lauantai 1. marraskuuta 2014

MIES KOMPASTUI KISSAAN JA TÖRMÄSI VEITSEEN

Korkein oikeus ratkaisi 27.10.14 jutun, jossa avovaimo Riinaa syytettiin avomiehensä Samin tapon yrityksestä.  Syyttäjän mukaan Riina oli lyönyt Samia veitsellä rintaan, kun taas KKO:n mukaan Sami oli törmännyt Riinan kädessä olleeseen veitseen.

Tapaus tuo mieleen muistoja kaukaa 1970-luvulta, jolloin ajoin eräässä kihlakunnanoikeudessa asianomistajan puolesta samantapaista juttua.  Syytetty sanoi, että uhri oli syöksynyt kaksi kertaa peräkkäin syytetyn kädessä sojottavaan veitseen.  Lautamiehet pidättelivät naurua, vaikka asia oli vakava.  Tuomio tuli törkeästä pahoinpitelystä: vankeutta kolme vuotta kuusi kuukautta.

Avopuolisot Riina ja Sami asustivat Oulun kaupungissa.  Lauantaina 4.12.2012 Riina oli ravintolassa juhlimassa työkaveriensa kanssa ja palasi kotiin sunnuntain puolella tukevassa humalatilassa.  Hän herätti Samin ja pariskunnan välille syttyi kiivas riita.  Riitelijöinä puolisot eivät olleet tasavertaisia: Riina 157-senttinen hento nainen, Sami paljon isompi budolajeja harrastava mies.  Kello 04.00:n tienoilla Riina haki keittiöstä sahalaitaisen leikkuuveitsen, joka aiheutti Samin rintakehään viisi senttimetriä syvän vaakasuoran haavan.  Sami soitti hätäkeskukseen ja vajosi sen jälkeen lattiaan.  Riina auttoi hänet ylös ja saattoi alaovelle ambulanssia vastaan.  Päivystyksessä Sami leikattiin, vioittunut valtimo suljettiin ja rintaontelosta poistettiin puoli litraa verta.  Lääkärinlausunnon mukaan veitsenpisto oli aiheuttanut Samille välittömän hengenvaaran.

Lääkärille ja sairaanhoitajalle Sami kertoi kompastuneensa kissaan ja kaatuneensa kädessään olleeseen veitseen.  Tämä kissatarina kuulostaa jollain tavalla mukavalta.  Olen kuullut sen ennenkin, mutta en muista, oliko se jossakin oikeusjutussa vai ehkä elokuvassa.  Oliko pariskunnalla todellakin kissa?  Miten kissan kävi?  Tämä ei käy ilmi oikeudenkäyntiaineistosta, ikävä kyllä.  Mutta kokenut sairaalahenkilökunta ei uskonut kissaan, vaan ilmoitti asian poliisille.

Aamulla kello 09.00 Riina kävi sairaalassa ja sai kuulla Samilta kissaselityksen.  Riinakaan ei uskonut kissaan ja kehotti Samia muuttamaan tarinaa.  Tästä eteenpäin Sami sanoikin törmänneensä Riinan pitämään veitseen.

Kello 10.00 alkaneessa poliisikuulustelussa Riina kertoi, että häneltä oli katkennut filmi jo ravintolassa ja ettei hän muistanut mitään yön tapahtumista.  Poliisille Riina sanoi: ”Uskon, että minä olen raivon vallassa riitelymme seurauksena puukottanut Samia asunnossamme”.

Oulun käräjäoikeudessa syyttäjä vaati Riinalle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä, toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä ja viimesijaisesti törkeästä vammatuottamuksesta.  Riina ja Sami saapuivat käräjäoikeuteen käsi kädessä ja sulassa sovussa.  Käräjäoikeus katsoi Riinan syyllistyneen vain huolimattomuuteen ja tuomitsi 24.5.2012 Riinan törkeästä vammantuottamuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, ”kun ei voitu sulkea pois sitä tapahtumainkulkua, että Riina oli pitänyt teräasetta kädessään ja Sami oli suuttuneena noussut vauhdikkaasti sängyn reunalta, jolloin veitsi oli tunkeutunut Samin rintakehän läpi”.

Rovaniemen hovioikeus tuomitsi 17.5.2013 Riinan tapon yrityksestä kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.  

Korkein oikeus ratkaisi asian 27.10.2014 äänin 3 – 2: enemmistö oli samaa mieltä kuin käräjäoikeus, vähemmistö samaa mieltä kuin hovioikeus.  Näin ollen Riina selvisi vain neljän kuukauden ehdollisella tuomiolla.

KKO:n enemmistö kirjoitti tuomioon laajat ja yksityiskohtaiset perustelut, vähemmistö hieman lyhyemmät.  Enemmistön ratkaisu päättyi näin:

”47. Korkein oikeus toteaa syyttäjän ensisijaisen ja toissijaisen syytteen hyväksymisen edellyttävän, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä Riina A:n syyllistymisestä tapon yritykseen tai törkeään pahoinpitelyyn. Sami B:n kertomuksen uskottavuutta edellä kerrotuin tavoin arvioituaan Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään esitetystä näytöstä, että Sami B:n kertoma tapahtumainkulku on varteenotettava vaihtoehto syytteen mukaiselle tapahtumainkululle. Näin ollen Riina A:n syyllistymisestä tahalliseen rikokseen jää varteenotettava epäily ja tahallista rikosta koskevat syytteet on hylättävä.

Tämä oli siis kolmen oikeusneuvoksen ratkaisu.  Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta totesivat: ”Katsomme, ettei veitsellä lyönnistä jää varteenotettavaa epäilyä.”

Enemmistön seikkaperäiset perustelut ovat älykkäiden ihmisten vilpitöntä pohdiskelua, mutta enpä minä allekirjoittaisi niitä.  Mitenkähän asiassa olisi käynyt, jos Sami olisi pitänyt kiinni siitä, että se oli se pahuksen katti?  Tuomareiden arvioitavana olisi silloin ollut Samin kertomus kissasta ja Riinan täydellinen muistamattomuus.  Asiassa olisi kai jäänyt ”varteenotettava epäily” kissan osuudesta, joten Riina olisi selvinnyt täysin ilman rangaistusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti