Kevytsavukkeet Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa

 

Kevytsavukkeiden markkinointi kiellettiin Euroopan parlamentin direktiivissä 2001/37/EY kuluttajia harhaanjohtavana.  Kieltoa ajavat virkamiehet ja poliitikot käyttivät sanaa ”massacre”, joukkomurha.  Suomessa tämä kielto otettiin tupakkalain 7a §:ään.  Kansainväliset tupakkayhtiöt olivat panneet täytäntöön joukkomurhan myös Suomessa.

Kirjoitin 6.9.2017 kevytsavukerikoksista tutkintapyynnön, ja hankin mukaan 33 allekirjoittajan nimet. Pyyntö ohjautui keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapalalle, jolla ei ole lakimieskoulutusta. Haapala antoi 27.10.2017 päätöksen, jonka mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta.  

 

Tämän jälkeen pyysin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista määräämään esitutkinnan tehtäväksi, mutta Toiviainen hautasi 5.12.2017 asian Helsingin syyttäjävirastoon kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen ratkaistavaksi.  Rinkinen lähetti 13.9.2018 päätöksen, jonka mukaan esitutkintaan ei ollut aihetta. Kihlakunnansyyttäjä ei tuhlannut asiaan suurta määrää paperia. Yllättävää Rinkisen perusteluissa oli se, että hän selosti kahden rikosoikeuden professorin lausuntoja:

 

”Aurejärvi on toimittanut Helsingin syyttäjänvirastoon OTT, professori Matti Tolvasen 19.6.2018 päivätyn lausunnon kevytsavukkeiden markkinoinnista ja rikosvastuusta. Tolvanen on luetteloinut rikosvastuun kannalta relevantteja seikkoja. Tolvanen on todennut, ettei uhrin nimeämättä jättäminen ole peruste jättää esitutkintaa aloittamatta. Hänen mukaansa esitutkinta murha-nimikkeellä olisi mahdollista rajoittaa yritysasteelle jääneisiin tekoihin ilman yksilötasoista selvitystä sairastumisesta tai sen riskeistä.”

 

”Professori (emeritus) Martti Majanen on yhtynyt Tolvasen lausuntoon.”

 

Kihlakunnansyyttäjältä ei puuttunut itsevarmuutta. Oikeustieteen kandidaatti katsoi ymmärtävänsä asian paremmin kuin kaksi rikosoikeuden professoria, jotka olivat seuranneet tupakkakysymyksiä vuosien ajan. Rinkinen teki ratkaisunsa näin:

 

”Tutkintapyynnössä on viitattu 31.5.2010 annettuun Helsingin hovioikeuden tuomioon, jossa on ollut kyse vuosina 1953–2001 tupakoineen henkilön tupakkayhtiöitä vastaan nostamasta vahingonkorvauskanteesta hänen sairastuttuaan keuhkosyöpään ja keuhkoahtaumatautiin.”

 

”Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.”

 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe tarttui tästä kiinni 10.3.2021 antamassaan päätöksessä:

 

”Syyttäjä Rinkisen päätelmä, jonka mukaan hovioikeuden tuomio ei tue rikosepäilyä, on siten perusteltu.  Pikemminkin näen hovioikeuden ratkaisun olevan selvästi rikosepäilyä vastaan.”

Rinkinen viittasi Helsingin hovioikeuden tuomioon Maija A:n asiassa. Hovioikeus antoi kuitenkin samana päivänä kaksi eri tuomiota, joista Ninja B:n tapaus oli selvästi tärkeämpi, koska siinä käsiteltiin Barclay-savukkeita. Barclayllä oli niin keskeinen merkitys tutkintapyynnössä, että jos Rappe olisi edes selannut asian aineiston, hän olisi tiennyt tämän. 

 

Rappe ei lukenut hänelle toimitettua aineistoa, mutta ei hän lukenut edes hovioikeuden tuomiota Maija A:n asiassa. Hovioikeus toteaa heti tämän tuomion sivulla 1, että samassa oikeudenkäynnissä oli kaksi eri juttua: Maija A:n kanne ja Ninja B:n kanne. Hovioikeus toteaa käsitelleensä nämä jutut muodollisesti eri asioina, mutta yhdessä siltä osin, kun valmistelu ja pääkäsittely on ollut tarkoituksenmukaista järjestää samassa yhteydessä. Lisäksi tuomiossa on viittauksia Barclay-savukkeisiin ja Ninja B:n oikeudenkäyntiin.

 

Kevytsavukkeista todetaan hovioikeuden molemmissa tuomioissa:

 

”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt – mild – light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”

”Mittausmenetelmään liittyvillä ongelmilla” tarkoitetaan tässä savukkeiden teknistä suunnittelun toisaalta testikonetta ja toisaalta tupakoitsijaa varten.

 

Kevytsavukeharhautusta on kuvattu näin kahdessa lainvoimaisessa hovioikeuden tuomiossa.  Ne asiantuntijat ja muut ihmiset, jotka ovat lukeneet hovioikeuden tuomiot, pitävät edellä olevaa sitaattia tiivistelminä joukkomurhaa koskevasta näytöstä.

Rappe ei ollut lukenut tuomioita, mutta ei hän liioin ole asiantuntijakaan.

Käräjätuomarin herkkä hipiä ja suuret luulot

Julkaisin vuonna 2013 muistelmateoksen ”Kovaa peliä” ja vuonna 2022 teoksen ”Kovempaa peliä”, jossa ovat mukana myös vuosien 2013-2021 tapahtumat.  Arvostelen Suomen oikeuslaitosta.  Yksi kritiikin kohteista on käräjätuomari Elina Haapasalo, joka vuosina 2005-2008 toimi puheenjohtajana Helsingin käräjäoikeudessa ajamassani tuotevastuujutussa (”Kovaa peliä” s. 252-260).  Kirjaa luettiin varsinkin Helsingin käräjäoikeudessa heti vuodesta 2013 lähtien.

Haapasalon reaktioista kerron ”Kovemmassa pelissä” sivuilla 275-276.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 seuraavan puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Ilahduin suuresti tästä haastattelusta ja nauroimme Pentti Peltoniemen kanssa.  Mitä tuo puhe ”sivistysvaltiosta” tarkoitti?  Oli kummallista, ettei näin suuresta mullistuksesta ollut kerrottu mediassa eikä missään muuallakaan.  Pentti Peltoniemi, aikaansa seuraava toimittaja, ei hänkään ollut ennen kuullut moista uutista.

Käräjätuomari Haapasalo ei liioin ollut havainnut kenenkään ”joutuneen” arvostelemaan tuomioistuimen puheenjohtajaa.  Rouva oli nähtävästi elänyt jossakin suljetussa tilassa.  Asianajajat eivät arvostele tuomareita oikeussalissa, mutta käsittelyn päätyttyä heti asianajajien huoneessa ja sitten olutlasin äärellä ja sen jälkeen vielä toimistoissaan. Miten joku ihminen saattoi olla näin naiivi?