Erkki Aurejärven romaani Pimeyden sydän on ilmestynyt 3.10.2023. Romaanin takakannessa on seuraava esittelyteksti:

torstai 28. maaliskuuta 2024

Henkilötodistajat Ant-Wuorisen ja Lehtisen asiassa

 

Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen tutkintapyyntöihin liittyvä näyttö on tähän mennessä koostunut pääasiassa kirjallisista sitaateista.  Käytettävissä on lisäksi päteviä henkilötodistajia.  Mainitsen seuraavassa seitsemäntoista ihmistä, jotka ovat vuosina 1983-2004 toimineet tupakkayhtiöiden vastustajina.  Nämä kaikki ovat valmiit kertomaan, että Ant-Wuorisen ja Lehtisen menettely savukkeiden kauppaamisessa on ollut täysin moraalitonta:

Ant-Wuorinen ja Lehtinen ovat

vuoteen 2000 saakka salanneet ja kiistäneet savukkeiden tappavuuden ja nikotiinin aiheuttaman riippuvuuden ja nikotiinimanipulaation,

tehostaneet valheitaan ankarien henkilöhyökkäysten avulla,

kiistäneet vuoteen 2004 saakka passiivisen tupakoinnin terveyshaitat,

vastustaneet lääkintöhallituksen varoituksia ja pyrkineet häivyttämään niiden näkyvyyden ja

estelleet ja viivyttäneet ihmisten suojaamiseksi säädettyjen lakien valmistelua.

Näistä teoista ja laiminlyönneistä koostuvat Suomen historian suurimmat rikokset.  Näyttö on kumoamatonta, ja Ant-Wuorinen ja Lehtinen ovat kaiken lisäksi tunnustaneet menettelynsä.  He ovat tietoisesti aiheuttaneet suuren määrän sairautta ja kuolemaa.  Muistelmateoksessaan Lasse Lehtinen on ylpeillyt kyenneensä viivyttämään työpaikkojen tupakointikieltoa kaksi ja puoli vuotta.  Philip Morrisin edustajien kanssa Lehtinen kertoo tehneensä jatkuvaa yhteistyötä.

Henkilötodistajiksi voidaan nimetä ensinnäkin Liisa Elovainio, Eeva Nordman, Antero Heloma, Hannu Vierola ja Satu Lipponen, jotka ovat antaneet kirjalliset muistiot Ant-Wuorisen ja Lehtisen menettelystä.  Heidän lisäkseen henkilötodistajia olisivat seuraavat kaksitoista asiantuntijaa:

Mervi Hara, Suomen ASH:n toiminnanjohtaja vuodesta 1988, sitä ennen Suomen Syöpäyhdistyksen tiedotussihteeri.  Hara on mukana monissa kansallisissa ja kansainvälisissä tupakkatyön verkostoissa ja on toinen Tupakkapolitiikan uusi aika -raportin laatijoista.

Mervi Haran haastattelu Savuton Suomi -päivänä 31.5.2016:

”Mitä olet oppinut työssäsi 1980-luvulta tähän päivään tultaessa?

En aluksi ymmärtänyt sitä, miten voimakkaasti tupakkateollisuus piti kiinni Suomen kaltaisesta pienestä markkina-alueesta, miten häikäilemättä teollisuus venytti lainsäädäntöä ja hyödynsi porsaanreikiä. Se tekee tätä yhä, mutta nyt enenevässä määrin haastamalla valtioita oikeuteen lainsäädännöstä, jonka se kokee rajoittavan voittojensa kahmimista.”

Heikki Hiilamo, valtiotieteiden ja filosofian tohtori sekä tietokirjailija. Hän on työskennellyt Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina elokuusta 2013. Tätä ennen hän työskenteli Kansaneläkelaitoksessa tutkimusprofessorina.  Hiilamo on tutkinut laajasti tupakkateollisuuden moraalitonta menettelyä.  Tätä aihetta Hiilamo on käsitellyt muun muassa kirjoissaan Kieltämisen ammattilaiset, 2001, Valheen mesenaatit, 2004, Maailma tupakkayhtiöiden vallassa, 2017 ja Tupakka tai terveys, 2022

Maria Juusela, lääketieteen tohtori, Lääkärit tupakkaa vastaan (DAT) -asiantuntijaverkoston puheenjohtaja.

Päivi Kaartamo, varatuomari, lääkintöhallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön juristi

Kristiina Patja, Helsingin yliopiston terveydenhuollon professori ja Husin ylilääkäri.

Pekka Puska, lääketieteen ja kirurgian professori, artikkeli 25.5.2016:

”Kun WHO:n tupakkakonventio (FCTC) on nyt ollut voimassa reilut kymmenen vuotta ja maa toisensa jälkeen on sen perusteella säätänyt yhä tiukempaa tupakkalainsäädäntöä, kansainvälinen tupakkateollisuus on reagoinut tähän erityisesti kolmella tavalla:

  1. Käyttänyt apuna ”kolmansia tahoja” (hotelli- ja ravintolaelinkeinoa, viihde-elinkeinoa, tupakanviljelijöiden järjestöjä ym).
  2. Kehittänyt ja pyrkinyt markkinoimaan ”vähemmän haitallisia tuotteita” (aiemmin kevytsavukkeita, nykyään nuuskaa, sähkötupakkaa ym)
  3. Haastanut maita oikeuteen uusista tupakkalaeista.”

Matti Rautalahti, Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri 1998-2011, Duodecimin pääsihteeri 2011 2022.  Haastattelu 15.8.22:

”Suurimpana kompastuskivenä nikotiinittomalle Suomelle Rautalahti pitää tupakka- ja nikotiiniteollisuutta, joka pyrkii vaikuttamaan päättäjiin ja asenneilmapiiriin Suomessa.

”Suurin uhka on tupakkateollisuuden lobbaus- ja vaikuttamistoiminta. Tupakkateollisuus väittää siirtyvänsä savuttomaan tulevaisuuteen, kuten aikoinaan väitti suuntaavansa tuotteitaan vain aikuisille, jotka tekevät itsenäisiä valintoja.”

Rautalahden mukaan savuttomat nikotiinituotteet ovat niin ikään tupakkateollisuuden taktiikkaa, ja nikotiini nähdään helposti lähes haitattomana. Nikotiini on varsin myrkyllinen kemikaali ja sillä on paljon tunnettuja haittoja aivoille ja verenkiertoelimistölle. Rautalahti toteaa, että tieteellinen tieto myös nikotiinin syöpävaarallisuudesta lisääntyy koko ajan, vaikka viralliset luokitukset eivät kulje samaa tahtia uusien tutkimustulosten kanssa.

Kari Reijula, työterveyden professori, SEURA-lehti 02.12.2017:

”Tupakkateollisuudella on niin valtavat markkinointiresurssit, ettei terveydenhuolto pysty millään tuomaan samassa mitassa esiin omaa tietoaan.”

Arja Rimpelä, kansanterveystieteen professori

Matti Rimpelä, kansanterveystieteen professori, ylilääkäri Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksessa, ylilääkäri ja tutkimusprofessori Stakesissa.  Julkaisuluettelossa yli 300 työtä, joista yli 200 käsittelee tupakkaa.  Näistä yksi on ”Tupakka”, vuonna 1972 julkaistu 217-sivuinen kirja.  Sisältää kuvauksia lääketieteestä ja tupakkateollisuuden menettelystä.  Sivulla 181 Rimpelä toteaa

”Tiivistelmänä tupakkateollisuuden suhtautumisesta tupakan haittavaikutuksiin voidaan todeta, että se on lääketieteellisistä tutkimustuloksista välittämättä pyrkinyt voiton maksimointiin.”

Savuton Suomi -päivä 31.5.2016:

”Tupakkateollisuus on valmis menemään juuri niin pitkälle kuin sen sallitaan mennä.  Sillä ei ole mitään moraalia tällaisissa kysymyksissä.”

Olli Simonen, työterveyshuollon erikoislääkäri, työskennellyt muun muassa lääkintöhallituksessa ylilääkärinä ja neuvottelevana virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä.  SEURA-lehti 13.8.1993:

”Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Olli Simonen, joka on koulutukseltaan lääkäri, sanoo ymmärtävänsä tupakkateollisuuden lausuntoa.

-        Heidän tavoitteenaan on yksinkertaisesti vain tehdä voittoa ja rahaa.

Simonen hymähtelee tupakkateollisuuden väitteille.  Hän toteaa kuitenkin, ettei teollisuus voi muuta kuin pysyä johdonmukaisena omalle linjalleen.

-        Jos teollisuus myöntää tupakoinnin myrkyllisyyden ja vaarallisuuden, se joutuu samalla myöntämään myrkyttävänsä ja tappavansa ihmisisä rahaa vastaan.  Aika on kuitenkin kääntymässä tupakkateollisuutta vastaan.”

Lääkärilehti 1.4.1994:

”Lakiesityksessä kielletään kokonaan tupakan piilo-, tuoteperhe- ja mielikuvamainonta, ja asia on Simosen mukaan herättänyt tiukkaa vastustusta tupakkateollisuuden piirissä.”

 

”Valmistusvaiheessa tupakkaan lisätään pH:n suurentamiseksi muun muassa ammoniakkia ja bikarbonaattia, keuhkojen limakalvojen puuduttamiseksi mentolia, riippuvuuden tehostamiseksi aldehydeiksi pyrolysoituvia sokereita. pH:n suurentaminen auttaa keuhkojen nikotiiniläpäisevyyttä. Mentolipuudutus mahdollistaa tupakansavun hengittämisen syvemmälle keuhkoihin, ja aldehydin ja nikotiinin yhteisvaikutus on voimakkaampi kuin nikotiinin yksistään (Scenihr 2010).”

Harri Vertio, lääkintöhallituksen ylilääkäri 1978-1989, Suomen Syöpäyhdistyksen ylilääkäri 1989-96, Terveyden edistämisen keskuksen toiminnanjohtaja 1996-2003, Suomen Syöpäyhdistyksen pääsihteeri 2003

 

Savukkeet ovat vuosina 1983-2004 tappaneet Suomessa yli 100.000 ihmistä, ja näistä Amer-Tupakan osuus on runsaat 70.000.  Edellä mainitut seitsemäntoista asiantuntijaa voivat henkilötodistajina kuvailla tarkasti, miten tämä on tapahtunut.

Erkki Aurejärvi

 

 

 

 

 

 

 

maanantai 11. maaliskuuta 2024

Satu Lipposen lausunto

 

Toimittaja Satu Lipposen lausunto

 

Olen tutustunut Amer-Tupakka Oy:n johtaja Jukka Ant-Wuorisen vuosien 1983 – 2004 menettelystä valtakunnansyyttäjälle 18.1.2024 tehtyyn tutkintapyyntöön ja pyyntöön 4.2.2024 tehtyyn lisäykseen, lääkintöneuvos Liisa Elovainion 9.2.2024 päivättyyn muistioon sekä professori Eeva Nordmanin 12.2. 2024 päivättyyn muistioon.

 

Olen kouluttautunut Tampereen yliopistossa, aineyhdistelmään kuuluivat kansainvälinen politiikka, tiedotusoppi ja kansantaloustiede. Työurani aikana olen työskennellyt mm. sanomalehti Uudessa Suomessa ja sen kolmannessa painoksessa Iltalehdessä vuosina 1980 – 1991. Tehtäviäni ovat olleet etusivun ja Sunnuntai-numeron toimitussihteeri, ulkomaantoimittaja ja kulttuuritoimittaja.

 

1995 –2000 toimin Terveyden edistämisen keskuksessa projektipäällikkönä. Tehtävänäni oli vastata ensimmäisen eurooppalaisen tupakka vai terveys -konferenssin toteutumisesta. Kokous oli EU:n tukema. Toimitin kokouksen jälkeen sekä suomenkielisen aikakauslehden että englanninkielisen kirjan kokouksen keskeisistä teemoista.  2000 –2022 olin Suomen Syöpäyhdistyksessä ensin tiedotuspäällikkönä, sittemmin viestintäjohtajana ja johtajana, jonka vastuulla olivat strategia ja ennakointi. Luottamustehtäviini ovat kuuluneet mm. Suomen ja Euroopan tiedetoimittajain liiton puheenjohtajuus. 

 

Toimittajana minulla oli suurta yleisöä vastaava käsitys tupakan vaarallisuudesta. Tuohon aikaan toimituksissa tupakoitiin varsin yleisesti. Vasta terveysasioihin perehdyttyäni ymmärsin, kuinka laajasti tupakan terveyshaittoja vähäteltiin julkisuudessa. Suomen Syöpäyhdistyksen aikana toimittaessani mm. Syöpäsäätiön Focus tutkimus- ja Focus Oncologiaen sisältöjä perehdyin tieteen tuottamaan tietoon syöpäsairauksista.  Syöpätaakan laajuuden ja vaikutukset väestöön ymmärsin vasta viestiessäni Suomen Syöpärekisterin tutkimuksista. 

 

Olen sittemmin perehtynyt tupakasta liittyvään disinformatioon ja varsinkin kehystämiseen, jolla luodaan julkisuuteen tietynlaista journalistista kerrontaa. Tämä on ollut keskeinen osa tupakkateollisuuden laajaa vaikuttamistoimintaa. Kuten syytekirjelmästä ilmenee, toiminta Suomessa on ollut suunniteltua ja kansainvälisesti johdettua. Tavoite on ollut mitätöidä tieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa tupakan terveyshaitoista ja mustamaalata asiantuntijoita. Tupakkateollisuuden Yhdysvaltain oikeudenkäyntien myötä julkitulleet tupakkateollisuuden sisäiset dokumentit vahvistavat harhautuksen

 

Valtakunnansyyttäjälle tehty tutkintapyyntö on täysin perusteltu. 

 

Nurmijärvellä 9.3. 2024 

Satu Lipponen,

Toimittaja, yht. tiet. maisteri

 

tiistai 27. helmikuuta 2024

Tutkintapyyntö Lasse Lehtisen menettelystä

 

 

 

 

Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto

Valtionsyyttäjä Mikko Männikkö

 

ASIA: tutkintapyyntö filosofian tohtori Lasse Lehtisen menettelystä

 

Lehtinen on Amer-Tupakka Oy:n viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 – 31.5.1993 ja vielä sen jälkeen 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin yhteistyössä Jukka Ant-Wuorisen kanssa kaupannut savukkeita terveydelle haitattomina tuotteina tietoisena siitä, että savukkeet vammauttavat ja tappavat ihmisiä. 

Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen.  Lehtisestä käytettiin nimikettä ”Senior Vice President, Corporate Affairs.”  Hänet koulutti tehtäväänsä Philip Morris Yhdysvalloissa.  Savumerkki-lehdessä 2/1993 mainitaan, että Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka hän oli jättänyt toimensa Amer-yhtymässä.  Lasse Lehtinen osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n viestintävaliokunnan kokouksiin.

Sittemmin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli 6.1.2024 oli laaja artikkeli ”Maailmanhistorian suurin rikos”, johon sisältyivät myös Lasse Lehtisen ja Jukka Ant-Wuorisen haastattelut (KT 101).  Lehtisen osuus oli seuraava:

”Lehtinen sanoo, että jonkun silmin Amerin johdon terveyskommentit voivat näyttäytyä nyt kyseenalaisina.  Hän korostaa, ettei suomalaisilla tupakanvalmistajilla ollut mahdollista vetää emoyhtiöstä itsenäistä linjaa.  Amer-Tupakka oli täysin riippuvainen Philip Morrisin myöntämästä lisenssistä.  Sen takia kaikki, mitä lausuttiin julki Amer-Tupakan nimissä, ne tuli Yhdysvalloista ne nuotit.  Siitä ei voinut poiketa Suomessa, se oli lisenssin ehto.  Silloin kun ollaan firmassa töissä, niin sorvataan sellaista palikkaa, kuin johto edellyttää, Lehtinen sanoo.”

Lehtisen mukaan ”jonkun silmin Amerin johdon terveyskommentit voivat näyttäytyä nyt kyseenalaisina.”  ”Nyt”, siis vuonna 2024.  Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen terveyskommentit olivat kyllä jo 1980-luvun alusta lähtien suorasukaista valehtelua jokaisen asiantuntijan silmin.  Asiantuntijoita olivat Ant-Wuorisen ja Lehtisen ohella erityisesti terveysviranomaiset ja suuri osa lääkäreistä.

Lasse Lehtinen on nimenomaisesti tunnustanut olleensa perillä savukkeiden tappavuudesta ja valehdelleensa suurelle yleisölle savukkeiden ominaisuuksista.  Philip Morris -yhtiön määräykset eivät poista Lehtisen rikosvastuuta.  Lehtisen on näin ollen syytä epäillä syyllistyneen satoihin tuhansiin törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhayrityksiin ja tuhansiin murhiin.

 

HAHMOTTAMISONGELMA

Ant-Wuorisen ja Lehtisen rikosten käsittelyä vaikeuttaa rikosten yletön vakavuus ja valtava lukumäärä.  Tähän asiaan on vaikea saada selkeää otetta.  Ant-Wuorinen ja Lehtinen ovat tehneet sellaista, mitä ihmiset eivät yleensä tee.

Kysymys on ensinnäkin murhayritysten lukumäärästä.  Amerinfo-lehdessä 1/1992 oli Lasse Lehtisen kirjoitus:

”Tupakointi on riskitekijä

Vastoin laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja sydänsairaudet.  Tupakoinnista riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös kaikkien tiedossa.

Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.  Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”

Puhe pelkästä ”riskitekijästä” oli valheellista.  Lehtinen mitätöi tupakoinnin vaikutuksen rinnastamalla tupakan seitsemään muuhun tekijään, joista yksikään ei sellaisenaan aiheuta keuhkosyöpää eikä sydäntauteja.

Pelkästään tämä julkaisu yksinään täytti heti murhayrityksen tunnusmerkistön.  Enempää näyttöä ei tarvittaisi.  Kirjoituksen ilmestymispäivänä Amer-Tupakka Oy laski liikkeelle 700.000 savukerasiaa ja samana päivänä Lehtinen valehteli, etteivät savukkeet aiheuta keuhkosyöpää eivätkä sydäntauteja.  Amerinfossa Lehtinen antoi olennaisesti väärää tietoa kymmenille tuhansille ihmisille.  Tarkasteltaessa Ant-Wuorisen ja Lehtisen menettelyssä hämäävää on se, että perättäisiä tekoja on ollut valtava määrä.  Ant-Wuorinen ja Lehtinen olisi kuitenkin tuomittava murhayrityksistä jo edellä olevan yhden sitaatin nojalla.

Käytännön oikeuselämässä murhayrityksiin kuuluu yleensä vain yksi teko, hyvin harvoin kaksi.  Uhreja on niin ikään vain yksi.  Ant-Wuorisen ja Lehtisen tekoja on ollut satoja ja uhreja satoja tuhansia.

Ant-Wuorinen ja Lehtinen eroavat niin ikään selkeästi tavallisista henkirikoksiin syyllistyneistä.  He molemmat ovat hyvin koulutettuja, älykkäitä ja sivistyneitä.  He eivät ulkoisesti tarkastellen näytä rikollisilta.

Tapot ja murhat tehdään Suomessa yleensä teräaseella, ja useimmiten alkoholin tai jonkin huumeen vaikutuksen alaisina, ja usein kiihtymys- ja raivotilassa.  Tämä ei koske ollenkaan Ant-Wuorista eikä Lehtistä.  Heidän menettelyään ei voitaisi mitenkään käsitellä tappoina.  Heihin sopivat rikoslain 21:ssa säädetyt kvalifiointiperusteet ”vakaasti harkiten”, ”erityisen raa’alla tai julmalla tavalla” ja ”vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen”. 

Ant-Wuorisen ja Lehtisen motiiveissakaan ei ole ollut mitään lieventävää: motiivina on ollut raha, ehkä myös jonkinlainen tunne ylivertaisesta yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta.  Suomessa tupakkateollisuudella oli suuri valta-asema vielä 1980- ja 1990-luvuilla.  Ant-Wuorinen ja Lehtinen eivät pelänneet mitään: he eivät piitanneet lääkintöhallituksen lukuisista kieltopäätöksistä eivätkä eduskunnan lakivaliokunnasta eivätkä syöpälääkäreiden arvostelusta.  Rikosoikeuden professorit P.O. Träskman, Eero Backman ja Martti Majanen totesivat jo vuosina 1989 ja 1990 julkisuudessa, että Suomen tupakkayhtiöiden edustajat syyllistyivät törkeisiin pahoinpitelyihin ja murhiin.  Tämäkään ei hillinnyt Ant-Wuorisen ja Lehtisen toimia.  He olivat kuulleet asiantuntevilta lakimiehiltä, että Suomen oikeuslaitos on liian heiveröinen, varovainen ja haluton heidän massiivisten rikostensa käsittelyyn.

Ant-Wuorinen on toimitusjohtajana vastuussa kaikista Amer-Tupakka Oy:n rikoksista.  Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan ja johtoryhmän jäsen, ”Senior Vice President, Corporate Affairs.”  Voidaan ajatella, että myös Lehtinen asemansa perusteella oli yleisvastuussa kaikista Amer-Tupakka Oy:n rikoksista.

 

 

 

LASSE LEHTISEN MENETTELYÄ KOSKEVA NÄYTTÖ

1.     Valtakunnansyyttäjälle ja valtionsyyttäjälle tätä ennen toimitettu aineisto

 

TUTKINTAPYYNTÖ 18.1.2024

Sivu 4:

”Seuraava lainaus on Amerinfo-lehdestä 1/1992, jossa Amer Oy:n palkollinen Lasse Lehtinen kirjoitti (KT 11):

”Tupakointi on riskitekijä

Vastoin laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja sydänsairaudet.  Tupakoinnista riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös kaikkien tiedossa.

Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.  Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”

Tässä oli useita eri harhautuksia.  Puhe pelkästä ”riskitekijästä” oli valheellista.  Tupakoinnin vaikutuksen Lehtinen mitätöi rinnastamalla tupakan seitsemään muuhun tekijään, joista yksikään ei sellaisenaan aiheuta keuhkosyöpää eikä sydäntauteja.  ”Miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin”.  Tämä seikka ei ensinnäkään kumoaisi mitenkään sitä, että osa sairastuu.  Toiseksi väite ei ole edes totta.  Tupakointi ei tapa kaikkia tupakoitsijoita, mutta jokainen heistä sairastuu ainakin jonkinasteiseen keuhkoahtaumaan ja luultavasti muihinkin tauteihin.  Ei ole totta, että valtaosa tupakoitsijoista voisi polttaa ilman terveyshaittoja.”

 

Sivu 6:

”Ant-Wuorinen kävi 18.9.1990 Lasse Lehtisen kanssa Lausannessa Philip Morrisin toimistossa perehtymässä tupakointia ja terveyttä koskeviin lääketieteen kysymyksiin (KT 15).”

”Amer Oy lähetti 19.3.1992 Keuhkovammaliiton seminaariin puheenvuoron, jonka otsikko kuului: ”Tupakointi on riskitekijä” (KT 19).  Tekstissä lukee: ”Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.”

Sivu 7:

”Työvaliokunnan pöytäkirjassa 7.3.1991 lukee:

”2 § Kuultiin L. Lehtisen näkemyksiä tupakkateollisuudesta ja sen imagosta esimerkiksi eduskunnan piirissä.  Terveyskysymykset yhdistyneinä valtiontalouden ongelmiin antavat kansanedustajille pontimia esiintymiseen.

Todettiin, että teollisuuden tulisi lähteä kertomaan itsestään kertomalla, mikä on sen käsitys tupakoinnista ja terveyskysymyksistä.  Painottaa voidaan myös työllisyyttä ja vaihtotasetta.

3 § Pohdittiin varoitustekstin allekirjoittajan oikeudellista vastuuta, mikäli uusi kuluttajansuojalaki ’ajaa tupakkalain ohi’.

Onko teollisuus valmis myöntämään tupakoinnin haitat, jos se tällä tavoin vapautuu tuotevastuusta.  E. Salo totesi, että varoitustekstit voidaan saattaa tunnetuiksi monin tavoin, jolloin teollisuuden toimesta tapahtuva varoittaminen rasiassa ei ole välttämätön eikä missään tapauksessa toivottava.”

Sivu 14:

”Edellä kohdassa 3 on jo todettu, että Tupakkatehtaiden Yhdistys ry (TTY) käsitteli 23.5.1988, 16.2.1989, 26.6.1989, 10.8.1989, 14.2.1990, 28.1.1991 ja 7.3.1991 Huomaavaiset tupakoitsijat ry:n tukemista (KT 23-31). 

Sivu 15:

”TTY:n Työvaliokunnan kokous 7.3.1991:

”Läsnä: H. Le Bell, J. Ant-Wuorinen, E. Salo, R. Lintuniemi.

Lisäksi kokoukseen osallistuivat kuultavina L. Lehtinen, Amer-Yhtymä Oy, Huomaavaisten Tupakoitsijoiden edustajina A. Saarinen, A. Hampinen, P. Lounela sekä M. Otva, joka edusti myös SEK/Grey Eminenceä.”

”Huomaavaiset Tupakoitsijat esittäytyi puheenjohtaja A. Saarisen johdolla.  Keskusteltiin yhdistyksen toimintatavoitteista ja rahoitusnäkymistä.  Teollisuuden puolelta todettiin, että jäsenkunnan laajentamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat kalliita eikä jäsenmaksuista näissä olosuhteissa saada ratkaisevaa rahoitusapua.  E. Salo näki tehokkaasti kohdennetun ja hyvin toimitetun jäsenlehden palvelevan asiaa tehokkaimmin.  Kuultiin, että Hutu oli suorittanut tupakointia koskevan kyselyn Helsingin ja Lapin kansanedustajaehdokkaille.”

Sivut 22-23:

”Huoli passiivisesta tupakoinnista sai aikaan sen, että Philip Morris määräsi Ant-Wuorisen pestaamaan sopivan henkilön vastustamaan tupakointirajoituksia ja levittämään tietoja ympäristösavun vaarattomuudesta.  Keväällä 1990 Amer palkkasi tehtävään Lasse Lehtisen.  Vuonna 1997 julkaisemassaan teoksessa ”Luotettavat muistelmat 2” (KT 79) Lehtinen toteaa sivulla 277:

 

”Kun tupakkalaista oli kysymys, Amer-Tupakan johtajistolla oli pitkä kokemus keskusteluista valtiovarainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.  Erityisesti toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorinen oli vikkelästi sukkuloivaa lajia, on sitä vieläkin.  Erilaisin järkiperustein uuden tupakkalain voimaantuloa onnistuttiin lykkäämään kaksi ja puoli vuotta.”

 

Työpaikkojen tupakointikieltoa onnistuttiin lykkäämään kaksi ja puoli vuotta.  Lasse Lehtisen palkkaaminen kannatti Amer-Tupakalle.  Suomen kansalle se ei kannattanut.  Kun ympäristön tupakansavu tappoi runsaat 500 - 700 ihmistä vuodessa, Lehtisen tiliin voidaan lukea selkeästi yli tuhat ihmishenkeä.

 

Savumerkki-lehdessä 1/1998 oli Lasse Lehtisen laatima pääkirjoitus ”Holhotin elämää”, jossa luki (KT 80): 

”Toisten ihmisten holhoajat kokivat takaiskun, kun lontoolainen ’The Telegraph’ paljasti WHO:n tutkimuksen, jonka mukaan ns. passiivinen tupakointi ei aiheutakaan lisääntyvää syöpäriskiä eikä lisää lasten hengitystieinfektioiden määrää.  Tulokset viittasivat itse asiassa päinvastaiseen suuntaan.”

Lehtinen käytti väärää perustelua viitatessaan WHO:n kantaan; WHO:n mukaan ympäristösavu on hengenvaarallista.  The London Sunday Telegraph julkaisi kyllä 8.3.1998 ”paljastuksen”, johon Lehtinen viittasi.  Paljastus oli valheellinen, ja WHO julkaisi seuraavana päivänä eli 9.3.1998 lehdistötiedotteen, jonka mukaan Telegraphin mainitsema tutkimus ja kaikki muutkin tuon ajan tutkimukset eri maissa osoittivat ympäristön tupakansavun aiheuttavan useita sairauksia, kuten keuhkosyöpää.  Tätä lehdistötiedotetta Lehtinen ei kommentoinut.”

Sivu 31:

”Sittemmin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 6.1.2024 oli toimittaja Pekka Vahvasen laaja artikkeli ”Maailmanhistorian suurin rikos”, johon sisältyivät myös Lasse Lehtisen ja Jukka Ant-Wuorisen haastattelut (KT 101).  Lehtisen osuus oli seuraava:

”Lehtinen sanoo, että jonkun silmin Amerin johdon terveyskommentit voivat näyttäytyä nyt kyseenalaisina.  Hän korostaa, ettei suomalaisilla tupakanvalmistajilla ollut mahdollista vetää emoyhtiöstä itsenäistä linjaa.  Amer-Tupakka oli täysin riippuvainen Philip Morrisin myöntämästä lisenssistä.  Sen takia kaikki, mitä lausuttiin julki Amer-Tupakan nimissä, ne tuli Yhdysvalloista ne nuotit.  Siitä ei voinut poiketa Suomessa, se oli lisenssin ehto.  Silloin kun ollaan firmassa töissä, niin sorvataan sellaista palikkaa, kuin johto edellyttää, Lehtinen sanoo.”

Jukka Ant-Wuorinen antoi haastattelijalle samat tiedot:

”Ant-Wuorinen puolestaan korostaa, että Amer-Tupakka oli ollut emoyhtiönsä kanssa pitkään eri mieltä terveyskysymyksestä tiedottamisesta.  Kun Philip Morris tunnusti tupakanpolton ja syövän yhteyden, se oli helpotus.”

Lasse Lehtinen ja Jukka Ant-Wuorinen puhuivat tässä totta.  Kaikki kertynyt todistusaineisto osoittaa sen.  Ant-Wuorinen antoi vuosina 1983 – 2000 vasten tahtoaan julkisuuteen vääriä tietoja savukkeista.  Syynä oli Philip Morrisin määräysvalta ja lisenssien taloudellinen merkitys.  Ant-Wuorinen on nyt rehellinen, mutta samalla hän tunnustaa valehdelleensa vuosina 1983 - 2000 savukkeita koskevassa tiedottamisessa.” 

 

LISÄNÄYTTÖ 4.2.2024

Sivut 2-4:

”Toimitusjohtaja Jukka Ant-Wuorisen tärkeä avustaja ja yhteistyökumppani oli myös filosofian tohtori Lasse Lehtinen.  Lehtinen oli Amerin palveluksessa viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtajana 1.9.1990 – 31.5.1993, mutta hän aloitti työnsä jo keväällä 1990 ja jatkoi sitä vielä 1990-luvun lopussa ja 2000-luvullakin.  Lehtinen oli Amer Oy:n johtokunnan tai johtoryhmän jäsen.  Lehtisestä käytettiin nimikettä ”Senior Vice President, Corporate Affairs.”  Hänet koulutti tehtäväänsä Philip Morris Yhdysvalloissa.  Savumerkki-lehdessä 2/1993 mainitaan, että Lehtinen oli lupautunut Savumerkin toimittajaksi, vaikka hän oli jättänyt toimensa Amer-yhtymässä.  Lasse Lehtinen osallistui useita kertoja myös Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n viestintävaliokunnan kokouksiin.

Helsingin Sanomissa 6.4.1990 oli haastattelu, jossa Lehtiseltä kysyttiin tupakan terveyshaitoista.  Lehtinen vastasi:

”Jotkut sanovat, että tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää ja jotkut taas, että syy-yhteyttä ei ole todistettu.”

Tämän mukaan kysymys oli yhä vuonna 1990 avoin ja kiistanalainen.  Tämä oli selkeä valhe.

Seuraava lainaus on Amerinfo-lehdestä 1/1992, jossa Lasse Lehtinen kirjoitti:

”Tupakointi on riskitekijä

Vastoin laajalle levitettyä käsitystä tupakkateollisuus ei kiistä, että tupakointi on riskitekijä tiettyjen sairauksien kohdalla, kuten keuhkosyöpä ja sydänsairaudet.  Tupakoinnista riskitekijänä on puhuttu monta vuosikymmentä, joten se on varmasti myös kaikkien tiedossa.

Tupakoinnin lisäksi monet muutkin tekijät yhdistetään keuhkosyöpään ja sydäntauteihin, kuten yksilön elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.  Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin.”

Tässä Lehtinen käytti useita eri harhautuksia.  Puhe pelkästä ”riskitekijästä” oli valheellista.  Tupakoinnin vaikutuksen Lehtinen mitätöi rinnastamalla tupakan seitsemään muuhun tekijään, joista yksikään ei aiheuta keuhkosyöpää eikä sydäntauteja. 

”Miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu moniin tauteihin”.  Tämä seikka ei ensinnäkään kumoaisi mitenkään sitä, että osa sairastuu.  Toiseksi väite ei ole edes totta.  Tupakointi ei tapa kaikkia tupakoitsijoita, mutta jokainen heistä sairastuu ainakin jonkinasteiseen keuhkoahtaumaan ja luultavasti muihinkin tauteihin.  Ei ole totta, että valtaosa tupakoitsijoista voisi polttaa ilman terveyshaittoja.

Seuraavaksi voidaan mainita Lasse Lehtisen kommentti Iltalehdessä 13.7.1991:

”Tupakka ei ole missään nimessä terveellinen nautintoaine, mutta mikä nautintoaineista sellainen olisi?  Voiko tupakoinnista sairastua syöpään?  Tupakka voi olla yksi riskitekijä.  Mutta jos se olisi ainut tekijä, silloin kaikki tupakoitsijat kuolisivat aina syöpään, jota ei tapahdu.  Ja kukaan tupakoimaton ei taas koskaan kuolisi keuhkosyöpään, jota kuitenkin tapahtuu.”

Tämä lausuma sisälsi useita harhautuksia.  Ensinnäkin: tupakka ei rinnastu mihinkään muuhun lailliseen nautintoaineeseen, vaan on ainoa laissa hyväksytty tappava nautintoaine.  Tupakka rinnastuu ominaisuuksiltaan heroiiniin ja muihin huumeisiin, jotka ovat laissa kiellettyjä.

”Tupakka voi olla yksi riskitekijä”.  Totuus, joka oli tiedetty jo vuosikymmeniä ennen vuotta 1991, on se, että tupakointi on syytekijä, joka aiheuttaa yli 90 % keuhkosyövästä.  Lehtisen päätelmä, jonka mukaan kaikkien tupakoitsijoiden tulisi kuolla syöpään, on täysin väärä.  Savuke on hengenvaarallinen tuote, vaikka se tappaa ”vain” puolet säännöllisistä käyttäjistään.  Vääristelyä on myös toteamus, joka perustuu tupakoimattomien keuhkosyöpään.  Tupakoimattomat voivat saada keuhkosyövän ympäristön tupakansavusta, asbestista, radonkaasusta ja eräistä ilmansaasteista.  Tupakoimattomien keuhkosyöpä ei suinkaan todista sitä, etteikö valtaosa tupakoitsijoiden keuhkosyövästä johtuisi savukkeiden polttamisesta.

Lasse Lehtinen, Ilta-Sanomat 13.7.1991:

”Tupakan vastustus on eräs yleismaailmallinen trendi, kuten ovat myös aerobics, kuivan valkoviini juonti ja uskonnollinen fundamentalismi.  Ne kaikki alkavat aina Kaliforniasta ja kulkevat yli maailman jollakin aikataululla.”

Lehtinen on taitava kielenkäyttäjä.  Tässä oli yksi keino. jolla hän mitätöi tupakan tappavuuden.

Lehtinen kirjoitti Sanomalehti Uudessa Suomessa 22.9.1991:

”Päinvastoin kuin yhden asian liike tarkoitushakuisesti väittää, teollisuus ei kiistä eikä ole kiistänyt, että tupakointi on terveydellinen riski.  Mutta tupakka ei voi olla ainoa tällainen riskitekijä.  Musikaalisuus periytyy, matemaattinen lahjakkuus periytyy.  Miksi taipumus sairastua tiettyihin sairauksiin ei periytyisi?  Perinnöllisyyden kysymyksiä yhden asian lääkärit eivät kuitenkaan suostu pohtimaan.”

Lehtinen sekoitti taas asiaa viittaamalla useisiin riskitekijöihin.  Väite tupakkatautien periytymisestä oli vuonna 1991 selkeästi perätön.  Tupakkateollisuuden 1950-luvulla esittämät väitteet keuhkosyövän periytymisestä oli kumottu viimeistään 1960-luvulla identtisiä kaksosia koskevilla tutkimuksilla.

Hufvudstadsbladet-lehdessä haastateltiin Lasse Lehtistä 2.11.1991.  Lehtinen pitäytyi riskitekijäväitteessä: ”Om människor har anlag till vissa sjukdomar, kan tobak merverka som en riskfaktor till att sjukdomen bryter ut.  Men bara som en riskfaktor bland många. 

Lehtinen jatkoi Helsingin Sanomissa 25.1.1992:

”Tupakointi on selvä riskitekijä

”Sen sijaan jatkuva kiista tupakan terveyshaitoista näyttää, etenkin meillä Suomessa, tarjonneen viljalti työtä, julkisuutta ja ansiomahdollisuuksia eri tasoisille viran- ja toimenhaltijoille.  Joukossa on asiantuntijoita ja ’asiantuntijoita’ yhteiskunnan eri aloilta.”

Puhe ”jatkuvasta kiistasta” oli vuonna 1992 suoraa valehtelua.  Koululääketieteessä eli rehellisessä lääketieteessä ei enää kiistelty vähääkään siitä, aiheuttaako tupakka terveyshaittoja.

Edellä on kuusi sitaattia Lehtisen viestinnästä.  Lainaukset ovat suurista sanomalehdistä, joiden yhteen laskettu levikki ylittää miljoona kappaletta.  Tämä ei varmastikaan ole tyhjentävä luettelo Lasse Lehtisen harhautuksista.  Nämäkin esimerkit osoittavat kuitenkin, että Lehtinen tavoitti laajan joukon tupakoitsijoita, joista ainakin osa tuli hämätyksi.”

Sivu 5:

”1. Vain pieni vähemmistö tupakoitsijoista sairastuu

Lääkintöhallituksen varoituksissa ei kerrottu, miten suuri vaara yksittäisellä tupakoitsijalla on sairastua savukkeista.  Vuosien 1986 – 1990 viittaus 2000 tupakoitsijan keuhkosyöpään antoi sen kuvan, että savukkeet vahingoittaisivat todella harvoja tupakoitsijoita: 2000 sairastunutta 1.000 000 tupakoitsijasta on vähän.  Tämä seikka jätti tupakkayhtiöille pelivaraa.  Niinpä Lasse Lehtisen laatimassa Amer Oy:n lehdistötiedotteessa 19.3.1992 lukee:

”Tiede ei ole toisaalta pystynyt selvittämään, miksi valtaosa tupakoitsijoista ei sairastu noihin tauteihin.”

Tiedote oli valheellinen.  Säännöllisistä tupakoitsijoista 100 % sairastuu ainakin nikotiiniriippuvuuteen ja keuhkoahtaumaan, jotka alkavat kehittyä jo muutamassa kuukaudessa.  Tupakoitsijoista 50 % kuolee savukkeiden aiheuttamiin tauteihin.

Tiedotteen lukijakunta kattoi suuren määrän Suomen tupakoitsijoista.  On selvää, että useat tupakoitsijat uskoivat tiedotteen nojalla vaaran olevan monin verroin pienempi, kuin se todellisuudessa on.  He luulivat pelaavansa venäläistä rulettia, jossa vaaran suuruus on 1:6, kun sairastumisvaara todellisuudessa on 6:6.  Nämä tupakoitsijat astuivat tupakkateollisuuden virittämään ansaan.”

Sivu 6:

”3. Tupakoitsija menettää enintään 2 kuukautta elämänsä loppupäästä  

Savumerkki-lehdessä 1/1988 esiintyi Aarne Saarinen Raimo Lintuniemen haastattelemana.  Haastattelu sisälsi seuraavan valheen:

” - - ihmisen tomumajan luhistuminen johtuu yleensä monista tekijöistä, ja polttamisen tuottama mielihyvä ei ainakaan nopeuta tuota romahdusta.”

Tämän mukaan tupakoitsijat eläisivät vähintään yhtä vanhoiksi kuin tupakoimattomat.  Lasse Lehtinen puolestaan kirjoitti 22.9.1991 Uuteen Suomeen tupakoinnista artikkelin, jossa lukee:

                      ”Siististi elämällä pari kuukautta lisää?

Tutkimuksia näyttää olevan kaikkiin tarpeisiin.  Itseäni lohduttaa uusi Yhdysvalloista kantautunut tieto, jonka mukaan joka suhteessa terveitä elämäntapoja noudattava ihminen elää läntisessä teollisuusyhteiskunnassa keskimäärin kaksi kuukautta (!) kauemmin kuin huikenteleva kanssaeläjä.”

Lehtisen maininta kahdesta kuukaudesta oli perätön.  Koululääketieteessä esitettiin jo 1950-luvulla, että savukkeisiin kuoleva ihminen menettää keskimäärin 8 - 10 vuotta elämästään.  Lisäksi puhe ”keskiarvoista” on sinänsä hämäävää.  Keskiarvot eivät paljasta yksittäisen tupakoitsijan vaaran suuruutta.  Suomen Syöpärekisterin mukaan nuorin keuhkosyöpään kuollut on ollut 32-vuotias.  Tämä tupakoitsija oli alkanut polttaa 10 vuoden iässä ja hän oli polttanut alusta saakka kaksi askia päivässä.  Hän kai menetti elämästään 40 – 50 vuotta.  Eikä hän ole ainoa esimerkki.  Alle 40-vuotiaina savukkeisiin kuolleita on Suomessakin vuosittain useita.”

Sivu 7:

”Kaleva-lehdessä oli 7.8.2003 seuraava tupakoitsijan mielipide:

”Tulokset selittyvät osittain tupakoitsijan hiukan lyhyemmällä eliniällä, johon ei välttämättä ole tupakointi syynä.”

Monet tupakoitsijat polttavat savukkeita tällaisten luulojen varassa vielä 2000-luvullakin, ja siitä Jukka Ant-Wuorinen oli hyvin tietoinen.  Tupakkayhtiöiden kattava lehdistöseuranta paljastaa kaikki ne erheet, joiden vallassa tupakoitsijat elävät.  Lasse Lehtisen kolumni on hyvinkin voinut saada epäröivän tupakoitsijan jatkamaan polttamista.  Sikäli kuin näin on käynyt, Lehtisen valheelliset väitteet ovat olleet osasyynä tällaisen tupakoitsijan sairastumiseen ja kuolemaan.”

Sivu 8:

”Helsingin Sanomissa 17.5.1992 Lasse Lehtinen kirjoitti näin:

”Tupakoitsijoiden jälkeen vaaravyöhykkeessä olisivat kai makeasta pitävät, kahvinkittaajat, ylipainoiset, hieltä haisevat, huonohampaiset ja niin edelleen.”

Vastin-lehdessä 12.3.1992 Lehtinen rinnasti tupakan maitotuotteisiin, alkoholiin ja lihaan. 

Jukka Ant-Wuorinen rinnasti savukkeet yhdeksään erittäin yleiseen aineeseen: kahvi, tee, alkoholi, suola, sokeri, paahtopaisti, olut, liha, rasva.  Lasse Lehtisen listalla olivat voi, makeiset, kahvi, kaikki nautintoaineet, alkoholi, liha, elinolosuhteet yleensä, työympäristö, ruokavalio, perintötekijät, stressi, ikääntyminen ja virukset.

Asiaa tuntemattomien mielestä tällaiset pikku rinnastukset voivat tuntua jotenkin ”lievemmiltä” kuin lääketieteellisen syy-yhteyden suora kiistäminen, mutta lieviä ne eivät suinkaan ole.  Kyse on tuotteen tappavuuden salaamisesta.  Sen mukaan Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen edellä siteeratut kommentit ovat heti ilmestyessään täyttäneet tuhansien murhayritysten tunnusmerkistön.

Sanomalehtien mielipidesivuilla on ollut suuri määrä kirjoituksia, joissa tupakoitsijat ovat rinnastaneet savukkeet erinäisiin muihin aineisiin.  Tupakoitsijat ovat vuosina 1983 – 2004 pitäneet seuraavia aineita yhtä vaarallisina tai vaarallisempina kuin savukkeet:

-        voi, suola, alkoholi, kahvi, sokeri, rasva, tee, liha ja makeiset.

Tupakoitsijoiden kirjoituksia luettaessa on taas muistettava, että ne ovat heti ilmestyttyään olleet tupakkayhtiöiden käytössä.  Tupakkayhtiöiden lehdistöseuranta ja markkina- ja kuluttajatutkimukset ovat aina ulottuneet nimenomaan tupakoitsijoiden mielipiteisiin.  Jukka Ant-Wuorinen ja Amer-Tupakka ovat vuosikymmenestä toiseen seuranneet näitä asiakkaidensa kirjoituksia ja antaneet väärien luulojen – hengenvaarallisten luulojen – pysyä ihmisten mielissä.”

 

 

LIISA ELOVAINION LAUSUNTO 9.2.2024

Sivu 3:

”Iltalehti 10.6.2004:

”Lasse Lehtiselle tupakkateollisuudesta

Iltalehti julkaisi 5.6. Lasse Lehtisen haastattelun, jossa käsiteltiin Lehtisen toimintaa Amer Oy:n PR-miehenä.  Lehtisen mukaan suomalainen tupakkateollisuus on menetellyt erittäin vastuuntuntoisesti.  Professori Erkki Aurejärven kirjan sisältämä väite tupakkateollisuuden toimeenpanemasta joukkomurhasta on hänen mielestään mielipuolinen.  ’Emme koskaan kieltäneet tupakan terveyshaittoja’.

Olemme 1960-luvulta saakka osallistuneet tupakkasairauksien ehkäisyyn, ja havaintomme tupakkateollisuuden menettelytavoista ovat toiset kuin Lehtisen.

Tupakkateollisuus ei koskaan aktiivisesti tiedottanut tuotteidensa vaarallisuudesta.  Päin vastoin se kiisti kaikki tuotteidensa terveyshaitat markkinoinnissaan 1950-luvun alusta lähtien, samoin tupakkalain säätämistä koskevassa taistelussa 1973 – 1976 ja edelleen tuotevastuulakia säädettäessä 1990.  Vastuuntunto tuotteidensa aiheuttamasta vahingosta kuluttajalle on tupakkateollisuudelta puuttunut tykkänään: tupakkayhtiöt ovat kaikessa toiminnassaan panneet omat liikevoittonsa ihmishenkien edelle.

Professori Aurejärven kirjan antama kuva tapahtumain kulusta vuosina 1938 – 2002 on käsityksemme mukaan hyvin perusteltu.  Vielä tänäkään päivänä tupakkateollisuus ei tuotevastuulaista huolimatta omatoimisesti tiedota tuotteidensa vaarallisuudesta kuluttajalle.

Liisa Elovainio, lääkintöneuvos

Pekka Puska, pääjohtaja

Matti Rimpelä, professori”

 

 

EEVA NORDMANIN MUISTIO 12.2.2024

Sivut 1-2:

”Lääketieteen suoran kiistämisen ohella tupakkayhtiöt ovat soveltaneet muitakin harhautuskeinoja.  Amer-Tupakka Oy:n myyntimies Lasse Lehtinen on vuodesta 1990 lähtien käyttänyt henkilöhyökkäyksiä, esittämällä lääkäreistä halventavia nimityksiä ja vääristelemällä lääkäreiden motiiveja.

Uudessa Suomessa 22.9.1991 Lasse Lehtinen kirjoitti näin:

”Ei pyyteetön terveysvalistus vaan uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä pitää Elintapastalinistit yksilön kimpussa

”Suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia ovat ihmisarvoisen elämän perusta, ei orwellmainen kaiken kivan kieltäminen, naapurin kontrolloiminen ja valvonta”

Lasse Lehtinen ”paljasti” tällä tavoin lääkäreiden ja lääkintöhallituksen ”todelliset motiivit”, joissa ei ollut sijaa lääketieteelle: motiiveina olivat uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä.  Tupakkateollisuuden motiivit taas olivat yleviä: ”suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia”.  Tämä propaganda sisältää seuraavat viestit:

-        nimenomainen sanoma: terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähtää keuhkosyövän ehkäisyyn, vaan poliittiseen holhoukseen ja sananvapauden eliminoimiseen;

-        epäsuora sanoma: tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää.

 

Vastasin tähän Lasse Lehtisen kirjoitukseen Uudessa Suomessa 11.10.1991 otsikolla ”Tupakkastalinismi yksilön kimpussa”.  Vastauksessani oli muun muassa seuraava kappale:

”Tarkoitus pyhittää keinot

Tupakkateollisuuden edustajat pyrkivät syyllistämään lääkärit ja muut terveyskasvattajat puhumalla terveysterrorismista tai stalinismista.  Tupakkateollisuus kiistää tupakoinnin aiheuttamat terveyshaitat ja vertaa tupakkaa kahviin ja muihin viattomiin nautintoaineisiin.  Kahvista ei kuitenkaan ole osoitettu aiheutuvan syöpää eikä sen viljely ja kuivatus vaadi metsätuhoja.  Tupakkateollisuus ei lainkaan kerro tupakoinnin aiheuttamista sairauksista – tarkoitus siis pyhittää keinot.”

 

Sivu 2:

”Mikä on tupakan valmistajien vastuu tuotteensa mainonnasta?  Amer-yhtymän sidosryhmäjohtaja Lasse Lehtinen esittää kirjoituksessaan ’Toimimaton säännös vie lailta kunnioituksen’ Helsingin Sanomissa 17.5., että tupakkalaki ei ole tehonnut ja että nuoriso tupakoi, vaikka ei näe tupakkamainoksia.  Tämä ei ole totta.

Nuoriso näkee joka päivä tupakkamainoksia.  Joka elintarvikeliikkeen jokaisella kassalla on savukkeiden myyntitelineitä, jotka ilmestyivät tupakkalain voimaan tultua.  Tämä on ilmaista mainontaa.  Lapsikin näkee, että on aivan luonnollista heittää savukeaski ruokakassiin päällimmäiseksi.

Lehtinen kirjoittaa myös: ’Emme halua, että lapset ja nuoret tupakoivat.’  Tämä ei pidä paikkaansa.  Abiturienttiristeilyillä aluevesirajan ulkopuolella tarjotaan ilmaisia savukkeita nuorisolle.  Lapsille tarkoitetun koirafilmin (Beethoven) etufilmi kertoo Marlboro-tuotteista ainakin kolmen minuutin ajan.”

Sivu 4:

”Edellä on sitaatit kolmesta julkaisusta 1990-luvulta.  Tämä oli tilanne, vaikka lääketieteessä oli jo 1950-luvun alussa saatu yksimielinen varmuus tupakan syy-yhteydestä keuhkosyöpään ja sen jälkeen 1950-, 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla varma näyttö syy-yhteydestä kymmeniin muihin tappaviin tauteihin.  Amer-Tupakka oli vuosina 1983 – 2004 Suomen johtava tupakkayhtiö; Amer-Tupakan markkinaosuus oli 67 prosenttia.  Savukkeet tappoivat näinä vuosina yli 140.000 suomalaista, joten Marlboron ja Belmontin osuus oli runsaat 90.000 vainajaa.  Jukka Ant-Wuorisen ja Lasse Lehtisen asenne oli uskomaton.

Jukka Ant-Wuorisen menettelystä 18.1.2024 tehty tutkintapyyntö ja 4.2.204 päivätty lisäys vastaavat joka osaltaan minun havaintojani ja minun käsitystäni asiasta.  Erityisen huomion ansaitsee sitaatti Lasse Lehtisen kirjoituksesta Uudessa Suomessa 22.9.1991: terveet elämäntavat, kaksi kuukautta pitempi elämä.  Olen potilastyössä kohdannut usein tämän käsityksen.  Tupakointi aloitetaan yleensä teini-iässä, ja kahden kuukauden ”varoitus” tekee polttamisesta täysin vaarattoman.  Nuorelle ihmiselle kahden kuukauden lisä 70:n tai 80:n vuoden vanhuuteen on tietysti vailla merkitystä.  Tupakoitsija, joka kuolee keuhkosyöpään 32 vuoden iässä, yllättyy vakavasti.  Lasse Lehtinen on ollut taitava.”

Helsingissä 12.2.2024

Eeva Nordman, Professori emerita LKT

 

 

 

 

2.     Uusia esimerkkejä Lasse Lehtisen viestinnästä

Propaganda on usein epä-älyllistä.  Vastustajien mustamaalaaminen on monesti tehokkaampaa kuin heidän argumentteihinsa vastaaminen.  Vastustajien henkilöön kohdistuva propaganda, argumentum ad hominem, tehoaa yleensä ainakin kouluttamattomiin ihmisiin, joita tupakoitsijat yleensä ovat.  Tämä seikka on antanut tupakkateollisuudelle hyvät mahdollisuudet käyttää markkinoinnissaan myös muita kuin nimenomaisesti lääketieteellisiä väitteitä.

Suomessa tämä on koskenut pääasiassa lääkintöhallituksen virkamiehinä toimiviin lääkäreihin kohdistuvia henkilöhyökkäyksiä.  Tupakkateollisuuden edustajat kehittivät suuren määrän erilaisia nimityksiä ja luonnehdintoja vastapuolen lääkäreistä.  Jukka Ant-Wuorinen ja Lasse Lehtinen leimasivat vastustajiaan monenlaisin nimityksin.  Tämän tyylilajin propagandasta voidaan 1980- ja 1990-luvuilta mainita seuraavat esimerkit:

”lääkintöhallituksen julkisuudenkipeät virkamiehet”, ”tupakoitsijoiden kiusaaminen”, ”terveyshitlerit”, ”fanaatikot”, ”tupakoitsijoiden painostus ja paheksunta”, ”suvaitsemattomuus”, ”lääkintöhallituksen ja tupakkalain aikaansaamat farssimaiset piirteet”, ”tupakoitsijoiden syrjintä”, ”holhous”, ”autoritäärisyys”, ”rasismi”, ”holhousmentaliteetti”, ”helluntailaisuus”, ”anglosaksinen herännäisyys”, ”tupakoitsijoiden oikeudet”, ”kiihkomieli”, ”turhanaikaisen kireät asenteet”, ”tiukkapipot”, ”ristiretkeläiset”, ”elintapafasistit”, ”terveyskolportöörit”, ”raitistamispyrkimykset”, ”naurettava”, ”koominen”, ”keskiaikaiset noitavainot”, ”suomalaisen kuluttajan käyttäminen politiikan tekemisen välikappaleena”.

Edellä olevat ilmaisut on otettu seuraavista lähteistä: Savumerkki 1/1988, Savumerkki 3/1988, Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehti 1/1989, Savumerkki 2/1988 ja 3/1989, Amerinfo 4/1989, Savumerkki 2/1990, 1/1990, 3/1990, Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehti 2/1991, Savumerkki 1/1991, Amerinfo 3/1991, Savumerkki 2/1993, Savumerkki 1/1995, 1/1996 ja 1/1999.

Henkilöhyökkäykset eivät olleet kotimaista keksintöä.  Yhdysvalloissa tupakkateollisuuden lobbari, lakimies Victor L. Crawford kehitti nimet ”nico nazi” ja ”health nazi”, joita Suomen tupakkateollisuus on käyttänyt ahkerasti.  Muillakin nimityksillä on vastineensa Philip Morrisin propagandassa.

Nimittelyn lisäksi varsinkin Lasse Lehtinen kiisti savukkeiden vaarallisuuden terveysviranomaisten motiivien kautta.  Lehtisen mukaan terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähdänneet tupakkatautien ehkäisyyn, vaan oman uransa edistämiseen ja poliittiseen holhoukseen.  Lasse Lehtisen propaganda on sisältänyt seuraavat viestit:

1.      nimenomainen sanoma: terveysviranomaiset eivät tosiasiassa tähtää keuhkosyövän ehkäisyyn, vaan poliittiseen holhoukseen ja sananvapauden eliminoimiseen;

2.      epäsuora sanoma: tupakka ei aiheuta keuhkosyöpää.

 

Lasse Lehtinen kirjoitti Amer Oy:n tiedotuslehdessä Smoke Peace 2/1991 näin:

”Ei pyyteetön terveysvalistus vaan uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä pitää Elintapastalinistit yksilön kimpussa

”Suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia ovat ihmisarvoisen elämän perusta, ei orwellmainen kaiken kivan kieltäminen, naapurin kontrolloiminen ja valvonta”

Tämä kirjoitus ilmestyi myös Uudessa Suomessa 22.9.1991.  Lasse Lehtinen paljasti lääkintöhallituksen ”todelliset motiivit”, joissa ei ollut sijaa lääketieteelle: motiiveina olivat uusmoralistinen suvaitsemattomuus ja halu vallita kanssaihmisiä.  Tupakkateollisuuden motiivit taas olivat yleviä: ”suvaitsevaisuus, moniarvoisuus ja demokratia”.

Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenlehdessä 2/1991 viitattiin Lasse Lehtisen artikkeliin näin:

 

”Tällä temperamentilla varustetut ihmiset tarvitsevat sisäiselle kutsumukselleen rajatun kohteen. Näin ovat kohteiksi joutuneet vuorollaan juutalaiset, ryssät, amerikkalaiset, neekerit, homot, synnintekijät, autot, ydinvoima, nyttemmin tupakoitsijat ja tupakan tehtailijat”.

 

”Lasse Lehtinen tuntee entisenä poliitikkona yhden asian liikkeiden tarkoitusperät ja toimintaperiaatteet: näille kelpaavat materiaaliksi tilastot ja tutkimukset, jos ne vain hyödyttävät omaa aatetta.

 

’Uhkia, kuviteltuja ja todellisia, hyödynnetään surutta. Pelkoja ja luuloja käytetään hyväksi, yleistykset myyvät parhaiten’.”

Tässä vääristelyssä näkyi Lehtisen kyvykkyys propagandistina.  Käsitellessään vastustajan luonteenvikoja ja epärehellisiä menetelmiä Lehtinen ylsi suorastaan ilotulitukseen.  Lukijan piti uskoa, etteivät lääkintöhallituksen varoitukset perustuneet savukkeiden tappavuuteen, vaan aivan muihin syihin.  

Lasse Lehtinen jatkoi 16.12.1991 Helsingin Sanomissa propagandaansa kirjoituksessa ”Lääkäri jumalana Suomessa” käyttämällä vastustajista nimityksiä ”tupakkaristiretkeläiset” ja ”hurmosliike”.  Huomaavaiset Tupakoitsijat ry:n jäsenet uskoivat Lehtisen sanomaan aivan täysin. 

Savumerkissä 2/1993 oli Lasse Lehtisen artikkeli ”Suvaitsevat Tupakoimattomat ry”:

”Senkin olen elämäni varrella oppinut, että yhdenasianliikkeiden taustalta harvoin löytyy puhdasta aatteellisuutta tai pelkästään jaloja pyrkimyksiä.  Ns. hyvää tarkoittavat järjestöt ovat yleensä osa mittavaa valtionapujärjestelmää.  Samalla kun terveyskaitsijat ja viranomaiset käyvät ristiretkeä hyviksi katsomiensa asioiden puolesta, he huolehtivat viroistaan ja stipendeistään.  Viinan, läskin ja tupakan vastustajilla eivät työt ja ansiot lopu.  Projekteja voi jatkuvasti käynnistää ja teettää tilastollisia tutkimuksia, joiden lopputuloksen tietää tutkimattakin.  Ratkaisemattoman riidan saa aikaiseksi, kun käy elintapafasistien kanssa riitelemään, kummat tulevat kalliimmaksi yhteiskunnalle, huonoa elämää viettävät hedonistit vai pitkään elämän syrjässä sinnittelevät tervekroppaiset dementiavanhukset.”

Lehtisen esitys oli kirjallisesti ansiokas.  Hän puhui ”tupakan vastustajista” käyttäen siten tupakkayhtiöiden vuosikymmeniä aiemmin omaksumaa kielellistä hämäystä.  Tosiasiassahan terveysviranomaiset eivät vastusta tupakkaa, vaan ehkäisevät keuhkosyöpää ja muita tappavia tauteja.  ”Vastustaminen” soveltuu tupakkayhtiöiden propagandaan paljon paremmin kuin ”ehkäiseminen”.  Lehtisen mukaan ”tupakan vastustajat” ovat terveyskaitsijoita, ristiretkeilijöitä ja elintapafasisteja.  Heidän todellisina motiiveinaan ovat virat ja stipendit.

Savumerkissä 1/1995 oli Lasse Lehtisen artikkeli ”Sikariportaassa savuaa edelleen”, jossa Lehtinen käsitteli työpaikkojen tupakointikieltoja.  Lehtisen mukaan tupakkalain muutos oli ”nutturapäiden” ajama ja perustui eduskunnan ”moralisointiin”.  Tupakointikiellon motiiveista Lehtinen kirjoitti:

”Tiettyjen lainvalmistelijoiden tarkoituksena onkin ollut luoda epäsopua ihmisten välille – työpaikoille, ravintoloihin, valintamyymälöiden kassoille – jotta tupakoinnista tulisi sosiaalisesti mahdollisimman vastenmielistä.  Saattaa olla, että tällainen simputus Suomessa jopa onnistuu.”

Hallituksen esityksessä tupakkalain muutosta perusteltiin ympäristön tupakansavun myrkyllisyydellä ja tappavuudella, mutta Lehtisen mukaan esityksen todellinen tarkoitus oli pyrkimys luoda epäsopua ihmisten välille.

Savumerkki-lehdessä 2/1995 oli Lasse Lehtisen kirjoitus ”Savua ilman tietoa”.  Kohteena olivat ”kirjoituspöytien takana puuhastelevat teoriaherrat ja sosiaalitantat”, jotka olivat epäonnistuneet tupakoinnin vastustamisessa.  ”Lopputulos on tässäkin tapauksessa, että pyhä asia itsessään ei edisty, mutta tilastot kaunistuvat ja valtio häviää.”  Lehtisen esitys päättyy:

”Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkäri Tapani Piha sanoo Ilta-Sanomissa 11. syyskuuta 1995, ettei ’ole pieni rike, jos kauppa tavoitellessaan taloudellista voittoa myy alaikäiselle ainetta, joka 50 %:n todennäköisyydellä tappaa’. 

”Juuri tällaiset ylilyönnit saavat nuoretkin nauramaan.  Tupakkateollisuutta voisi joskus kuunnella näissä kysymyksissä, vaikka se onkin oman alansa asiantuntija.”

Savumerkki-lehdessä vuonna 1998 olleessa pääkirjoituksesta ”Holhotin elämää” Lasse Lehtisen tulilinjalla ovat jälleen ”tupakanvastustajat”:

”Hyvää tarkoittavat hölmöt ovat saaneet maailmassa paljon vahinkoa aikaan.  Yleensä nuo ihmiset ovat tajuamattaan pahan palveluksessa.”

”Nyt tupakanvastustajat ovat ajamassa Suomen ravintoloita entistä ahtaammalle.  Kaikki kapakat pitäisi jakaa umpiseinillä tupakoivien ja tupakoimattomien osastoihin.  Se on hyökkäys elinkeinoa vastaan hyvän asian varjolla.”

”Holhous jatkuu.  Sekä fanaatikot että hyvää tarkoittavat ihmiset kiristävät lähimmäistensä kaulapantaa, kunnes henki ei enää kulje.  Totalitarismi pukeutuu mitä kummallisimpiin valepukuihin ja se lukee tarvittaessa tilastoja niin kuin piru raamattua.”

Lehtisen sanoma oli tämä: ”Älkää uskoko lääkintöhallituksen varoituksia ympäristön tupakansavusta.  Kyse on vain totalitarismista, joka on naamioitu terveyden suojelun valepukuun.”  Lehtinen puhui ”holhouksesta”.  Suomen tupakkateollisuus otti tämän ilmaisun käyttöön 1980-luvulla.  Esikuvana oli Yhdysvaltain tupakkateollisuuden sana ”nanny” eli ”lapsenlikka”.  Lääkintöhallitus oli ryhtynyt ”holhoamaan” tupakkayhtiöiden asiakkaita, joiden olisi pitänyt saada itse vapaasti päättää, polttavatko he vai eivätkö polta.  Varoituksia keuhkosyövästä ei ollut annettu tupakoitsijoiden hyväksi vaan heitä vastaan. 

Savumerkissä 1/1999 oli Lasse Lehtisen artikkeli ”Kun savuhälytin korvasi aivot”.  Lehtinen jatkoi linjallaan:

”Holhousyhteiskunnan virallinen koneisto saakin otteen kansalaisesta vasta tämän elämän ehtoolla.  Vanhukset, joilla on muutama elinvuosi aikaa, joutuvat laitoksissa ryyppäämään salaa ja tupakoimaan ulkosalla niin kuin entisajan pikkupojat.

Nyt ovat uskonpuhdistajat ravintoloiden kimpussa.  Kautta historian on ravintolaelinkeino ollut puritaanien hampaissa.  Muuan Ruotsin kuningas kielsi kahvin juonnin ja kahvilat, Ranskassa pidettiin kaakaota turmiollisena juomana 1500-luvulla.  Kieltolakia on huonolla menestyksellä kokeiltu sekä Yhdysvalloissa että Suomessa ennen toista maailmansotaa.”

”Holhousyhteiskunta”, ”uskonpuhdistajat” ja ”puritaanit”.  Olennainen ainesosa kaikessa propagandassa on tietenkin toisto.  Kun samoja ilmaisuja toistetaan stereotyyppisin sanonnoin, kuulijakunta saadaan lopulta omaksumaan – Pavlovin koirien tavoin – tietynlainen ehdollinen refleksi.  Lääkintöhallituksen puheet kansanterveydestä olivat valekaavussa esiintyvää totalitarismia.  Kun tämä saatiin taotuksi tupakoitsijoiden ajatuksiin, kaikki varoitukset synnyttivät heti vastarintaa ja kielteisen reaktion, eikä tupakoitsija useinkaan miettinyt asiaa sen pitemmälle.

Iltalehdessä 13.7.1991 Lasse Lehtinen rinnasti ensin tupakan kaikkiin muihin nautintoaineisiin ja totesi sitten:

”Sen vastustus on eräs yleismaailmallinen trendi, kuten ovat myös aerobics, kuivan valkoviinin juonti ja uskonnollinen fundamentalismi.  Ne kaikki alkavat aina Kaliforniasta ja kulkevat yli maailman jollakin aikataululla.”

Lehtisen mukaan tupakan vastustuksessa on kyse muotioikusta, joka kestää vain ohimenevän ajan.  Lehtisen väite vuonna 1991 esitettynä tuntuu kovin kömpelöltä, kun savukerasioissa oli ollut lääkintöhallituksen varoitukset jo vuodesta 1978 saakka.  Mutta eipä Lehtinen ollut tätä harhautusta itse keksinyt.  Yhdysvalloissa sen oli laskenut liikkeelle Philip Morrisin poliittinen neuvonantaja Ed Grefe jo vuonna 1977:

”In this country, everything happens first in California.  Every consumer and cuckoo idea starts in California.”

Helsingin Sanomissa oli 16.12.1991 Lehtisen yleisönosastokirjoitus ”Lääkäri jumalana Suomessa”, jossa Lehtinen nimitti tupakkateollisuuden vastustajia ”tupakkaristiretkeläisiksi”. 

Helsingin Sanomissa 25.1.1992 Lehtinen nimitteli vastustajia ”julkisuudenkipeiksi ja helppoa elantoa tavoitteleviksi ristiretkeilijöiksi, joiden puheenvuorot tulisi varustaa varoitusteksteillä”: 

”Sen sijaan jatkuva kiista tupakan terveyshaitoista näyttää, etenkin meillä Suomessa, tarjonneen viljalti työtä, julkisuutta ja ansiomahdollisuuksia eri tasoisille viran- ja toimenhaltijoille.  Joukossa on asiantuntijoita ja ’asiantuntijoita’ yhteiskunnan eri aloilta.

Olen käydyn tupakkakeskustelun aikana tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että eräät valistajat – terveyskasvatuksen laihojen tulosten paljastuttua – pelkäävät nyt helpon elantonsa puolesta.  Tulevien määrärahojen turvaksi he tarvitsevat syntipukiksi muun muassa suomalaisen tupakkateollisuuden.

Tupakointi on terveydellinen riskitekijä, joka on kaikkien tiedossa.  Kaikissa Suomessa myytävissä savukepakkauksissa on varoitustekstit, joiden sanamuodon viranomainen määrää.  Monen tupakkaristiretkeläisen puheenvuorot tulisi myös varustaa varoitusteksteillä.  Taustalta löytyy runsaasti samanlaista kiihkomieltä ja oman voiton pyyntiä kuin muinaisilta miekkalähetystöntekijöiltä.”

Helsingin Sanomissa 17.5.1992 Lasse Lehtinen kirjoitti otsikolla ”Toimimaton säännös vie lailta kunnioituksen” näin:

”Mikä kuitenkin yllyttää näin äärimmäisiin esityksiin?  Terveysviranomaiset ovat ihmisiä hekin, heikkouksineen ja itsekkäine pyrkimyksineen.  Heidän oma kasvava byrokratiansa nielee valtion varoja.  Heidän tulisi pystyä osoittamaan tuloksia, esimerkiksi tupakoinnin vähenemistä.”

Vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan ”Luotettavat muistelmat 2” Lehtinen totesi jälleen, että tupakanvastustajien motiivit ovat epäpuhtaat:

”Tupakan ympärille on hyvä rakentaa kampanjoita, tehdä nollatutkimuksia ja harrastaa valistustoimintaa, jonka yhteiskunta maksaa.”

Suomen Kuvalehdessä 17.9.1993 oli Lasse Lehtisen kirjoitus ”Parempi ylipainoinen kuin luonnevikainen”, jossa nimittely oli rankkaa:

”En nimitä terveysterroristeja aivan sattumalta elintapafasisteiksi.  Hitler oli kasvissyöjä, ja monella tapaa aikaansaapa mies.  Lenin oli suuri askeetti, eikä hänkään jäänyt toimettomaksi.  Sen sijaan Winston Churchill söi, mitä eteen kannettiin, poltti paksuja sikareja ja kulutti enemmän viskiä kuin viski häntä.  Hän eli vanhaksi: hän oli demokraatti ja suvaitsevainen ihminen.”

”Terveysterroristit”, ”elintapafasistit”, ”Hitler” ja ”Lenin”.  Sanomalehti Kalevan kirjoittajavieraana Lasse Lehtinen julkaisi 10.9.2002 kolumnin, jossa 2000-luvun tupakanvastaiset toimet rinnastettiin Natsi-Saksan 1930-luvun politiikkaan:

”Hitler oli tunnettu kasvissyöjä, eläinten ystävä ja fanaattinen tupakoinnin vastustaja.”

”Natsit käynnistivät jo 30-luvulla mittavan tupakanvastaisen kampanjan, jonka toista tulemista piti odottaa kuusikymmentä vuotta.”

”Natsien mielestä tupakointi oli alkukantaisten intiaanien ja neekereiden keksimä paha tapa, jota kansainvälinen juutalainen pääoma käytti omaksi hyväkseen ja germaanisen rodun vahingoksi.”

”Natsilääkärit tulivat samoihin aikoihin samoihin johtopäätöksiin kuin tämänkin ajan tohtorit: tupakka on terveysriski.”

Natsit ja natsilääkärit, Hitler.  Tämäkään sanasto ei ollut Lehtisen keksimää, vaan se oli peräisin Philip Morrisilta, joka on käyttänyt natsirinnastuksia vuosikymmenien ajan.  Julkisessa keskustelussa koululääketieteen edustaja, lääketieteen tohtori Fred Grannis totesi 8.8.2011:

”How to respond to characterization of tobacco activists in the U.S. as ’health Nazis’.  My response was to define a Nazi as ‘a person who lies to people to trick and induce them to inhale a poisonous gas that is known to kill.”

 

Puhe natseista ei sovellu ollenkaan tupakka-aktivisteihin, mutta se soveltuu varsin hyvin tupakkateollisuuden edustajiin.  Natsi oli henkilö, joka valehteli ihmisille petkuttaakseen ja taivuttaakseen heidät hengittämään myrkyllistä kaasua, joka tiedettiin tappavaksi.

 

YHTEENVETO

Lasse Lehtinen syyllistyi lukemattomiin tahallisiin rikoksiin.  Ne tuottivat suuren määrän rahaa Amer-Tupakka Oy:lle, mutta samalla myös suuren määrän sairauksia ja kuolemaa.  Lehtisen vaikutusta Suomen yhteiskunnassa on mahdotonta arvioida tarkasti.  Muistelmissaan hän kertoo onnistuneensa viivyttämään työpaikkojen tupakointikieltoa kaksi ja puoli vuotta.  Se oli suuri voitto tupakkateollisuudelle, mutta tuotti samalla yli tuhat kuolemaa. 

Lehtinen ansaitsisi tuomion törkeistä pahoinpitelyistä, murhayrityksistä ja murhista.  Oikeuslaitokselle rikossyytteen ajaminen ja rangaistusten määrääminen olisi helppoa ja yksinkertaista.  Edellä olevat sitaatit muodostaisivat keskeisen osan näytöstä.

 

 

 

Helsinki 27. helmikuuta 2024

 

Erkki Aurejärvi

siviilioikeuden professori emeritus

Kapteeninkatu 11 B, 00140 Helsinki

puhelin 0500 706 285