tiistai 20. marraskuuta 2018

Kevytsavukeharhautus, osa 3


Kevytsavukeharhautus, käsikirjoitus osaan 3:

Seppo Vaittinen:

Erkki Aurejärvi on alkanut julkaista Seppo Vaittisen ja Harri Sanen kanssa videoesityksiä kevytsavukkeista.  Tähän mennessä on julkaistu kaksi esitystä: osa 1. ”Kevytsavukeharhautus vuosina 1972 – 2002” ja osa 2: ”Rikoshistorian alkutahdit 1970-luvulla”.  Nyt on vuorossa osa 3: ”Harhautuksen onnistuminen”.

 

Osa 3: Harhautuksen onnistuminen

Tupakkayhtiöiden edustajat tiesivät jo 1970-luvulla kevytsavukkeiden ominaisuudet; erityisesti sen, että suurin osa kevytsavukkeisiin vaihtaneista tupakoitsijoista sai näistä tuotteista enemmän tervaa ja muita myrkkyjä kuin tavallisista savukkeista.  Nyt katsotaan, mitä tupakoitsijat tiesivät.

                                            Kuvateksti 1:

Kauppias-lehti 1.3.1978, Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi:

Hämäävästä tiedosta esimerkkinä on kuvitelma, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.”

”Hämäävä tieto”.  Kuka hämäsi ja ketä?  Tupakkayhtiöt hämäsivät asiakkaitaan.  ”Kuvitelma”.  Kuka kuvitteli ja mitä?  Tupakoitsijat kuvittelivat, että mieto savuke on syövän aiheuttajana vaarattomampi kuin väkevä.  Tupakoitsijoiden kuvitelmat olivat hyvin tupakkateollisuuden tiedossa, sillä tupakkayhtiöt teettivät tiuhasti kuluttajatutkimuksia, joissa kysyttiin nimenomaan tupakoitsijoiden käsityksiä kevytsavukkeiden terveellisyydestä.

Kuka oli tämä Raimo Lintuniemi?  Lintuniemi oli ekonomi, joka toimi Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamiehenä vuosina 1970 – 1999.  Palkan Lintuniemelle maksoivat Amer-Tupakka, Rettig ja Suomen Tupakka – BAT Finland Oy.  Toimiohjeet Lintuniemi sai tupakkayhtiöiden johtajilta, joita hän nimitti julkisuudessakin ”pomoiksi”.  Lintuniemen tärkein tehtävä oli tupakan myyntiä edistävä PR-toiminta.  Hän puhui tupakasta niin paljon, että tuli joskus lipsauttaneeksi yleisölle tietoja, jotka olivat epäedullisia hänen työantajilleen.

Asiamies Lintuniemen toteamus sisältää jo sellaisenaan merkittävän näytön erittäin vakavista rikoksista, jopa murhayrityksistä ja täytetyistä murhista. - Tupakkayhtiöt jatkoivat kuluttajien hämäämistä.

 

                                            Kuvateksti 2:

Teollisuus-lehdessä 7 -8/1980 Tupakkatehtaiden Yhdistys ry:n asiamies Raimo Lintuniemi totesi:

”Juuri kevytsavukkeidenhan ajateltiin olevan jonkinasteinen ratkaisu tupakkaongelmaan. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että ihmiset polttavat niitä aikaisempaa enemmän ja vieläpä turvallisin mielin.”

Tupakkateollisuus oli selvittänyt ihmisten käsitykset kevytsavukkeiden turvallisuudesta ja se hyödynsi näitä käsityksiä markkinoidessaan kevytsavukkeita terveystuotteina.  Lintuniemen lausuma sisältää joukkomurhan määritelmän.

Kuvateksti 3:

Suomen Tupakkalehdessä 4/1980 oli Suomen Tupakka - BAT Finland Oy:n toimitusjohtaja Erkki Salon kirjoitus:

”Maamme tupakkateollisuus on myös pyrkinyt kiinnittämään viranomaisten huomiota niihin kansainvälisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että ihmisen tupakointitavasta johtuen yhdestä savukkeesta hengityselimiin jäävä tervamäärä vaihtelee nelikymmenkertaisesti.  Toisin sanoen se, miten poltetaan, vaikuttaa enemmän kuin se, mitä poltetaan.  Siirryttäessä miedompiin savukkeisiin joko niiden päivittäiskulutus kasvaa tai ero kompensoidaan polttamistapaa muuttamalla.  Tupakoitsija vetää tietämättään savua syvemmälle henkeen, ottaa useampia henkosia ja polttaa savukkeestaan entistä pidemmän osan tai ääritapauksissa poistaa filtterin.”

Tässä vaiheessa tupakkayhtiöt puhuivat totta viranomaisille, koska ne halusivat torjua savukkeiden luokittelun ”haitallisiin” ja ”erittäin haitallisiin”.  Tupakoitsijoille yhtiöt valehtelivat.  Tupakkayhtiöissä pidettiin huolta siitä, ettei tupakoitsijoilla ollut oikeaa tietoa hengittämistään myrkkymääristä ja murhayritysten ja murhien tunnusmerkistöt koskevat juuri suhdetta tupakkayhtiöt – tupakoitsija. 

Vuonna 1986 lääkintöhallitus vihdoin omaksui oikean tiedon ja halusi kieltää kevytmarkkinoinnin.  Tupakkayhtiöt kieltäytyivät lopettamasta, ”koska kevytterminologia liittyi makuodotuksiin – ei potentiaalisen haitallisuuden määrään.  Vuosi 1986 ja vuodet 1986 – 2002 muodostivat merkkipaalun kevytsavukkeilla tehdyn joukkomurhan historiassa.  Tähän palataan videosarjassa myöhemmin.

Tupakkayhtiöt ilmoittivat markkinoinnissaan vahvojen savukkeiden tervapitoisuuksiksi 18 mg.  Tupakoitsija, joka vaihtoi ”vahvan” savukkeen kevyeeseen, uskoi, että hänen elimistöönsä kulkeva tervamäärä väheni 18 mg:stä 1 mg:hen.  Useimmat tupakoitsijat saivat kuitenkin kevytsavukkeista enemmän tervaa kuin vahvoista, jopa 40 mg. 

Murha on yksinkertainen rikos eikä sen ymmärtäminen vaadi lakimieskoulutusta.  Raimo Lintuniemi ja Erkki Salo ovat kuolleet, mutta elossa on yhä muutamia niistä, jotka syyllistyivät näihin rikoksiin vuosina 1972 – 2002, ja kun murhayritys ja murha eivät vanhene, heille kuuluisivat elinkautiset vankeusrangaistukset.

Tämä oli videosarjan osa 3.  Tulossa on vielä useita osia kevytsavukeharhautuksen yksityiskohdista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti