Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto
Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö
ASIA: tutkintapyyntö filosofian
tohtori Lasse Lehtisen menettelystä
Lehtinen on Amer-Tupakka Oy:n
viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 – 31.5.1993 ja vielä sen
jälkeen 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin yhteistyössä Jukka Ant-Wuorisen
kanssa kaupannut savukkeita terveydelle haitattomina tuotteina tietoisena
siitä, että savukkeet vammauttavat ja tappavat ihmisiä.
Lehtinen oli
Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen.
Lehtisestä käytettiin nimikettä ”Senior Vice President, Corporate
Affairs.” Hänet koulutti tehtäväänsä
Philip Morris Yhdysvalloissa. Savumerkki-lehdessä
2/1993 mainitaan, että Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka
hän oli jättänyt toimensa Amer-yhtymässä.
Lasse Lehtinen osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys
ry:n viestintävaliokunnan kokouksiin.
Sittemmin Helsingin Sanomien
Kuukausiliitteessä oli 6.1.2024 oli laaja artikkeli ”Maailmanhistorian suurin
rikos”, johon sisältyivät myös Lasse Lehtisen ja Jukka Ant-Wuorisen
haastattelut (KT 101). Lehtisen osuus
oli seuraava:
”Lehtinen sanoo, että jonkun silmin Amerin johdon terveyskommentit voivat
näyttäytyä nyt kyseenalaisina. Hän
korostaa, ettei suomalaisilla tupakanvalmistajilla ollut mahdollista vetää
emoyhtiöstä itsenäistä linjaa.
Amer-Tupakka oli täysin riippuvainen Philip Morrisin myöntämästä
lisenssistä. Sen takia kaikki, mitä
lausuttiin julki Amer-Tupakan nimissä, ne tuli Yhdysvalloista ne
nuotit. Siitä ei voinut poiketa
Suomessa, se oli lisenssin ehto.
Silloin kun ollaan firmassa töissä, niin sorvataan sellaista palikkaa,
kuin johto edellyttää, Lehtinen sanoo.”
Lehtisen mukaan ”jonkun silmin
Amerin johdon terveyskommentit voivat näyttäytyä nyt kyseenalaisina.” ”Nyt”, siis vuonna 2024. Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen
terveyskommentit olivat kyllä jo 1980-luvun alusta lähtien suorasukaista
valehtelua jokaisen asiantuntijan silmin.
Asiantuntijoita olivat Ant-Wuorisen ja Lehtisen ohella erityisesti
terveysviranomaiset ja suuri osa lääkäreistä.
Lasse Lehtinen on nimenomaisesti tunnustanut
olleensa perillä savukkeiden tappavuudesta ja valehdelleensa suurelle yleisölle
savukkeiden ominaisuuksista. Philip
Morris -yhtiön määräykset eivät poista Lehtisen rikosvastuuta. Lehtisen on näin ollen syytä epäillä
syyllistyneen satoihin tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin
ja tuhansiin murhiin.
HAHMOTTAMISONGELMA
Ant-Wuorisen ja Lehtisen rikosten
käsittelyä vaikeuttaa rikosten yletön vakavuus ja valtava lukumäärä. Tähän asiaan on vaikea saada selkeää otetta. Ant-Wuorinen ja Lehtinen ovat tehneet
sellaista, mitä ihmiset eivät yleensä tee.
Kysymys on ensinnäkin
murhayritysten lukumäärästä. Amerinfo-lehdessä
1/1992 oli Lasse Lehtisen kirjoitus:
”Tupakointi
on riskitekijä
Vastoin
laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on
riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja
sydänsairaudet. Tupakoinnista
riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös
kaikkien tiedossa.
Tupakoinnin
lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin,
kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio,
perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset. Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään,
miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”
Puhe pelkästä ”riskitekijästä”
oli valheellista. Lehtinen mitätöi
tupakoinnin vaikutuksen rinnastamalla tupakan seitsemään muuhun
tekijään, joista yksikään ei sellaisenaan aiheuta keuhkosyöpää eikä
sydäntauteja.
Pelkästään tämä julkaisu yksinään
täytti heti murhayrityksen tunnusmerkistön. Enempää näyttöä ei tarvittaisi. Kirjoituksen ilmestymispäivänä Amer-Tupakka
Oy laski liikkeelle 700.000 savukerasiaa ja samana päivänä Lehtinen valehteli,
etteivät savukkeet aiheuta keuhkosyöpää eivätkä sydäntauteja. Amerinfossa Lehtinen antoi olennaisesti
väärää tietoa kymmenille tuhansille ihmisille.
Tarkasteltaessa Ant-Wuorisen ja Lehtisen menettelyssä hämäävää on se,
että perättäisiä tekoja on ollut valtava määrä.
Ant-Wuorinen ja Lehtinen olisi kuitenkin tuomittava murhayrityksistä jo
edellä olevan yhden sitaatin nojalla.
Käytännön oikeuselämässä murhayrityksiin
kuuluu yleensä vain yksi teko, hyvin harvoin kaksi. Uhreja on niin ikään vain yksi. Ant-Wuorisen ja Lehtisen tekoja on ollut
satoja ja uhreja satoja tuhansia.
Ant-Wuorinen ja Lehtinen eroavat
niin ikään selkeästi tavallisista henkirikoksiin syyllistyneistä. He molemmat ovat hyvin koulutettuja,
älykkäitä ja sivistyneitä. He eivät
ulkoisesti tarkastellen näytä rikollisilta.
Tapot ja murhat tehdään
Suomessa yleensä teräaseella, ja useimmiten alkoholin tai jonkin huumeen
vaikutuksen alaisina, ja usein kiihtymys- ja raivotilassa. Tämä ei koske ollenkaan Ant-Wuorista eikä Lehtistä. Heidän menettelyään ei voitaisi mitenkään
käsitellä tappoina. Heihin sopivat
rikoslain 21:ssa säädetyt kvalifiointiperusteet ”vakaasti harkiten”, ”erityisen raa’alla tai julmalla tavalla” ja ”vakavaa
yleistä vaaraa aiheuttaen”.
Ant-Wuorisen
ja Lehtisen motiiveissakaan ei ole ollut
mitään lieventävää: motiivina on ollut raha, ehkä myös jonkinlainen tunne
ylivertaisesta yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta. Suomessa tupakkateollisuudella oli suuri
valta-asema vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Ant-Wuorinen
ja Lehtinen eivät pelänneet mitään: he
eivät piitanneet lääkintöhallituksen lukuisista kieltopäätöksistä eivätkä
eduskunnan lakivaliokunnasta eivätkä syöpälääkäreiden arvostelusta. Rikosoikeuden professorit P.O. Träskman, Eero
Backman ja Martti Majanen totesivat jo vuosina 1989 ja 1990 julkisuudessa, että
Suomen tupakkayhtiöiden edustajat syyllistyivät törkeisiin pahoinpitelyihin ja
murhiin. Tämäkään ei hillinnyt Ant-Wuorisen ja Lehtisen
toimia. He olivat kuulleet
asiantuntevilta lakimiehiltä, että Suomen
oikeuslaitos on liian heiveröinen, varovainen ja haluton heidän
massiivisten rikostensa käsittelyyn.
Ant-Wuorinen on toimitusjohtajana
vastuussa kaikista Amer-Tupakka Oy:n rikoksista. Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan ja
johtoryhmän jäsen, ”Senior Vice President, Corporate Affairs.” Voidaan ajatella, että myös Lehtinen asemansa
perusteella oli yleisvastuussa kaikista Amer-Tupakka Oy:n rikoksista.
LASSE LEHTISEN MENETTELYÄ KOSKEVA
NÄYTTÖ
1.
Valtakunnansyyttäjälle ja
valtionsyyttäjälle tätä ennen toimitettu aineisto
TUTKINTAPYYNTÖ 18.1.2024
Sivu 4:
”Seuraava
lainaus on Amerinfo-lehdestä 1/1992, jossa Amer Oy:n palkollinen Lasse Lehtinen
kirjoitti (KT 11):
”Tupakointi
on riskitekijä
Vastoin
laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on
riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja
sydänsairaudet. Tupakoinnista
riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös
kaikkien tiedossa.
Tupakoinnin
lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin,
kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio,
perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset. Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään,
miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”
Tässä oli useita eri harhautuksia. Puhe pelkästä ”riskitekijästä” oli
valheellista. Tupakoinnin vaikutuksen
Lehtinen mitätöi rinnastamalla tupakan seitsemään muuhun
tekijään, joista yksikään ei sellaisenaan aiheuta keuhkosyöpää eikä
sydäntauteja. ”Miksi valtaosa
tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin”.
Tämä seikka ei ensinnäkään kumoaisi mitenkään sitä, että osa
sairastuu. Toiseksi väite ei ole edes
totta. Tupakointi ei tapa kaikkia
tupakoitsijoita, mutta jokainen heistä sairastuu ainakin jonkinasteiseen
keuhkoahtaumaan ja luultavasti muihinkin tauteihin. Ei ole totta, että valtaosa tupakoitsijoista
voisi polttaa ilman terveyshaittoja.”
Sivu 6:
”Ant-Wuorinen kävi 18.9.1990
Lasse Lehtisen kanssa Lausannessa Philip Morrisin toimistossa perehtymässä
tupakointia ja terveyttä koskeviin lääketieteen kysymyksiin (KT 15).”
”Amer Oy lähetti 19.3.1992
Keuhkovammaliiton seminaariin puheenvuoron, jonka otsikko kuului: ”Tupakointi
on riskitekijä” (KT 19). Tekstissä
lukee: ”Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja
sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö,
ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.”
Sivu 7:
”Työvaliokunnan pöytäkirjassa
7.3.1991 lukee:
”2 § Kuultiin
L. Lehtisen näkemyksiä tupakkateollisuudesta ja sen imagosta esimerkiksi
eduskunnan piirissä. Terveyskysymykset
yhdistyneinä valtiontalouden ongelmiin antavat kansanedustajille pontimia
esiintymiseen.
Todettiin,
että teollisuuden tulisi lähteä kertomaan itsestään kertomalla, mikä on sen
käsitys tupakoinnista ja terveyskysymyksistä. Painottaa voidaan myös työllisyyttä ja
vaihtotasetta.
3 § Pohdittiin
varoitustekstin allekirjoittajan oikeudellista vastuuta, mikäli uusi
kuluttajansuojalaki ’ajaa tupakkalain ohi’.
Onko
teollisuus valmis myöntämään tupakoinnin haitat, jos se tällä tavoin
vapautuu tuotevastuusta. E. Salo totesi,
että varoitustekstit voidaan saattaa tunnetuiksi monin tavoin, jolloin
teollisuuden toimesta tapahtuva varoittaminen rasiassa ei ole välttämätön eikä
missään tapauksessa toivottava.”
Sivu 14:
”Edellä kohdassa 3 on jo todettu,
että Tupakkatehtaiden Yhdistys ry (TTY) käsitteli 23.5.1988, 16.2.1989,
26.6.1989, 10.8.1989, 14.2.1990, 28.1.1991 ja 7.3.1991 Huomaavaiset
tupakoitsijat ry:n tukemista (KT 23-31).
Sivu 15:
”TTY:n Työvaliokunnan kokous
7.3.1991:
”Läsnä: H. Le Bell, J. Ant-Wuorinen, E. Salo, R. Lintuniemi.
Lisäksi kokoukseen osallistuivat kuultavina L. Lehtinen, Amer-Yhtymä Oy,
Huomaavaisten Tupakoitsijoiden edustajina A. Saarinen, A. Hampinen, P.
Lounela sekä M. Otva, joka edusti myös SEK/Grey Eminenceä.”
”Huomaavaiset Tupakoitsijat esittäytyi puheenjohtaja A. Saarisen
johdolla. Keskusteltiin yhdistyksen
toimintatavoitteista ja rahoitusnäkymistä.
Teollisuuden puolelta todettiin, että jäsenkunnan laajentamiseen tähtäävät
toimenpiteet ovat kalliita eikä jäsenmaksuista näissä olosuhteissa saada ratkaisevaa
rahoitusapua. E. Salo näki
tehokkaasti kohdennetun ja hyvin toimitetun jäsenlehden palvelevan asiaa
tehokkaimmin. Kuultiin, että Hutu oli
suorittanut tupakointia koskevan kyselyn Helsingin ja Lapin
kansanedustajaehdokkaille.”
Sivut 22-23:
”Huoli
passiivisesta tupakoinnista sai aikaan sen, että Philip Morris määräsi
Ant-Wuorisen pestaamaan sopivan henkilön vastustamaan tupakointirajoituksia ja
levittämään tietoja ympäristösavun vaarattomuudesta. Keväällä 1990 Amer palkkasi tehtävään Lasse
Lehtisen. Vuonna 1997 julkaisemassaan
teoksessa ”Luotettavat muistelmat 2” (KT 79) Lehtinen toteaa sivulla 277:
”Kun tupakkalaista oli kysymys, Amer-Tupakan johtajistolla oli pitkä
kokemus keskusteluista valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön
kanssa. Erityisesti toimitusjohtaja
Jukka Ant-Wuorinen oli vikkelästi sukkuloivaa lajia, on sitä vieläkin. Erilaisin järkiperustein uuden tupakkalain
voimaantuloa onnistuttiin lykkäämään kaksi ja puoli vuotta.”
Työpaikkojen
tupakointikieltoa onnistuttiin lykkäämään kaksi ja puoli vuotta. Lasse Lehtisen palkkaaminen kannatti
Amer-Tupakalle. Suomen kansalle se ei
kannattanut. Kun ympäristön tupakansavu
tappoi runsaat 500 - 700 ihmistä vuodessa, Lehtisen tiliin voidaan lukea
selkeästi yli tuhat ihmishenkeä.
Savumerkki-lehdessä
1/1998 oli Lasse Lehtisen laatima pääkirjoitus ”Holhotin elämää”, jossa
luki (KT 80):
”Toisten
ihmisten holhoajat kokivat takaiskun, kun lontoolainen ’The Telegraph’ paljasti
WHO:n tutkimuksen, jonka mukaan ns. passiivinen tupakointi ei aiheutakaan lisääntyvää
syöpäriskiä eikä lisää lasten hengitystieinfektioiden määrää. Tulokset viittasivat itse asiassa päinvastaiseen
suuntaan.”
Lehtinen käytti väärää perustelua
viitatessaan WHO:n kantaan; WHO:n mukaan ympäristösavu on hengenvaarallista. The London Sunday Telegraph julkaisi kyllä
8.3.1998 ”paljastuksen”, johon Lehtinen viittasi. Paljastus oli valheellinen, ja WHO julkaisi
seuraavana päivänä eli 9.3.1998 lehdistötiedotteen, jonka mukaan Telegraphin
mainitsema tutkimus ja kaikki muutkin tuon ajan tutkimukset eri maissa
osoittivat ympäristön tupakansavun aiheuttavan useita sairauksia, kuten
keuhkosyöpää. Tätä lehdistötiedotetta
Lehtinen ei kommentoinut.”
Sivu 31:
”Sittemmin Helsingin Sanomien
Kuukausiliitteessä 6.1.2024 oli toimittaja Pekka Vahvasen laaja artikkeli
”Maailmanhistorian suurin rikos”, johon sisältyivät myös Lasse Lehtisen ja
Jukka Ant-Wuorisen haastattelut (KT 101).
Lehtisen osuus oli seuraava:
”Lehtinen sanoo, että jonkun silmin Amerin johdon terveyskommentit voivat
näyttäytyä nyt kyseenalaisina. Hän
korostaa, ettei suomalaisilla tupakanvalmistajilla ollut mahdollista vetää
emoyhtiöstä itsenäistä linjaa.
Amer-Tupakka oli täysin riippuvainen Philip Morrisin myöntämästä
lisenssistä. Sen takia kaikki, mitä lausuttiin
julki Amer-Tupakan nimissä, ne tuli Yhdysvalloista ne
nuotit. Siitä ei voinut poiketa
Suomessa, se oli lisenssin ehto.
Silloin kun ollaan firmassa töissä, niin sorvataan sellaista palikkaa,
kuin johto edellyttää, Lehtinen sanoo.”
Jukka Ant-Wuorinen antoi
haastattelijalle samat tiedot:
”Ant-Wuorinen puolestaan korostaa, että Amer-Tupakka oli ollut
emoyhtiönsä kanssa pitkään eri mieltä terveyskysymyksestä
tiedottamisesta. Kun Philip Morris
tunnusti tupakanpolton ja syövän yhteyden, se oli helpotus.”
Lasse Lehtinen ja Jukka
Ant-Wuorinen puhuivat tässä totta.
Kaikki kertynyt todistusaineisto osoittaa sen. Ant-Wuorinen antoi vuosina 1983 – 2000 vasten
tahtoaan julkisuuteen vääriä tietoja savukkeista. Syynä oli Philip Morrisin määräysvalta ja
lisenssien taloudellinen merkitys.
Ant-Wuorinen on nyt rehellinen, mutta samalla hän tunnustaa valehdelleensa
vuosina 1983 - 2000 savukkeita koskevassa tiedottamisessa.”
LISÄNÄYTTÖ 4.2.2024
Sivut 2-4:
”Toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorisen tärkeä
avustaja ja yhteistyökumppani oli myös filosofian tohtori Lasse
Lehtinen. Lehtinen oli Amerin
palveluksessa viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 –
31.5.1993, mutta hän aloitti työnsä jo keväällä 1990 ja jatkoi sitä vielä
1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin.
Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen. Lehtisestä käytettiin nimikettä ”Senior Vice
President, Corporate Affairs.” Hänet
koulutti tehtäväänsä Philip Morris Yhdysvalloissa. Savumerkki-lehdessä 2/1993 mainitaan, että
Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka hän oli jättänyt
toimensa Amer-yhtymässä. Lasse Lehtinen
osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n
viestintävaliokunnan kokouksiin.
Helsingin Sanomissa 6.4.1990 oli
haastattelu, jossa Lehtiseltä kysyttiin tupakan terveyshaitoista. Lehtinen vastasi:
”Jotkut
sanovat, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää ja jotkut taas, että syy-yhteyttä
ei ole todistettu.”
Tämän mukaan kysymys oli yhä
vuonna 1990 avoin ja kiistanalainen.
Tämä oli selkeä valhe.
Seuraava lainaus on
Amerinfo-lehdestä 1/1992, jossa Lasse Lehtinen kirjoitti:
”Tupakointi
on riskitekijä
Vastoin
laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on riskitekijä
tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja sydänsairaudet. Tupakoinnista riskitekijänä on puhuttu monta
vuosikymmentä, joten se on varmasti myös kaikkien tiedossa.
Tupakoinnin
lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin,
kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio,
perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset. Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään,
miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”
Tässä Lehtinen käytti useita eri
harhautuksia. Puhe pelkästä
”riskitekijästä” oli valheellista.
Tupakoinnin vaikutuksen Lehtinen mitätöi rinnastamalla tupakan
seitsemään muuhun tekijään, joista yksikään ei aiheuta keuhkosyöpää eikä
sydäntauteja.
”Miksi valtaosa tupakoitsijoista
ei sairastu moniin tauteihin”. Tämä
seikka ei ensinnäkään kumoaisi mitenkään sitä, että osa sairastuu. Toiseksi väite ei ole edes totta. Tupakointi ei tapa kaikkia tupakoitsijoita,
mutta jokainen heistä sairastuu ainakin jonkinasteiseen keuhkoahtaumaan ja
luultavasti muihinkin tauteihin. Ei ole
totta, että valtaosa tupakoitsijoista voisi polttaa ilman terveyshaittoja.
Seuraavaksi voidaan mainita
Lasse Lehtisen kommentti Iltalehdessä 13.7.1991:
”Tupakka ei
ole missään nimessä terveellinen nautintoaine, mutta mikä nautintoaineista
sellainen olisi? Voiko tupakoinnista
sairastua syöpään? Tupakka voi olla yksi
riskitekijä. Mutta jos se olisi
ainut tekijä, silloin kaikki tupakoitsijat kuolisivat aina syöpään, jota ei
tapahdu. Ja kukaan tupakoimaton ei taas
koskaan kuolisi keuhkosyöpään, jota kuitenkin tapahtuu.”
Tämä lausuma sisälsi useita
harhautuksia. Ensinnäkin: tupakka ei
rinnastu mihinkään muuhun lailliseen nautintoaineeseen, vaan on ainoa laissa
hyväksytty tappava nautintoaine. Tupakka
rinnastuu ominaisuuksiltaan heroiiniin ja muihin huumeisiin, jotka ovat laissa
kiellettyjä.
”Tupakka voi
olla yksi riskitekijä”. Totuus, joka oli
tiedetty jo vuosikymmeniä ennen vuotta 1991, on se, että tupakointi on syytekijä,
joka aiheuttaa yli 90 % keuhkosyövästä.
Lehtisen päätelmä, jonka mukaan kaikkien tupakoitsijoiden tulisi kuolla
syöpään, on täysin väärä. Savuke on
hengenvaarallinen tuote, vaikka se tappaa ”vain” puolet säännöllisistä
käyttäjistään. Vääristelyä on myös
toteamus, joka perustuu tupakoimattomien keuhkosyöpään. Tupakoimattomat voivat saada keuhkosyövän
ympäristön tupakansavusta, asbestista, radonkaasusta ja eräistä
ilmansaasteista. Tupakoimattomien
keuhkosyöpä ei suinkaan todista sitä, etteikö valtaosa tupakoitsijoiden
keuhkosyövästä johtuisi savukkeiden polttamisesta.
Lasse
Lehtinen, Ilta-Sanomat 13.7.1991:
”Tupakan vastustus on eräs yleismaailmallinen trendi,
kuten ovat myös aerobics, kuivan valkoviini juonti ja uskonnollinen
fundamentalismi. Ne kaikki alkavat aina
Kaliforniasta ja kulkevat yli maailman jollakin aikataululla.”
Lehtinen on
taitava kielenkäyttäjä. Tässä oli yksi
keino. jolla hän mitätöi tupakan tappavuuden.
Lehtinen
kirjoitti Sanomalehti Uudessa Suomessa 22.9.1991:
”Päinvastoin kuin yhden asian liike tarkoitushakuisesti väittää,
teollisuus ei kiistä eikä ole kiistänyt, että tupakointi on terveydellinen
riski. Mutta tupakka ei voi olla ainoa
tällainen riskitekijä. Musikaalisuus
periytyy, matemaattinen lahjakkuus periytyy.
Miksi taipumus sairastua tiettyihin sairauksiin ei periytyisi? Perinnöllisyyden kysymyksiä yhden asian
lääkärit eivät kuitenkaan suostu pohtimaan.”
Lehtinen
sekoitti taas asiaa viittaamalla useisiin riskitekijöihin. Väite tupakkatautien periytymisestä oli
vuonna 1991 selkeästi perätön.
Tupakkateollisuuden 1950-luvulla esittämät väitteet keuhkosyövän
periytymisestä oli kumottu viimeistään 1960-luvulla identtisiä kaksosia koskevilla
tutkimuksilla.
Hufvudstadsbladet-lehdessä
haastateltiin Lasse Lehtistä 2.11.1991. Lehtinen pitäytyi
riskitekijäväitteessä: ”Om människor har anlag till vissa sjukdomar, kan tobak
merverka som en riskfaktor till att sjukdomen bryter ut. Men bara som en riskfaktor bland många.”
Lehtinen jatkoi Helsingin
Sanomissa 25.1.1992:
”Tupakointi
on selvä riskitekijä
”Sen sijaan jatkuva
kiista tupakan terveyshaitoista näyttää, etenkin meillä Suomessa,
tarjonneen viljalti työtä, julkisuutta ja ansiomahdollisuuksia eri tasoisille
viran- ja toimenhaltijoille. Joukossa on
asiantuntijoita ja ’asiantuntijoita’ yhteiskunnan eri aloilta.”
Puhe ”jatkuvasta kiistasta” oli
vuonna 1992 suoraa valehtelua.
Koululääketieteessä eli rehellisessä lääketieteessä ei enää kiistelty
vähääkään siitä, aiheuttaako tupakka terveyshaittoja.
Edellä on kuusi sitaattia
Lehtisen viestinnästä. Lainaukset ovat
suurista sanomalehdistä, joiden yhteen laskettu levikki ylittää miljoona
kappaletta. Tämä ei varmastikaan ole
tyhjentävä luettelo Lasse Lehtisen harhautuksista. Nämäkin esimerkit osoittavat kuitenkin, että
Lehtinen tavoitti laajan joukon tupakoitsijoita, joista ainakin osa tuli
hämätyksi.”
Sivu 5:
”1. Vain pieni vähemmistö tupakoitsijoista sairastuu
Lääkintöhallituksen varoituksissa
ei kerrottu, miten suuri vaara yksittäisellä tupakoitsijalla on sairastua
savukkeista. Vuosien 1986 – 1990
viittaus 2000 tupakoitsijan keuhkosyöpään antoi sen kuvan, että savukkeet
vahingoittaisivat todella harvoja tupakoitsijoita: 2000 sairastunutta 1.000 000
tupakoitsijasta on vähän. Tämä seikka
jätti tupakkayhtiöille pelivaraa. Niinpä
Lasse Lehtisen laatimassa Amer Oy:n lehdistötiedotteessa 19.3.1992 lukee:
”Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa
tupakoitsijoista ei sairastu noihin tauteihin.”
Tiedote oli valheellinen. Säännöllisistä tupakoitsijoista 100 %
sairastuu ainakin nikotiiniriippuvuuteen ja keuhkoahtaumaan, jotka alkavat
kehittyä jo muutamassa kuukaudessa.
Tupakoitsijoista 50 % kuolee savukkeiden aiheuttamiin tauteihin.
Tiedotteen lukijakunta kattoi
suuren määrän Suomen tupakoitsijoista.
On selvää, että useat tupakoitsijat uskoivat tiedotteen nojalla vaaran
olevan monin verroin pienempi, kuin se todellisuudessa on. He luulivat pelaavansa venäläistä rulettia,
jossa vaaran suuruus on 1:6, kun sairastumisvaara todellisuudessa on 6:6. Nämä tupakoitsijat astuivat
tupakkateollisuuden virittämään ansaan.”
Sivu 6:
”3. Tupakoitsija menettää enintään 2 kuukautta elämänsä loppupäästä
Savumerkki-lehdessä 1/1988
esiintyi Aarne Saarinen Raimo Lintuniemen haastattelemana. Haastattelu sisälsi seuraavan valheen:
” - - ihmisen tomumajan luhistuminen johtuu yleensä monista tekijöistä,
ja polttamisen tuottama mielihyvä ei ainakaan nopeuta tuota romahdusta.”
Tämän mukaan tupakoitsijat
eläisivät vähintään yhtä vanhoiksi kuin tupakoimattomat. Lasse Lehtinen puolestaan kirjoitti 22.9.1991
Uuteen Suomeen tupakoinnista artikkelin, jossa lukee:
”Siististi
elämällä pari kuukautta lisää?
Tutkimuksia
näyttää olevan kaikkiin tarpeisiin.
Itseäni lohduttaa uusi Yhdysvalloista kantautunut tieto, jonka mukaan
joka suhteessa terveitä elämäntapoja noudattava ihminen elää läntisessä
teollisuusyhteiskunnassa keskimäärin kaksi kuukautta (!) kauemmin kuin
huikenteleva kanssaeläjä.”
Lehtisen maininta kahdesta
kuukaudesta oli perätön.
Koululääketieteessä esitettiin jo 1950-luvulla, että savukkeisiin
kuoleva ihminen menettää keskimäärin 8 - 10 vuotta elämästään. Lisäksi puhe ”keskiarvoista” on sinänsä hämäävää. Keskiarvot eivät paljasta yksittäisen
tupakoitsijan vaaran suuruutta. Suomen
Syöpärekisterin mukaan nuorin keuhkosyöpään kuollut on ollut 32-vuotias. Tämä tupakoitsija oli alkanut polttaa 10
vuoden iässä ja hän oli polttanut alusta saakka kaksi askia päivässä. Hän kai menetti elämästään 40 – 50
vuotta. Eikä hän ole ainoa
esimerkki. Alle 40-vuotiaina
savukkeisiin kuolleita on Suomessakin vuosittain useita.”
Sivu 7:
”Kaleva-lehdessä oli 7.8.2003
seuraava tupakoitsijan mielipide:
”Tulokset selittyvät osittain tupakoitsijan hiukan lyhyemmällä
eliniällä, johon ei välttämättä ole tupakointi syynä.”
Monet tupakoitsijat polttavat
savukkeita tällaisten luulojen varassa vielä 2000-luvullakin, ja siitä Jukka
Ant-Wuorinen oli hyvin tietoinen.
Tupakkayhtiöiden kattava lehdistöseuranta paljastaa kaikki ne erheet,
joiden vallassa tupakoitsijat elävät.
Lasse Lehtisen kolumni on hyvinkin voinut saada epäröivän tupakoitsijan
jatkamaan polttamista. Sikäli kuin näin
on käynyt, Lehtisen valheelliset väitteet ovat olleet osasyynä tällaisen
tupakoitsijan sairastumiseen ja kuolemaan.”
Sivu 8:
”Helsingin Sanomissa 17.5.1992
Lasse Lehtinen kirjoitti näin:
”Tupakoitsijoiden jälkeen vaaravyöhykkeessä olisivat kai makeasta
pitävät, kahvinkittaajat, ylipainoiset, hieltä haisevat, huonohampaiset
ja niin edelleen.”
Vastin-lehdessä 12.3.1992
Lehtinen rinnasti tupakan maitotuotteisiin, alkoholiin ja lihaan.
Jukka Ant-Wuorinen rinnasti
savukkeet yhdeksään erittäin yleiseen aineeseen: kahvi, tee, alkoholi, suola,
sokeri, paahtopaisti, olut, liha, rasva.
Lasse Lehtisen listalla olivat voi, makeiset, kahvi, kaikki
nautintoaineet, alkoholi, liha, elinolosuhteet yleensä, työympäristö,
ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.
Asiaa tuntemattomien mielestä
tällaiset pikku rinnastukset voivat tuntua jotenkin ”lievemmiltä” kuin
lääketieteellisen syy-yhteyden suora kiistäminen, mutta lieviä ne eivät
suinkaan ole. Kyse on tuotteen
tappavuuden salaamisesta. Sen mukaan
Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen edellä siteeratut kommentit ovat heti
ilmestyessään täyttäneet tuhansien murhayritysten tunnusmerkistön.
Sanomalehtien mielipidesivuilla
on ollut suuri määrä kirjoituksia, joissa tupakoitsijat ovat rinnastaneet
savukkeet erinäisiin muihin aineisiin.
Tupakoitsijat ovat vuosina 1983 – 2004 pitäneet seuraavia aineita yhtä
vaarallisina tai vaarallisempina kuin savukkeet:
-
voi, suola, alkoholi, kahvi, sokeri, rasva, tee,
liha ja makeiset.
Tupakoitsijoiden kirjoituksia
luettaessa on taas muistettava, että ne ovat heti ilmestyttyään olleet tupakkayhtiöiden
käytössä. Tupakkayhtiöiden
lehdistöseuranta ja markkina- ja kuluttajatutkimukset ovat aina ulottuneet
nimenomaan tupakoitsijoiden mielipiteisiin.
Jukka Ant-Wuorinen ja Amer-Tupakka ovat vuosikymmenestä toiseen
seuranneet näitä asiakkaidensa kirjoituksia ja antaneet väärien luulojen –
hengenvaarallisten luulojen – pysyä ihmisten mielissä.”
LIISA ELOVAINION LAUSUNTO
9.2.2024
Sivu 3:
”Iltalehti 10.6.2004:
”Lasse Lehtiselle tupakkateollisuudesta
Iltalehti julkaisi 5.6. Lasse
Lehtisen haastattelun, jossa käsiteltiin Lehtisen toimintaa Amer Oy:n
PR-miehenä. Lehtisen mukaan suomalainen
tupakkateollisuus on menetellyt erittäin vastuuntuntoisesti. Professori Erkki Aurejärven kirjan sisältämä
väite tupakkateollisuuden toimeenpanemasta joukkomurhasta on hänen mielestään
mielipuolinen. ’Emme koskaan kieltäneet
tupakan terveyshaittoja’.
Olemme 1960-luvulta saakka
osallistuneet tupakkasairauksien ehkäisyyn, ja havaintomme tupakkateollisuuden
menettelytavoista ovat toiset kuin Lehtisen.
Tupakkateollisuus ei koskaan
aktiivisesti tiedottanut tuotteidensa vaarallisuudesta. Päin vastoin se kiisti kaikki
tuotteidensa terveyshaitat markkinoinnissaan 1950-luvun alusta lähtien, samoin
tupakkalain säätämistä koskevassa taistelussa 1973 – 1976 ja edelleen
tuotevastuulakia säädettäessä 1990.
Vastuuntunto tuotteidensa aiheuttamasta vahingosta kuluttajalle on
tupakkateollisuudelta puuttunut tykkänään: tupakkayhtiöt ovat kaikessa toiminnassaan
panneet omat liikevoittonsa ihmishenkien edelle.
Professori Aurejärven kirjan
antama kuva tapahtumain kulusta vuosina 1938 – 2002 on käsityksemme mukaan
hyvin perusteltu. Vielä tänäkään päivänä
tupakkateollisuus ei tuotevastuulaista huolimatta omatoimisesti tiedota
tuotteidensa vaarallisuudesta kuluttajalle.
Liisa Elovainio, lääkintöneuvos
Pekka Puska, pääjohtaja
Matti Rimpelä, professori”
EEVA NORDMANIN MUISTIO
12.2.2024
Sivut 1-2:
”Lääketieteen suoran kiistämisen
ohella tupakkayhtiöt ovat soveltaneet muitakin harhautuskeinoja. Amer-Tupakka Oy:n myyntimies Lasse Lehtinen
on vuodesta 1990 lähtien käyttänyt henkilöhyökkäyksiä, esittämällä lääkäreistä
halventavia nimityksiä ja vääristelemällä lääkäreiden motiiveja.
Uudessa Suomessa 22.9.1991 Lasse
Lehtinen kirjoitti näin:
”Ei pyyteetön terveysvalistus
vaan uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä pitää Elintapastalinistit yksilön kimpussa”
”Suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia ovat
ihmisarvoisen elämän perusta, ei orwellmainen kaiken kivan kieltäminen,
naapurin kontrolloiminen ja valvonta”
Lasse Lehtinen ”paljasti” tällä
tavoin lääkäreiden ja lääkintöhallituksen ”todelliset motiivit”, joissa ei
ollut sijaa lääketieteelle: motiiveina olivat uusmoralistinen suvaitsemattomuus
ja halu vallita kanssaihmisiä.
Tupakkateollisuuden motiivit taas olivat yleviä: ”suvaitsevaisuus,
moniarvoisuus ja demokratia”. Tämä
propaganda sisältää seuraavat viestit:
-
nimenomainen
sanoma: terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähtää keuhkosyövän ehkäisyyn,
vaan poliittiseen holhoukseen ja sananvapauden eliminoimiseen;
-
epäsuora
sanoma: tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää.
Vastasin tähän Lasse Lehtisen
kirjoitukseen Uudessa Suomessa 11.10.1991 otsikolla ”Tupakkastalinismi
yksilön kimpussa”. Vastauksessani oli
muun muassa seuraava kappale:
”Tarkoitus pyhittää keinot
Tupakkateollisuuden edustajat
pyrkivät syyllistämään lääkärit ja muut terveyskasvattajat puhumalla
terveysterrorismista tai stalinismista.
Tupakkateollisuus kiistää tupakoinnin aiheuttamat terveyshaitat
ja vertaa tupakkaa kahviin ja muihin viattomiin nautintoaineisiin. Kahvista ei kuitenkaan ole osoitettu
aiheutuvan syöpää eikä sen viljely ja kuivatus vaadi metsätuhoja. Tupakkateollisuus ei lainkaan kerro
tupakoinnin aiheuttamista sairauksista – tarkoitus siis pyhittää keinot.”
Sivu 2:
”Mikä on tupakan valmistajien
vastuu tuotteensa mainonnasta?
Amer-yhtymän sidosryhmäjohtaja Lasse Lehtinen esittää kirjoituksessaan
’Toimimaton säännös vie lailta kunnioituksen’ Helsingin Sanomissa 17.5., että
tupakkalaki ei ole tehonnut ja että nuoriso tupakoi, vaikka ei näe
tupakkamainoksia. Tämä ei ole totta.
Nuoriso näkee joka päivä
tupakkamainoksia. Joka
elintarvikeliikkeen jokaisella kassalla on savukkeiden myyntitelineitä, jotka
ilmestyivät tupakkalain voimaan tultua.
Tämä on ilmaista mainontaa.
Lapsikin näkee, että on aivan luonnollista heittää savukeaski
ruokakassiin päällimmäiseksi.
Lehtinen kirjoittaa myös: ’Emme
halua, että lapset ja nuoret tupakoivat.’
Tämä ei pidä paikkaansa.
Abiturienttiristeilyillä aluevesirajan ulkopuolella tarjotaan ilmaisia
savukkeita nuorisolle. Lapsille
tarkoitetun koirafilmin (Beethoven) etufilmi kertoo Marlboro-tuotteista ainakin
kolmen minuutin ajan.”
Sivu 4:
”Edellä on sitaatit kolmesta
julkaisusta 1990-luvulta. Tämä oli tilanne,
vaikka lääketieteessä oli jo 1950-luvun alussa saatu yksimielinen varmuus
tupakan syy-yhteydestä keuhkosyöpään ja sen jälkeen 1950-, 1960-, 1970- ja
1980-luvuilla varma näyttö syy-yhteydestä kymmeniin muihin tappaviin tauteihin. Amer-Tupakka oli vuosina 1983 – 2004 Suomen
johtava tupakkayhtiö; Amer-Tupakan markkinaosuus oli 67 prosenttia. Savukkeet tappoivat näinä vuosina yli 140.000
suomalaista, joten Marlboron ja Belmontin osuus oli runsaat 90.000 vainajaa. Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen asenne
oli uskomaton.
Jukka Ant-Wuorisen menettelystä
18.1.2024 tehty tutkintapyyntö ja 4.2.204 päivätty lisäys vastaavat joka
osaltaan minun havaintojani ja minun käsitystäni asiasta. Erityisen huomion ansaitsee sitaatti Lasse
Lehtisen kirjoituksesta Uudessa Suomessa 22.9.1991: terveet elämäntavat, kaksi
kuukautta pitempi elämä. Olen
potilastyössä kohdannut usein tämän käsityksen.
Tupakointi aloitetaan yleensä teini-iässä, ja kahden kuukauden
”varoitus” tekee polttamisesta täysin vaarattoman. Nuorelle ihmiselle kahden kuukauden lisä 70:n
tai 80:n vuoden vanhuuteen on tietysti vailla merkitystä. Tupakoitsija, joka kuolee keuhkosyöpään 32
vuoden iässä, yllättyy vakavasti. Lasse
Lehtinen on ollut taitava.”
Helsingissä 12.2.2024
Eeva Nordman, Professori emerita
LKT
2.
Uusia esimerkkejä Lasse Lehtisen
viestinnästä
Suomessa
tämä on koskenut pääasiassa lääkintöhallituksen virkamiehinä toimiviin
lääkäreihin kohdistuvia henkilöhyökkäyksiä.
Tupakkateollisuuden edustajat kehittivät suuren määrän erilaisia
nimityksiä ja luonnehdintoja vastapuolen lääkäreistä. Jukka Ant-Wuorinen ja Lasse Lehtinen leimasivat
vastustajiaan monenlaisin nimityksin.
Tämän tyylilajin propagandasta voidaan 1980- ja 1990-luvuilta mainita
seuraavat esimerkit:
”lääkintöhallituksen julkisuudenkipeät
virkamiehet”, ”tupakoitsijoiden kiusaaminen”, ”terveyshitlerit”, ”fanaatikot”,
”tupakoitsijoiden painostus ja paheksunta”, ”suvaitsemattomuus”,
”lääkintöhallituksen ja tupakkalain aikaansaamat farssimaiset piirteet”,
”tupakoitsijoiden syrjintä”, ”holhous”, ”autoritäärisyys”, ”rasismi”,
”holhousmentaliteetti”, ”helluntailaisuus”, ”anglosaksinen herännäisyys”,
”tupakoitsijoiden oikeudet”, ”kiihkomieli”, ”turhanaikaisen kireät asenteet”,
”tiukkapipot”, ”ristiretkeläiset”, ”elintapafasistit”, ”terveyskolportöörit”,
”raitistamispyrkimykset”, ”naurettava”, ”koominen”, ”keskiaikaiset
noitavainot”, ”suomalaisen kuluttajan käyttäminen politiikan tekemisen
välikappaleena”.
Edellä
olevat ilmaisut on otettu seuraavista lähteistä: Savumerkki 1/1988, Savumerkki
3/1988, Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehti 1/1989, Savumerkki 2/1988 ja
3/1989, Amerinfo 4/1989, Savumerkki 2/1990, 1/1990, 3/1990, Huomaavaiset
Tupakoitsijat ry:n jäsenlehti 2/1991, Savumerkki 1/1991, Amerinfo 3/1991,
Savumerkki 2/1993, Savumerkki 1/1995, 1/1996 ja 1/1999.
Henkilöhyökkäykset
eivät olleet kotimaista keksintöä.
Yhdysvalloissa tupakkateollisuuden lobbari, lakimies Victor L. Crawford
kehitti nimet ”nico nazi” ja ”health nazi”, joita Suomen tupakkateollisuus on
käyttänyt ahkerasti. Muillakin
nimityksillä on vastineensa Philip Morrisin propagandassa.
Nimittelyn
lisäksi varsinkin Lasse Lehtinen kiisti savukkeiden vaarallisuuden
terveysviranomaisten motiivien kautta.
Lehtisen mukaan terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähdänneet
tupakkatautien ehkäisyyn, vaan oman uransa edistämiseen ja poliittiseen
holhoukseen. Lasse Lehtisen propaganda
on sisältänyt seuraavat viestit:
1.
nimenomainen
sanoma: terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähtää keuhkosyövän
ehkäisyyn, vaan poliittiseen holhoukseen ja sananvapauden eliminoimiseen;
2.
epäsuora
sanoma: tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää.
Lasse Lehtinen kirjoitti Amer
Oy:n tiedotuslehdessä Smoke Peace 2/1991 näin:
”Ei pyyteetön terveysvalistus vaan uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja
halu vallita kanssaihmisiä pitää Elintapastalinistit
yksilön kimpussa”
”Suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia ovat ihmisarvoisen elämän
perusta, ei orwellmainen kaiken kivan kieltäminen, naapurin kontrolloiminen ja
valvonta”
Tämä kirjoitus ilmestyi myös
Uudessa Suomessa 22.9.1991. Lasse
Lehtinen paljasti lääkintöhallituksen ”todelliset motiivit”, joissa ei ollut
sijaa lääketieteelle: motiiveina olivat uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja
halu vallita kanssaihmisiä.
Tupakkateollisuuden motiivit taas olivat yleviä: ”suvaitsevaisuus,
moniarvoisuus ja demokratia”.
Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n
jäsenlehdessä 2/1991 viitattiin Lasse Lehtisen artikkeliin näin:
”Tällä temperamentilla
varustetut ihmiset tarvitsevat sisäiselle kutsumukselleen rajatun kohteen. Näin
ovat kohteiksi joutuneet vuorollaan juutalaiset, ryssät, amerikkalaiset,
neekerit, homot, synnintekijät, autot, ydinvoima, nyttemmin tupakoitsijat ja
tupakan tehtailijat”.
”Lasse Lehtinen tuntee
entisenä poliitikkona yhden asian liikkeiden tarkoitusperät ja
toimintaperiaatteet: näille kelpaavat materiaaliksi tilastot ja tutkimukset,
jos ne vain hyödyttävät omaa aatetta.
’Uhkia,
kuviteltuja ja todellisia, hyödynnetään surutta. Pelkoja ja luuloja käytetään
hyväksi, yleistykset myyvät parhaiten’.”
Tässä vääristelyssä näkyi
Lehtisen kyvykkyys propagandistina.
Käsitellessään vastustajan luonteenvikoja ja epärehellisiä menetelmiä
Lehtinen ylsi suorastaan ilotulitukseen.
Lukijan piti uskoa, etteivät lääkintöhallituksen varoitukset perustuneet
savukkeiden tappavuuteen, vaan aivan muihin syihin.
Lasse Lehtinen jatkoi 16.12.1991
Helsingin Sanomissa propagandaansa kirjoituksessa ”Lääkäri jumalana Suomessa”
käyttämällä vastustajista nimityksiä ”tupakkaristiretkeläiset” ja
”hurmosliike”. Huomaavaiset
Tupakoitsijat ry:n jäsenet uskoivat Lehtisen sanomaan aivan täysin.
Savumerkissä 2/1993 oli Lasse
Lehtisen artikkeli ”Suvaitsevat Tupakoimattomat ry”:
”Senkin olen elämäni varrella oppinut, että yhdenasianliikkeiden
taustalta harvoin löytyy puhdasta aatteellisuutta tai pelkästään jaloja
pyrkimyksiä. Ns. hyvää tarkoittavat
järjestöt ovat yleensä osa mittavaa valtionapujärjestelmää. Samalla kun terveyskaitsijat ja viranomaiset
käyvät ristiretkeä hyviksi katsomiensa asioiden puolesta, he huolehtivat
viroistaan ja stipendeistään. Viinan,
läskin ja tupakan vastustajilla eivät työt ja ansiot lopu. Projekteja voi jatkuvasti käynnistää ja
teettää tilastollisia tutkimuksia, joiden lopputuloksen tietää
tutkimattakin. Ratkaisemattoman riidan
saa aikaiseksi, kun käy elintapafasistien kanssa riitelemään, kummat tulevat
kalliimmaksi yhteiskunnalle, huonoa elämää viettävät hedonistit vai pitkään
elämän syrjässä sinnittelevät tervekroppaiset dementiavanhukset.”
Lehtisen
esitys oli kirjallisesti ansiokas. Hän
puhui ”tupakan vastustajista” käyttäen siten tupakkayhtiöiden vuosikymmeniä
aiemmin omaksumaa kielellistä hämäystä.
Tosiasiassahan terveysviranomaiset eivät vastusta tupakkaa, vaan
ehkäisevät keuhkosyöpää ja muita tappavia tauteja. ”Vastustaminen” soveltuu tupakkayhtiöiden
propagandaan paljon paremmin kuin ”ehkäiseminen”. Lehtisen mukaan ”tupakan vastustajat” ovat
terveyskaitsijoita, ristiretkeilijöitä ja elintapafasisteja. Heidän todellisina motiiveinaan ovat virat ja
stipendit.
Savumerkissä
1/1995 oli Lasse Lehtisen artikkeli ”Sikariportaassa savuaa edelleen”, jossa
Lehtinen käsitteli työpaikkojen tupakointikieltoja. Lehtisen mukaan tupakkalain muutos oli ”nutturapäiden”
ajama ja perustui eduskunnan ”moralisointiin”.
Tupakointikiellon motiiveista Lehtinen kirjoitti:
”Tiettyjen lainvalmistelijoiden tarkoituksena onkin
ollut luoda epäsopua ihmisten välille – työpaikoille, ravintoloihin,
valintamyymälöiden kassoille – jotta tupakoinnista tulisi sosiaalisesti
mahdollisimman vastenmielistä. Saattaa
olla, että tällainen simputus Suomessa jopa onnistuu.”
Hallituksen esityksessä
tupakkalain muutosta perusteltiin ympäristön tupakansavun myrkyllisyydellä ja
tappavuudella, mutta Lehtisen mukaan esityksen todellinen tarkoitus oli
pyrkimys luoda epäsopua ihmisten välille.
Savumerkki-lehdessä 2/1995 oli
Lasse Lehtisen kirjoitus ”Savua ilman tietoa”.
Kohteena olivat ”kirjoituspöytien takana puuhastelevat teoriaherrat ja
sosiaalitantat”, jotka olivat epäonnistuneet tupakoinnin vastustamisessa. ”Lopputulos on tässäkin tapauksessa, että
pyhä asia itsessään ei edisty, mutta tilastot kaunistuvat ja valtio
häviää.” Lehtisen esitys päättyy:
”Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Tapani Piha sanoo
Ilta-Sanomissa 11. syyskuuta 1995, ettei ’ole pieni rike, jos kauppa
tavoitellessaan taloudellista voittoa myy alaikäiselle ainetta, joka 50 %:n
todennäköisyydellä tappaa’.
”Juuri tällaiset ylilyönnit saavat nuoretkin nauramaan. Tupakkateollisuutta voisi joskus kuunnella
näissä kysymyksissä, vaikka se onkin oman alansa asiantuntija.”
Savumerkki-lehdessä vuonna 1998
olleessa pääkirjoituksesta ”Holhotin elämää” Lasse Lehtisen tulilinjalla ovat
jälleen ”tupakanvastustajat”:
”Hyvää tarkoittavat hölmöt ovat saaneet maailmassa paljon vahinkoa
aikaan. Yleensä nuo ihmiset ovat
tajuamattaan pahan palveluksessa.”
”Nyt tupakanvastustajat ovat ajamassa Suomen ravintoloita entistä
ahtaammalle. Kaikki kapakat pitäisi
jakaa umpiseinillä tupakoivien ja tupakoimattomien osastoihin. Se on hyökkäys elinkeinoa vastaan hyvän asian
varjolla.”
”Holhous jatkuu. Sekä fanaatikot
että hyvää tarkoittavat ihmiset kiristävät lähimmäistensä kaulapantaa, kunnes
henki ei enää kulje. Totalitarismi
pukeutuu mitä kummallisimpiin valepukuihin ja se lukee tarvittaessa tilastoja
niin kuin piru raamattua.”
Lehtisen sanoma oli tämä: ”Älkää
uskoko lääkintöhallituksen varoituksia ympäristön tupakansavusta. Kyse on vain totalitarismista, joka on
naamioitu terveyden suojelun valepukuun.”
Lehtinen puhui ”holhouksesta”.
Suomen tupakkateollisuus otti tämän ilmaisun käyttöön 1980-luvulla. Esikuvana oli Yhdysvaltain
tupakkateollisuuden sana ”nanny” eli ”lapsenlikka”. Lääkintöhallitus oli ryhtynyt ”holhoamaan”
tupakkayhtiöiden asiakkaita, joiden olisi pitänyt saada itse vapaasti päättää,
polttavatko he vai eivätkö polta.
Varoituksia keuhkosyövästä ei ollut annettu tupakoitsijoiden hyväksi
vaan heitä vastaan.
Savumerkissä 1/1999 oli Lasse
Lehtisen artikkeli ”Kun savuhälytin korvasi aivot”. Lehtinen jatkoi linjallaan:
”Holhousyhteiskunnan
virallinen koneisto saakin otteen kansalaisesta vasta tämän elämän
ehtoolla. Vanhukset, joilla on muutama
elinvuosi aikaa, joutuvat laitoksissa ryyppäämään salaa ja tupakoimaan
ulkosalla niin kuin entisajan pikkupojat.
Nyt ovat
uskonpuhdistajat ravintoloiden kimpussa.
Kautta historian on ravintolaelinkeino ollut puritaanien hampaissa. Muuan Ruotsin kuningas kielsi kahvin juonnin
ja kahvilat, Ranskassa pidettiin kaakaota turmiollisena juomana
1500-luvulla. Kieltolakia on huonolla
menestyksellä kokeiltu sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ennen toista
maailmansotaa.”
”Holhousyhteiskunta”,
”uskonpuhdistajat” ja ”puritaanit”.
Olennainen ainesosa kaikessa propagandassa on tietenkin toisto. Kun samoja ilmaisuja toistetaan
stereotyyppisin sanonnoin, kuulijakunta saadaan lopulta omaksumaan – Pavlovin
koirien tavoin – tietynlainen ehdollinen refleksi. Lääkintöhallituksen puheet kansanterveydestä
olivat valekaavussa esiintyvää totalitarismia.
Kun tämä saatiin taotuksi tupakoitsijoiden ajatuksiin, kaikki
varoitukset synnyttivät heti vastarintaa ja kielteisen reaktion, eikä
tupakoitsija useinkaan miettinyt asiaa sen pitemmälle.
Iltalehdessä 13.7.1991 Lasse
Lehtinen rinnasti ensin tupakan kaikkiin muihin nautintoaineisiin ja totesi
sitten:
”Sen vastustus
on eräs yleismaailmallinen trendi, kuten ovat myös aerobics, kuivan valkoviinin
juonti ja uskonnollinen fundamentalismi.
Ne kaikki alkavat aina Kaliforniasta ja kulkevat yli maailman jollakin
aikataululla.”
Lehtisen mukaan tupakan
vastustuksessa on kyse muotioikusta, joka kestää vain ohimenevän ajan. Lehtisen väite vuonna 1991 esitettynä tuntuu
kovin kömpelöltä, kun savukerasioissa oli ollut lääkintöhallituksen varoitukset
jo vuodesta 1978 saakka. Mutta eipä
Lehtinen ollut tätä harhautusta itse keksinyt.
Yhdysvalloissa sen oli laskenut liikkeelle Philip Morrisin poliittinen
neuvonantaja Ed Grefe jo vuonna 1977:
”In this country,
everything happens first in California.
Every consumer and cuckoo idea starts in California.”
Helsingin Sanomissa oli
16.12.1991 Lehtisen yleisönosastokirjoitus ”Lääkäri jumalana Suomessa”, jossa
Lehtinen nimitti tupakkateollisuuden vastustajia
”tupakkaristiretkeläisiksi”.
Helsingin Sanomissa 25.1.1992
Lehtinen nimitteli vastustajia ”julkisuudenkipeiksi ja helppoa elantoa
tavoitteleviksi ristiretkeilijöiksi, joiden puheenvuorot tulisi varustaa
varoitusteksteillä”:
”Sen sijaan jatkuva kiista tupakan terveyshaitoista näyttää, etenkin
meillä Suomessa, tarjonneen viljalti työtä, julkisuutta ja ansiomahdollisuuksia
eri tasoisille viran- ja toimenhaltijoille.
Joukossa on asiantuntijoita ja ’asiantuntijoita’ yhteiskunnan eri
aloilta.
Olen käydyn tupakkakeskustelun aikana tullut entistä vakuuttuneemmaksi,
että eräät valistajat – terveyskasvatuksen laihojen tulosten paljastuttua –
pelkäävät nyt helpon elantonsa puolesta.
Tulevien määrärahojen turvaksi he tarvitsevat syntipukiksi muun muassa
suomalaisen tupakkateollisuuden.
Tupakointi on terveydellinen riskitekijä, joka on kaikkien tiedossa. Kaikissa Suomessa myytävissä savukepakkauksissa
on varoitustekstit, joiden sanamuodon viranomainen määrää. Monen tupakkaristiretkeläisen puheenvuorot
tulisi myös varustaa varoitusteksteillä.
Taustalta löytyy runsaasti samanlaista kiihkomieltä ja oman voiton
pyyntiä kuin muinaisilta miekkalähetystöntekijöiltä.”
Helsingin Sanomissa 17.5.1992
Lasse Lehtinen kirjoitti otsikolla ”Toimimaton säännös vie lailta
kunnioituksen” näin:
”Mikä kuitenkin yllyttää näin äärimmäisiin esityksiin? Terveysviranomaiset ovat ihmisiä hekin,
heikkouksineen ja itsekkäine pyrkimyksineen.
Heidän oma kasvava byrokratiansa nielee valtion varoja. Heidän tulisi pystyä osoittamaan tuloksia,
esimerkiksi tupakoinnin vähenemistä.”
Vuonna 1997 ilmestyneessä
kirjassaan ”Luotettavat muistelmat 2” Lehtinen totesi jälleen, että
tupakanvastustajien motiivit ovat epäpuhtaat:
”Tupakan
ympärille on hyvä rakentaa kampanjoita, tehdä nollatutkimuksia ja harrastaa
valistustoimintaa, jonka yhteiskunta maksaa.”
Suomen Kuvalehdessä 17.9.1993
oli Lasse Lehtisen kirjoitus ”Parempi ylipainoinen kuin luonnevikainen”, jossa
nimittely oli rankkaa:
”En nimitä
terveysterroristeja aivan sattumalta elintapafasisteiksi. Hitler oli kasvissyöjä, ja monella tapaa
aikaansaapa mies. Lenin oli suuri
askeetti, eikä hänkään jäänyt toimettomaksi.
Sen sijaan Winston Churchill söi, mitä eteen kannettiin, poltti paksuja
sikareja ja kulutti enemmän viskiä kuin viski häntä. Hän eli vanhaksi: hän oli demokraatti ja
suvaitsevainen ihminen.”
”Terveysterroristit”,
”elintapafasistit”, ”Hitler” ja ”Lenin”.
Sanomalehti Kalevan kirjoittajavieraana Lasse Lehtinen julkaisi
10.9.2002 kolumnin, jossa 2000-luvun tupakanvastaiset toimet rinnastettiin
Natsi-Saksan 1930-luvun politiikkaan:
”Hitler oli tunnettu kasvissyöjä, eläinten ystävä ja fanaattinen
tupakoinnin vastustaja.”
”Natsit käynnistivät jo 30-luvulla mittavan tupakanvastaisen kampanjan,
jonka toista tulemista piti odottaa kuusikymmentä vuotta.”
”Natsien mielestä tupakointi oli alkukantaisten intiaanien ja
neekereiden keksimä paha tapa, jota kansainvälinen juutalainen pääoma käytti
omaksi hyväkseen ja germaanisen rodun vahingoksi.”
”Natsilääkärit tulivat samoihin aikoihin samoihin johtopäätöksiin kuin
tämänkin ajan tohtorit: tupakka on terveysriski.”
Natsit ja natsilääkärit,
Hitler. Tämäkään sanasto ei ollut
Lehtisen keksimää, vaan se oli peräisin Philip Morrisilta, joka on käyttänyt
natsirinnastuksia vuosikymmenien ajan. Julkisessa
keskustelussa koululääketieteen edustaja, lääketieteen tohtori Fred Grannis
totesi 8.8.2011:
”How to respond to characterization
of tobacco activists in the U.S. as ’health Nazis’. My response was to define a Nazi as ‘a person
who lies to people to trick and induce them to inhale a poisonous gas that is
known to kill.”
Puhe natseista ei sovellu
ollenkaan tupakka-aktivisteihin, mutta se soveltuu varsin hyvin
tupakkateollisuuden edustajiin. Natsi oli
henkilö, joka valehteli ihmisille petkuttaakseen ja taivuttaakseen heidät
hengittämään myrkyllistä kaasua, joka tiedettiin tappavaksi.
YHTEENVETO
Lasse Lehtinen syyllistyi
lukemattomiin tahallisiin rikoksiin. Ne
tuottivat suuren määrän rahaa Amer-Tupakka Oy:lle, mutta samalla myös suuren
määrän sairauksia ja kuolemaa. Lehtisen
vaikutusta Suomen yhteiskunnassa on mahdotonta arvioida tarkasti. Muistelmissaan hän kertoo onnistuneensa
viivyttämään työpaikkojen tupakointikieltoa kaksi ja puoli vuotta. Se oli suuri voitto tupakkateollisuudelle,
mutta tuotti samalla yli tuhat kuolemaa.
Lehtinen ansaitsisi tuomion
törkeistä pahoinpitelyistä, murhayrityksistä ja murhista. Oikeuslaitokselle rikossyytteen ajaminen ja
rangaistusten määrääminen olisi helppoa ja yksinkertaista. Edellä olevat sitaatit muodostaisivat
keskeisen osan näytöstä.
Helsinki 27. helmikuuta 2024
Erkki Aurejärvi
siviilioikeuden professori
emeritus
Kapteeninkatu 11 B, 00140
Helsinki
puhelin 0500 706 285
