Käräjätuomarin herkkä hipiä ja suuret luulot

Julkaisin vuonna 2013 muistelmateoksen ”Kovaa peliä” ja vuonna 2022 teoksen ”Kovempaa peliä”, jossa ovat mukana myös vuosien 2013-2021 tapahtumat.  Arvostelen Suomen oikeuslaitosta.  Yksi kritiikin kohteista on käräjätuomari Elina Haapasalo, joka vuosina 2005-2008 toimi puheenjohtajana Helsingin käräjäoikeudessa ajamassani tuotevastuujutussa (”Kovaa peliä” s. 252-260).  Kirjaa luettiin varsinkin Helsingin käräjäoikeudessa heti vuodesta 2013 lähtien.

Haapasalon reaktioista kerron ”Kovemmassa pelissä” sivuilla 275-276.  Toimittaja Pentti Peltoniemi sai Haapasalolta 23.6.2014 seuraavan puhelinhaastattelun:

”Kirja ei ole varsinaisesti tuttu, mutta olen silloin tällöin kuullut, että on kirjoittanut kaikennäköistä.”

”Aurejärven mukaan te teitte tahallista ja raakaa vääryyttä ja olisitte ansainneet virasta erottamisen.”

”No tuo ehkä kertoo hänen, en aiheesta jaksa niin keskustella. Kuvittelen, että en ole koskaan törmännyt henkilöön, joka joutuisi puheenjohtajaa arvostelemaan. Omassa logiikassani olen eläkkeelle jäämässä oleva tuomari, joka on tehnyt hienon ja hyvän tuomarin uran. En ole koskaan törmännyt asianajajaan, Aurejärvihän ei ole millään tavalla asianajaja, hänenhän ei pitäisi ajaa juttuja oikeuksissa eikä hän niin saakaan nykyaikana tehdä, kun meillä ollaan sivistysvaltiossa nytten, niin tämmöinen ihminen ei voisi ajaa asiaa. Asianajaja luottaa juttuunsa ja asianajoon eikä puheenjohtajan arvostelemiseen, tämä kuuluu jonkun totalitäärisen valtion kulttuurijäämään.”

”Näyttäisi siltä, että te ette – –”

”En missään tapauksessa ole kiinnostunut asiasta. Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen, myös päämiehiään kohtaan.”

Ilahduin suuresti tästä haastattelusta ja nauroimme Pentti Peltoniemen kanssa.  Mitä tuo puhe ”sivistysvaltiosta” tarkoitti?  Oli kummallista, ettei näin suuresta mullistuksesta ollut kerrottu mediassa eikä missään muuallakaan.  Pentti Peltoniemi, aikaansa seuraava toimittaja, ei hänkään ollut ennen kuullut moista uutista.

Käräjätuomari Haapasalo ei liioin ollut havainnut kenenkään ”joutuneen” arvostelemaan tuomioistuimen puheenjohtajaa.  Rouva oli nähtävästi elänyt jossakin suljetussa tilassa.  Asianajajat eivät arvostele tuomareita oikeussalissa, mutta käsittelyn päätyttyä heti asianajajien huoneessa ja sitten olutlasin äärellä ja sen jälkeen vielä toimistoissaan. Miten joku ihminen saattoi olla näin naiivi?