Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Elina Haapasalo
oli vuosina 2005-2008 puheenjohtaja ajamassani tuotevastuujutussa, eikä rouva
pysynyt lainkaan kärryillä. Vuonna 2013
julkaisin muistelmateoksen ”Kovaa peliä”, jossa kuvailin muun muassa tämän
rouvan tunarointia. Toimittaja Pentti
Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 puhelinhaastattelun:
”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin
tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”
”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa
vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”
”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin
keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi
puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä
oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan
törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja,
hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana
tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei
voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä
puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion
kulttuurijäämään.”
”Näyttäisi siltä, että te
ette – –”
”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta.
Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”
Tämän pikku tarinan kerron tänä keväänä ilmestyneessä
teoksessa ”Kovempaa peliä”. Palaute on
ollut myönteistä ja huvittunutta. Jokainen
asianajaja tietää, että tuomareilla on herkkä hipiä ja että he ovat tottuneet
kumarteluun ja pokkurointiin. Asianajajat
myös ”joutuvat” varsin usein ”puheenjohtajaa arvostelemaan”.
