torstai 13. marraskuuta 2014

TUOMIO KOIRAN RÄÄKKÄÄMISESTÄ

I  TAPAHTUMAT  RAAHESSA  HEINÄKUUSSA  2011

Rovaniemen hovioikeus tuomitsi 5.11.2014 raahelaisen Mika A:n viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä eläinsuojelurikoksesta.  Rikoksen kohteena oli Riikka B:n omistama koira.

Mika ja Riikka asuivat yhdessä Raahen keskustassa.  Mikalla oli rottweiler-uros Rocky ja Riikalla skotlanninpaimenkoira Fanni, 4-vuotias narttu.  Riikan mukaan Mika piti Fannia säälittävänä ja tarpeettomana oliona.  Torstaina 14.7.2011 iltapäivällä Mika lähti käyttämään koiria ulkona.  Riikka näki parvekkeelta, miten Mika otti Fannin syliinsä.  Kun Fanni alkoi ulista, Mika paiskasi tämän maahan niin, että tältä meni toinen lonkka sijoiltaan.  Kotona Fanni ei kyennyt liikkumaan, ja Riikka lähti viemään sitä eläinlääkäriin.  Rappukäytävässä Riikka näki useita Fannista lähteneitä karvatuppoja.  Eläinlääkäri antoi koiralle kipulääkettä ja sanoi, että se pitäisi viedä röntgenkuvattavaksi.

Perjantaina 15.7. Riikka kävi Mikan kanssa Oulussa kuvauttamassa koiran.  Ilmeni, että oikean takajalan lonkka oli pois paikaltaan.  Riikka veisi Fannin lauantaina 16.7. Raahessa eläinlääkäriin, joka laittaisi lonkan paikoilleen.  Kun pariskunta saapui takaisin Raaheen, Riikka pyysi Mikaa kantamaan Fannin portaita ylös kotiin.  Pihalla Mika otti Fanni autosta, mutta kun tämä vingahti, hän paiskasi koiran maahan, löi ja potki sitä, piti välillä kuonosta kiinni, raahasi niskasta roikottamalla talon seinustalle ja jätti siihen.  Eläinlääkäri totesi, että Fannin molemmat lonkat olivat sijoiltaan ja että Fannin selkärangassa oli murtumia.  Koira oli pakko lopettaa.  


II  ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ  KOSKEVA  LAINSÄÄDÄNTÖ

Eläinrääkkäystä ja eläinsuojelurikoksia koskevan sääntelyn kehitys kuvaa osaltaan yhteiskunnan arvojen yleistä kehitystä.  Kun rikoslaki säädettiin vuonna 1889, eläinrääkkäyksestä oli laissa seuraava säännös:

”Joka on eläintä kohtaan osottanut julmuutta, olkoonpa rikos tahallinen taikka törkeästä tuottamuksesta aiheutunut, rangaistakoon sakolla tahi vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi.
Jos se tehdään toisen vahingoittamisen tarkoituksessa taikka jos asianhaarat muuten ovat raskauttavat, olkoon rangaistus sakkoa taikka vankeutta korkeintaan kaksi vuotta.”

Tämän jälkeen lakiin on tullut suuri määrä yksityiskohtaisia säännöksiä eläinsuojelusta, mutta rikosoikeudellinen rangaistusmaksimi pysyi kahdessa vuodessa vankeutta aina vuoteen 2011 saakka. Rangaistussäännös oli lievä ja niin oli oikeuskäytäntökin.  Eläinsuojelurikoksista tuomittiin yleensä sakkoa, harvoin ehdollinen vankeusrangaistus ja erittäin harvoin ehdoton.  Vuonna 2011 rikoslakiin lisättiin seuraava säännös:
                      ”Törkeä eläinsuojelurikos.  Jos eläinsuojelurikoksessa
1)      rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
2)      rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai
3)      tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä eläinsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”

III  KÄRÄJÄOIKEUDEN  JA  HOVIOIKEUDEN  RATKAISUT

Ylivieska-Raahen käräjäoikeus tuomitsi 4.6.2013 Mika A:n viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta oli suoritettava yhdyskuntapalvelua 140 tuntia.  Edelleen Mika tuomittiin eläintenpitokieltoon neljäksi vuodeksi eli 4.6.2017 asti ja hänet velvoitettiin suorittamaan Riikka B:lle vahingonkorvauksena lopetetusta koirasta 500 euroa, koiran hoitokuluista 460 euroa sekä asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista 100 euroa.

Rovaniemen hovioikeus päätyi 5.11.2014 samaan tulokseen kuin käräjäoikeus, mutta Mika A:n rangaistukseksi tuomittiin viisi kuukautta vankeutta ehdollisena.  Hovioikeus totesi, että Mika A:n koiraan kohdistamat teot olivat olleet erityisen julmia.  Kun menettely oli ollut toistuvaa ja se oli kohdistunut puolustuskyvyttömään eläimeen, rikosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Rikos oli törkeä, mutta rangaistus lievä.  Mika A:n saama viisi kuukautta vankeutta oli yhteisrangaistus, jonka perustana törkeän eläinsuojelurikoksen ohella olivat törkeä rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja pahoinpitely.  Eläinrääkkäyksen osuus voisi siten olla neljä kuukautta eli rangaistusasteikon minimi.

Eläinsuojelurikos voidaan toteuttaa joko aktiivisella tai passiivisella menettelyllä.  Aktiivista on esimerkiksi pahoinpitely tai liika rasittaminen, passiivista taas eläimen jättäminen vaille tarpeellista hoitoa tai ravintoa.  Yleensä kai pahoinpitely osoittaa suurempaa rikollista tahtoa kuin eläimen laiminlyönti.  Lisäksi on otettava huomioon, että Mika A:n kohteena oli kotona asuva, luonteeltaan kiltti lemmikkikoira.  Tuomio olisi voinut olla ankarampi, esimerkiksi yksi vuosi vankeutta ehdollisena.

Eläintenpitokieltoa tuomittiin neljä vuotta.  Rikoslain mukaan eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi; pysyväksi kielto voidaan tuomita nimenomaan törkeän eläinsuojelurikoksen nojalla.  Tämäkin seuraamus olisi voinut olla ankarampi, vaikka kahdeksan vuotta.

Tämä eläinsuojelurikos tapahtui Pohjois-Suomessa ja tuomio annettiin maan pohjoisimmassa hovioikeudessa.  On mahdollista, että rangaistus olisi ollut ankarampi esimerkiksi Helsingissä, jossa lemmikkikoiria pidetään usein miltei perheenjäseninä.  Myös tuomareiden tunteet voivat vaikuttaa tällaisissa asioissa.  Mikäli tuomareiksi sattuisi koiraihmisiä, se voisi kiristää laintulkintaa.  Minä luen itseni koiraihmiseksi, ja se ehkä näkyy edellä olevassa juridiikassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti