Kaunis käräjätuomari

 

Suomen oikeuslaitos on aika hyvä, mutta ei virheetön eikä väritön.  Tuomarit, syyttäjät ja poliisit ovat ihmisiä ansioineen ja puutteineen.  Seuraavassa on yksi välähdys inhimillisyydestä.

Eräänä kesäpäivänä vuonna 1983 istuin Riihimäen kihlakunnanoikeuden kahviossa ruokatunnin aikana, kun ovesta pyrähti paikalle Hannele-niminen 30-vuotias käräjätuomari silmät loistaen ja posket hehkuen.  Rouva liittyi seuraani, pidätteli hetken nauruaan ja nauroi sitten ääneen.  Hän oli ollut aamupäivällä puheenjohtajana rikosasioiden osastolla ja nyt hän tuli lounastauolle.  Hän kertoi:

”Aamun ensimmäinen juttu.  Syytettynä oli mustalaispoika, jolla oli koko joukko varkauksia, näpistyksiä ja petoksia.  Esitutkinnassa poika oli kiistänyt kaiken.  Oikea syyllinen oli taas kerran se ’tuntematon mies’.”

Hannele veti henkeä ja katsoi, olinko kiinnostunut.  Olin kovastikin kiinnostunut.  Kertomus jatkui:

”Ovella Manne pokkasi, otti askeleen ja pokkasi uudelleen.  Hänellä ei ollut avustajaa, mutta hän puolustautui omatoimisesti.”

Sitten seurasi kohokohta:

”Manne-poika katsoi minua silmiin ja sanoi vakavana: ’Hyvä tuomari.  Kun te olette niin kauniskin, niin minä uskon, että te ette halua tuomita syytöntä nuorta miestä.’  Niin se poika runoili ja lautamiehet nyökkäsivät.”

Hymyilin kohteliaasti, mutta ajattelin mielessäni: ei se ollut huono puolustuspuhe, ei ollenkaan.  Hannele esitti, että hän huvitti pojan oveluus.  Huvitti kyllä, mutta ei asia siihen tyhjentynyt.  Hannele oli aina pitänyt imarteluista ja varsinkin ulkonäköään koskevista.  Nyt poika oli sanonut häntä kauniiksi lautakunnan ja syyttäjän kuullen.  Tjaa.  Muutama syytekohta kaatui ja muutamista Hannele tuomitsi pikku sakot.

Tämä oli mukava asia.  Muuten olen tullut nähneeksi tuomareissa enimmäkseen huonoja puolia.  Niistä ominaisuuksista minulla olisi paljonkin sanottavaa.

 

Tupakkateollisuuden Hall of Fame

 

RIKOKSEN HALL OF FAME

Joillakin elämänaloilla ansioituneet yksilöt aateloidaan nimittämällä heidät kunniagalleriaan, Hall of Famen jäseniksi. Nämä alansa legendat jäävät historiaan, heidät muistetaan.

Kovinta peliä -kirjassa on käsitelty useita sellaisia ihmisiä, jotka kuuluvat oman alansa aateliin. Heitä on kahdessa merkittävässä kategoriassa: tupakkateollisuuden päättäjissä ja oikeuslaitoksen edustajissa. He kaikki ovat jättäneet jälkensä meidän tasavaltaamme. Yhteistä näille ihmisille on, että he ovat tehneet vakavia rikoksia, mutta selvinneet ilman rangaistuksia. Lakimiehen silmissä he muodostavat kiintoisan joukon.

 

SUOMEN TUPAKKATEOLLISUUDEN HALL OF FAME

Suomen tupakkateollisuuden kunniagalleriaan yltäisi hyvin suuri joukko savukekauppiaita, kun otetaan huomioon, että lääketieteessä saatiin jo 1930-luvun puolivälissä melko varma näyttö tupakoinnin yhteydestä keuhkosyöpään ja että savukkeiden tappavuudesta saatiin täysi varmuus 1950-luvun alussa. Näitä ihmisiä on ollut kymmenittäin ja heidän määränsä lisääntyy yhä 2020-luvulla. Seuraavassa aateloidaan kuitenkin vain Jukka Ant-Wuorinen, Lasse Lehtinen ja Satu Kaarenoja. Heistä olisi syytä kertoa koululaisillekin Suomen historian oppikirjoissa.

 

Jukka Ant-Wuorinen on syntynyt 1950 ja on koulutukseltaan ekonomi. Hän oli Amer-Tupakka Oy:n markkinointipäällikkö 1.1.1983–18.12.1986 ja toimitusjohtaja 19.12.1986–26.3.2004. Hän syyllistyi satoihintuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja tuhansiin täytettyihin murhiin. Hän toimi Lasse Lehtisen rikoskumppanina. Rikoskumppanuus tarkoittaa yhteisvastuuta eli sitä, että Ant-Wuorinen ja Lehtinen ovat tekijänä vastuussa kaikesta tämän kaksikon lainvastaisesta toiminnasta eivätkä pelkästään henkilökohtaisesta panoksestaan. Lisäksi Ant-Wuorinen syyllistyi väärään valaan Helsingin käräjäoikeudessa 8.5.2008 ja Helsingin hovioikeudessa 4.11.2009.

Lasse Lehtinen kuuluu niin ikään Suomen historian suurmiehiin. Hän on syntynyt 1947 ja on koulutukseltaan filosofian tohtori. Lehtinen oli Amerin palveluksessa viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990–31.5.1993, mutta hän aloitti työnsä jo keväällä 1990 ja jatkoi sitä vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin. Lehtinen vauhditti ihmisten matkaa sairaaloihin ja hautausmaille. Hän syyllistyi satoihintuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja tuhansiin täytettyihin murhiin. Hän toimi Jukka Ant-Wuorisen rikoskumppanina.

Jukka Ant-Wuoriseen ja Lasse Lehtiseen soveltuvat lisäksi rangaistuksen koventamisperusteet, joita ovat muun muassa rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus, rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa ja rikoksen tekeminen palkkiota vastaan.

Jukka Ant-Wuorinen ja Lasse Lehtinen kuuluvat Suomen historian merkkimiehiin. He ovat jättäneet jälkensä tähän yhteiskuntaan. Selkeimmin jäljet näkyvät tuhansina hautakumpuina.

Satu Kaarenoja on hänkin Suomen historian merkkihenkilöitä. Satu Kaarenoja on syntynyt 1948 ja hän on koulutukseltaan ekonomi. Hän oli BAT Finland Oy:n tiedotus- ja PR-päällikkö ja Tupakanlehden päätoimittaja vuosina 1974–1995. Edellä esitetyn näytön nojalla voidaan todeta, että myös Kaarenoja syyllistyi satoihintuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja tuhansiin täytettyihin murhiin ja että häneenkin soveltuvat rangaistuksen koventamisperusteet.