tiistai 20. marraskuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 3


Kevytsavukeharhautus, käsikirjoitus osaan 3:

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on alkanut julkaista Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksiä kevytsavukkeista.  Tähän mennessä on julkaistu kaksi esitystä: osa 1. ”Kevytsavukeharhautus vuosina 1972 – 2002” ja osa 2: ”Rikoshistorian alkutahdit 1970-luvulla”.  Nyt on vuorossa osa 3: ”Harhautuksen onnistuminen”.

 

Osa 3: Harhautuksen onnistuminen

Tupakkayhtiöiden edustajat tiesivät jo 1970-luvulla kevytsavukkeiden ominaisuudet; erityisesti sen, että suurin osa kevytsavukkeisiin vaihtaneista tupakoitsijoista sai näistä tuotteista enemmän tervaa ja muita myrkkyjä kuin tavallisista savukkeista.  Nyt katsotaan, mitä tupakoitsijat tiesivät.

                                            Kuvateksti 1:

Kauppias-lehti 1.3.1978, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi:

Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.”

”Hämäävä tieto”.  Kuka hämäsi ja ketä?  Tupakkayhtiöt hämäsivät asiakkaitaan.  ”Kuvitelma”.  Kuka kuvitteli ja mitä?  Tupakoitsijat kuvittelivat, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.  Tupakoitsijoiden kuvitelmat olivat hyvin tupakkateollisuuden tiedossa, sillä tupakkayhtiöt teettivät tiuhasti kuluttajatutkimuksia, joissa kysyttiin nimenomaan tupakoitsijoiden käsityksiä kevytsavukkeiden terveellisyydestä.

Kuka oli tämä Raimo Lintuniemi?  Lintuniemi oli ekonomi, joka toimi Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä vuosina 1970 – 1999.  Palkan Lintuniemelle maksoivat Amer-Tupakka, Rettig ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Toimiohjeet Lintuniemi sai tupakkayhtiöiden johtajilta, joita hän nimitti julkisuudessakin ”pomoiksi”.  Lintuniemen tärkein tehtävä oli tupakan myyntiä edistävä PR-toiminta.  Hän puhui tupakasta niin paljon, että tuli joskus lipsauttaneeksi yleisölle tietoja, jotka olivat epäedullisia hänen työantajilleen.

Asiamies Lintuniemen toteamus sisältää jo sellaisenaan merkittävän näytön erittäin vakavista rikoksista, jopa murhayrityksistä ja täytetyistä murhista. - Tupakkayhtiöt jatkoivat kuluttajien hämäämistä.

 

                                            Kuvateksti 2:

Teollisuus-lehdessä 7 -8/1980 Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi totesi:

”Juuri kevytsavukkeidenhan ajateltiin olevan jonkinasteinen ratkaisu tupakkaongelmaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmiset polttavat niitä aikaisempaa enemmän ja vieläpä turvallisin mielin.”

Tupakkateollisuus oli selvittänyt ihmisten käsitykset kevytsavukkeiden turvallisuudesta ja se hyödynsi näitä käsityksiä markkinoidessaan kevytsavukkeita terveystuotteina.  Lintuniemen lausuma sisältää joukkomurhan määritelmän.

Kuvateksti 3:

Suomen Tupakkalehdessä 4/1980 oli Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kirjoitus:

”Maamme tupakkateollisuus on myös pyrkinyt kiinnittämään viranomaisten huomiota niihin kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihmisen tupakointitavasta johtuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihtelee nelikymmenkertaisesti.  Toisin sanoen se, miten poltetaan, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä poltetaan.  Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”

Tässä vaiheessa tupakkayhtiöt puhuivat totta viranomaisille, koska ne halusivat torjua savukkeiden luokittelun ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Tupakoitsijoille yhtiöt valehtelivat.  Tupakkayhtiöissä pidettiin huolta siitä, ettei tupakoitsijoilla ollut oikeaa tietoa hengittämistään myrkkymääristä ja murhayritysten ja murhien tunnusmerkistöt koskevat juuri suhdetta tupakkayhtiöt – tupakoitsija. 

Vuonna 1986 lääkintöhallitus vihdoin omaksui oikean tiedon ja halusi kieltää kevytmarkkinoinnin.  Tupakkayhtiöt kieltäytyivät lopettamasta, ”koska kevytterminologia liittyi makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään.  Vuosi 1986 ja vuodet 1986 – 2002 muodostivat merkkipaalun kevytsavukkeilla tehdyn joukkomurhan historiassa.  Tähän palataan videosarjassa myöhemmin.

Tupakkayhtiöt ilmoittivat markkinoinnissaan vahvojen savukkeiden tervapitoisuuksiksi 18 mg.  Tupakoitsija, joka vaihtoi ”vahvan” savukkeen kevyeeseen, uskoi, että hänen elimistöönsä kulkeva tervamäärä väheni 18 mg:stä 1 mg:hen.  Useimmat tupakoitsijat saivat kuitenkin kevytsavukkeista enemmän tervaa kuin vahvoista, jopa 40 mg. 

Murha on yksinkertainen rikos eikä sen ymmärtäminen vaadi lakimieskoulutusta.  Raimo Lintuniemi ja Erkki Salo ovat kuolleet, mutta elossa on yhä muutamia niistä, jotka syyllistyivät näihin rikoksiin vuosina 1972 – 2002, ja kun murhayritys ja murha eivät vanhene, heille kuuluisivat elinkautiset vankeusrangaistukset.

Tämä oli videosarjan osa 3.  Tulossa on vielä useita osia kevytsavukeharhautuksen yksityiskohdista.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 2





13.11.18 Kevytsavukeharhautus, osa 2.

Käsikirjoitus:

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on julkaissut Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksen ”Kevytsavukeharhautus vuosina 1972 – 2002”.  Esitys sisältää yleiskuvan asiasta. Tämän jälkeen on syytä mennä yksityiskohtiin.   Nyt julkaistaan Osa 2: ”Rikoshistorian alkutahdit 1970-luvulla”

                                                                

Erkki Aurejärvi:

Suomen tupakkayhtiöt laskivat vuosina 1972 – 2002 liikkeelle savukkeita tuotenimillä ”kevyt”, ”light”, ”erittäin kevyt”, ”extra light”, "ultra light", ”mieto”, "mild", ”extra mild”, ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.  Yhtiöt ilmoittivat tupakoitsijoille todellisuutta selvästi alhaisemmat haitta-ainepitoisuudet: terva, hän ja nikotiini.

Nämä savukkeet vahingoittivat satojen tuhansien tupakoitsijoiden terveyttä ja tappoivat yli 50.000 tupakoitsijaa.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi täyttivät törkeän terveyden vaarantamisen, törkeiden pahoinpitelyjen ja murhayritysten ja murhien tunnusmerkistöt.

 

Tupakkayhtiöillä oli kaksi selkeästi erillistä roolia: ne toimivat toisaalta suhteessa valtiovaltaan ja toisaalta suhteessa kuluttajiin.  Suhteessa valtiovaltaan yhtiöt vastustivat kaikenlaista tupakan sääntelyä.  Tätä roolia hoiti yhtiöiden yhteiselin, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry, jonka hallituksessa istuivat kaikkien kolmen yhtiön edustajat, siis Amer-Tupakan, Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n ja Rettig Oy:n.  Vuonna 1972 Amer Oy:tä edusti toimitusjohtaja Martti Santala, BAT Finland Oy:tä toimitusjohtaja Erkki Salo ja Rettig Oy:tä varatuomari Finn Berg.

Vuonna 1972 alettiin valmistella tupakkalakia ja savukkeiden jakoa ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Viranomaiset halusivat luoda vähän tervaa, häkää ja nikotiinia sisältävien savukkeiden luokan siinä luulossa, että nämä savukkeet olisivat tupakoitsijoille vähemmän vaarallisia.  Tupakkayhtiöt eivät halunneet, että niiden tuotteita alettaisiin leimata ”haitallisiksi”.   Niinpä yhtiöt pyrkivät torjumaan tämän sääntelyn ja sen ne tekivät Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n nimissä.  Näin johtajat Martti Santala, Erkki Salo ja Finn Berg perustelivat luokituksen vahingollisuutta:

 

kuvateksti 1:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lähetekirje tupakkaneuvottelukunnalle 31.7.1972: 

”Lukuisissa tutkimuksissa on huomautettu, että nikotiinipitoisuudeltaan ’mietoon’ savukkeeseen siirtynyt tupakoitsija on lisännyt polttamiensa savukkeiden lukumäärää tyydyttääkseen nikotiinintarpeensa.  Nikotiinimäärän saavuttamiseksi poltettu tervan kokonaispitoisuus suurenee siitä huolimatta, että tervapitoisuus ’miedoissa’ savukkeissa on pienempi kuin ’muissa’ savukkeissa.  Näin ollen asetusjaoston tavoittelema terveydellinen näkökohta joutuu kyseenalaiseksi.”

                                                                 Kuvateksti 2:

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 13.3.1976:

”Teollisuus toteaa, että ilman tieteellistä pohjaa määritellyt luokitusrajat saattavat johtaa kuluttajaa harhaan.  Näin sen vuoksi, että nämä rajat kiinnittävät kaiken hänen huomionsa vakiosti polttavan analyysikoneen antamiin pitoisuusarvoihin, vaikka yksilöllisellä tupakointitavalla on todettu olevan suurin merkitys tupakoitsijan saamiin terva-, nikotiini- ja hiilimonoksidimääriin.”

Kuluttajat kiinnittivät huomionsa testikoneessa mitattuihin pitoisuuksiin, koska tupakkayhtiöt ilmoittivat heille nimenomaan ne mainoksissa ja savukerasioissa.

                                                                  Kuvateksti 3: 

Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 20.8.1978:

”Vuonna 1977 Englannissa oltiin valmiina suhtautumaan epäröiden mietojen savukkeiden etuihin verrattuna vahvoihin savukkeisiin.  Ihmisten polttamistavat simuloitiin tietokoneella ohjattuun polttokoneistoon ja tällöin havaittiin, että mietojen savukkeiden polttajat useimmissa tapauksissa saivat elimistöönsä enemmän tervaa ja hiilimonoksidia, joskus jopa nikotiiniakin, kuin vahvojen savukkeiden polttajat.” 

Tupakkayhtiöissä tiedettiin tämä 1970-luvulla ja myös 1980-luvulla ja 1990-luvulla ja 2000-luvulla.

                                                                 Kuvateksti 4:

SUUR SEURA -lehdessä oli 2.8.1976 seuraava koko sivun värikäs Form-mainos:

”Ihmiset, jotka haluavat vähemmän tervaa ja nikotiinia, ovat valinneet Formin.

”Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Polta savuketta, jossa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.  Laboratoriokokeet osoittavat, että Formissa on vähemmän tervaa ja nikotiinia.”

Formista tietää, mitä polttaa.

Huumorintajuinen, itsenäinen tyttö, joka ottaa liikunnasta irti tavallista enemmän.  Viihtyy luonnossa ja pyöräilee lomalla muutkin kuin kauppareissut.

Yritti tupakkalakkoa ja siirtyi vähätervaiseen Formiin.

”Miksi valitsit Formin?

Pienempi terva- ja nikotiinipitoisuus vaikutti.  Siitähän on julkaistu luotettavat luvut.”

Amer-Tupakka Oy

Form kuului ryhmään ”vähätervainen”, "low tar" ja ”low nicotine”.   Tupakkayhtiöt harhauttivat kuluttajia tavalla, jota rikosoikeuden klassisissa opeissa on kuvattu venäläisen ruletin avulla:

-        A antaa B:lle revolverin sanoen, että aseessa on viisi tyhjää patruunapesää ja vain yksi kova panos.  B pyöräyttää rullaa, panee piipun ohimolleen ja vetää liipaisinta.  Jos panos sattuu kohdalle, B kuolee, mutta A ei ole syyllistynyt mihinkään rikokseen.  B on ottanut tietoisesti riskin, jonka suuruus on 1:6.

-        A on kuitenkin voinut valehdella.  Aseessa onkin viisi kovaa panosta ja vain yksi tyhjä pesä.  Jos B nyt kuolee, A on syypää murhaan.  B ei varmastikaan olisi ottanut riskiä, joka suuruus on 6:1.

 

Kevytsavukkeiden markkinoinnissa oli kysymys juuri venäläisestä ruletista.  Jos savukkeen todelliseksi riskiarvoksi merkitään 1.000, lähtökohta savukkeiden markkinoinnissa on ollut: ellet usko, että tupakoinnin riskiarvo on 0, usko edes, että se on vain 100.

 

Suomessa oli 1970-luvulla alussa runsaat 1.500.000 tupakoitsijaa.  Amer-Tupakka Oy suuntasi markkinointinsa erityisesti tytöille ja naisille, koska nämä olivat terveystietoisempia kuin miehet.  ”Sinun ei tarvitse lopettaa polttamista, siirry Formiin.”  Törkeiden pahoinpitelyiden ja murhien yritykset täyttyivät heti, täytetyt törkeät ja pahoinpitelyt muutamien vuosien kuluttua.  Nopeimmin aiheutuneet terveysvauriot kohdistuivat sikiöihin. 

Teimme syyskuussa 2017 tutkintapyynnön tupakkayhtiöiden edustajien rikoksista.  Pyynnön allekirjoittajina oli 34 maan parasta asiantuntijaa, muun muassa 10 lakimiestä ja 18 lääkäriä, joista useat olivat vuosina 1972 – 2002 valvontaviranomaisina vastustaneet tupakkateollisuuden moraalitonta menettelyä. 

Helsingin syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen totesi kuitenkin 13.9.2018 tutkintapyynnön aiheettomaksi.  Hänen perusteli ratkaisuaan sillä, että Helsingin hovioikeus oli vuonna 2010 antanut siviilioikeudellisessa tuotevastuujutussa tuomion, joka ei tue tutkintapyyntöä.  Rinkisen päätös on kelvoton, mutta sitova.  Ammattitaidottoman ja asiantuntemattoman virkamiehen väärä ratkaisu on estänyt Suomen historian suurimman rikoksen oikeuskäsittelyn.

Rikoksista esitetty näyttö on kuitenkin tallella ja se on syytä esitellä Suomen kansalle. 

Kuvateksti 5:

Meillä on voimassa kolme pysyvää faktaa:

1. Suomen tupakkayhtiöiden nimeltä mainitut edustajat ovat vuosina 1972 - 2002 syyllistyneet törkeään terveyden vaarantamiseen, kymmeniin tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja murhiin, joista heille lain mukaan pitäisi tuomita elinkautiset vankeusrangaistukset.

2. Ketään tupakkayhtiön edustajaa ei ole tuomittu eikä tulla tuomitsemaan mihinkään rangaistukseen eikä ketään heistä edes ole syytetty eikä tulla syyttämään mistään.

3. Edellä mainitut henkilöt eivät ole nostaneet eivätkä tule nostamaan minua vastaan syytteitä törkeistä kunnianloukkauksista ja vääristä ilmiannoissa, koska tällaisissa oikeudenkäynneissä minulla olisi oikeus näyttää väitteeni toteen.

Kun tilanne on tämä, voimme vapaasti jatkaa vuosien 1972 – 2002 kevytsavukehistorian käsittelyä videoesityksissä.

 

Edellä oleva käsikirjoitus koskee osaa 2 vuosien 1972 – 2002 kevytsavukeharhautusta koskevasta videosarjasta.  Linkki osaan nro 2:


Osa 1 löytyy näistä linkeistä: