maanantai 31. elokuuta 2015

KOTIRYSSÄ PEILISSÄNI



Elokuvataiteen professori Lauri Törhönen on julkaissut muistelmateoksen “Kotiryssä peilissäni”.  Teoksen nimi selittyy näin:

”Katsoin peiliin ja näin.  Olin aivan selvästi venäläisen näköinen.  Ryssä, vaikka sanaa ei saanut silloin vielä moneen vuoteen lausua.”

Kirjoittaja ei selitä, minkä näköinen venäläinen on ja miten hän eroaa suomalaisesta.  Minusta Lauri Törhönen on aivan selvästi suomalaisen näköinen.  Ryssällä, Venäjällä ja Neuvostoliitolla on suuri osa Törhösen muistelmissa.  Hän ei pidä kommunismista eikä pitänyt Neuvostoliitosta, mutta venäläisistä ihmisistä hän näyttää kyllä pitävän.  Ammatillinen yhteys venäläisiin Lauri Törhösellä on ollut muun muassa hänen toimiessaan apulaisohjaajana Helsingissä kuvatuissa amerikkalaiselokuvissa Punaiset (1981) ja Gorkin puisto (1983).

”Kotiryssässä” on 431 sivua, mutta se on niin tiivistä tekstiä, että sen sisältö vastaa paljon paksumpaa opusta.  Lauri Ilmari Törhönen, lentäjän poika, on syntynyt 16.8.1947 ja on siten juuri täyttänyt 68 vuotta.  Hänen kirjaansa voidaan pitää muistelmateoksena, mutta lopullisten muistelmien aika ei ole vielä tullut.  Mies jatkaa yhä uraansa ja saamme varmasti nähdä vielä uusia suorituksia ja seikkailuja.

Teos jakautuu 56 otsikoituun lukuun.  Tekijän mielenkiinto ulottuu valtavan laajalle.  Poimitaanpa muutamia esimerkkejä: elokuva, teatteri, televisio, näyttelijät, ohjaajat, naiset, urheilu, musiikki, alkoholi, rasismi, autojen rekisterikilvet, liikenne, julkkikset, arkkitehtuuri, narsismi, karhu ja Nokia.  Ja sitten: taistolaiset, demokratia, kapitalismin olemus, suomettuminen, DDR.  Lauri Törhönen ei, yllättävää kyllä, käsittele omaa poliittista uraansa.  Hän oli kaksi vaalikautta (1999 – 2000) Kokoomuksen edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Kirjan perusteella tärkeintä Lauri Törhösen elämässä on ollut elokuva.  Hän mainitsee seuraavat ohjaukset vuosilta 1984 - 2012: Palava enkeli, Riisuminen, Jään kääntöpiiri, Insiders, Ameriikan raitti, Requiem, Kasvoton mies, Hylätyt talot, autiot pihat, Raja 1918, Vares – Huhtikuun tytöt, Vares – Sukkanauhakäärme, Vares – Uhkapelimerkki ja Vares – pimeyden tango.  Nämä ovat elokuvia.  Muistelijan ansioluetteloon kuuluvat vielä muutama jakso Salatut elämät -televisiosarjasta, joukko mainosfilmejä ja Harri Holkerin vaalivideo.  Elokuva on muistelijalle selvästi tärkeämpi kuin ammatit valtaosalle ihmisistä.  Minä olen lakimies, mutta en ole milloinkaan välittänyt juridiikasta sen kummemmin.  Elatus on tullut lakihommista – siinä kaikki. 

Lauri Törhönen kirjoittaa:

”Karkeasti ottaen kaikki elokuvat kertovat vallasta tai rakkaudesta, vallasta tai seksistä.”

Ja näin:
                      ”Elokuvaohjaajan työtä on maailman luominen.”

Muistelija käsittelee luomista paljon laajemminkin.  Hän ei ilmeisestikään pidä totena niitä kertomuksia maailmankaikkeuden synnystä, joita meille Suomessa on koulujen uskontotunneilla opetettu.  Hän kirjoittaa jumalasta pienellä j:llä ja raamatusta pienellä r:llä.  Raamattu – Kalevalan tavoin -  on sekava kokoelma tarinoita, joka sisältää tahatonta komiikkaa.  Kalevala alkaa isolla K:lla.  Törhönen uskoo Darwiniin, evoluutioon ja luonnontieteisiin ja näyttää tässä optimismilta, mutta toteaa tämän jakson lopussa:

”Edes insinööri ei voi enää keksiä mitään, joka onnistuisi korjaamaan sen maailmanlopun väistämättömyyden, jonka televisio on luonut.”

Kirjan mukaan ammatit jakautuvat niihin, joissa kosketaan toista ihmistä ja joissa ei kosketa, ja myös niihin, joissa kuolema on läsnä tai joissa se torjutaan.  Ja sitten on ammatti, johon on helppo päästä:

”On turhaa esittää olevansa taiteilija.  Siihen riittää, kun ostaa baskerin ja kasvattaa viikset.”

Teoksessa on valtava määrä erikoisia yksityiskohtia.  Laurin lentäjä-isä teki vuonna 1933 moottorivian vuoksi 33 pakkolaskua.  Irma Seikkula toi miehelleen Toivo Mäkelälle lounaaksi lihariisipasteijan, vaikka tiesi, että Mäkelä syö vain munariisipasteijoita.  YLE maksoi Lauri Törhöselle ”mastorahaa” siitä, että hän joutui kuvauksissa olemaan yli kymmenen minuuttia yli kolmen metrin korkeudessa.


Värikäs elämä ja värikäs kirja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti