lauantai 15. elokuuta 2015

PYÖRÄILIJÄN LIEVÄ TAPPAMINEN

Autonkuljettaja ajoi keskiviikkona pyöräilijän kuoliaaksi Tukholmankadulla.  Kun autoilija todistajien mukaan törmäsi pyörään tahallaan, poliisi tutkii tapausta mahdollisena surmana.  Surma on käytännössä harvinainen rikostyyppi.  Siitä säädetään rikoslain 21 luvun 3 §:ssä näin:

”Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Puhe pelkästä surmasta on yllättävää.  ”Rikoksen poikkeukselliset olosuhteet”.  Mitä poikkeuksellista tässä oli?  Kyseessähän oli aivan tavallinen arkipäivän tilanne.

”Rikoksentekijän vaikuttimet.”  Vaikuttimina olivat kai halu kostaa ja opettaa pyöräilijää.

”Muut rikokseen liittyvät seikat.”  Mitä muuta tässä nyt olisi?

”Tappo on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.”  Mitä lieventäviä asianhaaroja tähän liittyi?

Rikoslain valmistelutöissä todetaan surmasta:

”Esimerkkinä voidaan mainita henkirikos olosuhteissa, joissa joku surmaa toisen kokemansa poikkeuksellisen järkytyksen vuoksi, ilman että tekijän syyntakeisuuden katsottaisiin vähentyneen.”

Kokiko autoilija poikkeuksellisen järkytyksen, kun pyöräilijä näytti hänelle keskisormea? 

Jos teko katsotaan tahalliseksi, autoilija pitäisi tuomita taposta, josta rangaistus on 8 – 12 vuotta.  Tuomio pelkästä surmasta antaisi kansalaisille todella erikoisen viestin liikennekäyttäytymisen vaatimuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti