maanantai 2. kesäkuuta 2014

ONTUVAT HUIJARIT

I  KAINALOSAUVOILLA  VAKUUTUSLÄÄKÄRIIN

Vakuutusyhtiöitä syytetään usein siitä, että ne epäävät korvaukset väärin lääketieteellisin perustein.  Olen saanut tietooni tapauksia, joissa vakuutetut ihmiset ovat todennäköisesti kärsineet vääryyttä.  Vakuutusyhtiöiden asema on yhtä kaikki hankala, koska ne ovat jatkuvasti huiputusyritysten kohteina: tämä asema johtaa joskus myös erheellisiin kieltoihin.

Helsingin Sanomissa 31.5. kerrottiin Vaasan hovioikeuden käsittelemästä tapauksesta.  Asvalttitöissä vuonna 2003 loukkaantunut mies yritti vuonna 2007 saada vakuutusyhtiöltä 270.000 euron korvauksen vammoistaan.  Mies väitti olevansa työkyvytön, hän ontui lääkärinvastaanotolle kahden kyynärsauvan kanssa poikansa tukemana ja valitti oikean jalkansa olevan niin kipeä, että se vastasi koko raajan puutumista. 

Hän sai haluamansa lääkärintodistuksen, mutta vakuutusyhtiö Pohjolan epäluuloiset virkailijat palkkasivat pari yksityisetsivää tarkkailemaan miestä.  Ja kas: tapahtui pikaisia parantumisia.  Kun poika oli ajanut miehen lääkäriltä kotiin, potilas kantoi sauvat autosta taloon.  Hän myös teki lumitöitä, ulkoilutti koiraa ja ajoi pizzataksia.

Syyttäjä ja Pohjola vaativat ontujalle rangaistusta törkeästä petoksesta, jota koskeva asteikko on 4 kuukautta – 4 vuotta vankeutta.  Vaasan hovioikeuden mukaan oikeudenmukainen rangaistus olisi ollut 2 vuotta 4 kuukautta, mutta kun jutun käsittely oli kestänyt lähes kuusi vuotta, tuomioksi tuli 1 vuosi 10 kuukautta ehdotonta vankeutta.  Helsingin Sanomista ei käy ilmi, oliko kyseessä täytetty rikos vai vasta yritys, mutta tämä ei paljon merkitse, koska törkeän petoksen yrityskin on rangaistava.


II  KAINALOSAUVOILLA  KÄRÄJÄOIKEUTEEN

Samaan aikaan vuonna 2007 Helsingin käräjäoikeudessa puitiin murtovarkautta, josta syytteessä oli muuan Petteri, vanha konna.  Yhtenä todistajista oli Veijo S., 50-vuotias invalidi.  Hän tuli käräjäsaliin kainalosauvojen varassa ja vannoi valan istualtaan.  Todistaessaan hän katsoi käräjätuomaria silmiin ja ilmaisi itsensä selkeästi.  Lopuksi tuli kyse valtion varoista maksettavista kustannuksista.  Veijo pyysi korvausta 34 euron taksimatkasta käräjäoikeuteen ja paluumatkasta saman verran.  Käräjätuomarin sanottua, että korvaus maksetaan vain halvimman matkustustavan mukaisesti, Veijo totesi, ettei hän invaliditeettinsa vuoksi kyennyt käyttämään yleisiä kulkuneuvoja.

                       - Onko teillä kuitti taksimatkasta?
                       - En huomannut pyytää, kun olin niin hermostunut todistajaksi joutumisesta.

Tuomiota tehtäessä käräjätuomari olisi ollut valmis myöntämään taksikorvaukset ilman kuittia, mutta yksi lautamiehistä sanoi:

                       - Tämä mies ei tullut taksilla, vaan raitiovaunulla.  Minä tulin samalla ratikalla.

Vilpillinen Veijo sai matkakulujen korvaukseksi vain kahden raitiovaunulipun hinnan, yhteensä neljä euroa.  Hänen tekemänsä rikos olisi ollut lievä petos, mutta hän selvisi ilman sakkoa, koska lievän petoksen yritys ei ole rangaistava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti