Kirja-arvostelu

 

Miksi oikeuslaitoksemme uskoi tupakkateollisuutta?

·       

MARKKU JOKIPII

·        JULKAISTU 08.05.2022 | 16:24

·        PÄIVITETTY 08.05.2022 | 16:24

Tupakan tappavuudesta oikeutta käynyt asianajaja Erkki Aurejärvi kertoo kauhutarinoita.

Erkki Aurejärveä voi pitää häirikkönä, joka vuosikymmenet kävi oikeustaistelua tupakkateollisuutta vastaan. Hän ajoi tupakkaan sairastuneen ja kuolleen asiakkaansa asiaa. Tupakkateollisuus toimi amerikkalaisjohtoisesti, se kielsi tupakan haitat ja korosti edustavansa ”laillista liiketoimintaa”, kunnes ajat muuttuivat.

Aurejärvi on kirjoittanut henkilökohtaisen elämänkertansa, jota voi pitää enemmän kuin henkilökohtaisena. Niin häntä sieppaa saamansa kohtelu. Kirja sisältää sen laatuista suomalaisen oikeuskäytännön kuvailua ja julmia kommentteja yksittäisistä oikeusviranomaisista, että asianosaisten olisi luullut tekevän oitis kunnianloukkaus- ja tai herjausrikosilmoituksia, vaan ei.

Vaikka Suomessa oikeudenkäynnit tupakkateollisuutta vastaan kilpistyivät ihmeellisiin perusteisiin, silti vuosikymmenet ovat muuttaneet suhdettamme myrkkyyn. Kun työpaikkojen tupakointikieltoa alettiin kolme vuosikymmentä sitten valmistella, Sosiaali- ja terveysministeriö totesi pakkauksista:

”Koska kyseessä on kiistatta tappava tuote, nykyisessä muodossaan pakkausten tuotemerkit, kuvitus ja värit antavat liioitellun myönteisen kuvan tuotteiden turvallisuudesta”.

Tappavaksi tuotteeksi leimaaminen olisi saanut täystyrmäyksen aiempien vuosien aikana suomalaisessa oikeuslaitoksessa. Nyt, vajaa vuosi sitten Iltalehdessä Aurejärveä ja Philip Morris Finland Oy:n viestintäjohtajaa Päivi Mononen-Mikkilää haastateltiin, ja jälkimmäinen vaikutti jo liki pyhimykseltä verrattuna aiempiin teollisuuden alan vakuutteluihin: ”Lähdemme siitä, että kaikkein paras optio olisi, että ihminen ei aloita ikinä polttamista tai jos polttaa, lopettaa sen”.

Tuolla kertaa tupakan vaarallisuuden myöntänyt ei saanut potkuja. Potkut aikanaan sai Amer-yhtymän toimitusjohtaja Olli Laiho (entinen menestysurheilija), joka eräässä haastattelussa meni myöntämään tupakoinnin haittoja.

Aurejärvi jahtaa ja tulee jahdatuksi

Tulevan asianajajan nuoruus oli kirjava. Hän ei ole varakkaan perheen lellikki vaan katujen kasvatti. Hän kuvaa omaa ja kavereittensa koteja arkisiksi, isät olivat kovia. Hän harrasti 1950-luvulla konnuuksia ja sai myös tuomion, joka vaaransi pääsyn oikeustieteen opintoihin. Aurejärveä vihanneet käyttivät vanhoja tapauksia vielä vuosikymmenten jälkeen, tonkivat esille, ”paljastivat”.

Paljastukset eivät sujuneet niin kuin häntä vastaan käyneet toivoivat. Eräs prosessi liittyy Aurejärven toimintaan vihreitten edustajana kaupunginvaltuustossa. Salla Korpela –niminen valtuustoryhmän sihteeri löysi raastuvanoikeuden yli 30 vuotta vanhan pöytäkirjan vuodelta 1962. Sen perusteella oli helppo mustamaalata Aurejärveä, joka viherfeministien mielestä oli ikänsä, sukupuolensa ja ronskiutensa perusteella epämiellyttävä. Korpelalle aineisto oli kuin lottovoitto.

Aurejärven vanhaa syntiä uuslämmitettiin. Kun suullisia lausumia oli levitelty tarpeeksi, hänen oli asianajajana helppo todeta, milloin oli aika tehdä tutkintapyyntö. Korpela ei tiennyt, kuinka asiassa olisi käyvä. Edes kallis juristikaan ei auttanut, ja niin hän joutui maksamaan sakkoa 3 000 markkaa ja vahingonkorvausta 11 000 markkaa. Korpela ei ymmärtänyt päättää asia siihen, vaan vei asian hoviin. Sieltä tuli em. summiin korotuksia, asianajokulut ehkä yli 40 000 markan verran.

Edes tuon kerran Aurejärvi tunsi aitoa voitokasta vahingoniloa. Hän luettelee, kuinka monessa prosessin vaiheessa hän olisi voinut jäädä häviölle. Koko oikeuskäytäntöämme on arpajaislaitos.

Tupakan pyhittäjät hävetkööt

Vaikka tupakan ja sikarin lievä tuoksu tuo mieleen lapsuudenkodin lempeitä tunnelmia, tiukkapipoisuutta tupakoinnin suhteen on vaikeata täysin hyväksyä. Vaikeata on myös käsittää, minkälaisella vimmalla tupakkateollisuus ja sen kanssa vuosikymmenet käsi kädessä kulkenut oikeuslaitoksemme ovat toimineet.

Todisteena edellä mainitusta Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinosen sammakko: ”Tupakkajutut eivät kuulu tuomioistuimiin”. Asia koettiin vaikeaksi, niinpä Heinonen vielä varmisteli: ”Kun se on ensimmäinen juttu alallaan, niin on varmaan hyvä niin kuin miettiä se loppuun asti ja saada siitä sellainen prejudikaatti, jolla sitten estetään uusien tällaisten juttujen syntyminen.”

Näin KKO suojeli tupakkayhtiöt kaikilta kanteilta tulevaisuudessa. Tässä yhteydessä muuten arvostettu tietokirjailija ja poliitikko Lasse Lehtinen romahti myös itsekritiikittömään vuodatukseen nikotiinin puolesta. Amer Oy:n lobbarina hän sai julkaista Helsingin Sanomissa 1997 sisällöltään käsittämättömän yliön. Siinä hän nimitti terveydenalan toimijoita elämäntapaterroristeiksi.

Viimeksi mainitun hengentuotteen opetus kaikille päätoimittajille: älä veljeile liian lämpöisesti lobbareiden kanssa. Voit päästää levitykseen täysin epäluotettavaa tietoa.

Surullinen oli myös anatomian professori Ismo Virtasen todistus, ettei lääketiede ole todistanut savukkeiden aiheuttavan syöpää eikä mitään muitakaan tauteja. Asiantuntijat pitivät Virtasen lausumaa pötypuheena. Virtasen valaehtoisena todistajana antaman lausunnon mukaan tupakalla on keuhkosyöpää ehkäisevä vaikutus (!). Näin yksi palkkatodistaja osoitti koko 1900-luvun lääketieteen päätyneen hakoteille.

Tänään niin kansalaiset, asiantuntijat ja lopulta tupakointileirikin myöntävät, että savun vetäminen keuhkoihin ei ole hyvästä. Tupakkalainsäädäntöä ei aikaansaanut oikeuslaitos vaan terveystoimijat. Aurejärvi ei voittanut tupakkajuttuja, mutta silti joku kuri on saatu aikaan.

Erkki Aurejärvi: Kovempaa peliä. Into 2022.