torstai 9. lokakuuta 2014

YKSIVÄRISET SAVUKERASIAT

I YKSIVÄRISET,  LOGOTTOMAT  JA  TUOTEMERKITTÖMÄT  RASIAT

Helsingin Sanomissa oli 26.9.14 pikku uutinen siitä, että Ranskassa valmistellaan lakia, jonka mukaan savukkeet olisi pakattava samanmuotoisiin ja yhdenvärisiin, oliivivihreisiin rasioihin.  Tällaiset rasiat (”plain packets”) ovat jo käytössä Australiassa ja ne ovat valmisteilla Norjassa, Isossa Britanniassa, Irlannissa ja eräissä muissa länsimaissa.  Tupakkayhtiöt käyttävät värikkäitä savukerasioita, logoja ja tuotemerkkejä savukkeiden myynninedistämiseen.  Tutkimuksissa on havaittu, että taitavasti suunnitellut rasiat houkuttelevat lapsia ja nuoria ja vähentävät varoitusmerkintöjen tehoa.  Tupakkayhtiöiden sisäisissä asiakirjoissa värikkäitä rasioita sanotaan ”hiljaisiksi myyntimiehiksi”. 

Tupakkateollisuus vastustaa kiivaasti rasioiden määräämistä yksivärisiksi; Australiassa British American Tobacco, Imperial Tobacco ja Philip Morris jopa haastoivat valtion oikeuteen perustuslain rikkomisesta, mutta hävisivät jutun elokuussa 2012.

Tilanne on sama Suomessa.  Tupakkalain kokonaisuudistus on valmisteilla ja suunnitelmissa on saada mukaan säännös yksivärisistä savukepakkauksista.  Uudistuksen pohjana on EU:n vuoden 2014 tupakkatuotedirektiivi ja sääntely pyritään toteuttamaan vuoteen 2016 mennessä.  Suomen tupakkamarkkinoita hallitsevat edellä mainitut BAT, Imperial ja Philip Morris ja ne yrittävät torjua värittömät rasiat.  Philip Morris Finland Oy on antanut tästä lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle 19.12.2012 ja Suomen Tupakkateollisuusliitto ry 7.2.2013.  Lausuntojen mukaan suunnitelma on ristiriidassa perustuslaissa suojattujen sanan- ja elinkeinovapauden kanssa.

Tupakan markkinointia on vaikea ymmärtää.  Luulisi, ettei rasioiden hohdokkuus vaikuta mitään, kun niissä kuitenkin on näkyvät varoitukset savukkeiden tappavuudesta.  Asiantuntijoita täytyy kuitenkin uskoa.  WHO:n mukaan rasioiden ulkoasulla on 1 – 2 %:n vaikutus tupakoinnin aloittamiseen.  Tämä tuntuu suurelta luvulta, mutta kai asia on niin päätellen myös siitä, että tupakkateollisuus uhraa niin suuria resursseja uudistuksen torjumiseen.  Kun tupakka Suomessa tappaa yli 5.000 ihmistä vuodessa, 1 – 2 %:n vaikutus merkitsisi 50 – 100 kuolemantapauksen vähennystä.


II  TUPAKAN  ERISKUMMALLINEN  SÄÄNTELY

Näyttää siltä, että savukerasiat määrätään meillä yksivärisiksi vuonna 2016.  Tupakkalakiin tulee silloin tästä erityissäännös.  Kuin näin tehdään, meillä rikotaan jälleen normaaleja lainsäätämis- ja soveltamisperiaatteita.  Asia on näin: tupakan myynninedistäminen on jo nyt kiellettyä tupakan markkinointirikoksena, josta rangaistukseksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.  Tupakkalaissa on siis yleissäännös myynninedistämisen kieltämisestä, ja yleismuotoinen kielto koskee tietenkin kaikenlaista ja millaista tahansa myynninedistämistä.  Jos lakia sovellettaisiin normaalisti ja oikein, rikossyytteen laukaisisi heti faktanäyttö siitä, että tupakkayhtiöt tosiasiallisesti käyttävät myös savukerasioiden suunnittelua tuotteidensa kauppaamiseen.  Tätä faktanäyttöä ei ollut olemassa vielä tupakkalain voimaantullessa vuonna 1977 eikä pitkään aikaan sen jälkeenkään, mutta nyt näyttö on riittävä.

Tupakan sääntely on ollut tällaista jatkuvasti.  Tupakkalaissa on erinäisiä yleissäännöksiä, ja sitä mukaa, kuin tupakkayhtiöt ovat keksineet uusia markkinointikeinoja, lakia on paikattu erityissäännöksin.  Yhtiöillä on riittänyt kekseliäisyyttä muun muassa viranomaisten määräämien varoitusmerkintöjen vesittämiseen.  Tupakkalain yleissäännös lääkintöhallituksen varoituksesta savukerasioissa tuli voimaan vuonna 1978.  Sen jälkeen on annettu erinäisiä yksityissäännöksiä: varoitusmerkintää ei saa sijoittaa savukerasian pohjaan, merkintää ei saa laatia niin, että se irtoaa rasiaa avattaessa, merkintää ei saa painaa veromerkin päälle, kirjaimia ei saa laatia niin pieniksi, että ne voidaan lukea vain suurennuslasilla, merkintä ei saa liimata läpinäkyvään kelmuun jne.

Varoitusmerkinnöistä on käyty vuosikymmeniä tällaista kamppailua – turhaan.  Kamppailu olisi ollut turhaa, jos tupakkayhtiöihin olisi sovellettu oikeussääntöjä normaalilla tavalla.  Kun lakiin otettiin vuonna 1978 säännös varoitusmerkinnästä, tätä säännöstä olisi pitänyt tulkita järjen mukaan.  Säännös tähtäsi kuluttajien varoittamiseen, ja jos tupakkayhtiöt laativat varoituksen näkymättömäksi, ne rikkoivat lakia.  Jokaisesta yksittäisestä rikkomuksesta olisi pitänyt nostaa syyte ja antaa tuomio tupakkalain rikkomisesta.

Näin lakia yleensä sovelletaan.  Otetaan esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, joita kaikkia säännellään yleisnormein.  Sikäli kuin niiden rikkomiseen ilmenee jokin uusi tai erikoinen menettely, sitä ei kielletä yksittäissäännöksellä, vaan se luokitellaan vanhan yleissäännöksen piiriin.  Kun meillä ilmaantuivat ensimmäiset rikosjutut HI-viruksen tartuttamisesta, tapauksiin alettiin soveltaa tappoa ja törkeää pahoinpitelyä koskevia vanhoja yleissäännöksiä eikä rikoslakiin suinkaan lisätty säännöstä, jonka mukaan ”HI-viruksen tietoinen tartuttaminen toiseen ihmiseen on rangaistavaa”.

Helsingin Sanomissa oli siis 26.9.14 pikku uutinen tupakan myyntikeinosta, joka Suomessa johtaa 50 – 100 ihmisen vuosittaiseen kuolemaan.  Jos joku muu elinkeinonharjoittaja syyllistyisi rahaa saadakseen tällaiseen menettelyyn, hänet tuomittaisiin murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

1 kommentti:

  1. Pakkauksen merkitystä koskeva tieteellinen näyttö on erittäin hataraa. Jo lähtökohtaisesti ajatellen tuntuu melko kaukaa haetulta, että joku aloittaisi tupakoinnin askin ulkonäön takia tai lopettaisi tupakoinnin sen muututtua.

    Yhdyn Stetson-Harrisonin näkemykseen, jonka mukaan pakkauksella on olennainen merkitys tupakkamerkkien välisessä kilpailussa, mutta tupakan kokonaismyyntiin sillä tuskin lienee vaikutusta.

    VastaaPoista