Kirja-arvostelu

 

Miksi oikeuslaitoksemme uskoi tupakkateollisuutta?

·       

MARKKU JOKIPII

·        JULKAISTU 08.05.2022 | 16:24

·        PÄIVITETTY 08.05.2022 | 16:24

Tupakan tappavuudesta oikeutta käynyt asianajaja Erkki Aurejärvi kertoo kauhutarinoita.

Erkki Aurejärveä voi pitää häirikkönä, joka vuosikymmenet kävi oikeustaistelua tupakkateollisuutta vastaan. Hän ajoi tupakkaan sairastuneen ja kuolleen asiakkaansa asiaa. Tupakkateollisuus toimi amerikkalaisjohtoisesti, se kielsi tupakan haitat ja korosti edustavansa ”laillista liiketoimintaa”, kunnes ajat muuttuivat.

Aurejärvi on kirjoittanut henkilökohtaisen elämänkertansa, jota voi pitää enemmän kuin henkilökohtaisena. Niin häntä sieppaa saamansa kohtelu. Kirja sisältää sen laatuista suomalaisen oikeuskäytännön kuvailua ja julmia kommentteja yksittäisistä oikeusviranomaisista, että asianosaisten olisi luullut tekevän oitis kunnianloukkaus- ja tai herjausrikosilmoituksia, vaan ei.

Vaikka Suomessa oikeudenkäynnit tupakkateollisuutta vastaan kilpistyivät ihmeellisiin perusteisiin, silti vuosikymmenet ovat muuttaneet suhdettamme myrkkyyn. Kun työpaikkojen tupakointikieltoa alettiin kolme vuosikymmentä sitten valmistella, Sosiaali- ja terveysministeriö totesi pakkauksista:

”Koska kyseessä on kiistatta tappava tuote, nykyisessä muodossaan pakkausten tuotemerkit, kuvitus ja värit antavat liioitellun myönteisen kuvan tuotteiden turvallisuudesta”.

Tappavaksi tuotteeksi leimaaminen olisi saanut täystyrmäyksen aiempien vuosien aikana suomalaisessa oikeuslaitoksessa. Nyt, vajaa vuosi sitten Iltalehdessä Aurejärveä ja Philip Morris Finland Oy:n viestintäjohtajaa Päivi Mononen-Mikkilää haastateltiin, ja jälkimmäinen vaikutti jo liki pyhimykseltä verrattuna aiempiin teollisuuden alan vakuutteluihin: ”Lähdemme siitä, että kaikkein paras optio olisi, että ihminen ei aloita ikinä polttamista tai jos polttaa, lopettaa sen”.

Tuolla kertaa tupakan vaarallisuuden myöntänyt ei saanut potkuja. Potkut aikanaan sai Amer-yhtymän toimitusjohtaja Olli Laiho (entinen menestysurheilija), joka eräässä haastattelussa meni myöntämään tupakoinnin haittoja.

Aurejärvi jahtaa ja tulee jahdatuksi

Tulevan asianajajan nuoruus oli kirjava. Hän ei ole varakkaan perheen lellikki vaan katujen kasvatti. Hän kuvaa omaa ja kavereittensa koteja arkisiksi, isät olivat kovia. Hän harrasti 1950-luvulla konnuuksia ja sai myös tuomion, joka vaaransi pääsyn oikeustieteen opintoihin. Aurejärveä vihanneet käyttivät vanhoja tapauksia vielä vuosikymmenten jälkeen, tonkivat esille, ”paljastivat”.

Paljastukset eivät sujuneet niin kuin häntä vastaan käyneet toivoivat. Eräs prosessi liittyy Aurejärven toimintaan vihreitten edustajana kaupunginvaltuustossa. Salla Korpela –niminen valtuustoryhmän sihteeri löysi raastuvanoikeuden yli 30 vuotta vanhan pöytäkirjan vuodelta 1962. Sen perusteella oli helppo mustamaalata Aurejärveä, joka viherfeministien mielestä oli ikänsä, sukupuolensa ja ronskiutensa perusteella epämiellyttävä. Korpelalle aineisto oli kuin lottovoitto.

Aurejärven vanhaa syntiä uuslämmitettiin. Kun suullisia lausumia oli levitelty tarpeeksi, hänen oli asianajajana helppo todeta, milloin oli aika tehdä tutkintapyyntö. Korpela ei tiennyt, kuinka asiassa olisi käyvä. Edes kallis juristikaan ei auttanut, ja niin hän joutui maksamaan sakkoa 3 000 markkaa ja vahingonkorvausta 11 000 markkaa. Korpela ei ymmärtänyt päättää asia siihen, vaan vei asian hoviin. Sieltä tuli em. summiin korotuksia, asianajokulut ehkä yli 40 000 markan verran.

Edes tuon kerran Aurejärvi tunsi aitoa voitokasta vahingoniloa. Hän luettelee, kuinka monessa prosessin vaiheessa hän olisi voinut jäädä häviölle. Koko oikeuskäytäntöämme on arpajaislaitos.

Tupakan pyhittäjät hävetkööt

Vaikka tupakan ja sikarin lievä tuoksu tuo mieleen lapsuudenkodin lempeitä tunnelmia, tiukkapipoisuutta tupakoinnin suhteen on vaikeata täysin hyväksyä. Vaikeata on myös käsittää, minkälaisella vimmalla tupakkateollisuus ja sen kanssa vuosikymmenet käsi kädessä kulkenut oikeuslaitoksemme ovat toimineet.

Todisteena edellä mainitusta Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen sammakko: ”Tupakkajutut eivät kuulu tuomioistuimiin”. Asia koettiin vaikeaksi, niinpä Heinonen vielä varmisteli: ”Kun se on ensimmäinen juttu alallaan, niin on varmaan hyvä niin kuin miettiä se loppuun asti ja saada siitä sellainen prejudikaatti, jolla sitten estetään uusien tällaisten juttujen syntyminen.”

Näin KKO suojeli tupakkayhtiöt kaikilta kanteilta tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä muuten arvostettu tietokirjailija ja poliitikko Lasse Lehtinen romahti myös itsekritiikittömään vuodatukseen nikotiinin puolesta. Amer Oy:n lobbarina hän sai julkaista Helsingin Sanomissa 1997 sisällöltään käsittämättömän yliön. Siinä hän nimitti terveydenalan toimijoita elämäntapaterroristeiksi.

Viimeksi mainitun hengentuotteen opetus kaikille päätoimittajille: älä veljeile liian lämpöisesti lobbareiden kanssa. Voit päästää levitykseen täysin epäluotettavaa tietoa.

Surullinen oli myös anatomian professori Ismo Virtasen todistus, ettei lääketiede ole todistanut savukkeiden aiheuttavan syöpää eikä mitään muitakaan tauteja. Asiantuntijat pitivät Virtasen lausumaa pötypuheena. Virtasen valaehtoisena todistajana antaman lausunnon mukaan tupakalla on keuhkosyöpää ehkäisevä vaikutus (!). Näin yksi palkkatodistaja osoitti koko 1900-luvun lääketieteen päätyneen hakoteille.

Tänään niin kansalaiset, asiantuntijat ja lopulta tupakointileirikin myöntävät, että savun vetäminen keuhkoihin ei ole hyvästä. Tupakkalainsäädäntöä ei aikaansaanut oikeuslaitos vaan terveystoimijat. Aurejärvi ei voittanut tupakkajuttuja, mutta silti joku kuri on saatu aikaan.

Erkki Aurejärvi: Kovempaa peliä. Into 2022.

 

Käräjätuomarin luulot

 

Helsingin käräjäoikeuden käräjätuomari Elina Haapasalo oli vuosina 2005-2008 puheenjohtaja ajamassani tuotevastuujutussa, eikä rouva pysynyt lainkaan kärryillä.  Vuonna 2013 julkaisin muistelmateoksen ”Kovaa peliä”, jossa kuvailin muun muassa tämän rouvan tunarointia.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Tämän pikku tarinan kerron tänä keväänä ilmestyneessä teoksessa ”Kovempaa peliä”.  Palaute on ollut myönteistä ja huvittunutta.  Jokainen asianajaja tietää, että tuomareilla on herkkä hipiä ja että he ovat tottuneet kumarteluun ja pokkurointiin.  Asianajajat myös ”joutuvat” varsin usein ”puheenjohtajaa arvostelemaan”.

Kevytsavukkeet Helsingin hovioikeuden vuoden 2010 tuomioissa

 

Kevytsavukkeiden markkinointi kiellettiin Euroopan parlamentin direktiivissä 2001/37/EY kuluttajia harhaanjohtavana.  Kieltoa ajavat virkamiehet ja poliitikot käyttivät sanaa ”massacre”, joukkomurha.  Suomessa tämä kielto otettiin tupakkalain 7a §:ään.  Kansainväliset tupakkayhtiöt olivat panneet täytäntöön joukkomurhan myös Suomessa.

Kirjoitin 6.9.2017 kevytsavukerikoksista tutkintapyynnön, ja hankin mukaan 33 allekirjoittajan nimet. Pyyntö ohjautui keskusrikospoliisin ylikomisario Tero Haapalalle, jolla ei ole lakimieskoulutusta. Haapala antoi 27.10.2017 päätöksen, jonka mukaan asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta.  

 

Tämän jälkeen pyysin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista määräämään esitutkinnan tehtäväksi, mutta Toiviainen hautasi 5.12.2017 asian Helsingin syyttäjävirastoon kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkisen ratkaistavaksi.  Rinkinen lähetti 13.9.2018 päätöksen, jonka mukaan esitutkintaan ei ollut aihetta. Kihlakunnansyyttäjä ei tuhlannut asiaan suurta määrää paperia. Yllättävää Rinkisen perusteluissa oli se, että hän selosti kahden rikosoikeuden professorin lausuntoja:

 

”Aurejärvi on toimittanut Helsingin syyttäjänvirastoon OTT, professori Matti Tolvasen 19.6.2018 päivätyn lausunnon kevytsavukkeiden markkinoinnista ja rikosvastuusta. Tolvanen on luetteloinut rikosvastuun kannalta relevantteja seikkoja. Tolvanen on todennut, ettei uhrin nimeämättä jättäminen ole peruste jättää esitutkintaa aloittamatta. Hänen mukaansa esitutkinta murha-nimikkeellä olisi mahdollista rajoittaa yritysasteelle jääneisiin tekoihin ilman yksilötasoista selvitystä sairastumisesta tai sen riskeistä.”

 

”Professori (emeritus) Martti Majanen on yhtynyt Tolvasen lausuntoon.”

 

Kihlakunnansyyttäjältä ei puuttunut itsevarmuutta. Oikeustieteen kandidaatti katsoi ymmärtävänsä asian paremmin kuin kaksi rikosoikeuden professoria, jotka olivat seuranneet tupakkakysymyksiä vuosien ajan. Rinkinen teki ratkaisunsa näin:

 

”Tutkintapyynnössä on viitattu 31.5.2010 annettuun Helsingin hovioikeuden tuomioon, jossa on ollut kyse vuosina 1953–2001 tupakoineen henkilön tupakkayhtiöitä vastaan nostamasta vahingonkorvauskanteesta hänen sairastuttuaan keuhkosyöpään ja keuhkoahtaumatautiin.”

 

”Hovioikeuden ratkaisu ei tue esitutkinnan aloittamista.”

 

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe tarttui tästä kiinni 10.3.2021 antamassaan päätöksessä:

 

”Syyttäjä Rinkisen päätelmä, jonka mukaan hovioikeuden tuomio ei tue rikosepäilyä, on siten perusteltu.  Pikemminkin näen hovioikeuden ratkaisun olevan selvästi rikosepäilyä vastaan.”

Rinkinen viittasi Helsingin hovioikeuden tuomioon Maija A:n asiassa. Hovioikeus antoi kuitenkin samana päivänä kaksi eri tuomiota, joista Ninja B:n tapaus oli selvästi tärkeämpi, koska siinä käsiteltiin Barclay-savukkeita. Barclayllä oli niin keskeinen merkitys tutkintapyynnössä, että jos Rappe olisi edes selannut asian aineiston, hän olisi tiennyt tämän. 

 

Rappe ei lukenut hänelle toimitettua aineistoa, mutta ei hän lukenut edes hovioikeuden tuomiota Maija A:n asiassa. Hovioikeus toteaa heti tämän tuomion sivulla 1, että samassa oikeudenkäynnissä oli kaksi eri juttua: Maija A:n kanne ja Ninja B:n kanne. Hovioikeus toteaa käsitelleensä nämä jutut muodollisesti eri asioina, mutta yhdessä siltä osin, kun valmistelu ja pääkäsittely on ollut tarkoituksenmukaista järjestää samassa yhteydessä. Lisäksi tuomiossa on viittauksia Barclay-savukkeisiin ja Ninja B:n oikeudenkäyntiin.

 

Kevytsavukkeista todetaan hovioikeuden molemmissa tuomioissa:

 

”Kuluttajat, erityisesti naiset, olivat nopeasti omaksuneet ajatuksen siitä, että kevytsavukkeet olivat terveellisempi vaihtoehto, ja he olivat siirtyneet niihin sen sijaan, että olisivat lopettaneet tupakoinnin (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuuden käyttämillä kevyt – mild – light -laatumääreillä oli ollut ratkaiseva merkitys näiden savukkeiden suosiolle, ja kevytsavuke -nimikkeellä oli neutraloitu tehokkaasti tieto savukkeiden haitallisuudesta (Matti ja Arja Rimpelä).

Tupakkateollisuus oli lisäksi käyttänyt tuotekehittelyssä hyväkseen savukkeiden haitta-ainepitoisuuksien mittausmenetelmään liittyviä ongelmia (Vertio ja Arja Rimpelä).”

”Mittausmenetelmään liittyvillä ongelmilla” tarkoitetaan tässä savukkeiden teknistä suunnittelun toisaalta testikonetta ja toisaalta tupakoitsijaa varten.

 

Kevytsavukeharhautusta on kuvattu näin kahdessa lainvoimaisessa hovioikeuden tuomiossa.  Ne asiantuntijat ja muut ihmiset, jotka ovat lukeneet hovioikeuden tuomiot, pitävät edellä olevaa sitaattia tiivistelminä joukkomurhaa koskevasta näytöstä.

Rappe ei ollut lukenut tuomioita, mutta ei hän liioin ole asiantuntijakaan.

Käräjätuomarin herkkä hipiä ja suuret luulot

Julkaisin vuonna 2013 muistelmateoksen ”Kovaa peliä” ja vuonna 2022 teoksen ”Kovempaa peliä”, jossa ovat mukana myös vuosien 2013-2021 tapahtumat.  Arvostelen Suomen oikeuslaitosta.  Yksi kritiikin kohteista on käräjätuomari Elina Haapasalo, joka vuosina 2005-2008 toimi puheenjohtajana Helsingin käräjäoikeudessa ajamassani tuotevastuujutussa (”Kovaa peliä” s. 252-260).  Kirjaa luettiin varsinkin Helsingin käräjäoikeudessa heti vuodesta 2013 lähtien.

Haapasalon reaktioista kerron ”Kovemmassa pelissä” sivuilla 275-276.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 seuraavan puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Ilahduin suuresti tästä haastattelusta ja nauroimme Pentti Peltoniemen kanssa.  Mitä tuo puhe ”sivistysvaltiosta” tarkoitti?  Oli kummallista, ettei näin suuresta mullistuksesta ollut kerrottu mediassa eikä missään muuallakaan.  Pentti Peltoniemi, aikaansa seuraava toimittaja, ei hänkään ollut ennen kuullut moista uutista.

Käräjätuomari Haapasalo ei liioin ollut havainnut kenenkään ”joutuneen” arvostelemaan tuomioistuimen puheenjohtajaa.  Rouva oli nähtävästi elänyt jossakin suljetussa tilassa.  Asianajajat eivät arvostele tuomareita oikeussalissa, mutta käsittelyn päätyttyä heti asianajajien huoneessa ja sitten olutlasin äärellä ja sen jälkeen vielä toimistoissaan. Miten joku ihminen saattoi olla näin naiivi?

 

Tupakka ja laki - kohti savutonta ja nikotiinitonta Suomea

Doctors Against Tobacco (DAT) webinaarialustus 15.12.2021 

Vuoden 2016 tupakkalain 1 §:ssä säädetään:

”Tämän lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen.”

Yhteiskunnassa pyritään siihen, että edellä mainittu tavoite toteutuu vuonna 2030.   Päämääränä on, että päivittäisiä tupakoitsijoita on vuonna 2030 alle 5 prosenttia väestöstä.

Nykyisiä nikotiinituotteita ovat ainakin seuraavat: savuke, nuuska, höyrytupakka, sähkösavuke, napsutupakka, irtotupakka purutupakka ja vesipiippu.   Nyt on tulossa Suomeen Philip Morrisin Iqos, kuumennettava tupakka. Nikotiinipussit (sisältävät nikotiinia, ei tupakkaa) ovat uusin villitys. Synteettiset nikotiinituotteet (nikotiini siis kehitetty laboratoriossa).  Tupakkayhtiöiden tuotekehittely etenee koko ajan.

Tupakkatehtaat eivät ainoastaan kehittele uusia tuotteita, ne myös markkinoivat mitä kekseliäimmillä tavoilla näitä tuotteita nuorille sosiaalisen median kanavissa saadakseen uusia käyttäjiä nikotiinikoukkuun.

Tehdasvalmisteiset savukkeet ovat tulleet yleiseen käyttöön Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa ja Suomessa 1910-luvulla.  Yhdysvalloissa alkoi tupakoitsijoissa esiintyä keuhkosyöpää enenevästi 1930-luvulla.  Vuosien 1947-1950 lääketieteen tutkimuksissa varmistui, että savuke on keuhkosyövän ylivertaisesti tärkein syytekijä.  Tupakkateollisuus kiisti näytön.  Suomen tupakkayhtiöt myönsivät syy-yhteyden vuonna 2000.

 

Suomessa nuoret lääkärit Matti Rimpelä ja Pekka Puska ryhtyivät vuonna 1968 toimiin tupakkaa vastaan ja Matti Rimpelä julkaisi vuonna 1972 kirjan ”Tupakka”.  Rimpelä totesi, että tupakkayhtiöt myivät tappavaa tuotetta haitattomana.

Aloitin ensimmäisen oikeudenkäynnin tupakkayhtiöitä vastaan vuonna 1988.  Kyseessä oli tuotevastuukanne Pentti Aho vastaan Rettig ja BAT Finland.  KKO hylkäsi kanteen äänin 4-1 vuonna 2001.  Jutussa kertyneen näytön nojalla monet rikosoikeuden asiantuntijat katsoivat, että tupakkayhtiöiden menettely täytti murhan tunnusmerkistön.  – Olen jatkanut eri prosesseja vuoteen 2021, mutta Suomen oikeuslaitos ei ole halunnut tuomita kuolemankauppiaita.

”Savuton ja nikotiiniton Suomi vuonna 2030”.  Nykyään 20-64 -vuotiaista suomalaisista tupakoi päivittäin 12 prosenttia ja 14-19 -vuotiaista 6 prosenttia ja 65-84 -vuotiaista 7 prosenttia.  Vaikka tupakointi on vähentynyt selvästi 1970-luvun huippuvuosista, tupakoitsijoiden määrä on yhä suuri.  Olisi hyvä, jos tilastoissa kerrottaisiin prosenttien lisäksi henkilöluku.  Tupakoitsijoita olisi kai noin 600.000.  Puhuttaessa nikotiinituotteiden käytön loppumisesta todetaan, että tupakoitsijoiden määrän tulisi olla alle 5 prosenttia.  Silloinkin nikotinisteja olisi 200.000-300.000.

Tupakointi on maassamme edelleen keskeinen kansanterveyden ongelma, joka aiheuttaa vuosittain noin 4 400 ennenaikaista kuolemaa. Tutkimusten mukaan joka toinen tupakoitsija kuolee ennenaikaisesti tupakasta johtuviin sairauksiin. Tupakoitsijat kuolevat keskimäärin 10 vuotta nuorempina kuin tupakoimattomat, ja noin 10 prosenttia kaikista kuolemista johtuu tupakoinnista.

Ensimmäinen tupakkalaki on säädetty vuonna 1976 ja nykyinen, voimassa oleva tupakkalaki vuonna 2016.  Vuoden 1976 lain mukaan tavoitteena oli tupakoinnin vähentyminen, vuoden 2016 lain mukaan tupakoinnin loppuminen.  Asiantuntijoiden mukaan tavoite olisi mahdollista saavuttaa vuonna 2030, jos käyttöön otetaan uusia tupakointia rajoittavia ja ehkäiseviä toimenpiteitä sekä tarjotaan entistä tehokkaampaa tukea tupakoinnin lopettamiseen.

Tupakkalakia on vuodesta 1976 lähtien muutettu yhteensä lähes 40 kertaa ja eteneminen kohti päämäärää vaatii yhä useita muutoksia tupakkalainsäädäntöön.  Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys 141/2021, jossa keskeisenä on vaatimus geneerisistä eli yksivärisistä tuotepakkauksista.  Samalla kiellettäisiin tuotteet, jotka on tarkoitettu saamaan tupakkatuotteelle aikaan tunnusomainen tuoksu tai maku. Tupakointi kiellettäisiin leikkikentillä ja yleisillä uimarannoilla. Ehdotetuilla muutoksilla suojattaisiin väestöä, etenkin pieniä lapsia, passiivisen tupakoinnin haitoilta.

Ehdotetut muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. Tuotteiden ja niiden vähittäismyyntipakkausten yhdenmukaistamista koskeva sääntely tulisi kuitenkin voimaan vasta 1.1.2023. Tupakkateollisuus on vastustanut tiukasti tätä sääntelyä, erityisesti geneerisiä pakkauksia.

" Tupakka ja laki - kohti savutonta ja nikotiinitonta Suomea".  Mitä tehtäisiin vuonna 2030, jos tupakoitsijoita on alle 5 prosenttia väestöstä?  Silloinkin nikotinisteja olisi 200.000-300.000, joten nikotiinituotteiden käyttö ei olisi suinkaan loppunut.  En ole huomannut, että tätä olisi käsitelty yksityiskohtaisesti.

Voidaan sanoa, että eteneminen kohti nollatilannetta olisi mahdollista siksi, että asenteet tupakkaa kohtaan ovat muuttuneet.  Nikotiinituotteiden käyttäjät kuuluvat yhteiskunnan vähäväkisiin.  Kun aloitin ensimmäisen oikeudenkäynnin vuonna 1988, jyrkiksi vastustajiksi ryhtyivät lakimiehet ja suuri osa lääkäreistä ja median edustajat.  Nykyisin koulutetut ihmiset eivät enää polta, eivät liioin toimittajat eivätkä poliitikot.

Tupakan myynti kai kiellettäisiin elintarvikeliikkeissä ja keskitettiin erityismyymälöihin Alkon tapaan.

Kielto voitaisiin ehkä toteuttaa portaittain samalla tavoin kuin Uudessa Seelannissa: ensin ikäraja 20 vuoteen, seuraavana vuonna 21 vuoteen jne.   

Tupakkaa ehkä säänneltäisiin osittain samalla tavoin kuin huumeita.  Nikotiinituotteet sisällytettäisiin vuoden 2008 huumausainelain sääntelyyn ja nikotiinituotteiden hankkiminen ja käyttö kriminalisoitaisiin lisäyksellä rikoslain 50 lukuun.  Sääntely olisi erittäin monimutkaista jo lainsäädäntöteknisestikin.

" Tupakka ja laki”. Sääntely olisi vaikeaa, ja on varmaa, että tupakkateollisuus käyttäisi kaikki keksimänsä keinot uudistuksen torjumiseksi.  Yhtiöt vastustavat ja jarruttavat sääntelyn etenemistä.  Ne tulevat myös kiertämään ja rikkomaan kieltoa.  Kansainvälinen tupakkateollisuus ei halua, että Suomi antaisi esimerkin muille maille.

Rokotovastaisien vastuu

Sisäministeri Maria Ohisalo kertoi lauantaina 23.10.21 Ylen Ykkösaamussa, että koulujen pihoilla on tarvittu poliiseja koronakriitikkojen takia. Ohisalo kehotti kaikkia turvautumaan poliisin apuun, jos tilanne missään muuallakaan muuttuu uhkailuksi. 

Ylilääkäri Risto Ollin mukaan rokotevastaisuus vaikuttaa nuorempien ikäluokkien halukkuuteen ottaa koronarokote. Taustalla on voimakkaita persoonia, joilla on aikaa ja halua tuoda omaa ideologiaansa esille sosiaalisessa mediassa. Valitettavasti heidän joukossaan on myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Toiminnan taustalla voi olla myös taloudellisia motiiveja, Olli sanoo. Ollin mukaan rokotteiden vastustajat ovat liikkuneet kouluilla jakamassa oppilaille lehtisiä, joissa kehotetaan jättämään rokote ottamatta ja pyydetään toimittamaan lehtinen vanhemmille, jotta he ilmoittaisivat terveydenhuoltoon, ettei heidän lapsiaan saa rokottaa. 

Rokotteiden vastaista toimintaa on näkynyt viime aikoina etenkin Varsinais-Suomessa. Koronakritiikkiä on levitetty verkossa ja lisäksi koronaa vähätteleviä sekä koronarokotteiden vastaisia lehdyköitä on jaettu postiluukkuihin ja kiinnitetty autojen tuulilaseihin. 

On oletettava, että tällä menettelyllä on ollut vaikutusta rokotteista kieltäytymiseen ja sitä kautta myös ihmisten sairastumisiin ja kuolemiin. Julkisuudessa tätä on pidetty valitettavana, mutta rokotekriittisten oikeudellisesta vastuusta ei ole puhuttu. Katsotaanpa korkeimman oikeuden ratkaisua 1994:101: 

”A oli luontaishoidon asiantuntijana esiintyen ja tietoisena siitä, että sokeritautia sairastaneen lapsen vanhemmat luottivat häneen ja noudattivat hänen ohjeitaan, neuvonut vanhempia korvaamaan lapsen hoidossa lääkärin määräämän insuliinihoidon niin sanotulla kuhnehoidolla. Sairauden pahennuttua A, joka oli henkilökohtaisesti tullut hoitamaan lasta ja tuolloin havainnut tämän olevan hälyttävässä kunnossa, oli lisäksi laiminlyönyt huolehtia siitä, että lapsi olisi ajoissa saanut insuliinia tai saatettu sairaa-lahoitoon, seurauksin, että lapsi oli kuollut. 

A, joka tosin ilmeisesti itse oli uskonut hoitomuotonsa tehokkuuteen, ei ollut voinut nojautua puolueettomaan tietoon tai perusteeseen, joka olisi horjuttanut käsitystä, että sokeritaudissa insuliinihoito oli välttämätön ja ettei se ollut korvattavissa kylpyhoidoilla. Hänen katsottiin syyllistyneen kuolemantuot-tamukseen, josta rangaistukseksi tuomittiin kuusi kuukautta vankeutta ehdollisena.” 

Korkeimman oikeuden ratkaisu voisi soveltua myös rokotekriittisten asemaan. Jos on selvää, että tietyn rokotekriitikon menettely on ollut syy-yhteydessä jonkun ihmisen tai joidenkin ihmisten sairastumiseen tai kuolemaan, rikoslain säännökset olisi otettava käyttöön. Rikoksia olisivat lähinnä vammantuottamus tai kuolemantuottamus. Meillä tarvittaisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätös tästä vastuukysymyksestä.

Sosiaalisen median toissijainen merkitys

A. Rikosten täyttymishetki

Tupakkayhtiöt ovat markkinoineet kevytsavukkeita vuosina 2002 – 2021 käyttäen muun muassa nimityksiä ”Blue”, ”Silver” ja ”Gold”, jotka ovat korvanneet sanat ”kevyt”, ”light”, ”mieto” ja ”mild”.  Yhtiöt ilmoittivat jo vuonna 2001 ryhtyvänsä tähän kevytsavukekiellon kiertämiseen.  Yhtiöt ovat syyllistyneet harkitusti lukuisiin rikoksiin.  Toteutuneita rikoksia ovat olleet

-          törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha sekä

-          markkinointirikos ja tupakan markkinointirikos.

Rikokset ovat täyttyneet silloin, kun tupakkayhtiöt ovat valmistaneet uusilla kevytnimikkeillä varustettuja savukkeita ja laskeneet ne liikkeelle.  Mitään muuta menettelyä näiden rikosten täyttyminen ei ole vaatinut.

Tämän jälkeen yhtiöt ovat tehostaneet menettelyään muun muassa sosiaalisen median avulla.  Sosiaalisessa mediassa on ilmestynyt esityksiä, joiden laatijoina ovat olleet tupakkayhtiöiden palkkaamat vaikuttajat.  Tämä on ollut tupakkayhtiöiden harjoittamaa markkinointia. 

Lisäksi mediatileillä on ilmestynyt tupakoitsijoiden kirjoituksia, joista on voitu päätellä, että kuluttajat ovat omaksuneet tiedot kevytsavukkeiden uusista nimistä.  Tupakkayhtiöissä on seurattu tarkasti näitä kirjoituksia, jotka ovat kertoneet markkinoinnin onnistumisesta.

Rikostunnusmerkistöjen kannalta sosiaalinen media ei ole ollut eikä ole välttämätön.  Rikokset ovat täyttyneet pelkästään kevytsavukkeiden liikkeelle laskemisella, vaikka sosiaalista mediaa ei olisi milloinkaan ollut olemassakaan.

 

B. Rikostunnusmerkistöt

1. Vakavat rikokset

Tähän tutkintapyyntöön liitettyjen todisteiden mukaan tupakkayhtiöiden edustajat ovat vuosina 1972 – 2021 syyllistyneet erittäin suureen määrään rikoksia.  Kevytsavukkeiden liikkeelle laskeminen ja markkinointi ovat täyttäneet ja täyttävät yhä seuraavat vakavat rikostunnusmerkistöt:

-          törkeä terveyden vaarantaminen, törkeän pahoinpitelyn yritys, täytetty törkeä pahoinpitely, murhayritys ja täytetty murha.

Kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen katsoo 13.9.2018 tekemässään päätöksessä, ettei törkeä terveyden vaarantaminen tule kyseeseen:

”Törkeää terveyden vaarantamista koskeva lainkohta ei sovellu tapaukseen. Säännöksen soveltaminen edellyttää, että ihmisen käytettäväksi tarkoitettu aine on saatettu tahallaan terveydelle vaaralliseksi myrkyttämällä tai muulla vastaavalla tavalla.”

Rinkisen ratkaisu on väärä.  Kevytsavukkeet on saatettu tahallaan terveydelle vaarallisiksi valmistamalla savukkeet niin, että ne antavat polttokoneissa alhaiset terva-, häkä- ja nikotiiniarvot ja tupakoitaessa moninkertaiset myrkkymäärät. 

Rinkinen on lisäksi sivuuttanut keskeisen osan rikoslain 34 luvun 4 §:n sisällöstä.  Tämä lainkohta ei anna mahdollisuuksia saivartelulle:

                      ”Joka

                      1) - -

                      2) levittää vakavaa sairautta.”

Rikoslain 34 luku on säädetty ihmisten hengen ja terveyden suojaamiseksi, jonka vuoksi vakavien sairauksien levittäminen kuuluu ilman muuta lain soveltamispiiriin.

Kihlakunnansyyttäjä Rinkinen on vapauttanut tupakkayhtiöiden edustajat aivan täysin.  Hänen mukaansa törkeä pahoinpitely ja murha sulkeutuvat pois, koska nikotiini aiheuttaa riippuvuutta.  Tällainen perustelu ei ole tullut mieleen kenellekään niistä kymmenistä juristeista ja muista asiantuntijoista, jotka ovat perehtyneet kevytsavukkeista kertyneeseen näyttöön.

 

2. Markkinointirikokset

Antaessaan väärän kuvan tuotteistaan tupakkayhtiöt ovat syyllistyneet ja syyllistyvät yhä rikoslain 30 luvun 1 §:ssä kriminalisoituun markkinointirikokseen.  Väärä kuva syntyy ja markkinointirikos täyttyy jo sillä hetkellä, kun ”Blue”, ”Silver”, ”Gold” tai muulla kevytsavukkeiden vakiintuneella uusionimellä varustettu savuke on valmistettu ja laskettu liikkeelle.  Sen jälkeen yhtiöt ovat tarkkailleet sosiaalista mediaa nähdäkseen, miten hyvin markkinointi on onnistunut.

Vuosina 2016 – 2021 tupakkayhtiöt ovat syyllistyneet ja syyllistyvät jatkuvasti myös tupakkalain 111 §:ssä säädettyyn tupakan markkinointirikokseen.  Tupakan markkinointi on kokonaan kiellettyä tupakkalain 68 §:ssä, joten tämä rikos ei edellytä harhaanjohtavien tietojen levittämistä.  ”Blue”-, ”Silver”- ja ”Gold”-nimisten savukemerkkien liikkeelle laskeminen on sellaisenaan markkinointia ja sosiaalisessa mediassa esiintyneet kirjoitukset osoittavat, että markkinointi on ollut tehokasta.

Markkinointirikokset ovat täyttymisensä jälkeen muuttuneet vakaviksi rikoksiksi sillä perusteella, että tupakkayhtiöt ovat laiminlyöneet varoitusvelvollisuutensa.  Kun sosiaalisessa mediassa on ilmestynyt kirjoituksia ”kevytsavukkeista”, yhtiöiden olisi heti pitänyt ilmoittaa kirjoittajille, että ”kevytsavukkeet” ovat enemmistölle tupakoitsijoista monin verroin tappavampia kuin muut savukkeet.

 

 

C. Maailmanlaajuinen strategia

Tupakkayhtiöiden some-markkinointia on käsitelty Kauppalehdessä 24.5.2019:

”Tupakkateollisuus kouluttaa omia brändilähettiläitä: ’Tämä on nykypäivän tupakkamarkkinointia’

Sosiaalinen media tarjoaa alustan myös tupakkamainonnalle vaikuttajien kautta.        

Tupakkateollisuus hyödyntää porsaanreikää, joka mahdollistaa tupakkatuotteiden mainostamisen Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissa ja Twitterissä vastoin niiden omia käytäntöjä. Se onnistuu valjastamalla nanovaikuttajat eli pienet, noin 2000 - 3000 seuraajaan somettajat brändilähettiläiksi.”             

Markkinointi-lehdessä 27.5.2019 lukee:

”Suomessa tupakan markkinointi on laitonta – somessa lakikin on voimaton

27.5.2019  11:06                         MARKKINOINTI

Suomessa kaikenlainen tupakkatuotteiden markkinointi on kielletty, ja se koskisi myös tilannetta, jossa bloggaaja pössyttelisi hashtagilla #kaupallinen yhteistyö, mutta mitä sanoo laki, jos Instagramissa yksityishenkilö, jolla on 2000 - 3000 seuraajaa, kertoo positiivisesti tupakkatuotteiden käyttökokemuksistaan?  Laki sanoo, että tupakkatuotetta, tupakan vastiketta, tupakointivälinettä, tupakkajäljitelmää, sähkösavuketta tai nikotiininestettä ei saa markkinoida.

Silti laki on voimaton somen vaikuttajamarkkinoinnin edessä.

Nopealla Instagram-haulla löytyy nopeasti avoimia suomalaisia tilejä, joilla on noin 2000–3000 seuraajaa, ja joiden ylläpitäjät näyttävät erityisesti tykkäävän sähkötupakasta. Ruotsista löytyy jo vaikuttaja, joka kertoo reilusti olevansa vapepromoottori.”

Suomessa toimivat tupakkayhtiöt Philip Morris, British American Tobacco ja Imperial Tobacco käyttävät some-markkinointia maailmanlaajuisesti:

 

“As reported by The New York Times in August 2018, tobacco companies have paid social media influencers to promote cigarettes on platforms including Facebook, Instagram and Twitter as part of a marketing strategy documented in more than 40 countries. The influencers are usually young, attractive and have large social media followings. These social media campaigns have been viewed more than 25 billion times worldwide, according to social media analytics.”

 

”Tupakkayhtiöt ovat maksaneet sosiaalisen median vaikuttajille savukkeiden myynnin edistämisestä.”

”Dokumentoitu yli 40 maassa” – tässä luettelossa mainitaan myös Suomi.

 

 

D. Väärä käsitys menettelyn luvallisuudesta

Kauppalehden ja Markkinointi-lehden artikkelien mukaan some-markkinointi on sallittua:

”laissa on porsaanreikiä”

”laki on voimaton”

Lakia ei voida tulkita näin.  Kyseessä on selvästi tupakkayhtiöiden harjoittama savukkeiden markkinointi.  Edellä siteerattujen esitysten mukaan yhtiöiden markkinointi tulisi ilmeisesti kyseeseen vain, jos savukkeita mainostaisivat joko tupakkayhtiöiden omien markkinointiosastojen palkatut työntekijät tai tupakkayhtiöiden palkkaamat mainostoimistot.  Sosiaalisessa mediassa mainontaa suorittavat tupakkayhtiöiden palkkaamat some-vaikuttajat.  Kyseessä on nytkin tupakkayhtiöiden harjoittama markkinointia eikä mikään muu.  Puhe lain voimattomuudesta on virheellistä ja suorastaan naiivia. 

Edellä mainitussa Kauppalehden artikkelissa 24.5.2019 todetaan myös:

”Philip Morrisin vastineessa joukkokirjeelle ilmoitetaan, että digitaaliset kanavat ovat sille tärkeitä väyliä informoida tupakoijia perinteistä tupakkaa vähemmän haitallisesta vaihtoehdosta.”

Philip Morris ilmoittaa tässä avoimesti informoivansa digitaalisissa kanavissa tupakoijia vähemmän haitallisesta vaihtoehdosta.  Tässä Philip Morris -yhtiö tunnustaa täten rikkovansa 30.9.2002 voimaan tullutta kevytsavukekieltoa ja syyllistyvänsä myös rikoslain 30 luvun 1 §:ssä ja tupakkalain 111 §:ssä säädettyihin markkinointirikoksiin.  Philip Morrisin osuus Suomen savukemarkkinoista on suurempi kuin kahden muun yhtiön, joten tunnustetut rikokset ovat merkittäviä.  Poliisi pystyisi helposti hankkimaan tästä tarkan näytön.

 

E. Esimerkkitapaus vuodelta 2014

Tutkintapyyntöön kuuluvina todisteina on 16.2.2021 päivätyssä muistiossa siteerattu tupakoitsijoiden kirjoituksia sosiaalisessa mediassa vuosilta 2002 – 2021.  Tähän voidaan ottaa lisäksi Instagram-kirjoitus, joka sisällöltään voisi olla Philip Morris Finland Oy:n harjoittamaa markkinointia:

”Lasse Lehtinen

30.03.2014

Kevytsavukkeet ovat ehkä parempi vaihtoehto Teille.  Kevytsavukkeissa on huomattavasti vähemmän tervaa, joka on keuhkosyövän riskitekiöitä.

Philip Morris tarjoaa monia kevyitä vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi Marlboro Gold, tai jos tahtoo lenkkeillä raikkaasti, niin Chesterfield Menthol. Menthol-aromissa on keuhkoja avaavaa ja raikastavaa aromia, joka takaa ikimuistoisen elämyksen metsän tuoksuista.

Lisäksi kevytsavukkeet eivät aiheuta nimeksikään riippuvuutta.”

Kirjoittajaksi merkitty Lasse Lehtinen voisi olla mies, joka oli Amer-Tupakan (Philip Morrisin lisenssinhaltija) palveluksessa vuosina 1990 - 1993 ja joka markkinoi Philip Morrisin tuotteita vuosina 1990 – 2004.  Tällä perusteella on mahdollista, että Lehtinen toimi vielä vuonna 2014 yhteistyössä Philip Morrisin kanssa.

Jos kyseinen kirjoittaja on eri henkilö kuin Amer-Tupakan Lehtinen, hänen kannanottonsa voidaan nähdä esimerkkinä siitä, että kevytsavukkeiden kuluttajiin suuntautuva markkinointia on ollut tehokasta. Tämän vuoksi tupakkayhtiöiden olisi pitänyt heti lähettää Lehtiselle varoitus siitä, että valtaosa tupakoitsijoista saa kevytsavukkeista huomattavasti enemmän tervaa kuin tavallisista savukkeista.

 

F. Philip Morrisin Marlboro Gold

Kevytsavukkeet kiellettiin vuoden 2001 EU-direktiivissä ja sitten Suomen tupakkalaissa vuonna 2002.  Tässä vaiheessa Philip Morrisin tuotteita kauppasi Suomessa Amer-Tupakka Oy vuonna 1961 solmitun lisenssisopimuksen nojalla.

Amer-Tupakka varautui etukäteen kiellon voimaan tuloon.  Iltalehden haastattelusta 17.5.2001 Amer Oy:n markkinointipäällikkö Harri Knuutinen sanoi näin:

”Uskon, että tuotteet jäävät.  Nimiä täytyy muutella, vaikkapa Kulta-Marlboroksi.  Tiedossa tämä on ollut jo pari vuotta.”

Amer-Tupakka alkoi todella heti vuonna 2002 markkinoida nimenomaan ”Kulta-Marlboroa”.  Sosiaalisessa mediassa on tästä ollut jatkuvasti kirjoituksia.  Edellä mainitussa 16.2.2021 päivätyssä muistiossa tästä seuraavia esimerkkejä:

19.06.2009: MARLBORO, SININEN ''laimein''

Vihreävalkoinen (Light Menthol, nykyään White Mint); Kultainen/valkoinen (Light, nykyään Gold) ...

 

klo 12:03 | 29.4.2018

Eilen kassalla kuultua ja nähtyä: yksi asiakas pyysi valkoisen mallun, seuraava pyysi kultaisen mallun. Molemmat saivat saman Malrboro Lights -askin, joka kai lienee nykyään nineltään Gold?

klo 13:08 | 21.5.2020

Joku sininen aski tai Mariborin valkokultaisen askin lighttia.

2021

·         Kultainen/valkoinen (Light, nykyään Gold)

Marlboron savukkeita saa Suomessa seuraavanlaisissa aromeissa:

·         Punainen (Full Flavor) 10 mg tervaa, 0,8 mg nikotiinia, 10 mg häkää

·         Vihreä (Menthol) (Myyminen lopetettu 20.5.2020) 10 mg tervaa, 0,7 mg nikotiinia, 10 mg häkää

·         Vihreävalkoinen (Light Menthol, nykyään White Mint) 8 mg tervaa, 0,6 mg nikotiinia, 9 mg häkää

·         Kultainen/valkoinen (Light, nykyään Gold)

 

Amer-Tupakka vuosina 2002 – 2004 ja Philip Morris Finland vuosina 2004 – 2021 ovat jatkaneet kevytsavukkeiden markkinointia, yhtiöt ovat kaupanneet Marlboro Lights -savukkeita nimellä Marlboro Gold.  Tämäkin menettely täyttää kaikki edellä luetellut rikostunnusmerkistöt.

 

G. RL 30:1:n ja TupakkaL 111 §:n mukaisten markkinointirikosten täyttymishetki

Tupakkayhtiöt syyllistyvät markkinointirikoksiin jo silloin, kun laskevat liikkeelle kevytsavukkeita.  Tämän mukaan Philip Morris Finland Oy:n edustajat ovat olleet syypäitä kevytsavukkeiden markkinointiin jo siitä lähtien, kun ryhtyvät kauppaamaan Marlboro Gold -nimisiä savukkeita.  Some-kirjoitukset kuuluvat nekin markkinointiin, mutta eivät ole välttämättömiä.

Esimerkkinä voidaan mainita myös British American Tobacco Finland Oy:n Pall Mall -savukkeet.  Näistä savukkeista on tälläkin hetkellä yleisölle avoimella internetsivulla seuraava kuvaus:

Pall Mall Aromit Suomessa

·         Punainen (Red/Fullflavor)

·         Sininen (Blue/Light)

·         Oranssi (Gold/Light)

·         Tummanvihreä (Menthol Full)

·         Vihreä (Menthol Regular)

·         Vaaleanvihreä (Extra menthol Mild)

 

Tämä riittää rikoslain 30:1:n ja tupakkalain 111 §:n tunnusmerkistöjen täyttymiseen.  Some-esitykset lisäävät markkinoinnin tehoa, mutta rikokset ovat olemassa jo ennen niitä.

Kevytsavukerikoksia koskeva esitutkinta olisi järkevää aloittaa rikoslain 30 luvun 1 §:n ja tupakkalain 111 §:n mukaisten markkinointirikosten tunnusmerkistöistä.  Näiden rikosten kautta tutkijat alkaisivat päästä perille tupakkakysymyksestä, joka on erittäin laaja ja kansainvälisten tupakkayhtiöiden strategioihin perustuva. 

Lisäksi tutkijat voisivat saada apua markkinointia tuntevilta viranomaisilta.  Tutkijat voisivat heti esitutkinnan alussa pyytää lausunnot kuluttaja-asiamieheltä ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta.  Mikäli lausunnot tukisivat tutkintapyyntöä, esitutkinnalla olisi hyvä perusta.

 

 

 

H. Suomen historian suurin rikos

Oikeuslaitoksessa tupakan käsittelyyn on vuodesta 1988 saakka vaikuttanut se, että tupakkakysymykset eivät ole kuuluneet ratkaisijoiden ammattitaidon eivätkä asiantuntemuksen piiriin.  Ratkaisijat eivät ole tienneet mitään, mutta luulleet sitäkin enemmän. 

Merkittävä seikka on ollut myös tupakkarikosten yletön laajuus.  Hylkäävien päätösten syihin on olennaisena kuulunut käsitys, että tupakkayhtiöiden menettelyn tuomitseminen räjäyttäisi koko oikeuslaitoksen.  Tämä käsitys on väärä.  Yksi oikeudenkäynti ei vahingoittaisi millään tavoin oikeuslaitosta, olkoonkin, että juttu olisi suuri ja kauaskantoinen.  Oikeudenkäynnissä asia voitaisiin aivan hyvin rajata muutaman elossa olevan syytetyn menettelyyn.  Oikeudenkäynti olisi kyllä työläs ja useita vuosia kestävä, mutta sen aikana muu oikeuselämä jatkuisi aivan tavalliseen tapaan.  Voidaan sanoa, että tupakkayhtiöiden menettelyn tutkiminen aiheuttaisi vaivaa ja epämukavuutta.  Hylkäävä ratkaisu olisi vaivaton, nopea ja mukava.

Punnittaessa keskenään mukavaa ratkaisua ja oikeaa ratkaisua on syytä muistaa, että kevytsavukkeet vammauttavat ja tappavat yhä ihmisiä.  Todisteet sisältävät näytön kyynisestä ja moraalittomasta joukkomurhasta.  Sikäli kuin oikeuslaitoksessa asia lakaistaan maton alle, tehdylle joukkomurhalle annetaan synninpäästö ja joukkomurhan jatkamiselle valtakirja.  Tämä seikka pitäisi ottaa ratkaisuja pohdittaessa vakavaan harkintaan.

Kevytsavukkeita koskevan tutkintapyynnön käsittely Suomen oikeuslaitoksessa on ollut tähän saakka ala-arvoista.  Ylikomisario Tero Haapala ja kihlakunnansyyttäjä Anja-Riitta Rinkinen ovat sivuuttaneet täysin tutkintapyyntöön liitetyn näytön, tehneet ratkaisunsa pelkkien luulojensa nojalla ja pyörittäneet tämän jälkeen päätöksensä eteen jonkinmoisia ”perusteluja”.  Mikäli apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe ja valtionsyyttäjä Mikko Männikkö lukevat jutun aineiston, he ovat oikeuslaitoksessa ensimmäiset asiaan perehtyneet.  Lukemisen jälkeen olisi syytä miettiä, mikä oikeudellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on toisaalta oikealla ja toisaalta mukavalla ratkaisulla.