maanantai 6. lokakuuta 2014

KUNNIANLOUKKAUSTEN DEKRIMINALISOINTI

I  OIKEUSLAITOKSEN  RESURSSIPULA

Oikeuslaitos ei ehdi käsitellä kunnianloukkausjuttuja.  Vuonna 2013 poliisille tehtiin kunnianloukkauksesta yli 5.000 rikosilmoitusta, joista vain 150 johti syytteeseen.  Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen mukaan tavalliset kunnianloukkaukset olisi dekriminalisoitava ja vain törkeät kunnianloukkaukset jätettävä rikoksina rangaistaviksi.  Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on todennut asian olevan pohtimisen arvoinen.  Ylikonstaapeli Marko Forss, joka toimii Helsingin nettipoliisina, pitää rangaistavien kunnianloukkausten supistamista välttämättömänä.

Uudistus on tarpeen.  Muodollisesti voimassa oleva laki, jota ei voida toteuttaa, on vain kiusaksi sekä loukatuille asianomistajille että oikeuslaitokselle.  Ihmiset tekevät rikosilmoituksia monenlaisista kunnianloukkauksista, odottavat vihaisina useita kuukausia tutkinnan alkamista, pettyvät ja katsovat kärsineensä vääryyttä.


II  KUNNIANLOUKKAUKSEN  SÄÄNTELY

Perusmuotoisesta kunnianloukkauksesta säädetään rikoslain 24 luvun 9 §:ssä näin:

”Joka

1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,

on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”

Kunnianloukkauksen rangaistusta lievennettiin vuoden 2014 alusta lähtien; tätä ennen enimmäisrangaistuksena oli kuusi kuukautta vankeutta.  Vuoteen 2000 saakka kunnianloukkaukset jaettiin herjauksiin ja solvauksiin.  Herjaukseen syyllistyi se, joka perättömästi sanoi toisen syypääksi nimettyyn rikokseen tai muuhun sellaiseen tekoon, joka voi saattaa hänet halveksimisen alaiseksi tai haitata hänen menestystään.  Solvaukseen oli syypää se, joka muulla tavalla loukkasi toista häväisevällä lauseella, uhkauksella tai muulla halventavalla teolla. 

Herjaaja sanoi perättömästi: ”Naapurin mies lyö joka päivä vaimoaan.”

Solvaaja sanoi: ”Naapurin mies on täysi hunsvotti.”

Ylikonstaapeli Marko Forssin mukaan kriminalisointia olisi kavennettava niin, että rikoslain ulkopuolelle jätettäisiin pääasiassa solvaustyyppiset nimittelyt. 

Sikäli kuin lakia muutetaan, törkeät kunnianloukkaukset olisi jätettävä yhä rangaistaviksi.  Kaiken tyyppisiä kunnianloukkauksia ei olisi järkevää dekriminalisoida eikä sellainen sääntely olisi mahdollinenkaan, sillä kunnian turva kuuluu perustuslaissa säädettyihin ihmisoikeuksiin.  Törkeästä kunnianloukkauksesta säädetään rikoslain 24 luvun 10 §:ssä: Jos perusmuotoisessa kunnianloukkauksessa aiheutetaan suurta kärsimystä tai erityisen suurta vahinkoa ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.


III  VAPAITA  SOLVAUKSIA

On mahdollista, että rangaistavia kunnianloukkauksia piankin ryhdytään karsimaan.  Ennen rikoslain muuttamista olisi syytä pohtia muutoksen konkreettista sisältöä.  Mitä dekriminalisointi merkitsisi elävässä elämässä?  Minkälainen toisen ihmisen loukkaaminen ei enää olisi rikoksena rangaistavaa?

Jonkinlaista johtoa tähän voitaisiin saada eräistä voimassa olevan lain säännöksistä.  Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on rikos, joka toteutuu, jos joku asettaa yleisön saataville viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.

Samantapaisia kieltoluetteloita on muun muassa hyvän tavan vastaista markkinointia ja työsyrjintää koskevissa lainkohdissa.

Pelkkä toisen ihmisen solvaaminen ei täytä kansanryhmää vastaan suuntautuvan kiihottamisen eikä markkinoinnin tai työsyrjinnän tunnusmerkistöjä.  Nykyisen lain mukaan näissä lainkohdissa mainitut solvaukset täyttävät yleensä kunnianloukkauksen kriteerit.  Perusmuotoisen kunnianloukkauksen poistaminen rikoslaista merkitsisi ilmeisesti sitä, etteivät tällaiset solvaukset olisi enää rangaistavia.

Kaikkein tavallisin kunnianloukkaus rikoslain koko voimassaoloaikana on kai ollut naisen nimittäminen ”huoraksi”.  Huorittelu ilmeisesti siirtyisi kunnianloukkausten historiaan, osittain siksikin, että se on kärsinyt täyden inflaation varsinkin nettikirjoituksissa.  Tämä koskisi myös synonyymeja ”lutka”, ”portto” ym.  Ja samaan kategoriaan kuuluisi myös ”homo” erilaisine synonyymeineen.  ”Pedofiili” sitä vastoin merkitsisi yleensä törkeää kunnianloukkausta.

Ulkonäköä koskevat ilkeydet jäisivät nekin enimmältään rikoslain ulkopuolelle.  Toisesta ihmisestä saisi siten ilman sakotusvaaraa käyttää kuvauksia ”läski”, ”pihtikinttu”, ”kaljupää”, ”pätkä” ym. ym.  Tällä alueella suomen kieli on hyvin rikas.  Mutta saisiko vammaisuudella irvailla?  Kyllä kai, vaikka se kuulostaa tosi rumalta.

Toisen ihmisen järjenlahjojen ja luonteen arvostelu ei sekään enää merkitsisi rikosta.  ”Hullu”, ”tyhmyri”, ”sekopää”, ”ääliö”, ”niljake”, ”kitupiikki”, ”tekopyhä”, ”kiero”, ”limanuljaska”, ”paskiainen” ja muut vastaavat kuvailut eivät enää täyttäisi kunnianloukkauksen tunnusmerkistöä.

Entä rasistiset tölväykset?  ”Neekeri”, ”mutakuono”, ”rättipää”, ”taatelintallaaja” ym.  Nämäkään eivät ilmeisesti enää yksittäisinä tölväyksinä olisi rikoksia.  Ja sama kai koskisi toisen haukkumista ”rasistiksi” ja ”fasistiksi”.

Huh !


IV  OIKEUSLAITOKSEN  ULKOPUOLELLA

Rikosvastuun poistaminen ei tekisi toisten ihmisten solvaamista sinänsä hyväksyttäväksi.  Ilkeydet eivät enää kuuluisi oikeuslaitokselle, mutta niitä voitaisiin käsitellä muualla.

Puuttumiskeinoksi on esitetty osapuolten välistä sovittelua, jota varten Suomessa on jo toimivia laajoja verkostoja.  Tuomioistuinsovittelu sitoisi oikeuslaitoksen voimavaroja, joten käyttöön olisi otettava ulkopuolisia sovittelutapoja.  Sovittelutoimistojen ohella sovittelun voisivat hoitaa myös koulu, nuorten vanhemmat, urheiluseurojen johto ja valmentajat ja monet muut olemassa olevat yhteisöt.  Ylikonstaapeli Marko Forssin kokemuksen mukaan poliisin puhuttelu on erittäin tehokas keino ja se tietysti on nopea ja kustannustehokas.

Ajatus toisten ihmisten solvaamisen vapauttamisesta tuntuu monissa tilanteissa pahalta ja lain muuttaminen radikaalilta.  Muutos ei kuitenkaan olisi käytännössä suuri, kun kerran valtaosaa kunnianloukkauksista ei nykyisinkään ehditä käsitellä rikoksina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti