keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 4



Kevytsavukeharhautus osa 4, käsikirjoitus

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on alkanut julkaista Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksiä kevytsavukkeista.  Tähän mennessä on julkaistu kolme esitystä.  Nyt on vuorossa osa 4: ”Oikeusriita Kevytsavuke Ykkösestä”. 

 Osa 4: Oikeusriita Kevytsavuke Ykkösestä

Suomen tupakkayhtiöt kilpailivat keskenään markkinaosuuksista kasvavassa kevytsavukekaupassa.  Vuonna 1980 käytiin markkinatuomioistuimessa kiista yhtiöiden oikeudesta ilmoittaa tupakoitsijoille mahdollisimman alhaiset tervapitoisuudet.  Tupakkayhtiö Rettig käytti tuolloin kevytsavukkeessaan numeroa 5 eikä pitänyt siitä, että toinen tupakkayhtiö Suomen Tupakka otti käyttöön numeron 1, ”Ykkönen”.  Rettig Oy nosti markkinatuomioistuimessa kanteen, jossa vaati, että Suomen Tupakka Oy:tä kiellettäisiin käyttämästä savukekaupassa tuotetunnusta ”Kevytsavuke Ykkönen”.  Haastehakemus alkoi:

                                            Kuvateksti 1:

”Anomme kunnioittaen, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1, 2 ja 6 §:n nojalla vastaajaa, Suomen Tupakka Oy -nimistä yhtiötä, kiellettäisiin markkinoinnissa käyttämästä savukelaadun nimityksenä numeroa yksi joko kirjaimin kirjoitettuna tai numerona ’1’.”

Helsinki 20.5.1980

Oy Rettig Ab

Laati: Keijo Heinonen, asianajaja, Helsinki”

Suomen Tupakka (BAT Finland) Oy:n Kevytsavuke Ykkösen markkinointia johti ekonomi Satu Kaarenoja.   

Markkinatuomioistuimeen annetun hakemuksen perustelut alkoivat näin:

                                                                  Kuvateksti 2:

”Toimme helmikuussa 1979 markkinoille uuden aikaisempia markkinoilla olevia savukkeita huomattavasti miedomman savukkeen ’Kevytsavuke 5’.  Tämän savukkeen pitoisuudet olivat VTT:n suorittamien mittausten mukaan tervaa 5 mg, nikotiinia 0,4 mg ja hiilimonoksidia 15 mg. 

Jotta kuluttajat tulisivat tietoisiksi savukkeen alhaisista pitoisuusluvuista, valittiin tuotteen tunnukseksi eli tavaramerkiksi ’Kevytsavuke 5’ symbolisoimaan savukkeen sisältämää tervamäärää 5 mg.  Tunnuksen ja tervapitoisuuden kytkennän selvittämiseksi painatimme rasiaan tekstin ’tervaa 5 mg / savuke’.” 

Testikone antoi tervamäärälle arvon 5 mg, mutta suurin osa tupakoitsijoista sai elimistöönsä tervaa enemmän kuin 23 mg, joka oli silloin vahvan savukkeen konetestin yläraja.  Rettig Oy ilmoitti kuluttajille testikoneen mittaaman 5 mg ja salasi tiedon kuluttajien saamasta määrästä, joka olisi ollut kuluttajille elintärkeä. – Hakemus jatkui:

                                            Kuvateksti 3:

”Tervapitoisuuden valitseminen tunnukseksi johtui siitä, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet ’tervan’ haittavaikutukset ja siitä, että korkeimman pitoisuusluvun eli tervapitoisuuden valitseminen takaisi sen, ettei kuluttajaa tulisi johdetuksi harhaan tuotteen pitoisuuksista tunnuksen ’Kevytsavuke 5’ vuoksi.” 

Rettig Oy totesi aivan oikein, että kuluttajat olivat parhaiten tiedostaneet tervan haittavaikutukset.  Tämän tiesivät kaikki Suomen tupakkayhtiöt, siis myös Suomen Tupakka Oy ja Amer-Tupakka Oy.  Jokainen tupakkayhtiö teetti kuluttaja- ja markkinatutkimuksia ennen uuden savukemerkin liikkeelle laskemista ja tietyin väliajoin myös merkin liikkeelläoloaikana.  Tärkeimmät kysymykset näissä tutkimuksissa koskivat kuluttajien tietoisuutta savukkeiden terveyshaitoista.  Tupakoitsijat alkoivat jo 1980-luvun alussa saada tietoa savukkeiden vaarallisuudesta ja tämä seikka haittasi näiden tuotteiden myyntiä.

Rettigin mukaan kuluttajaa ei olisi saanut johtaa harhaan tuotteen ilmoitettujen tervapitoisuuksien nojalla.  Tämä perustelu soveltui hyvin markkinatuomioistuimelle osoitettuun hakemukseen, mutta ei Rettig todellisuudessa piitannut tupakoitsijoiden terveydestä: kyse oli vain markkinaosuuksista.  Rettigin oma tuotetunnus ”Kevytsavuke 5” johti tupakoitsijoita raskaasti harhaan, koska se kertoi testikoneen mittaustuloksen eikä sitä määrää, jonka tupakoitsija sai elimistöönsä.  Kaikki kevytsavukkeet vuosina 1972 – 2002 johtivat kuluttajia harhaan ja juuri siitä syystä tupakkayhtiöt niitä kauppasivat ja kauppaisivat yhäkin, ellei tätä harhaanjohtamista olisi kielletty EU-direktiivissä vuonna 2001 ja Suomen tupakkalaissa vuonna 2002.

Rettig Oy:n haastehakemus jatkui:

                                                                  Kuvateksti 4:

”Savukelaadun ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon jälkeen suoritetut haastattelut ovat osoittaneet,

1) että savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat; ja

2) että yleisesti kevyempään ja/tai mahdollisimman kevyeeseen tupakkaan siirtymiseen oli ja on edelleenkin voimakas suuntaus.

Tämän jutun vastaaja Suomen Tupakka Oy oli savukkeemme ’Kevytsavuke 5’ markkinoille tulon ajankohtana yhtä tietoinen kuin me savukkeiden kulutuksen selvästä suuntautumisesta ryhmään ’vähemmän vaaralliset’.”

Tässä Rettig Oy puhui jälleen totta.  Rettig Oy oli suorittanut tai suorituttanut markkina- ja kuluttajatutkimuksia vuoden 1979 aikana ja kertoi tässä totuuden kohdassa 1): savuketta ’Kevytsavuke 5’ polttamaan siirtyneillä oli tähän siirtymiseensä syynä pääasiassa terveydelliset näkökohdat.  Näin oli ja siitä syystä tämä merkki oli alkanut menestyä savukekaupassa.  Se menestyi eikä Rettig halunnut kilpailijoita.  Tupakkayhtiöillä oli omat markkinointiosastot ja ne käyttivät myös ulkopuolisia tutkimuslaitoksia.             

Edellä oleva kohta 2) sisälsi sekin totuuden: kevyempään ja/tai mahdollisimman kevyeeseen tupakkaan siirtymiseen oli vuonna 1980 ja sitä seuraavinakin vuosina voimakas suuntaus, jota suuntausta tupakkayhtiöt olivat tukeneet markkinoinnillaan.  Tupakoitsijat olivat alkaneet pelätä sairastumista ja siirtyivät sen vuoksi vähemmän vaarallisiin tai vaarattomiin kevytsavukkeisiin.  Tupakoitsijat siis luulivat, että kevytsavukkeet ovat vähemmän vaarallisia tai suorastaan vaarattomia.

Rettig Oy jatkoi haastehakemustaan:

Kuvateksti 5:

”Huomattuaan tunnuksemme ’Kevytsavuke 5’ menestymisen vastaaja toi huhtikuussa 1980 myyntiin uuden savukkeen nimeltään ’Kevytsavuke 1’ meidän ’Kevytsavuke 5’ ulkonäköä ja tunnusmerkkiä jäljittelevässä pakkauksessa.  Vastaaja on valitessaan uuden savukelaatunsa tunnukseksi numeron ’1’ syyllistynyt meihin nähden sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa.  Näin koska

(i) Uusi tunnus on suora ajatuksellinen jäljitelmä vastaavasta tunnuksestamme ’Kevytsavuke 5’;

(ii) uusi tunnus ja pakkauksen ulkonäkö aiheuttavat sekaannusvaaran molempien tuotteiden välillä.

Nämä perustelut pohjautuivat kilpailulainsäädäntöön ja tähtäsivät Rettig Oy:n markkinaosuuden säilyttämiseen.  Rettig Oy:n perustelut jatkuivat:

                                            Kuvateksti 6:

”Vastaaja syyllistyy sen ohessa harhaanjohtavaan markkinointiin käyttäessään tuotetunnusta ’1’, Näin, koska kuluttajat erehtyvät luulemaan,

(iii) että savukelaatu ”1” sisältää vain 1 mg tervaa ja/tai 0,1 mg nikotiinia; ja tai

(iv) että savukelaatu ’1’ sisältää joka tapauksessa vähemmän tervaa ja/tai nikotiinia kuin savukelaatu ’5’ ja/tai kaikkein vähiten tervaa ja/tai nikotiinia ja/tai;

(v) että savukelaatu ”1” olisi (jopa) melkein haitaton.”

Tässä Rettig Oy käsitteli kuluttajiin kohdistuneen kevytsavukeharhautuksen olennaisimpi kohtia.   ”Kuluttajat erehtyivät luulemaan, että savukelaatu ”1” olisi ollut (jopa) melkein haitaton.”

Edellä olevat sitaatit on otettu Rettig Oy:n haastehakemuksesta.  Oikeudenkäynnin eri vaiheissa Rettig Oy sanoi totuuden useitakin kertoja:

Kuvateksti 7:

”Hyvin useat pitävät ’ykköstä’ erittäin mietona, miedoimpana tai jopa lähes vaarattomana.

”Vastaajan ’1’ savuke on varsin voimakkaasti johtanut kuluttajia harhaan; tämän harhaanjohtamisen määrä on mitattavissa.”

Markkinatutkimus on osoittanut, että se joka tapauksessa on johtanut varsin onnistuneesti kuluttajia harhaan.”

Mistä Rettig Oy tiesi, mitä kuluttajat erehtyivät luulemaan?  Rettig Oy tiesi sen siitä, että oli tutkinut tupakoitsijoiden mielipiteitä ”Kevytsavuke 1:stä”.  Tässä Rettig Oy oli tutkinut kilpailijansa Suomen Tupakka Oy:n tuotetta.

Rikoslakia sovellettaessa edellä oleva näyttö osoittaa, etteivät kevytsavukkeiden polttajat suinkaan ottaneet itselleen törkeän pahoinpitelyn ja murhan pois sulkevaa tietoista riskiä.  Totuushan oli se, että kevytsavukkeet tappoivat yli puolet pitkäaikaisista polttajistaan ja että jokainen, joka poltti kevytsavukkeita muutaman vuoden, sairastui ainakin keuhkoahtaumatautiin, joka on tappava tauti.

Markkinatuomioistuin hylkäsi Rettig Oy:n hakemuksen eikä kieltänyt Suomen Tupakka Oy:ltä ”Kevyt Ykkösen” kauppaamista.  Tuomio koski näiden kahden yhtiön keskinäisiä välejä.  Kuluttajiin kohdistuvia rikoksia olisi pitänyt käsitellä Helsingin raastuvanoikeudessa tai Espoon kihlakunnanoikeudessa.

Rettig laski oikeudenkäynnin jälkeen liikkeelle oman ”Ykkösen”:

                                          

Kuvateksti 8:

Kauppias-lehti 1/1983:

”RS-KEVYTSAVUKKEILLA JO NOIN 70 % KEVYTSAVUKEMARKKINOISTA.  Tervapitoisuudeltaan alle 6 mg:n savukkeiden kysyntä kasvaa.

ULTRA KEVYT 1.  Tervaa 1 mg, Häkää 1mg, Nikotiinia 0,1 mg,”  

Tämä markkinatuomioistuimelle vuonna 1980 annettu aineisto sisälsi näytön, joka sellaisenaan riittäisi murhatuomioiden perustaksi.

Lopputeksti:

Kysymys tupakoitsijoiden tietoisesta riskistä:

1. Kevytsavukkeet tappoivat yli puolet (60 %) pitkäaikaisista käyttäjistään ja vahingoittivat vakavasti jokaisen (100 %) käyttäjänsä terveyttä.

2. Kuluttajat erehtyivät luulemaan, että savukelaatu ”1” olisi (jopa) melkein haitaton ja jopa lähes vaaraton.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti