keskiviikko 21. tammikuuta 2015

EI KUNNIANLOUKKAUSSYYTTEITÄ

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on tutkittu, pitäisikö minut asettaa syytteeseen eräiden lakimiesten loukkaamisesta.  Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske antoi 20.1.2015 vapauttavan ratkaisun: ei syytteitä.  Huh!  Jos syytteet olisi nostettu, prosessi olisi aiheuttanut valtavan määrän vaivaa ja useiden vuosien ajanhukan ja olisin sen päätteeksi saanut vankeustuomion ja joutunut maksamaan suuren määrän vahingonkorvauksia.

Olen todennut vuosina 2013 - 2014 muistelmakirjassani ”Kovaa peliä” ja sanomalehtihaastatteluissa ja blogeissani, että useat nimeltä mainitut oikeuslaitoksen edustajat ovat eräissä ratkaisuissaan tehneet tahallista vääryyttä ja syyllistyneet tahallisiin virkarikoksiin ja että heidät tämän menettelyn vuoksi olisi erotettava viroistaan ja tuomittava vankilaan.

Nimeltä mainitsemiani juristeja ovat muun muassa oikeuskanslerit Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka, korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Kari Kitunen, Antero Palaja, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki, hovioikeudenneuvokset Immo Nikula, Martti Harsia ja Eero Arvo, käräjätuomari Elina Haapasalo, hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala, käräjätuomari Aira Joensuu ja oikeusneuvosmiehet Eeva Pekkanen, Björn Hellman, Antero Nuotto ja Evi-Maija Prusila

Mukana on siis edustajia Suomen oikeuslaitoksen ylimmästä johdosta.  ”Kovaa peliä”-kirjassani lukee sivulla 84:
”Korkeimman oikeuden tuomiossa enemmistöjäsenet Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Antero Palaja ja Eeva Vuori kirjoittivat 7.6.2001 tällä tavoin:

’Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.’

Tilastollisia yhteyksiä! Sattumanvarainen tilastollinen yhteys! Ja tämä oli Suomen ylimmän oikeusasteen tekstiä. Nämä neljä tyyppiä olisi pitänyt potkaista ulos tuomarinvirasta ja passittaa johonkin laitokseen.

Esitän tällaista yksityiskohtia kymmenittäin.  Mainitsen jopa kaksi lahjomistapausta.  Oikeusneuvosmies Antero Nuotto sanoi nuorelle naiselle olevansa lahjottavissa seksisuoritusta vastaan.  Jos nainen olisi hyväksynyt tarjouksen, Nuotto olisi tehnyt vastineeksi virkarikoksen.  Nuotto on nykyään Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanni.  – Käräjätuomari Aira Joensuu puolestaan yritti lahjoa erään lautamiehen.  Joensuu ehdotti, että lautamies ei merkitsisi tuomioon eriävää mielipidettä.  Palkkiona olisi ollut herastuomarin arvo.

Lähtökohtaisesti tällaiset väitteet täyttävät törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mutta arvostelemani henkilöt eivät ole nostaneet syytteitä.  Lakimiespiireissä tämän on tulkittu merkitsevän sitä, että he vaikenemalla myöntävät kritiikin oikeaksi.  Kun he kaikki ovat juristeja, he osaisivat hakea oikeutta, jos kritiikki olisi perätöntä.

Oikeusjärjestyksessä on varauduttu myös tällaiseen tilanteeseen.  Vaikka kunnianloukkaukset ovat yleensä asianomistajarikoksia, niihin voidaan poikkeustapauksissa puuttua asianomistajista riippumatta.  Rikoslain 24 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetään:

”Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.”

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan yleinen etu ei vaadi minun syyttämistäni.  Jos syytteet olisivat tulleet, niitä olisi käsitelty Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa eli juuri niissä tuomioistuimissa, joiden tuomareita olen arvostellut.  En olisi saanut puolueetonta oikeudenkäyntiä, vaan rangaistukset olisi mitattu raskaimman jälkeen.

Kalske perustelee päätöstään muun muassa sillä, että sananvapauden soveltamisalaa on laajennettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.  Ratkaisuun on voinut vaikuttaa myös se, että minä olisin kunnianloukkausoikeudenkäynnissä saanut näyttää väitteeni toteen.  Tilanne olisi ollut kiusallinen, koska arvostelemieni henkilöiden menettely ei kestä päivänvaloa.

Tässä ollaan.  Sana on minulle vapaa ja oikeuslaitoksen öykkärit ovat vapaata riistaa.  Jatkan kritiikin esittämistä sikäli, kuin aihetta ilmenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti