Finland, BAT Nordic ja taas BAT Finland.  Rettig myi vuonna 1995 tupakkaliiketoimintansa R.J. Reynoldsille, jonka tilalle tuli vuonna 1998 Altadis Finland Oy.  Kevytsavukemarkkinoinnin päätyttyä Altadis siirsi vuonna 2008 toimintansa Imperial Tocaccolle, joka nyt on kolmas Suomen tupakkayhtiöistä.

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry oli yhteiselin, jota nämä kolme yhtiötä käyttivät suhteessaan viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin ja myös savukkeiden markkinoinnissa.  Yhdistyksen hallituksessa oli kolme jäsentä, yksi kustakin tupakkayhtiöstä.  Tämä organisaatio toimi vuosina 1967 – 1999 nimellä Tupakkatehtaiden Yhdistys ry ja toimii vuodesta 1999 lähtien nimellä Tupakkateollisuusliitto ry.

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä oli vuosina 1970 – 1999 ekonomi Raimo Lintuniemi, joka edisti savukkeiden kauppaa erittäin aktiivisesti.  Lintuniemi oli yksi kevytsavukeharhautukseen suurimmista toteuttajista.  Lintuniemi oli kuollut jo ennen tutkintapyyntömme tekemistä, joten hän olisi välttänyt joka tapauksessa vastuun.

Lääketieteen seuraaminen

Tupakkayhtiöissä seurattiin tarkasti kaikkia tupakkaa koskevia uutisia ja erityisesti lääketieteen kehitystä.  Kollega-lehdessä 4/1969 oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Erik Erlundin haastattelu:

”Onko tupakkateollisuus selvillä uusimmista lääketieteellisistä tutkimuksista, jotka selvittelevät tupakoinnin vaikutusta terveyteen?

Ulkomaisten tupakkayhdistysten kanssa solmimiensa yhteistyösopimusten perusteella tehtaat saavat ulkomailta alaa koskevan tutkimustoiminnan tuloksia käytettäväkseen.  Aiheeseen liittyvää materiaalia toimitetaan tehtaille jonkin verran myös yhdistyksemme toimesta.  Kotimaassa julkaistavat tutkimukset tulevat tietenkin myös tupakkateollisuuden tietoon.”

Suomen tupakkayhtiöillä oli perusteelliset tiedot muun muassa kevytsavukkeiden ominaisuuksista jo ennen näiden tuotteiden laskemista Suomen markkinoille.  Kevytsavukkeet kehiteltiin Yhdysvalloissa aikaisemmin kuin Suomessa.  Philip Morrisin vuonna 2000 päivitetyllä internetsivulla mainitaan, että polttokoneen ja tupakoivan ihmisen ero tiedettiin jo vuonna 1967.  Tämä tieto oli myös Amer-Tupakka Oy:llä, joka oli Philip Morrisin lisenssinsaaja. - Professori Matti Rimpelä totesi jo vuonna 1972 kirjassaan ”Tupakka”, että tupakointitavasta riippuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihteli nelikymmenkertaisesti.   

Form-savukkeiden markkinointi 1972

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n kirje on päivätty 31.7.1972.  Samaan aikaan Amer-Tupakka mainosti Form-merkkisiä savukkeita vähätervaisina.  Seuraava värillinen ilmoitus oli Helsingin Sanomissa 11.7.1972:

”Kokeile savuketta jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.”

”Tiheämmän rakenteensa ansiosta Formin tehosuodatin puhdistaa savun normaalisuodatinta paremmin ja alentaa jo alunalkaen normaalia pienempiä terva- ja nikotiinipitoisuusarvoja.  Siksi Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia, mutta kunnon tupakan maku.

Amer-Tupakka Oy”

Kansalaisten tietomäärä savukkeiden terveyshaitoista oli kasvamassa ja se uhkasi haitata savukkeiden myyntiä.  Amer-Tupakka Oy mainosti Form-savukkeita nimenomaan vähätervaisina:

”Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.

Miksi valitsit Formin?

Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”

”Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.”  Tupakkayhtiöt kauppasivat kevytsavukkeita pääasiassa estääkseen tupakoinnin lopettamisen.  Sikäli kuin tämä markkinointi onnistui, yhtiöiden liiketulot eivät vähentyneet, mutta suuri osa tupakoitsijoista sairastui tai kuoli. 

Törkeä terveyden vaarantaminen, törkeä pahoinpitely, murha

Form-savukkeiden liikkeelle laskeminen täytti heti seuraavat rikostunnusmerkistöt:

-          törkeä terveyden vaarantaminen, rangaistusasteikko 2 – 8 vuotta vankeutta, syyteoikeuden vanhenemisaika 20 vuotta

-          törkeän pahoinpitelyn yritys, rangaistusasteikko 1 – 7 vuotta 6 kuukautta vankeutta, syyteoikeuden vanhenemisaika 20 vuotta

-          murhayritys, rangaistusasteikko 2 – 12 vuotta vankeutta, syyteoikeus ei vanhene

Edellä siteerattuja kirjallisia todisteita ei käsitellä hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa, joten niihin ei ole otettu kantaa oikeuslaitoksessa.

 

Kevytsavukehistoria osa 3

I Kirjalliset todisteet

”Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.” - Suomen Tupakkalehti 4/1980

Tahallisuustyypit rikoslaissa

Törkeä terveyden vaarantaminen, törkeä pahoinpitely ja murha edellyttävät tekijän toimineen tahallaan.  Tahallisuudesta säädetään rikoslain 3 luvun 6 §:ssä näin:

”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”

Tahallisuutta on tämän mukaan kolmea tyyppiä: tarkoitustahallisuus, varmuustahallisuus ja todennäköisyystahallisuus.  Tupakkayhtiöissä on vuosina 1972 – 2002 ollut varma tieto siitä, että yhtiöiden markkinoimat tuotteet tappavat yli 5.000 ihmistä joka vuosi.  Tupakkayhtiöiden näkökulmasta asia oli näin: jos saamme 600.000 asiakastamme siirtymään kevytsavukkeisiin, liikevoittomme ei supistu, mutta yli 2.000 asiakastamme kuolee joka vuosi.  Se seikka, ettei yhtiöissä tiedetty, ketkä tulevat kuolemaan, ei vaikuta rikosoikeudelliseen arviointiin mitään.  Kyseessä on siten ollut selkeä varmuustahallisuus.

Savukkeiden valmistus ja liikkeelle laskeminen täyttävät osaksi myös tarkoitustahallisuuden tunnusmerkit.  Tämä koskee nikotiiniriippuvuuden aiheuttamista.  Nikotiiniriippuvuus eli -addiktio on itsenäinen tauti, jonka tupakkateollisuus on nimenomaan pyrkinyt aiheuttamaan.  Tupakointi ja tupakkateollisuuden olemassaolo perustuvat nikotiiniriippuvuuteen. 

Suomen Tupakan kemiallinen laboratorio

Suomen Tupakka Oy:n julkaisussa Tupakanlehti 1/1972 kerrotaan:

”Elämähän on kemiaa (näin väitetään), ja tupakanpoltto on sitä mitä suurimmassa määrin.  Näin ollen tupakan ja sen savun kemiallinen koostumus on ollut yhä lisääntyvän mielenkiinnon kohteena.  Ei ainoastaan nikotiinipitoisuus – mikä on tupakan oleellisin piirre – vaan muitakin tupakan makuun ja fysiologiseen vaikutukseen osallistuvia aineyhdistelmiä on tutkittu ponnekkaasti suurten tupakkayhtiöiden laboratorioissa.”

” - - olemme perustaneet kemiallisen laboratorion, josta saamme tulokset vuorokauden toimitusajalla nykyisen muutaman viikon sijasta (ulkomailta).”

Riippuvuuden terästäminen

Aamulehti 9.5.1994:

”ABC-yhtiön uutisen sisältö oli, että tupakkatehtaat lisäävät savukkeisiin valmistusvaiheessa nikotiinia pitääkseen tupakoitsijat koukussa.”

” - - Philip Morrisilla työskennelleet tutkijat Victor DeNoble ja Paul Mele huomasivat rottakokeissaan eläinten tulevan kokaiinin tavoin nopeasti riippuvaisiksi nikotiinista.  Työnantajan kuultua tuloksista tutkijat joutuivat hävittämään sekä koetulokset että niihin käytetyt rotat ja pysymään hiljaa tuloksistaan.”

Rinnastuminen Volkswagen-autojen päästöhuijaukseen

Helsingin Sanomat 10.9.1999:

”Ylilääkäri Matti Rautalahden mukaan tupakan nikotiinipitoisuutta mitataan erityisellä koneella, joka polttaa jokaisen tupakan samalla tavalla.

Tupakkateollisuuden on helppo vaikuttaa tuloksiin.  Laittamalla tupakan filtteriin lisää ilmareikiä tai kehittämällä käärepaperia savukkeet voidaan saada näyttämään polttokokeessa todellista vähemmän haitallisilta.”

Kompensaatio

Kun tupakointi on vakiintunut, tupakoisijan nikotiinintarve pysyy samana.   Kevytsavukkeisiin siirtyneet tupakoitsijat haluavat saman määrän nikotiinia kuin ovat saaneet vahvoista savukkeista.  Tämä seikka johtaa yleensä niin sanottuun kompensaatioon.  Suomen Tupakkalehdessä 4/1980 oli Suomen Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kirjoitus:

”Maamme tupakkateollisuus on myös pyrkinyt kiinnittämään viranomaisten huomiota niihin kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihmisen tupakointitavasta johtuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihtelee nelikymmenkertaisesti.  Toisin sanoen se, miten poltetaan, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä poltetaan.  Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”

Tupakkayhtiöt puhuivat totta viranomaisille, koska halusivat estää savukkeiden luokittelun ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Kuluttajille yhtiöt valehtelivat, koska halusivat myydä savukkeita mahdollisimman paljon.  Kevytsavukerasioissa ilmoitetut nikotiini-, häkä- ja tervapitoisuudet eivät kertoneet tupakoitsijoiden elimistöön kertyvien myrkkyjen määrää.

 

Rikokset

Suomen Tupakkalehti 4/1980 riittäisi näytöksi seuraavista rikoksista: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys. 

 

Kevytsavukehistoria osa 4

I Kirjalliset todisteet

”Oy Rettig Ab ei ole saanut tietoa siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, keuhkojenlaajentumaa, keuhkoputkentulehdusta tai kurkunpääsyöpää.” – Asianajaja Mikko Tulokas 21.3.1989

Konemittaukset tulisi säilyttää

Tutkintapyyntöön liitetyissä todisteissa oli useita lainauksia tupakkateollisuuden sisäisestä viestinnästä.  Seuraava Philip Morrisin asiakirja on päivätty 1.3.1974:

”Yleisesti ihmiset polttavat sillä tavoin, että saavat enemmän, kuin mitä koneet arvioivat.  Tämä on totta etenkin laimennettujen (vähän tervaa ja nikotiinia) savukkeiden osalta - - FTC:n standardisoitu testi tulisi säilyttää, koska se antaa alhaisia arvoja.”

Tämä ilmentää selkeästi joukkomurhaan suuntautuvaa rikollista tahtoa.  Liian alhaisia myrkkypitoisuuksia tuottava testi tulisi säilyttää, koska se antaa alhaisia arvoja.  Alhaiset arvot olivat elintärkeitä, koska niihin vedoten oli helpompi myydä savukkeita tupakoitsijoille.  Tämä lausuma koski myös Suomea, koska Philip Morrisin kevytsavukkeita myytiin myös meillä; niitä myi lisenssisopimuksen nojalla Amer-Tupakka Oy.

Tutkintapyyntöön liitettynä todisteena oli myös Philip Morris Richmondin tutkimusyksikön tutkija Barbro Goodmanin raportti Leo F. Meierille 17.9.1975:

”Mahdollisia syitä siihen, miksi Marlboro Lightsin polttajat saivat selkeästi enemmän haitallisia aineita tupakoinnista kuin koneella tehdyt testitulokset väittivät - - ”

Ulkomaiset tupakkakonsernit johtivat joukkomurhaa

Tämä oli tupakkateollisuuden sisäistä viestintää ja siinä yhtiöt puhuivat totta.  Suomessa Marlboro Lights -savukkeita myi Amer-Tupakka Oy Philip Morrisilta ostamansa lisenssin nojalla.  Amer-Tupakka toimi Philip Morrisin määräysvallassa.  Hovioikeus kirjoittaa Philip Morrisin ja Amer-Tupakan välisestä suhteesta näin:

”Amerin silloinen toimitusjohtaja Ant-Wuorinen oli kuvannut Amerin ja Philip Morris -yhtiön suhdetta kumppanuudeksi (partnership), ja hän oli todennut, että yhtiöiden välinen sopimus oli luonteeltaan paljon syvempi kuin vain normaali lisenssisopimus.”

Hovioikeudessa kuultiin henkilötodistajina toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorista ja Amer-Yhtymä Oy:n entistä toimitusjohtajaa Olli Laihoa.  Heidän kertomuksistaan hovioikeus toteaa:

”Lisenssituotteiden markkinoinnista ja niistä vähittäiskaupalle annettavista ohjeista ja informaatiosta Philip Morris -yhtiöllä oli ollut päätösvalta. Suomen tuotevastuulainsäädäntöä valmisteltaessa Amer oli kysynyt Philip Morris -yhtiön kantaa liittyen sen omiin tuotemerkkeihin, koska Amerin ja Philip Morris -yhtiön suhtautumisessa terveyskysymyksiin oli ollut eroa. Amer oli raportoinut usein ja säännöllisesti Philip Morris -yhtiölle esimerkiksi myyntiluvuista ja sääntely-ympäristön muutoksista Suomessa.”

Sama asetelma koski myös kahta muuta suomalaista tupakkayhtiötä.  British American Tobacco oli Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n emoyhtiö ja R.J.Reynolds Rettig Oy:n lisenssinantaja.

Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomiot sisältävät selkeän näytön tästä vaikutusmekanismista.  Tuomioissa lukee:

”Kantajat ovat väitteidensä tueksi vedonneet muun muassa Heikki Hiilamon kirjoihin Kieltämisen ammattilaiset ja Valheen mesenaatit (kirjalliset todisteet KTA 1-2).

Professori Heikki Hiilamon teokset ”Kieltämisen ammattilaiset.  Tupakkayhtiöiden strategiat tupakkalainsäädännön estämiseksi Suomessa” (2001) ja ”Valheen mesenaatit.  Suomi tupakkateollisuuden manipuloiman lääketieteen näyttämönä” (2004) kuuluivat oikeudenkäynnin keskeiseen aineistoon.  Teokset kuvaavat Suomen kevytsavukehistorian olennaisia vastuusuhteita ja sisältävät selkeän näytön siitä, että kansainvälinen tupakkateollisuus on pannut toimeen joukkomurhan myös Suomessa.

Philip Morris, British American Tobacco (BATCO) ja R.J.Reynolds joutuivat Yhdysvalloissa ajetuissa oikeudenkäynneissä paljastamaan suuren määrän sisäisiä asiakirjojaan.  Suomi ja Suomen tupakkateollisuus olivat hyvin edustettuina tässä viestinnässä.  Hiilamo kirjoittaa vuoden 2001 teoksessaan sivuilla 14 ja 16:

”Joulukuussa 2000 suoritetun haun perusteella sellaisia dokumentteja, joiden indeksikentissä mainittiin sana ’Finland’, oli Philip Morrisin tietokannassa yhteensä 3 707 kappaletta.  RJR:n tietokannassa vastaavia dokumentteja oli 89 kappaletta, B & W:n tietokannassa 912 kappaletta ja CTR:n tietokannassa 42 kappaletta.

Huomattava osa B & W:n Suomeen liittyvistä asiakirjoista käsittelee 1980-luvun alussa myös Suomessa lanseerattua BAT:n Barclay-tupakkamerkkiä, joka tuotiin markkinoille kevytsavukkeena.  Asiasta syntyi kiista Suomessa toimivien eri tupakkayhtiöiden välille.  Kilpailijat väittivät Barclay-savukkeiden sisältävän enemmän häkää, tervaa ja nikotiinia kuin kevytsavukkeille oli Suomessa sallittu.  Vastaavia kiistoja oli muissakin maissa.”

”Philip Morrisin tietokannassa yksinomaan tuotevastuukanteen kantajan sukunimellä ’Aho’ löytyy 264 asiakirjaa ja hänen asianajajansa sukunimellä ’Aurejärvi’ 154 asiakirjaa.  Tulos on sikäli yllättävä, ettei Amer ollut mukana tässä vuosien 1988 – 2001 oikeudenkäynnissä.  Asiakirjojen suuri lukumäärä kertoo siitä, että yhtiöt ovat harjoittaneet tietojen vaihtoa.”

Kansainväliset tupakkakonsernit määräsivät Suomen tupakkayhtiöiden lääketieteen

Amerikkalainen R.J.Reynolds oli Rettig Oy:n lisenssinantaja ja määräilijä.  Professori Hiilamo kirjoittaa Valheen mesenaatit -teoksessaan sivuilla 51 ja 52 näin:

”Tärkein oikeudenkäyntistrategiaa käsittelevä asiakirja on RJR:n asianajajan James Gooldin maaliskuussa - eli juuri ennen vastaajien todistelun alkua – Rettigin omalle asianajajalle sekä yhtiötä edustaneelle Mikko Tulokkaalle lähettämä kirje.”

”Gooldin kirje antaa ymmärtää Tulokkaan epäilleen jyrkän kiistämisen strategian mielekkyyttä.  Goold kertoo Tulokkaan kysyneen Lontoossa järjestetyssä kokouksessa, voitaisiinko sanoa tupakan ’myötävaikuttavan syövän syntymiseen’.  Goold torjui tämän jyrkästi, koska tämä voitaisiin tulkita syy-yhteyden myöntämiseksi.”

Asianajaja Tulokas totteli Gooldia.  Tulokas antoi 21.3.1989 Helsingin raastuvanoikeudelle seuraavan lausuman:

”Oy Rettig Ab ei ole saanut tietoa siitä, että tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää, keuhkojenlaajentumaa, keuhkoputkentulehdusta tai kurkunpääsyöpää.”

Mikko Tulokas osallistui Suomen kansalaisiin kohdistuneeseen suuren mittaluokan rikokseen.

Joukkomurhan kolmivaiheinen porrastus: Tottele tai …

Kansainväliset tupakkayhtiöt British American Tobacco, Philip Morris ja R.J.Reynolds ovat todisteiden mukaan teettäneet suomalaisilla tupakkayhtiöillä Suomen Tupakka – BAT Finland, Amer-Tupakka ja Rettig tuhansia törkeitä pahoinpitelyitä ja murhia.  Näiden rikosten välittöminä tekijöinä ovat olleet suomalaiset yhtiöt ja rikosten vastuuhenkilöinä yhtiöiden hallituksien jäsenet, toimitusjohtajat, markkinointipäälliköt ja muut määräysvallan käyttäjät. 

Yksi vastuuhenkilöistä oli Amer-Tupakka Oy:n toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen.  Ekonomi Jukka Ant-Wuorinen oli Amer-Tupakan markkinointijohtaja 1.1.1983 – 18.12.1986 ja toimitusjohtaja 19.12.1986 – 26.3.2004.  Ant-Wuorinen oli myös Savumerkki-lehden päätoimittaja ja Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n hallituksen jäsen.   Philip Morris hallitsi Amer-Tupakkaa näin:

-          jollette tottele, menetätte Marlboron ja muiden menestystuotteiden lisenssit. 

Ant-Wuorinen oli samanlaisen uhan alaisena:

-          jollet tottele, menetät hyväpalkkaisen työn. 

Tämän uhan johdosta Ant-Wuorinen syyllistyi vuosina 1983 – 2002 tuhansiin vakaviin rikoksiin: törkeisiin pahoinpitelyihin, murhiin ja törkeään terveyden vaarantamiseen.  Ant-Wuorinen toimi tietynlaisen pakon alaisena, mutta tällä pakolla ei ollut juridisesti vapauttavaa merkitystä.  Hänen olisi pitänyt erota tehtävästään heti vuonna 1983, kun hänelle esitettiin ensimmäinen rikollinen määräys.

Hovioikeus selosti tässäkin tapauksessa oikeudenkäynnissä esitettyä näyttöä täysin asiallisesti, mutta hovioikeuden tuomarit eivät ymmärtäneet, mitä merkitystä näytöllä oli. 

 

 

Kevytsavukehistoria osa 5

I Kirjalliset todisteet

”Tiivistelmänä tupakkateollisuuden suhtautumisesta tupakan haittavaikutuksiin voidaan todeta, että se on lääketieteellisistä tutkimustuloksista välittämättä pyrkinyt voiton maksimointiin.” – Matti Rimpelä, Tupakka 1972

Kuluttajatutkimukset joukkomurhan valmisteluna

Amer Oy:n lehdessä Ameri 2/1975 kerrottiin Amerin teettämästä kuluttajatutkimuksesta:

”Makrotestin tekemän tutkimuksen mukaan 70 % Suomen tupakoitsijoista pitää tervaa ja nikotiinia vaarallisina.  Tällä hetkellä vähän tervaa ja nikotiinia sisältäviä savukkeita polttaa vain noin 10 % näistä kuluttajista.  Potentiaalisia asiakkaita voidaan katsoa olevan vielä noin 60 % Suomen tupakoitsijoista.”

Tässä mainitaan yksi niistä lukuisista kuluttaja- ja markkinointitutkimuksista, joita tupakkayhtiöt teettivät jatkuvasti.  Näissä tutkimuksissa kysyttiin aina, mitä mieltä tupakoitsijat olivat savukkeiden mahdollisista terveyshaitoista.  Tutkimuksissa selvitettiin myös, mitkä savukkeiden ainesosat olivat kuluttajien mielestä vaarallisia, ja 70 % heistä nimesi vaaran lähteiksi tervan ja nikotiinin.  Juuri tästä syystä tupakkayhtiöiden katseet suunnattiin vähätervaisten kevytsavukkeiden markkinointiin.

Kuluttajien käsitysten selvittämistä olisi nykyisen lainsäädännön mukaan (RL 21:6a) pidettävä törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmisteluna.

Kevytsavukemainokset joukkomurhan yrityksinä

Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja harhaanjohtava markkinointi täyttivät heti vuodesta 1972 saakka seuraavat rikostunnusmerkistöt: törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys.

Lääketieteen lisensiaatti Matti Rimpelä kuvasi Helsingin Sanomissa 5.10.1975 tupakkayhtiöiden menettelyä näin:

”Lääketieteellinen tieto on muutettu myyntivaltiksi: Miksi tupakkamainokset saavat vieläkin harhauttaa?”

”Tässä tilanteessa on tupakkateollisuus lähtenyt myymään uusia, ns. kevyempiä, puhtaampia savukkeita, joissa on ’tehokkaampi suodatin’.  Teollisuuden päämäärä on selvä: On saatava tupakoitsijat ja ennen kaikkea lapset uskomaan, että tutkimus on tuottanut vaarattomia, jopa terveellisiä savukkeita, joita voi huoletta poltella.

Laatusana puhtaampi muuttuu helposti mielessä puhtaaksi ja vähemmän tervaa tuntuu siltä, kuin tervaa ei olisi lainkaan.”

Matti Rimpelä käytti sanaa ”harhauttaa” ja hän tunsi asian.  Rimpelä kuului ja kuuluu yhä Suomen parhaisiin tupakkakysymysten tuntijoihin.  Hän aloitti tupakkateollisuuden julkisen arvostelun vuonna 1969 toteamalla muun muassa, että teollisuus rikkoi silloista elintarvikelainsäädäntöä myymällä tappavaa tuotetta haitattomana. 

Tupakointikone ja ihmisten tupakointi: 40-kertainen kompensaatio

Matti Rimpelä oli jo vuonna 1972 julkaissut teoksen ”Tupakka”, joka oli meillä ensimmäinen laaja esitys tästä aiheesta.  Rimpelä kirjoitti:

”Tiivistelmänä tupakkateollisuuden suhtautumisesta tupakan haittavaikutuksiin voidaan todeta, että se on lääketieteellisistä tutkimustuloksista välittämättä pyrkinyt voiton maksimointiin.”

”Tupakkateollisuudella on johdonmukainen tupakkapoliittinen ohjelmansa, se tähtää tupakoinnin lisäämiseen.”

Teoksensa sivulla 25 Rimpelä totesi:

”Koska pelkästään tupakanpolttajasta itsestään riippuvat tekijät voivat aiheuttaa nelikymmenkertaisen vaihtelun samasta savukkeesta hengityselimiin joutuvien ainesosien määrään ja lisäksi on otettava huomioon tupakkavalmisteesta ja yksilöllisestä imeytymisestä johtuva vaihtelu, on mittaustapaa pidettävä varsin epäluotettavana.”

Matti Rimpelä osallistui ahkerasti tupakkaan koskevaan keskusteluun ja sanoi jatkuvasti muun muassa tämän: tupakkateollisuuden edustajilla ei ole minkäänlaista moraalia.  Rimpelä sanoi myös tämän: Rettig-konserni on ruumiille rakennettu imperiumi.

Tupakkayhtiöt keräsivät arkistoihinsa Matti Rimpelän kaikki julkaisut ja raportoivat niistä päämiehilleen Englantiin ja Yhdysvaltoihin.  Yhtiöt seurasivat tarkasti tupakkaa koskevaa keskustelua, mutta eivät oikaistakseen menettelyään, vaan voidakseen torjua kritiikin.  Rimpelän toteamusta nelikymmenkertaisesta vaihtelusta Suomen tupakkayhtiöt käyttivät perustelunaan muun muassa 11.9.1979 vastustaessaan savukkeiden luokitusta ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.

Volkswagen-autojen päästöhuijaus

Monet ihmiset ovat osanneet rinnastaa kevytsavukehuijauksen niin kutsuttuun "dieselgate"-päästöskandaaliin, jossa Volkswagen jäi Yhdysvalloissa kiinni dieselautojensa päästömittausten manipuloimisesta.  Rinnastus on osuva, kevytsavukkeet valmistettiin niin, että ne antoivat väärät lukemat viranomaisten testikoneissa.

Puhtaat Belmont-savukkeet

Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä olivat käsiteltävinä Amer Oy:n Belmont ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n Barclay.  Tässä otetaan tarkasteltavaksi Belmont.  Helsingin hovioikeus totesi vuoden 2010 tuomioissaan:

”Amerin sisäisessä Ameri 2/1975 -lehdessä olleen artikkelin (kirjallinen todiste KT 43) mukaan Belmont-savukkeen markkinoille tuloon, mikä oli tapahtunut ennen tupakkalain säätämistä ja mainostuskieltoa, oli liittynyt voimakas uutuustuotteen mainoskampanja, jonka pääteemana oli ollut 'Belmont-nykysavuke puhtaamman tupakoinnin puolesta'.

Hovioikeus kuvasi Belmontin lanseeraamista aivan oikein.  Amer-Tupakka panosti paljon rahaa uuden tuotteen mainontaan.  Hovioikeus ei jostain syystä mainitse, että artikkelin mukaan Belmontin markkinoinnissa korostettiin Belmontin sisältävän vain vähän tervaa ja nikotiinia.  Tämä jäi hovioikeudelta huomaamatta, vaikka se sanottiin artikkelissa seitsemän (!) eri kertaa. 

Hovioikeuden tuomiot jatkuvat:

Apu-lehdessä vuonna 1975 julkaistun mainoksen (kirjallinen todiste KT 46) mukaan 'Belmont on kansainvälistä makua. Puhtaamman tupakoinnin puolesta'.

Hovioikeus on selostanut tätäkin mainosta puutteellisesti ja jättänyt pois olennaiset osat.  Mainoksessa sanotaan:

”Nykysavuke on Belmont.  Nykyaikaisen savukkeen tulee sisältää vähän tervaa ja nikotiinia, mutta sen tulee myös antaa hyvän tupakan täysi maku.  Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.

NYKYSAVUKKEEN SELOSTE

                      Vähiten tervaa

Valtion Teknillisen Tutkimuskeskuksen puolueettoman tutkimuksen mukaan Belmont sisältää vähiten tervaa Suomessa myytävistä savukkeista.”

Amer-Tupakka Oy mainosti Belmont-savukkeita kertomatta, että suurin osa tupakoitsijoista sai näistä tuotteista elimistöönsä tervaa ja nikotiinia monin verroin enemmän kuin testikoneen mittaus osoitti.  Kevytsavukeharhautuksessa oli kyse juuri tästä.  Tupakkayhtiöt suunnittelivat savukkeet niin, että niistä kulkeutui testikoneeseen vain vähäinen myrkkymäärä ja tupakoitsijan polttaessa moninkertainen määrä.  Tätä ilmiötä sanottiin kompensaatioksi; tupakoitsijan oli imettävä kevytsavuketta kiihkeästi saadakseen tarvitsemansa määrän nikotiinia.  

Hovioikeuden tuomioiden rajallisuus

Tutkintapyyntö koski kaikkien kolmen tupakkayhtiön menettelyä ja kaikkia Suomessa kaupattuja kevytsavukemerkkejä.  Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä olivat vastaajina vain Amer ja BAT Finland ja tarkasteltavina kevytsavukkeina vain Amer Oy:n Belmont ja BAT Finland Oy:n Barclay. 

Oikeudenkäynnissä ei ollut laisinkaan mukana Rettig Oy, jonka markkinaosuus kevytsavukkeista oli 1970- ja 1980-luvuilla yli 70 %.  Rettig Oy:n kevytsavukkeita olivat Kevytsavuke 5, Kevytsavuke 3, Ultra Kevyt 1, Colt Lights, Colt Ultra ja KEVYTMENTHOL, joita Rettig markkinoi Suomen vähätervaisimpina savukkeina. 

 

Amer Oy:n merkeistä oikeudenkäynnin ulkopuolelle jäivät muun muassa Marlboro Lights, Form, Kevytsavuke Pointer ja Partner Mild.  BAT Finland Oy:n merkit Pall Mall Mild, Kent Special Mild, Feeling Free ja Kevytsavuke 1 eivät liioin kuuluneet oikeudenkäynnin aineistoon.

 

Kevytsavukehistoria osa 6

I Kirjalliset todisteet

Historiikin osa 6 sisältää toistoa, joten se voidaan jättää pois tästä yhteenvedosta.

 

Kevytsavukehistoria osa 7

I Kirjalliset todisteet

”Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.” – Tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi, Kauppias-lehti 1.3.1978

Tuotesuunnittelu tähtäsi harhauttamiseen

Tupakkayhtiöiden sisäisissä asiakirjoissa on seuraava BAT:n tiedemies D. Greightonin 1.6.1976 päivätty raportti:

”Todistusaineisto tukee voimakkaasti olettamusta, että monet tupakoitsijat todellakin muuttavat tupakointitapaansa sopeutuakseen nikotiininantoon vaikuttaviin savukerakenteen muutoksiin. - - On kahdeksan esitettyä menetelmää, joilla kohdehenkilö voi säädellä nikotiinin ottoaan; mitä tahansa niistä voidaan käyttää samanaikaisesti tai eri kerroilla, nimittäin muuntelemalla henkosten voimakkuutta, henkosten lukumäärää, henkosten antavuutta, tupakantumpin pituutta, henkosten välejä, henkosprofiilia, sisäänhengitystapoja ja poltettujen savukkeiden määrää.”

BAT oli tutkinut perusteellisesti kevytsavukkeiden ominaisuuksia.  Tupakoitsijat polttavat savukkeita saadakseen tietyn suuruisen annoksen nikotiinia ja savukerakenteen muutos vaati tupakointitavan muuttamista (kompensaatiota).  Savukerakenteen muutos tarkoitti sitä, että kevytsavukkeiden tuotesuunnittelussa tähdättiin ensinnäkin testikoneen harhauttamiseen.  Testikone antoi matalia häkä-, terva- ja nikotiiniarvoja ja nämä arvot ilmoitettiin savukkeiden markkinoinnissa, vaikka tupakkayhtiöissä tiedettiin, että suurin osa tupakoitsijoista sai elimistöönsä monin verroin suuremmat määrät.

Tupakoitsijoiden huijaaminen

Tutkimuspyynnössämme siteerattiin myös BAT:n tiedemies S.J. Greenen muistiota vuodelta 1977:

”Pitäisikö meidän markkinoida savukkeita vakuuttaen tupakoitsijoille, että he ovat turvassa, ilman että vakuutamme itsellemme, että asia on todellakin niin.  Esimerkiksi pitäisikö meidän huijata tupakoitsijoita huijaamalla FTC:n taulukoissa. - -  Ovatko tupakoitsijat oikeutettuja olettamaan, että savukkeet, jotka antavat taulukon mukaan pienempiä annoksia, antavat myös pienempiä annoksia haitallisia aineita heidän keuhkoihinsa kuin savukkeet, joita on kuvattu ylempänä taulukossa?”

Muistiossa käydään läpi kaikki joukkomurhan ainesosat.

Suomessa Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi totesi Kauppias-lehdessä 1.3.1978 näin:

”Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.”

Lintuniemi sisällytti paljon asiaa lyhyeen virkkeeseensä.  Hämäävän tiedon levittäjiä olivat tupakkayhtiöt, jotka markkinoinnissaan käyttivät mieto- ja kevyt-nimikkeistöä ja ilmoittivat kuluttajille liian alhaiset häkä-, terva- ja nikotiinimäärät.  Kuvitelma taas oli tupakoitsijoiden mielessä, mutta ei ollenkaan tupakkakauppiaiden.  Tupakkayhtiöissä tiedettiin huolellisten kuluttajatutkimusta perusteella, mitä tupakoitsijat luulivat ja toivoivat.  Tupakoitsijat pelkäsivät syöpää ja tarttuivat sen vuoksi herkästi tupakkayhtiöiden lupauksiin.

Aamulehdessä 16.10.1979 asiamies Raimo Lintuniemi arvosteli mainoskieltoa näin:

”Tieto terveydelle vähemmän vaarallisista miedoista savukkeista menisi parhaiten perille.”

Lintuniemen ilmaisu oli tässä väärä.  Oikea ilmaisu olisi kuulunut:

”Hämäävä tieto terveydelle vähemmän vaarallisista miedoista savukkeista menisi parhaiten perille.”

Moraalinen hylkääminen

Heikki Hiilamo kirjoittaa vuonna 2004 Valheen mesenaatit -teoksensa esipuheessa näin:

”Aloittaessani kirjoittamaan tupakkateollisuuden lääketieteestä luin Joseph Condradin kirjaa Pimeyden sydän.  Tuolloin ajattelin löytäväni sieltä moton tälle kirjalle.  Tupakkadokumentit kuvaavat – kuten Pimeyden sydänkin – synkkää maailmaa, jossa kaikkein kunniallisimmatkin ihmiset sortuvat tekemään kauppaa toisten kärsimyksillä.  Pohdin, mikä sai parhaimmat lääkäreistä, tutkijoista, asianajajista ja yritysjohtajista hylkäämään moraalin ja pyrkimyksen totuuteen.”

Hiilamo oli tähän mennessä ehtinyt perusteellisesti tutustua tupakkateollisuuden menettelytapoihin.  Myöhemmin, vuonna 2017, hän julkaisi vielä kirjan ”Maailma tupakkayhtiöiden vallassa”, johon sisältyy muun muassa luku ”Kevytsavukehuijaus”.  Heikki Hiilamo on yksi tutkintapyyntömme allekirjoittajista. 

Kevytsavukkeiden todellinen ”keveys”

Tupakkateollisuus vastusti vuosina 1972 – 1980 savukkeiden luokittelua ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Tupakkatehtaiden Yhdistys ry antoi 13.3.1976 sosiaali- ja terveysministeriölle seuraavan lausunnon:

”Teollisuuden mielestä luokitusmäärittely ei ole onnistunut, koska tähän mennessä ei ole missään voitu tieteellisin perustein suorittaa sellaisia pitoisuuskynnyksiä, jotka terveydelliseltä kannalta olisivat ratkaisevia.

Lisäksi teollisuus toteaa, että ilman tieteellistä pohjaa määritellyt luokitusrajat saattavat johtaa kuluttajaa harhaan.  Näin sen vuoksi, että nämä rajat kiinnittävät kaiken hänen huomionsa vakiosti polttavan analyysikoneen antamiin pitoisuusarvoihin, vaikka yksilöllisellä tupakointitavalla on todettu olevan suurin merkitys tupakoitsijan saamiin terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidimääriin.”

Lausunto sisältää näytön harkitusti aiheutetusta joukkomurhasta.

Tupakkateollisuus jatkoi vuonna 1978 taisteluaan haitallisuusluokitusta vastaan.  Tupakkatehtaiden Yhdistys ry antoi 20.8.1978 sosiaali- ja terveysministeriölle lausunnon, jossa todetaan:

”Vuonna 1977 Englannissa oltiin valmiina suhtautumaan epäröiden mietojen savukkeiden etuihin verrattuna vahvoihin savukkeisiin.  Ihmisten polttamistavat simuloitiin tietokoneella ohjattuun polttokoneistoon ja tällöin havaittiin, että mietojen savukkeiden polttajat useimmissa tapauksissa saivat elimistöönsä enemmän tervaa ja hiilimonoksidia, joskus jopa nikotiiniakin, kuin vahvojen savukkeiden polttajat.  Yleisenä piirteenä voitiin havaita, että ei savukkeen väkevyys, vaan yksilöllinen polttotapa ratkaisi ainesosien saannin määrän.”

Suomen tupakkateollisuus vetosi Englannissa suoritettuihin tutkimuksiin.  Tärkeä tieto oli tämä: kevytsavukkeiden polttajat saivat useimmissa tapauksissa elimistöönsä enemmän myrkkyjä kuin vahvojen savukkeiden polttajat.  Tupakkayhtiöt jatkoivat siitä huolimatta kevytsavukkeiden markkinointia vuoteen 2002 saakka, koska ne kävivät niin hyvin kaupaksi.  Tämä on jälleen syytä panna merkille, kun arvioidaan joukkomurhaan kuuluvaa tahallisuutta.

Kansainvälinen markkinointistrategia

Suomen Lääkärilehdessä 9/2006 kerrotaan BAT:n sisäisistä asiakirjoista vuodelta 1978: 

”BAT tiesi, että kevytsavukkeet ovat vähintään yhtä vahingollisia kuin muut savukkeet, mutta yhtiö rakensi järjestelmällisen markkinointistrategian, jossa yhtiö väitti kevytsavukkeiden olevan vähemmän vaarallisia kuin enemmän myrkkyjä sisältäneet vanhat savuketyypit.” 

 

Kevytsavukehistoria osa 8

I Kirjalliset todisteet

”Kevytsavuke onkin raskas” – Helsingin Sanomat 4.9.1980

Tappamisen sietämätön keveys

Tupakkatehtaiden asiamies Raimo Lintuniemi totesi Teollisuus-lehdessä 7 -8/1980 seuraavan:

”Juuri kevytsavukkeidenhan ajateltiin olevan jonkinasteinen ratkaisu tupakkaongelmaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmiset polttavat niitä aikaisempaa enemmän ja vieläpä turvallisin mielin.”

Lintuniemen lausuma sisälsi kuvauksen joukkomurhasta ja samalla tiedon siitä, miksi kevytsavukkeet olivat niin tärkeitä tupakkayhtiöiden toiminnalle.  Niitä poltettiin enemmän kuin muita savukkeita eikä kuluttajien pelko haitannut menekkiä.  Lintuniemi laukoi totuuksiaan vahvan tutkimustiedon perusteella.  Tupakkayhtiöt teettivät jatkuvasti kuluttaja- ja markkinatutkimuksia ja niissä kysyttiin aina kuluttajien käsityksiä savukkeiden vaarallisuudesta.  Yhtiöillä oli omat markkinointiosastot ja ne käyttivät lisäksi ulkopuolisia tutkimuslaitoksia, muun muassa Kuluttajatieto ry:tä ja Makrotest Finland Oy:tä.

 

”Turvallisin mielin” voidaan ymmärtää niin, että tupakoitsijat pitivät kevytsavukkeita täysin haitattomina.  Sama todetaan hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa: ”Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt - mild - light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).”

Ekonomi Raimo Lintuniemi oli Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies vuosina 1970 – 1999 ja hän edusti Suomen kaikkia kolmea tupakkayhtiötä.  Hänellä oli myös useita yhteyksiä kansainväliseen tupakkateollisuuteen ja pääsy INFOTAB-tietojärjestelmään.  Lintuniemen keskeinen tehtävä oli tupakan markkinoiminen ja tupakasta tiedottaminen suurelle yleisölle. 

Lintuniemi esitti yllä olevan toteamuksen aivan ohimennen ja kevyesti, vaikka tunsi tarkasti savukkeita koskevan lääketieteen tulokset ja tilastot tupakan uhreista.  Markkinoidessaan savukkeita hän myös sovelsi menetelmää, jossa löi lääkintöhallituksen toimet naurettavaksi näpertelyksi.

Epäluulojen herääminen

Vuonna 1980 alkoi ilmestyä tupakkayhtiöille epäedullisia kirjoituksia.  Helsingin Sanomissa oli 4.9.1980 pahaenteinen artikkeli:

“Ahnas imu muutti tupakkakäsitykset: Kevytsavuke onkin raskas”

”Väkevästä tupakasta kevytsavukkeisiin siirtynyt kuvittelee vaihtaneensa ruumisarkunnaulat nupeihin.  Ajatellaan, että viisi kevyttä vastaa yhtä väkevää.  Tosiasiassa kevytsavukkeiden polttaminen voi olla vaarallisempaa kuin vahvan tupakan.”

”Lääkintöhallitus ei puhu mielellään kevytsavukkeista.  Nimitys on syntynyt tupakkateollisuuden käännöksenä: englannissa ’light’, ruotsissa ’lätt’.”

Tähän soveltuu hyvin rikosoikeuden klassinen esimerkki venäläisestä ruletista.  Tupakoitsija kuvittelee riskin suhdeluvuksi 1: 6, mutta todellinen riski on 6:1 tai vielä sitäkin suurempi.

Artikkelissa on myös oikea huomautus kevyt-nimikkeistön alkuperästä ja käytöstä.  Suomen laissa ei ole milloinkaan käytetty tätä nimikkeistöä; sen ovat kaupallisista syistä luoneet suuret kansainväliset tupakkayhtiöt ja määränneet sen suomalaisten lisenssinsaajien ja tytäryhtiön käyttöön.

Kuluttajien huijaaminen

Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n emoyhtiö BATCO:n päälakimies Ernest Pepples kirjoitti 9.6.1982 päivätyssä muistiossaan:

” - - on teoretisoitu, että vähätervaisten savukkeiden polttajat saattavat automaattisesti kompensoida heidän vähentynyttä tervan ja nikotiinin saantiaan ylitupakoimalla ja imaisemalla useammin tai syvempään tai polttamalla kunkin savukkeen lähemmäksi filtteriä tai polttamalla enemmän savukkeita - - FTC:n nykyinen systeemi myötävaikuttaa kuluttajan huijaamiseen - - ”

Törkeät pahoinpitelyt ja murhat

Tässä vaiheessa kevytsavukeharhautus alkoi jo toteuttaa törkeän pahoinpitelyn yritysten ja murhayritysten ohella täytettyjäkin törkeitä pahoinpitelyitä ja murhia.  Ajatellaanpa seuraavaa esimerkkiä.  Tupakoitsija, joka vuoteen 1972 mennessä on polttanut savukkeita 30 vuoden ajan, siirtyy kevytsavukkeisiin lopettamisen sijasta.  Jos hän olisi lopettanut vuonna 1972, hän ei olisi kuollut mihinkään tupakkatautiin.  Kun hän jatkaa polttamista vielä 10 vuotta, keuhkosyövän tai jonkin muun tappavan taudin laukeamiskynnys ylittyy ja tappaa hänet.  Täytettyjä törkeitä pahoinpitelyitä ja murhia alkoi siten toteutua viimeistään vuodesta 1982 alkaen.

Tupakkayhtiöiden vastuuhenkilöt

Tutkintapyynnön aineiston nojalla epäiltyjä olisivat ainakin Suomen Tupakka Oy:n markkinointipäällikkö Satu Kaarenoja, Rettig Oy:n toimitusjohtajana Thor-Björn Lundqvist ja Rettig Oy:n hallinnollinen johtaja Finn Berg sekä Amer Oy:n markkinointijohtaja Jukka Ant-Wuorinen.  Eräät toimittajat ovat pyytäneet Satu Kaarenojalta, Jukka Ant-Wuoriselta ja Finn Bergiltä haastattelua tämän historiikin osista 1 – 7, mutta jokainen on kieltäytynyt kommenteista.  Tätä sarjaa seurataan tupakkayhtiöissä, mutta taktiikkana on asian vaikeneminen kuoliaaksi.

 

Kevytsavukehistoria osa 9

I Kirjalliset todisteet

”Tuotetunnus ’1’ on harhaanjohtava, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan, että savukelaatu ’1’ sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0.1 mg nikotiinia ja että savukelaatu ’1’ olisi (jopa) melkein haitaton.”

Kevytsavuke 1

Suomen Tupakka Oy laski vuoden 1980 alussa liikkeelle tuotteen nimeltä ”Kevytsavuke 1”.  Mainoksessa luki:

”Ykkönen alhaisten haitta-ainepitoisuuksiensa takia: terva 5 mg/savuke, hiilimonoksidi 2 mg/savuke, nikotiini 0.5 mg/savuke”.

Suomen Tupakka ei kertonut, että mainoksessa luetellut arvot koskivat mittauskonetta eivätkä tupakoitsijoita.  Yhtiön edustajat syyllistyivät tässä useisiin vakaviin rikoksiin.

Joukkomurhan tunnusmerkit markkinatuomioistuimessa 1980

Suomen Tupakan uutuustuote kavensi muiden yhtiöiden osuuksia.  Tämän vuoksi Rettig Oy pani 20.5.1980 markkinatuomioistuimessa vireille hakemuksen, jossa vaadittiin, että vastaajayhtiötä kiellettäisiin Kevytsavuke 1:n markkinointi kuluttajia harhaanjohtavana.  Seuraavat lainaukset on otettu Rettig Oy:n kirjelmistä markkinatuomioistuimelle.

”Tervapitoisuuden valitseminen tunnukseksi johtui siitä, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet ’tervan’ haittavaikutukset.”

Pitoisuustunnukset ilmoitettiinkin nimenomaan kaupallisista syistä, kuluttajien harhauttamiseksi.

”Tämän jutun vastaaja, Suomen Tupakka Oy oli savukkeemme ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon ajankohtana yhtä tietoinen kuin me kulutuksen selvästä suuntautumisesta ryhmään ’vähemmän vaaralliset’.”

Suomen Tupakka Oy oli yhtä tietoinen kuin Rettig Oy siitä, että kuluttajat pelkonsa takia olivat siirtymässä ”vähemmän vaarallisiin” savukkeisiin ja kumpikin yhtiö tiesi myös, että kuluttajat toimivat hengenvaarallisen erehdyksen vallassa.

”Savukelaadun ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon jälkeen suoritetut haastattelut ovat osoittaneet, että savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat.”

Rettig Oy haastatteli jatkuvasti kuluttajia ja nämä haastattelut (markkinatutkimukset) kohdistuivat sekä omiin että kilpailijoiden asiakkaisiin.

”Tuotetunnus ’1’ on harhaanjohtava, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan, että savukelaatu ’1’ sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0.1 mg nikotiinia ja että savukelaatu ’1’ olisi (jopa) melkein haitaton.”

Rettig Oy tiesi, mitä kuluttajat erehtyivät luulemaan, koska Rettig Oy oli antanut Kuluttajatieto ry:n ja Makrotest Finland Oy:n tutkia tupakoitsijoiden mielipiteitä ”Kevytsavuke 1:stä”. 

Henkilörelaatiot

Markkinatuomioistuin hylkäsi Rettigin kanteen.  Suomen Tupakka ei ollut syyllistynyt Rettigiin nähden sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa.  Kuluttajia kohtaan Suomen Tupakka sitä vastoin oli syyllistynyt erittäin sopimattomaan menettelyyn, nimittäin suureen määrään törkeitä terveyden vaarantamisia, törkeän pahoinpitelyn yrityksiä, törkeitä pahoinpitelyitä, murhayrityksiä ja murhia.

Moraalinen närkästys ja Rettig Oy:n oma menettely

Markkinatuomioistuimessa Rettig viittasi myös eettisiin näkökohtiin, joita kuluttajien harhaanjohtaminen rikkoi.  Rettigillä ei olisi ollut varaa moraaliseen närkästykseen, koska Rettigin oma menettely harhautti yhtä lailla tupakoitsijoita.  Rettig mainosti kevytsavukkeitaan muun muassa seuraavissa lehdissä: Kauppias, Kauppaviesti, Market, Ravintolahenkilökunta, Köpmannen ja Liikeväki.  Tätä eivät estäneet tupakkalaissa säädetty mainoskielto eivätkä eettiset syyt.  Rettig käytti muun muassa seuraavia mainoslauseita:

”RS-KEVYTSAVUKKEILLA JO NOIN 70 % KEVYTSAVUKEMARKKINOISTA.  Tervapitoisuudeltaan alle 6 mg:n savukkeiden kysyntä kasvaa. 

ULTRA KEVYT 1.  Tervaa 1 mg, Häkää 1mg, Nikotiinia 0,1 mg.”  

Rettig oli 70 %:n markkinaosuudellaan Suomen ylivertaisesti suurin kevytsavukkeiden valmistaja ja liikkeelle laskija. 

 

Kevytsavukehistoria osa 10

I Kirjalliset todisteet

”He ovat väittäneet, että Barclay on liian hyvä ollakseen totta ja että kuluttaja saa Barclaysta enemmän tervaa ja nikotiinia kuin mitä laboratorioiden polttokoneet mittaavat.” – Toimitusjohtaja Erkki Salo 31.8.1983

Barclay keskeisenä kevytsavukemerkkinä

Tupakkayhtiö Brown & Williamson laski vuonna 1981 Yhdysvalloissa markkinoille Barclay-merkkisen savukkeen, jota yhtiö mainosti ”superkevyenä”.  Vuonna 1983 Suomen Tupakka osti Barclayn lisenssin Brown & Williamsonilta.

Tutkintapyynnössämme on selostettu Barclay-savukkeilla suoritettua kuluttajien harhauttamista erittäin seikkaperäisesti.  Barclayn käsittelyyn tässä historiikissa varataan osat 10 – 12.  Todisteissa on siinä määrin näyttöä Suomen Tupakka Oy:n tiedotuspäällikkö Satu Kaarenojan menettelystä, että ainakin hän olisi asianmukaisessa oikeuskäsittelyssä saanut raskaat syytteet ja tuomiot.

Testilaitteiden naruttaminen

Tämän historiikin osassa 1 on siteerattu Valituissa Paloissa 3.6.1994 julkaistua artikkelia, jossa mainoskonsultti Frederik Gahagan kertoo Barclay-merkistä:

”Brown & Williamson meni niin pitkälle, että kehitti uuden suodattimen, joka tuottaisi koneessa 0,1 milligramman tervalukeman, mutta antaisi polttajalle ainakin neljä kertaa enemmän.  ’Minä annoin yhtiölle harhauttavan filtterin idean’ sanoo markkinointikonsultti Frederick Gahagan.  ’Se käytti sitä Barclay-savukkeissaan varta vasten naruttaakseen testilaitetta’.”

Barclayn ostosuunnitelmat

Suomen Tupakka Oy:ssä valmisteltiin Barclayn lisenssin ostamista jo vuoden 1982 puolella:

Suomen Tupakan tuotekehittelytiimin raportti 13.5.1982, laatinut tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen:

” - - taulukko: Barclay - - kohderyhmä: hyvin terveystietoiset, kansainvälistä merkkiä polttavat tupakoitsijat - - markkinointikonsepti: Kansainvälinen 1 mg tervaa sisältävä merkki, jossa on enemmän makua kuin missään kilpailevassa 1 mg:n merkissä”.

Kilpailevien yhtiöiden reaktiot

Tässä vaiheessa Suomen Tupakassa tiedettiin jo, että Brown & Williamsonin kilpailijat Philip Morris ja R.J.Reynolds olivat Yhdysvalloissa kiinnittäneet huomiota Barclayn harhaanjohtavuuteen: 

R.J. Reynoldsin sisäinen muistio vuodelta 1982 liittyen FTC-testien jälkeen jääneisyyteen ja BAT:n kevytsavukkeeseen Barclay;

” - - voi helposti olla tuotteita, jotka eivät luovuta lainkaan tervaa tai nikotiinia, kun niitä poltetaan FTC-metodilla, mutta kun niitä polttavat ihmiset, olisivat ne välttämättömästi suodattamattomia savukkeita.  Kyseisiä tuotteita voitaisiin mainostaa ’tervattomina’ ja ’nolla milligrammaa tervaa FTC-testeissä’ tai ’äärimmäisen vähätervaisena savukkeena’, vaikka ne todellisuudessa luovuttaisivat 20, 30, 40 mg tervaa tai enemmänkin, kun niitä polttaa ihmistupakoitsija. - -

Kuluttajien olisi todella vaikea vastustaa kyseisiä savukkeita, vaikka ne olisivatkin äärimmäisen pettäviä - - ”

R.J.Reynoldsin muistiossa käsitellään ihmistupakoitsijoiden saamaa tervaa ja muita haitta-aineita, jotka tappoivat tupakoitsijoita.  Reynolds ei kuitenkaan kantanut huolta ihmishengistä, vaan kyse oli rahasta.  Barclay oli jo alkanut vallata markkinoita Yhdysvalloissa ja Reynoldsin omien kevytsavukkeiden markkinaosuudet olivat vähentyneet.

Barclayn lanseeraus Suomessa

Barclay laskettiin Suomessa liikkeelle 31.8.1983.  Sitä ennen asiaa valmisteltiin huolellisesti:

BATCO:n P. Harperin matkaraportti vierailusta Suomen Tupakkaan 26. – 27.7.1983:

” - - Pietiläinen kertoi, että VTT:n laboratorion tulokset ovat jatkuvasti alhaisemmat kuin Suomen Tupakan omat ja lisäksi sallituissa rajoissa.  Sovimme, ettei tuotetta muuteta tässä vaiheessa.”

Suomen Tupakka Oy oli harkitusti valmistelemassa joukkomurhaa.  Henkilökohtaisesti tämän rikoksen valmisteluun osallistui ainakin tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen.

Suomen Tupakka piti 31.8.1983 lehdistölle tiedotustilaisuuden, jossa jaettiin aineistoa ”mullistavasta keksinnöstä”.  Barclay -savukkeiden sanottiin poikkeavan olennaisesti muista kevytsavukkeista Actron -suodattimen ansiosta. Materiaalissa korostettiin ultrakevyeksi kuvatun Barclay-savukkeen tervapitoisuuden olevan vain yksi milligramma.  Yhtiö vetosi 11 tiedemieheen, ja lehdistölle jaettiin läpileikkauskuvia Actron-suodattimesta. 

BAT:n mukaan Barclay oli täysin vaaraton savuke; sen teki vaarattomaksi Actron-suodatin.  Barclayn liikkeelle laskemista varten BATCO oli lähettänyt Suomen Tupakan johdolle, muun muassa Satu Kaarenojalle, tietopaketin, joka sisälsi "oikeudellisen, tieteellisen, markkinointi- ja myyntisuunnitelman".  Suomen Tupakan toimitusjohtaja Erkki Salo mainitsi tiedotustilaisuudessa, että kilpailevat tupakkayhtiöt olivat jo levittäneet Barclaysta väärää tietoa:

”He ovat väittäneet, että Barclay on liian hyvä ollakseen totta ja että kuluttaja saa Barclaysta enemmän tervaa ja nikotiinia kuin mitä laboratorioiden polttokoneet mittaavat.”

Kilpailijoita olivat Yhdysvalloissa Philip Morris ja R.J. Reynolds ja Suomessa Amer ja Rettig.  Kilpailevia yhtiöitä kiukutti se, että Actron-suodatin harhautti tupakoitsijoita vielä enemmän, kuin niiden omat kevytsavukkeet. 

 

Kevytsavukehistoria osa 11

I Kirjalliset todisteet

”Ehdottomasti onnistuneena ja Suomen Tupakka Oy:n parhaana lanseerauksena sitten mainoskiellon pitää yhtiön PR-johtaja ja johtoryhmän jäsen Satu Kaarenoja kevytsavuke Barclayta.  Sen menestys oli niin huikeaa, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen ’muka’ vaarallisuudesta.”  -Satu Kaarenoja, Kauppalehti 29.10.1986

Ohitusfiltterin perusominaisuus

Suomen Tupakka Oy:ssä tiedettiin jo ennen Barclayn liikkeelle laskemista, että kilpailijat halusivat estää tämän tuotteen markkinoinnin.  Tämä yritys on dokumentoitu tutkintapyynnössä tarkasti:

Philip Morrisin Lausannen toimiston PR-päällikkö Richard Cornerin kiireellinen telex-sanoma 8.5.1983 Jan-Erik Grönlundille, Eero Valangolleja Christian Reimsille

”- - Ohitusfiltterin perusominaisuus on se, että se on tarkoitettu vuotamaan valtavasti.”

Testikoneen, terveysviranomaisten ja ennen kaikkea kuluttajien harhauttaminen oli tarkoituksellista. 

Barclayn valmistustekniikka

Kilpailijoiden yritys huolestutti Suomen Tupakka Oy:tä:

BATCO:n S.R. Evelynin raportti vierailusta Helsinkiin 11. – 13.5.1983:

”George Stungis kertoi, että jopa testimarkkinoinnin aikana Philip Morris ja Reynolds ovat hyökänneet tuotetta vastaan.  Nämä hyökkäykset keskittyivät huulien paineen ja tuuletusaukkojen tukkimisen vaikutukseen - - ”

Kaikkien kevytsavukkeiden valmistustekniikka

Kaikki suuret tupakkayhtiöt tunsivat kevytsavukkeiden valmistustekniikan: 

Fabriques de Tabac Reuniesin (Philip Morrisin tytäryhtiö) Helmut Gaischin kirje Philip Morrisin Euroopan johtajalle Aleardo Buzzille 30.6.1983:

”Actron-suodatin antaa laimentamatonta savua, mutta antamalla suuren osan tästä savusta vaihtua ilman kanssa se käytännössä vähentää savukkeen terva- ja nikotiinimäärää.  Käytännössä, kuten me kaikki tiedämme, tämä mekanismi toimii hyvin ainoastaan perinteisen tupakointikoneen pidikkeen kanssa, mutta ei toimi tupakoitsijan suussa.”

”Mitä riskejä tässä muistiossa luonnehditulla tavalla etenemiseen liittyy?  Periaatteessa voisi tapahtua seuraavaa.  BATCO voisi vastustaa voimakkaasti huomauttamalla, että nykyinen savukkeiden testaustapa on irrelevantti ja sopimaton kuvaamaan tuotteiden ominaisuuksia ja että pitäisi keksiä kokonaan uusi systeemi, joka ottaisi huomioon ihmisruumiin fysiologian ja tupakoitsijan käyttäytymisen jne. - - Tupakanvastaiset piirit voisivat käyttää meidän argumenttejamme osoittaakseen, että teollisuus pelaa likaista peliä tupakoitsijoiden intressien kustannuksella - - Meidän täytyy pitää mielessä, että myös BATCO:lla yhtiönä on paljon hävittävää, ja sen takia heidän on oltava juuri niin varovaisia kuin meidänkin.”

”Teollisuus pelaa likaista peliä tupakoitsijoiden intressien kustannuksella.”  Tupakoitsijoiden ”intressit” tarkoittivat tupakoitsijoiden henkeä ja terveyttä. 

Barclay 1 mg:n savukkeena

Barclay laskettiin Suomessa myyntiin elokuussa 1983 ja sen jälkeen Philip Morris totesi näin:

Philip Morrisin Richard Cornerin telex Jan-Erik Grönlundille, syyskuu 1983

“Jotkut yhtiöt Yhdysvalloissa, mukaan lukien Philip Morris ja R.J. Reynolds valittivat liittovaltion kauppakomissiolle (FTC), kun Barclay tuotiin markkinoille.  Vuoden verran kestäneen yksityiskohtaisen tutkimuksen jälkeen FTC totesi, että Barclay ei ollut 1 mg:n savuke ja että markkinoinnissa käytetyt väitteet olivat harhaanjohtavia.”

”Kohdatessaan näin kiistattoman näytön, joka osoitti, että Barclayta mainostettiin totuudenvastaisesti 1 mg tervaa sisältävänä savukkeena, FTC aivan oikein ryhtyi toimenpiteisiin pysäyttääkseen harhaanjohtavan tiedon ja väärien tilastojen levittämisen yleisölle.”

”20 Barclayta = yksi Nortti”

Suomessa kiitollinen tupakkamies totesi sanomalehdessä 20.9.1983 seuraavan:

” - - markkinoilla nyt olevan niin terveellinen savuke kuin savuke voi vain terveellinen olla.  Tupakan nimi on Barclay, siinä on vain viidesosa myrkkyä näihin kevytsavukkeisiin verrattuna, mutta se maistuu ihan tömäkästi tupakalta.”

”Eli siinä, missä vetäisee yhden Nortti-savukkeen, voi tuprutella askin Barclayta eikä tököttejä ole sisuksissa sen enempää.”

Tämä tupakoitsija eli hengenvaarallisen harhaluulon vallassa.  Totuus oli se, että yhdestä Barclaysta sai poltettaessa myrkkyä sisuksiin yhtä paljon kuin tavallisista savukkeista, joten aski eli 20 Barclay-savuketta on kaikkea muuta kuin ”muka” vaarallinen määrä.

Suomen Tupakka Oy:n virallinen kanta

Suomen Tupakka Oy:n vuoden 1983 toimintakertomuksessa sanottiin:

”Savukkeiden jako keveisiin ja vahvoihin perustuu terveellisyysluokitukseen.”

Amerin ja Rettigin vaatimus

Suomen Tupakan toimitusjohtaja Erkki Salon kirje 21.3.1984 BAT-ryhmän johtajille ja päälakimiehille:

”Tupakkatehtaiden Yhdistyksen kokouksessa 19.3. Amer ja Rettig ilmoittivat ehdottavansa lääkintöhallitukselle sellaista lakimuutosta, että Barclayn todelliset pitoisuudet tulevat ilmi.” 

6 – 8 kertaa suuremmat nikotiini- ja tervamäärät

Kiistan jatkuessa BAT puolustautui sillä, että Philip Morrisin Carlton ja R.J. Reynoldsin Cambridge harhauttivat tupakoitsijoita yhtä paljon kuin Barclay: 

Charles H. Keithin (BAT) kirje Lance Reynoldsille 24.1.1985:

“Tupakoitsijat, vaikka he saavat elimistöönsä paljon enemmän nikotiinia ja tervaa, kuin FTC-arvot osoittavat, saavat suurin piirtein saman määrän tervaa ja puolitoistakertaisesti nikotiinia Barclaysta, Carltonista ja Cambridgesta. - - On ilmeistä, että tupakoitsijat saavat paljon enemmän nikotiinia ja tervaa kuin FTC-testeillä saadut nimellisarvot.  Tasot ovat ihmisillä kuudesta kahdeksaan kertaa suuremmat kuin nimellisarvot.”

Tämä puolustautuminen piti varmaankin sinänsä paikkansa.  Philip Morris ja R.J. Reynolds rinnastuivat BAT-yhtiöön. 

Barclayn menestys

Tiedotuspäällikkö Satu Kaarenoja kertoi kiistasta Kauppalehdessä 29.10.1986:

”Ehdottomasti onnistuneena ja Suomen Tupakka Oy:n parhaana lanseerauksena sitten mainoskiellon pitää yhtiön PR-johtaja ja johtoryhmän jäsen Satu Kaarenoja kevytsavuke Barclayta.  Sen menestys oli niin huikeaa, että kilpailijat turvautuivat jopa levittämään tietoa sen ’muka’ vaarallisuudesta. – Mutta lopulta niidenkin oli taivuttava myöntämään Actron-filtterin ainutlaatuisuus.”

Barclay oli täysin vaaraton ja kilpailijayhtiötkin taipuivat lopulta myöntämään sen.  Kaarenoja valehteli.  Kilpailijat eivät onnistuneet estämään Barclayn liikkeelle laskemista Suomessa, mutta eivät ne suinkaan myöntäneet Actron-suodattimen ainutlaatuisuutta.  Päinvastoin yhtiöt totesivat moneen kertaan, että tämä suodatin harhautti sekä polttokonetta että kuluttajia.

 

 

Kevytsavukehistoria osa 12

I Kirjalliset todisteet

”Elintarviketeollisuus on löytänyt keveyden - -”  - Suomen Tupakkalehti 4/ 1994

BATCO:n uhkaus

BAT:n johtajien keskustelu 24.8.1987 liittyen Philip Morrisin hyökkäyksiin Barclayta vastaan:

”Tieteellisen todisteemme mukaan tupakoitsijat kompensoivat kaikkien kevyttuotteiden kanssa ja saavat näistä tuotteista merkittävästi korkeampia määriä tervaa ja nikotiinia, kuin koneella tehdyt tulokset väittävät.  Tämä kompensaatioilmiö kevyttuotteiden kohdalla on tullut yhä tunnustetummaksi maineikkaiden itsenäisten tiedemiesten toimesta. - -

Sanomme, että elleivät hyökkäykset Barclayta vastaan lakkaa - - ryhdymme mihin tahansa asiaan kuuluvaan toimeen tehdäksemme kuluttajille tiedoksi sen tosiasian, että tupakointikoneiden arvot eivät aseta tarkkaa ohjetta sille, kuinka suuria annoksia ihmiset saavat eri aineita kaikista ilmastoiduista tuotteista. - -

Jos teollisuus sallii hyökkäyksen Barclayta vastaan jatkuvan - - tulemme täyttämään uhkauksemme toteen ja julkaisemaan kuluttajille, kuluttajajärjestöille ja kansallisille säätäjille todellisen tieteellisen aseman koskien mittauksia tervan ja nikotiinin määrästä kaikilla ilmastoiduille tuotteilla.”

BAT otti keskustelussa esiin vakavan uhkauksen, joka kuitenkin oli epärealistinen.  Jos BAT olisi julkaissut kuluttajille ja vaikuttajataholle totuuden, se olisi tuhonnut koko kevytsavukeliiketoimen ja aiheuttanut suuret tappiot myös BAT:lle itselleen. 

Mainosmies Frederick Gahagan valaehtoisena todistajana

Barclay-savukkeen kehittänyt mainosmies Frederick Gahagan oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen kauppa-, kuluttajansuoja- ja kilpailuvaliokunnan kuultavana 16.9.1987.  Hän kertoi, miten tupakkayhtiöt suunnittelivat ”kevytsavukkeet” tarkoituksella niin, että polttokone antoi vähäisemmät pitoisuusarvot kuin tupakointi. 

Syyskuussa 1993 Gahagan kertoi toiminnastaan myös Washington Monthly -lehdelle, josta kertomus eteni Reader’s Digestiin.  Suomessa tämä artikkeli ilmestyi Valituissa Paloissa 3.6.1994.

Barclay Suomessa vuosina 1983 - 2002

Suomen Tupakka - BAT Finland aloitti Barclayn kauppaamisen Suomessa vuonna 1983, eikä yhtiö luopunut Barclaysta ennen vuotta 2002 millään perusteella, ei edes Gahaganin paljastusten jälkeen.  Valittujen Palojen artikkeli talletettiin BAT Finlandin lehtileikearkistoon, mutta siitä huolimatta yhtiö mainosti vielä vuonna 1994 ja aina vuoteen 2002 saakka Barclayta ainutlaatuisena kevytsavukkeena. 

Barclay-markkinatutkimus 1988

Suomen Tupakka teetti vuonna 1988 markkinatutkimuksen, jonka tulokset tuotekehittelypäällikkö Jukka Pietiläinen lähetti myös Brown & Williamsonille:

”Tupakoitsijat ovat vaihtaneet Barclayhin etsiessään kevyempää vaihtoehtoa, erityisesti naispuoliset Barclayn polttajat ovat tietoisia terveydestään.  Tietoisuus 1 mg:n tervamäärästä on suuri vakituisten polttajien keskuudessa.”

”He polttavat nyt enemmän savukkeita päivässä kompensoidakseen vähentyneen nikotiinimäärän.”

”Pääsyyt merkin vaihtoon olivat halu polttaa kevyempiä savukkeita (terveysnäkökulma) ja aiemman, vahvemman merkin aiheuttama ärsytysyskä.”

”Barclayn polttajien kuva itsestään: Naiset: naisellinen, rauhallinen, polttaa Barclayta, koska on tietoinen terveydestään.”

Tohtori Sakari Kolosen tutkimus

Keväällä 1992 Kuopion yliopistossa väitteli lääketieteen tohtoriksi Sakari Kolonen, jonka tutkimuksen mukaan kevytsavukkeet olivat yhtä myrkyllisiä kuin vahvat.  Väitöskirjasta annettiin lehdistötiedote, jonka Satu Kaarenoja käänsi englanniksi ja lähetti 26.5.1992 BAT-emoyhtiöön tohtori Sharon Boyselle.  Tiedotteen otsikko kuului käännettynä:

                      ”LOW TAR CIGARETTES ARE NOT LESS DETRIMENTAL”. 

Kolosen tutkimus ei häirinnyt Satu Kaarenojaa, joka jatkoi Barclay-savukkeiden valheellista mainostamista. Suomen Tupakka – BAT Finland Oy:n Suomen Tupakkalehdessä 2/1993 kerrottiin:

”Vallankumouksellinen Barclay merkitsee polttajalle vähäisillä pitoisuuksilla saatavaa täyteläistä tupakkanautintoa.”

Barclayn menekki Suomessa oli noussut vuoteen 1993 mennessä yli kuuden prosentin, joten sillä oli yli 60.000 päivittäistä käyttäjää.  Vuoteen 2002 mennessä Barclay ehti tappaa tuhansia tupakoitsijoita. 

Suuret Barclay-mainokset

Suomen Tupakkalehdessä 4/1994 oli seuraava mainos:

                      ”Barclay.  1 mg tervaa, 0,1 mg nikotiinia.  ULTRA LIGHT

Elintarviketeollisuus on löytänyt keveyden: virvoitusjuomat, makeiset, maitotuotteet, lihajalosteeet, oluet... Kuluttajalle elämästä nauttiminen ei enää tuo huonoa omaatuntoa.

BARCLAY NUMBER ONE – TÄYSI MAKU YHDISTETTYNÄ ALHAISIIN PITOISUUKSIIN”

Suomen Tupakka – BAT Finland Oy mainosti Barclayta myös Highlights-lehdessä 1/1997:

                      ”KEVEYS VALTAA ALAA

Kuluttajat valitsevat nykyään yhä useammin kevyemmän vaihtoehdon, olivatpa kyseessä sitten elintarvikkeet tai savukkeet. Kevyttuotteita on lisätty jo lähes kaikkien elintarvike- ja juomaryhmien tuotevalikoimiin. Markkinoille on 70- ja 80-lukujen taitteesta alkaen ilmestynyt kevyempiä vaihtoehtoja, sillä esimerkiksi ruokailutottumukset ovat selvästi siirtyneet vähärasvaisempiin ja kolesterolittomiin tuotteisiin.  Myös virvoitusjuomissa ja oluissa on nykyään perustuotteiden rinnalla kevyempi, kaloriton tuote.

Kuluttajiin mieltymys kevyttuotteisiin näkyy trendinä myös maailman savukemarkkinoilla ja erityisesti Suomessa.

Barclay ULTRA LOW TAR”

”Barclay-tuoteperheeseen on tullut syksyllä 1997 täysin uusi, maustettu kevytsavuke Barclay Fresh & Light.  Tämän hintaryhmän uutuus on suunniteltu tarkkojen kuluttajatutkimusten perusteella.”

Mainokset olivat markkinoinnin parhaiden ammattilaisten laatimia, niillä oli yksinomaan kaupalliset päämäärät, ihmisten henki ja terveys eivät saaneet minkäänlaista merkitystä.

Edellä olevan esityksen Barclaysta on lukenut suuri joukko Suomen parhaita asiantuntijoita ja heidän mielestään esitys sisältää kumoamattoman näytön joukkomurhasta. 

 

 

Kevytsavukehistoria osa 13

I Kirjalliset todisteet

”KUKA  JOHTI  HARHAAN  JA KETÄ ?” – Satu Kaarenoja, Tupakanlehti 1/1986

Arja Rimpelän ja Matti Rimpelän vaatimus kevytmarkkinoinnin kieltämisestä

Suomen Lääkärilehden toukokuun 1985 numerossa oli lääketieteen professoreiden Arja Rimpelä ja Matti Rimpelä artikkeli kevytsavukkeiden nuorille tupakoitsijoille aiheuttamista hengityselinvaurioista.  Rimpelöiden mukaan viittaukset keveyteen ja mietouteen olisi tullut kieltää epäluotettavina. 

BAT Finlandin markkinointipäällikkö Satu Kaarenoja lähetti 28.5.1985 Rimpelöiden kirjoituksesta englanninkielisen käännöksen tohtori R.E. Thorntonille BATCO:n tutkimuskeskukseen Southamptoniin.  Kaarenoja totesi, ettei Rimpelöiden kirjoitus ollut saanut julkisuutta ainakaan toistaiseksi.

Toksikologiyhdistyksen kokous

Helsingin Sanomissa oli 19.6.1985 seuraava uutinen:

”Myrkkytutkijat koolla Kuopiossa.  Kevytsavukkeet eivät ole muita vaarattomampia”

”Väitteet kevytsavukkeiden vaarattomuudesta on osoitettu harhaanjohtaviksi.  Euroopan toksikologiyhdistyksen kansainvälisessä kokouksessa Kuopiossa julkistettu tutkimus osoittaa, että tupakoitsija imee kevytsavukkeista sisäänsä yhtä paljon vaarallisia aineita kuin tavallisista savukkeista.”

”Siksi myös valtion teknillisen tutkimuslaitoksen mittaamat, tupakka-askien kylkiin painetut luvut myrkkypitoisuuksista ovat harhaanjohtavia.”

Arja Rimpelän tutkimusraportti

Lääkintöhallitus pyysi keväällä 1985 professori Arja Rimpelää laatimaan tutkimuksen kevytsavukkeiden suhteesta tavallisiin (”keskitervaisiin”) savukkeisiin.  Rimpelä sai 15.5.1986 valmiiksi 89-sivuisen tutkimusraportin, jossa hän totesi moneen kertaan, että savukepakkausten pitoisuusmerkinnät ja savukkeiden markkinointi keveinä johtivat kuluttajia harhaan.  Rimpelä vaati kevytsavukkeiden ja kevytsavukemarkkinoinnin kieltämistä.

Arja Rimpelä toteaa raporttinsa sivuilla 7 – 8: 

”Tupakoitsijalle on olennaista tietää, onko savukepakkausten kannessa ilmoitetuilla haitta-ainemäärillä ja savukkeiden haitallisuusluokituksella merkitystä hänen terveytensä kannalta.  Mikäli näin ei ole, antavat pakkausten merkinnät tupakoitsijalle virheellisen mielikuvan ja saattavat ohjata siirtymistä oletettujen terveysvaikutusten kannalta vähemmän haitallisiin tuotteisiin tai aloittamista näillä sen sijaan, että savukkeiden käytöstä kokonaan luovuttaisiin.”

Sivulla 18 Rimpelä kirjoittaa:

”Puhtaasti liikeperiaatteella toimivat tupakkatehtaat eivät luonnollisestikaan ole olleet kiinnostuneita siitä, vähentävätkö kevytsavukkeet myös tupakoitsijan saamia haitta-ainemääriä.”

Edelleen Rimpelä kirjoitti:

”Suositus 2.  Savukemerkkien nimistä poistetaan sanat, jotka viittaavat vähän haitta-aineita antavaan tuotteeseen.  Uusille kyseisiä laatusanoja käyttäville savukemerkeille ei anneta myyntilupaa.”

Tupakkayhtiöt lähettivät raportin emoyhtiölleen ja lisenssinantajille.  Tupakkateollisuus ei halunnut luopua kevytsavukkeista.  Professori Arja Rimpelän suositusten ajaminen läpi vaati EU-direktiivin ja tupakkalain muutoksen.  Tähän kului 16 vuotta, jona aikana kevytsavukkeet tappoivat Suomessa 30.000 - 40.000 ihmistä.

Lääkintöhallituksen suunnitelma

Helsingin Sanomissa oli tästä artikkeli 2.11.1985:

”Lääkintöhallitus suunnittelee muutosta, jolla poistettaisiin savukkeiden jako haitallisiin ja erittäin haitallisiin.  Ei nimittäin ole voitu osoittaa, että kevytsavukkeet olisivat muita terveellisempiä.”

”Päinvastoin uskotaan, että monet tupakoinnin lopettamistakin harkitsevat ovat siirtyneet käyttämään kevytsavukkeita, koska mielikuva ’keveydestä’ ja ’mietoudesta’ antaa käsityksen suuremmasta terveellisyydestä.”

Tupakkayhtiöiden suunnitelmat

Tupakkayhtiöt alkoivat suunnitella vastatoimia.  Philip Morrisin sisäinen asiakirja kertoo tästä:

Philip Morrisin Göran Weberin muistio 21.11.1985

”Perustuen Rimpelän tutkimukseen, joka julkaistiin British Medical Journalissa 15/85 ja jossa todettiin, että kevytsavukkeet (alle 10 mg) aiheuttavat ainakin saman verran hengitysteiden ongelmia nuorille.  Lääkintöhallitus (Osmo Saarelma) on ottanut uusia tavoitteita:

 - luokittelu haitallisiin ja erittäin haitallisiin pitäisi lopettaa heinäkuussa 1986

 - savun ainesosien painamisesta pitäisi luopua ja

 - keveyteen viittaavat laatusanat pitäisi kieltää. - -

Jos päätämme torpedoida Rimpelän tutkimuksen ja onnistumme siinä, mitä tapahtuu seuraavaksi?  Alkaako lääkintöhallitus laskea enimmäispitoisuusrajoja? - - Mitä ikinä teemmekin, meidän on pidettävä huolta siitä, ettemme tue Rimpelän tutkimusta.”

Lääkintöhallitus yritti painostaa tupakkayhtiöitä.  Helsingin Kauppakillassa pidettiin 2.1.1986 neuvottelu, jossa lääkintöhallituksen virkamiehet vaativat yhtiöiden edustajia lopettamaan kevytmarkkinoinnin.  Tupakkateollisuus ei suostunut ehdotukseen.

Markkinointipäällikkö Satu Kaarenojan kuvaus joukkomurhasta

Satu Kaarenoja kirjoitti Tupakanlehteen 1/1986 artikkelin ”KUKA  JOHTI  HARHAAN  JA KETÄ”:

”Samalla kun suomalaiset tutkijat ovat omasta mielestään tehneet sen suuren tieteellisen paljastuksen, että ihmisen terveyden kannalta on aivan sama, polttaako hän ns. kevyitä vai vahvempia savukkeita, on annettu ymmärtää kevytsavukkeiden olevan kaupallista kikkailua, jolla on johdettu kuluttajaparat harhaan.  Ja suuri syntinen harhaanjohtaja on mikäs muu kuin iso paha tupakkateollisuus.”

”Kun virkamiehet 70-luvun lopulla valmistelivat savukkeiden terveysluokitusta ns. haitallisiin ja erittäin haitallisiin tuotteisiin, Tupakkatehtaiden Yhdistys antoi lausunnon, joka varsin yksiselitteisesti leimasi luokituksen kuluttajaa harhaanjohtavaksi.  Lausunnossa viitattiin useisiin ulkomaisiin tutkimuksiin, mm. ruotsalaisen Karolinska Instituutin julkistamiin tuloksiin, joissa todettiin tupakointitavan olevan ratkaiseva asia.  Se mitä poltetaan on yhdentekevää.”

Tupakkayhtiöt puhuivat vuosina 1972 – 1980 totta lääkintöhallitukselle vastustaessaan savukkeiden luokittelua ”haitallisiksi” ja ”erittäin haitallisiksi” ja vuosina 1972 – 2002 yhtiöt valehtelivat kuluttajille kaupatakseen mahdollisimman paljon savukkeita.  Kaarenojan kirjoitus oli osoitus kummallisesta asenteesta ja kieroutuneesta oikeustajusta.  Tämä ihminen tiesi tarkasti, että kevytsavukkeet tappoivat tupakoitsijoita vielä enemmän kuin tavalliset savukkeet, mutta se ei häntä liikuttanut.

 

 

Kevytsavukehistoria osa 14

I Kirjalliset todisteet

”Raportissa suositetaan, että savukkeiden valmistajien ei sallittaisi käyttää osana tuotenimeä tai muutoinkaan termejä ”mild”, ”extra mild”, ”special” tai ”light”. Tämä suositus estäisi kuluttajia saamasta tuotteista oikeaa tietoa, jonka katsotaan liittyvän makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään.” – Tupakkatehtaiden Yhdistys 28.8.1986

Ohjeet Yhdysvalloista ja Englannista

Professori Arja Rimpelän raportti valmistui 15.5.1986 ja lääkintöhallitus pyysi heti siitä vastineen tupakkayhtiöiltä.  Tupakkayhtiöt puolestaan pyysivät vastausohjeita kansainvälisiltä isänniltään.  Amer lähetti raportin Philip Morrisille ja BAT Finland BAT-emoyhtiölle.  

Philip Morris: ”myös maun perusteella”

Philip Morris lähetti Amer Oy:lle vastausohjeen heinäkuussa 1986:

”2. Pienistä pitoisuuksista kertovien nimien, sanojen ja pitoisuusmäärien ilmoittamisen kieltäminen.  Estettävä.”

”Lisäksi kuluttajat tekevät valintoja myös maun perusteella ja valmistajilla on kaikki syyt ja oikeudet kertoa kuluttajille tuotteen aromista viittaamalla keveyteen ja tekemällä näin myös tuotteen nimessä.”

Ohjeessa otettiin ensimmäistä kertaa esiin makuperustelu.  Tässä vaiheessa ”maku” ei kuitenkaan vielä ollut ainoa kevytsavukkeiden valintasyy, sillä ohjeessa sanottiin kuluttajien tekevän valintoja ”myös” maun perusteella. 

BATCO: ”jollakin tavalla makua ja aromia”

Suomen Tupakka – BAT Finland puolestaan pyysi ohjeita emoyhtiö BAT:lta.  D.G. Feltonin kirje toimitusjohtaja Erkki Salolle 20.8.1986:

”Sellaisten kuvailevien epiteettien kuin ’kevyt’, ’erittäin kevyt’ jne. (s.15) käytön puolustamiseksi vastauksessa sanotaan, että ainesosamäärien numerot jollain tavalla antavat tietoa koskien makua ja aromia.”

Tupakkatehtaiden Yhdistys 28.8.1986: täyskäännös

Philip Morrisin ja BATCO:n makuperustelut eivät olleet täysin ehdottomia.  ”Myös” ja ”jollakin tavalla” jättivät auki sen, että kevytnimikkeistö ja pitoisuusmerkinnät kertoivat myös terveellisyydestä.  Rettigin, Suomen Tupakan ja Amer-Tupakan oli käännettävä asia täysin uusille urille.  Yhtiöt olivat vuodesta 1972 lähtien puhuneet viranomaisille pelkästään terveyssyistä ja kaupanneet kuluttajille kevytsavukkeita vaarattomina tai vain lievästi haitallisina, mutta nyt piti pyyhkiä kokonaisuudessaan pois vuosien 1972 – 1986 historia.

Totaalinen valhe

Suomen tupakkayhtiöt antoivat lääkintöhallitukselle 28.8.1986 varauksettoman vastineen:

”Raportissa suositetaan, että savukkeiden valmistajien ei sallittaisi käyttää osana tuotenimeä tai muutoinkaan termejä ”mild”, ”extra mild”, ”special” tai ”light”. Tämä suositus estäisi kuluttajia saamasta tuotteista oikeaa tietoa, jonka katsotaan liittyvän makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään. Pyydämme, että lääkintöhallitus ei hyväksyisi tätä ehdotusta.”

”Itse asiassa sanoja ’mild’, ’extra mild’ ja ’light’ käytetään kuvaamaan kyseisen savukelaadun maun voimakkuusastetta tupakoitaessa.”

”Kuluttajat vaativat ja myös odottavat, että heillä on mahdollisuus valita erilaisten makujen ja aromien välillä.  Vuoden 1977 tupakkalaissa ei missään kohtaa kielletä sellaisten sanojen painamista pakkauksiin eikä sellaisten tuotenimien valitsemista, jotka antavat täysin tarkkaa kuluttajatietoa esimerkiksi savukkeen mausta ja aromista.”

Jyrkkä kieltäytyminen

Syyskuussa 1986 Vertio ja Saarelma kutsuivat tupakkayhtiöt lääkintöhallitukseen neuvottelemaan kevytsavukemarkkinoinnin lopettamisesta.  Paikalle tulivat kaikkien suomalaisten tupakkayhtiöiden ja Philip Morrisin edustajat ja myös professori Arja Rimpelä.  Vertio kertoi hovioikeudessa todistajana, että tupakkayhtiöiden edustajat käyttäytyivät aggressiivisesti ja kieltäytyivät ehdottomasti lopettamasta kevytmarkkinointia. - Marraskuussa 1986 Philip Morris järjesti Genevessä kokouksen, jossa yhtenä aiheena oli professori Arja Rimpelän vaatimusten torjuminen (”Countering the Rimpelae Study”).

Rikoshistorian tärkein vaihe

Tästä alkoi Suomen kevytsavukehistorian tärkein vaihe.  Tupakkatehtaiden 28.8.1986 antama vastine sisälsi ehdottoman näytön joukkomurhaan suuntautuvasta rikollisesta tahdosta.  Tämän näytön nojalla poliisin ja syyttäjän olisi pitänyt selvittää vastuuhenkilöiden nimet.

Jo samana päivänä eli 28. elokuuta 1986 Suomen tupakkayhtiöt syyllistyivät aamusta alkaen yli 500.000 murhayritykseen, kun ne laskivat liikkeelle savukkeita, joiden pakkauksissa oli valheellisen alhaiset merkinnät tuotteiden myrkkypitoisuuksista ja harhauttavat tuotenimet ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Niistä tupakoitsijoista, jotka polttivat kevytsavukkeita tuohon aikaan, kuoli sittemmin kymmeniä tuhansia ja silloin oli kyse jo täytetyistä murhista. 

Harri Vertio ja Osmo Saarelma ovat tekemämme tutkintapyynnön allekirjoittajia.  Jos asiassa olisi aloitettu esitutkinta, he olisivat voineet henkilötodistajina kertoa tupakkayhtiöiden menettelystä. 

 

 

Kevytsavukehistoria osa 15

I Kirjalliset todisteet

”Tupakkatehtaat ovat olleet ovelia ja huijanneet ihmisiä” - Professori Pentti Tukiainen ja ylilääkäri Henrik Riska, Helsingin Sanomat 4.9.2004

Hämäystekniikka kevytsavukkeiden tuotekehittelyssä

Professori Arja Rimpelä kirjoitti 13.5.1987 Helsingin Sanomiin artikkelin ”Kevytsavukkeiden haitoista harhaanjohtavaa tietoa”.  Rimpelä sanoi tutkimustietoon perustuen toista kymmentä kertaa, että kevytsavukkeiden markkinointi johti kuluttajia harhaan. 

Rimpelä selosti tarkasti tupakkayhtiöiden käyttämää hämäystekniikkaa: yhtiöt lisäsivät savukepaperin huokoisuutta, panivat savukkeisiin tiettyjä lisäaineita, kehittelivät ilmastoidut suodattimet, sijoittivat poikittaisen ilmastointirenkaan tai pitkittäiset ilmastointikanavat ja reikärenkaan niin, että polttokone antoi alhaiset pitoisuusarvot jne.  Tuotekehittelyllä hämättiin sekä polttokonetta että tupakoitsijoita. 

Turun Sanomissa 14.5.1987 professori Arja Rimpelä totesi:

                      “Savukepakkausten tuotetiedot ovat täyttä puppua.”

”Vaikka tupakointikone antaakin eri savukkeille erilaisia arvoja, ne voivat silti sisältää suunnilleen saman verran haitallisia aineita.  Alhaisiin pitoisuuksiin päästään yksinkertaisesti rei’ittämällä filtteri.”

Asiaa käsiteltiin edelleen 24.5.1992 Helsingin Sanomien artikkelissa ”Kevytsavukkeiden polttaminen ei vähennä tupakoinnin haittoja”.  Proviisori Sakari Kolonen, joka oli tehnyt väitöskirjan kevytsavukkeiden terveyshaitoista, totesi, että ”keveys perustui huokoiseen paperiin ja ilmareikiin filtterin juuressa”.

Kevytsavukkeiden koekappaleet valmistettiin tupakkayhtiöiden suljetuissa laboratorioissa.  Tupakkateollisuuden edustajat paljastivat toisinaan yhtiöiden liikesalaisuuksia:

Philip Morrisin tutkijan Victor DeNoblen lausuma televisiolähetyksessä 3.1.1995

                      ”Tiesikö esimerkiksi Philip Morris, että tupakoitsijat tukkivat ilmanvaihtoreiät?

Ehdottomasti kyllä.  Itse asiassa eräässä projektissa PM:n psykologiryhmä kuvasi tupakoivia ihmisiä päättääkseen, minne filtteröinti ja laimennusreiät pitäisi asettaa, jotta sormet peittäisivät ne.”

Philip Morrisin kevytsavukkeita valmisti vuoteen 2002 saakka Amer-Tupakka Oy Hyrylän tehtaassaan ja noudatti valmistusprosessissa tarkasti lisenssinantajansa ohjeita.

Meilahden lääkäreiden havainnot

Tutkintapyyntöön on sisällytetty myös Helsingin Sanomissa 4.9.2004 ollut haastattelu, jonka mukaan tupakoitsijat olivat kuvitelleet polttavansa ”vaarattomia” kevytsavukkeita:

                      ”Lääkärit: Usko kevytsavukkeiden vaarattomuuteen elää yhä Suomessa”

                      ”Tupakkatehtaat ovat olleet ovelia ja huijanneet ihmisiä”

”Ylilääkäri, professori Pentti Tukiainen ja ylilääkäri Henrik Riska törmäävät tupakoinnin tuloksiin tuon tuostakin työssään Helsingin Meilahden sairaalan klinikalla.”

”Keuhkosairauksien klinikan ylilääkärit lähettävät kipakat terveiset tupakkayhtiöille, jotka ehtivät myydä niin sanottuja kevytsavukkeita vuosikausia.  ’Tupakkatehtaat ovat olleet ovelia ja huijanneet ihmisiä.  Kevytsavukkeissa on ollut tavallisia savukkeita suurempi määrä nikotiinia, joka aiheuttaa riippuvuutta.  Samalla yhtiöt ovat uskotelleet, etteivät ne ole yhtä vaarallisia kuin tavalliset tupakat’, Tukiainen kertoo.”

Meilahden sairaalan lääkärit, jotka hoitivat syöpää, hengityselinsairauksia ja sydäntauteja, joutuivat kohtaamaan suuren määrän savukkeiden vahingoittamia ihmisiä.  Keskustellessaan näiden potilaiden kanssa lääkärit saivat havaita kevytsavukeharhautuksen tehon.  Meilahden ja muiden sairaaloiden kortistoissa mainitaan yhtenä tietona jokaisen potilaan tupakointihistoria.  Nämä kortistot olisivat olleet tärkeä tietolähde kevytsavukkeita koskevalle rikostutkinnalle.

Tupakkateollisuus yhteiskunnan mahtitekijänä

Lääkintöhallitus ei voinut määrätä tupakkayhtiöitä lopettamaan kevytsavukeharhautusta.  Lääkintöhallituksen resurssit eivät riittäneet siihen.  Tupakkateollisuus oli vielä 1980- ja 1990-luvuilla mahtitekijä yhteiskunnassa.  Teollisuuden edustajat painostivat ja uhkailivat lääkintöhallitusta ja kiistivät julkisuudessa varoitusten paikkansapitävyyden ja tarkoituksen.  Teollisuudella oli ”omia” poliitikkoja ja toimittajia; teollisuus muun muassa kustansi iltapäivälehtien toimittajien matkoja Formula-kilpailuihin eri puolille maailmaa ja tutustumaan tupakkaviljelyksiin ym.

Massiivinen rikos

Tarkasteltaessa vuosia 1986 – 2002, jolloin tupakkayhtiöiden menettely Suomessa oli törkeimmillään, voidaan arvioida uhrien määrää.  Savukkeet tappoivat Suomessa tämän 16 vuoden aikana yli 80.000 ihmistä ja kevytsavukkeiden osuus oli noin 40.000.  Kun kevytsavukkeiden polttajista 80 % oli siirtynyt näihin tuotteisiin terveyssyistä, saadaan harhautuksen johdosta kuolleiden luvuksi 32.000.

 

 

Kevytsavukehistoria osa 16

I Kirjalliset todisteet

”Kenties pakkauksille muokkautuu kansankielessä väripohjaiset tuotenimet.  Jää nähtäväksi, aletaanko niitä kutsua väripohjaisesti vai merkin sekä nikotiinipitoisuuden mukaan.”   - Toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen, Kouvolan Sanomat 3.10.2002

Tupakkayhtiöiden kanne EU-tuomioistuimessa

EU-parlamentti kielsi kevytnimikkeet 15.5.2001.  BAT-emoyhtiö ja Imperial Tobacco yrittivät ajaa tupakkadirektiivin kumoon EU-tuomioistuimessa.  Kanteen perustelu oli seuraava:

”Tämä heikentää tupakkayhtiöiden mielestä tupakoitsijoiden asemaa, sillä he eivät voi enää valita enemmän tai vähemmän haitallisten savukemerkkien välillä.”

BATCO:n ja Imperial Tobaccon kanne hylättiin 10.12.2002.  Asiaa selostetaan Defensor Legis -lehdessä 1/2003 s. 103 - 109.  Tuomion perusteluissa todetaan:

”Kielto käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa kuvailevia ilmaisuja, joiden mukaan tietty tupakkatuote on vähemmän vahingollinen kuin muut tuotteet (esim. ”low tar”, ”ultra light”, ”light” ja mild”) ja jotka voivat johtaa kuluttajaa harhaan, edistää terveyden suojelun korkeaa tasoa. Kiellolla pyritään varmistamaan, että kuluttajat saisivat objektiivista tietoa tupakkatuotteiden haitallisuudesta.”

 

Vuoden 1976 tupakkalain 7a §

Kevytmarkkinointi kiellettiin Euroopan unionin tupakkatuotedirektiivissä 15.5.2001 ja sen jälkeen Suomen tupakkalain 7a §:ssä 30.9.2002 lukien:

”Sellaisia ilmaisuja, nimityksiä, tavaramerkkejä ja kuvallisia tai muita merkkejä, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut, ei saa käyttää tupakkatuotteiden pakkauksissa.”

Vuoden 2016 tupakkalain 33 §

Voimassa olevassa tupakkalaissa kielto on seuraavassa asussa:

”Tupakkatuotteiden tai niiden vähittäismyyntipakkausten merkinnät eivät saa:

1) edistää tuotteen myyntiä tai kannustaa tuotteen kulutukseen antamalla väärää vaikutelmaa tuotteen ominaisuuksista, terveysvaikutuksista, riskeistä tai päästöistä;

2) sisältää mitään tietoja tuotteen sisältämästä nikotiinista, tervasta tai hiilimonoksidista;

3) antaa ymmärtää, että tuote on vähemmän haitallinen kuin muut tuotteet tai että tuotteessa on pyritty vähentämään joidenkin savun haitallisten osien vaikutusta;

Tupakkayhtiöt varautuivat rikkomaan kieltoa

Amer Oy:n johtaja, varatuomari Kalle Soikkanen antoi 22.6.2000 sanomalehti Keski-Uusimaahan haastattelun, joka viittasi siihen, että yhtiöt aikoivat rikkoa harhautuskieltoa:

”Savukerasioiden merkinnät muuttuvat, mutta tuotteet säilyvät.  Soikkasen mukaan ne, jotka polttavat, tuntevat tuotteet, joten merkintöjen merkitys ei liene niin suuri kuin kenties ennakkoon on luultu.”

Iltalehden haastattelusta 17.5.2001 Amer Oy:n markkinointipäällikkö Harri Knuutinen sanoi näin:

”Uskon, että tuotteet jäävät.  Nimiä täytyy muutella, vaikkapa Kulta-Marlboroksi.  Tiedossa tämä on ollut jo pari vuotta.”

Tämä oli tupakkateollisuuden pysyvä asenne: ihmishengistä ei ole väliä, tupakkayhtiöiden taloudellinen etu sanelee toiminnan.  Sosiaali- ja terveysministeriön virkamies totesikin, että lainsäädäntö on rehellisiä ihmisiä varten.

Markkinointi & Mainonta -lehdessä 16.8.2002 Altadis Finland -yhtiön markkinointijohtaja Juha Eltonen totesi:

”Vaikka light-nimikkeet poistuvat, sisältö säilyy entisellään.  Uskon, että kuluttajat tunnistavat kevyen makuiset tuotteet esimerkiksi värien perusteella.”

Kouvolan Sanomissa 3.10.2002 oli seuraavat haastattelut:

”Sama direktiivi kieltää uusista myytävistä tupakka-askeista ilmaukset, jotka viittaavat keveyteen, kuten kevyt, mieto ja vähätervainen.  Toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen Amer-Tupakka Oy:stä kertoo että tupakka-askien määritteet muuttuvat, muttei sisältö.”

”Kenties pakkauksille muokkautuu kansankielessä väripohjaiset tuotenimet.  Jää nähtäväksi, aletaanko niitä kutsua väripohjaisesti vai merkin sekä nikotiinipitoisuuden mukaan.”

Tupakkateollisuusliiton asiamies Asta Mörsky, juristi, sanoi näin:

”Direktiivi koskee ilmaisua eikä kiellä valmistamasta vähätervaisia ja vastaavia savukkeita.”.

Mörskyn mukaan tupakkayhtiöt aikoivat yhä valmistaa kevytsavukkeita.  Yhtiöt suunnittelisivat jatkossakin savukkeet niin, että ne testauslaboratorion mittauksissa antaisivat alhaiset terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidiarvot ja poltettaessa moninkertaiset määrät.  Kuluttajille ilmoitettaisiin savukerasioissa alhaiset haitta-ainemäärät, mutta ei käytettäisi nimenomaista kevyt-terminologiaa.

Ovatko yhtiöt toteuttaneet suunnitelmansa?

Kalle Soikkanen, Harri Knuutinen, Juha Eltonen ja Jukka Ant-Wuorinen pohdiskelivat, että tupakkayhtiöt voisivat EU-kiellon jälkeen kaupata entisiä ”kevytsavukkeita” uusien nimien ja uusien määritteiden alla.  Tutkintapyynnössämme ei ole näyttöä siitä, missä määrin yhtiöt ovat toteuttaneet näitä suunnitelmia 30.9.2002 jälkeen.  Jos jutussa olisi suoritettu esitutkinta, tämä seikka olisi ollut syytä selvittää. 

Rikokset vuodesta 2002 lähtien

Vuoden 1976 tupakkalain 7a §:ssä kiellettiin kaikki merkit, jotka luovat vaikutelman, että kyseinen tupakkatuote on vähemmän haitallinen kuin muut ja kielto otettiin entistä täsmällisempänä vuoden 2016 tupakkalain 33 §:ään.  Mikäli tupakkayhtiöt ovat noudattaneet edellä mainittuja kaavailuja, niiden edustajat ovat syyllistyneet kiellon jälkeen samoihin rikoksiin kuin vuosina 1972 – 2002.

 

 

Kevytsavukehistoria osa 17

I Kirjalliset todisteet

”Epäillyn olisi tullut tahallisuuden edellyttämällä tavalla mieltää antavansa kuluttajille sellaista harhaanjohtavaa tietoa, jonka seurauksena tupakoitsija varsin todennäköisesti kuolee tai sairastuu vakavasti.” - Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen 13.9.2018

Rinkisen päätös

Kevytsavukerikosten oikeuskäsittely päättyi kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen 13.9.2018 tekemään ratkaisuun, jonka mukaan tutkintapyyntö ei ylittänyt esitutkinnan kynnystä.  Rinkisen ratkaisussa on mittaa kolme ja puoli kapealla ladottua sivua, jotka jakautuvat neljään lukuun:

-          selostus tutkintapyynnöstä, ylikomisario Haapalan päätös, pyyntö määrätä esitutkinta toimitettavaksi ja perustelut. 

Perustelujakso on hieman yli sivun mittainen eikä siinä mainita yhtäkään juridista oikeuslähdettä eikä kirjallista todistetta eikä suullisia todisteita liioin.

Rinkinen sivuutti oikeuslähteet

Oikeudellisia ratkaisuja laadittaessa on aina ensimmäisenä selvitettäessä, mitä asiasta säädetään oikeusjärjestyksessä.  Rinkiselle toimitetussa aineistossa mainitaan seuraavat oikeuslähteet:

Euroopan unionin vuoden 2001 tupakkatuotedirektiivi (2001/37/EY), hallituksen esitys 40/2002 vp., vuoden 1976 tupakkalain 7a §, vuoden 2016 tupakkalain 33 § ja EU-tuomioistuimen ratkaisu 10.12.2002.  Kaikissa näissä säädöksissä kevytsavukemarkkinointi kiellettiin kuluttajia harhaanjohtavana.

 

Rinkinen sivuutti tämän aineiston täysin, vaikka hänen olisi ensi töikseen jo viran puolesta pitänyt selvittää kysymykset kevytsavukkeiden sääntelystä.

Rinkinen sivuutti kirjalliset todisteet

Edellä tämän historiikin osissa 1 – 16 on sanatarkat lainaukset yli sadasta kirjallisesta todisteesta, jotka oli toimitettu Rinkiselle 21.9.2017 päivätyn tutkintapyynnön liitteinä ja sen jälkeen sähköpostitse 24.10.2017, 10.1.2018, 9.5.2018, 16.7.2018 ja 29.8.2018.  Rinkinen ei mainitse näistä yhtäkään ja on ilmeistä, ettei Rinkinen ole edes selannut jutun aineistoa.

Toinen Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomioista ainoana oikeuslähteenä

Rinkinen käytti ainoana lähteenään Helsingin hovioikeuden 31.5.2010 antamaa tuomiota, joka hänen mukaansa ”ei tue” tutkintapyyntöä.  Rinkinen käsitteli vain yhtä tuomiota, vaikka hovioikeus antoi samassa oikeudenkäynnissä kaksi eri tuomiota: Maija A vastaan Amer ja Suomen Tupakka ja Ninja B vastaan Amer ja Suomen Tupakka.  Ninja B:n tuomio oli tärkeämpi siksi, että se koski erityisesti Barclay-savukkeita.  Rinkinen käsitteli vain Maija A:n tuomiota, koska ylikomisario Haapalakin oli selostanut vain sitä.  Jos Rinkinen olisi lukenut edes Maija A:n tuomion, hän olisi huomannut, että tuomioita oli kaksi.

Rinkinen perusteli ratkaisuaan toteamalla, ettei hovioikeuden tuomio ”tue” tutkintapyyntöä.  Perustelu on juridisesti väärä ja kummallinen.  Hovioikeuden tuotevastuuratkaisulla ei ole mitään sitovaa merkitystä tutkintapyynnössä käsiteltyyn rikosasiaan nähden, joten sen ei tarvitsisi sen paremmin tukea kuin olla tukematta esitutkinnan aloittamista. 

Vuosien 2005 – 2010 oikeudenkäynnissä oli useita eri kanneperusteita ja kevytsavukkeita koskeva jakso hovioikeuden tuomioissa oli vain viiden sivun mittainen.  Tutkintapyyntöön liitetty todistelu on valtaosaltaan (yli 95 %) hovioikeuden tuomioiden ulkopuolelta.  Hovioikeus selosti kuitenkin oikein kaikkein keskeisintä näyttöä toteamalla, että kevytsavukemarkkinoinnilla oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta.   Tämä sitaatti olisi sekin jo yksistään riittänyt tutkintakynnyksen ylittymiseen.

 

Kihlakunnansyyttäjä omat Rinkisen perustelut

 

Hovioikeuden tuomion väärän siteeraamisen jälkeen Rinkinen on kirjoittanut päätökseensä peräti kahden kappaleen verran omiakin perusteluita.  Ensimmäinen kappale kuuluu:

 

”Tahallisuuden tulisi koskea ensinnäkin harhaanjohtavia tietoja ja toiseksi seurauksen aiheutumista.  Seurauksen tulisi olla kuolema tai törkeän pahoinpitelyn edellyttämä vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, ja sen tulisi olla syy-yhteydessä nimenomaan harhaanjohtaviin tietoihin.  Epäillyn olisi tullut tahallisuuden edellyttämällä tavalla mieltää antavansa kuluttajille sellaista harhaanjohtavaa tietoa, jonka seurauksena tupakoitsija varsin todennäköisesti kuolee tai sairastuu vakavasti.  Myös yritysasteelle jäävät teot edellyttävät tahallisuutta.”

 

On selvää, että tupakkayhtiöt antoivat tahallaan harhaanjohtavia tietoja.  Yhtiöiden päämääränä oli myydä mahdollisimman paljon savukkeita (tarkoitustahallisuus) ja yhtiöillä oli varma tieto siitä, että harhautetuista tupakoitsijoista valtaosa sairastuu ja suuri osa kuolee (varmuustahallisuus).

 

Rinkisen perusteluiden toinen kappale kuuluu:

 

”Aurejärvi on lähtenyt siitä, että suuressa osassa tapauksia kevytsavukkeisiin siirtymisen vaihtoehtona on ollut tupakoinnin lopettaminen.  Tältä osin voidaan arvioida vaihtoehtoista tapahtumainkulkua eli sitä, olisiko tupakoitsija lopettanut tupakoinnin ja välttynyt kuolemalta tai vakavalta sairaudelta, mikäli tupakkayhtiöt eivät olisi käyttäneet keveyteen viittavia ilmaisuja tai olisivat varoittaneet kuluttajia kompensaatiosta.  Muun muassa nikotiiniriippuvuuden vuoksi tätä on käytännössä mahdotonta osoittaa.”

 

”Aurejärvi on lähtenyt” - Erityisesti tupakkayhtiöt ovat lähteneet siitä, että suuressa osassa tapauksia kevytsavukkeisiin siirtymisen vaihtoehtona on ollut tupakoinnin lopettaminen ja tarkkojen kuluttajatutkimustensa nojalla yhtiöt ovat tienneet, että kevytsavukeharhautus on hyvin onnistunut estämään tupakoinnin lopettamisen.

 

Rinkisen viittaus nikotiiniriippuvuuteen tarkoittanee syy-yhteyden puuttumista eli sitä, että kevytsavukeharhautukset olivat turhia: kukaan tupakoitsija ei olisi muutenkaan kyennyt lopettamaan polttamista.  Tähän voidaan ensinnäkin todeta, että törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys ja murhayritys ovat toteutuneet heti, kun kevytsavuke on laskettu liikkeelle.  Nämä rikokset eivät vaadi minkäänlaista syy-yhteyttä eivätkä seurausta.

 

Nikotiiniriippuvuus puolestaan ei ole estänyt eikä estä ketään tupakoitsijaa lopettamasta polttamista, joten tässä asiassa ei ole mitään ”osoittamista”.  Suomessa on vuodesta 1972 lähtien yli miljoona tupakoitsijaa lopettanut polttamisen ja valtaosa heistä on lopettanut terveyssyistä.  Hovioikeus toteaa vuoden 2010 tuomioissaan:

 

”Kaprio ja Sedvall ovat kertoneet, että nikotiiniriippuvuudesta irti pääseminen oli vaikeaa, mutta nikotiiniriippuvuus ei kuitenkaan estänyt lopettamasta tupakointia. Lopettaessaan tupakoinnin 70 -80 prosenttia ihmisistä sai vieroitusoireita, jotka kestivät noin 2-3 viikkoa (Patja ja Puska). Noin puolella tupakoinnin lopettaneista oli lieviä vieroitusoireita (Sedvall). Nikotiinikorvaushoito oli tehokas apu lopettamisessa ja lisäsi onnistumisen mahdollisuutta (Kaprio, Patja ja Sedvall).”

 

Rinkinen ei ole tiennyt mitään tästäkään asiasta.  Tupakoitsijoista 20 – 30 prosenttia pystyy lopettamaan täysin vaikeuksitta ja 70 – 80 prosenttia saa vieroitusoireita, puolet heistä lieviä oireita ja vain vähemmistö tupakoitsijoista tarvitsee lopettamiseen nikotiinikorvaushoitoa.  Rinkisen ”juridiikka” on ala-arvoista.

 

 

Ei virkarikosta

 

Eräiden lakimiesten mukaan Rinkisen menettelyä voitaisiin arvioida virkarikoksena, tahallisena virkavelvollisuuden rikkomisena (rikoslain 40:9).  Oikeuslaitoksen edustajiin ei kuitenkaan sovelleta virkarikossäännöksiä rikoslain sanamuodon edellyttämällä tavalla.  Väärän ratkaisun tekeminen ei milloinkaan johda virkasyytteeseen.