tiistai 3. kesäkuuta 2014

METRO NIELEE KAUHAKUORMITTAIN RAHAA


”Hanketta ajavat virkamiehet, poliitikot, liikemiehet ja konsultit, joilla on ruusuisia unelmia ja lapsellinen tulevaisuudenusko.  Kaupunkilaisia on petetty.  Me saamme ehkä joskus hienon metron, mutta mitä se tulee maksamaan ja kuka on vastuussa?”

Tätä pohtii Hufvudstadsbladet-lehden toimittaja Tommy Pohjola tuoreessa kirjassaan ”Maan alla, Helsingin päätön metrohanke”.  Tommy on paneutunut asiaan tutkivana journalistina, ja hän on joutunut puskemaan eteenpäin salailuista, valheista ja viivytystaisteluista piittaamatta.  Oikeuslaitos on osoittautunut hitaaksi ja haluttomaksi.  Poika tuntuu saaneen haavoja sieluunsa:

”Liikennelaitos ja Siemens eivät aio luovuttaa ainuttakaan kirjettä, edes osia niistä, koska arkaluonteisten tietojen mustaaminen ’teettäisi liikaa töitä’.  Ensimmäinen reaktioni on ajatus antaa periksi ja mennä eteenpäin toisaalla.  Olen läpikotaisin kyllästynyt kaikkeen, eikä asia tunnu juuri muita kiinnostavan.”

” - - kalliiseen julkiseen hankintaan voi sisältyä rajattomasti erehdyksiä ja valheita eikä seuraamuksia tunnu koituvan yhteisten rahojemme tuhlaajille tai niille, jotka murentavat päätöksenteon uskottavuutta.”

”Virkavirheen kaltaiset rikokset vanhenevat nopeasti, ja niiden rangaistukset ovat lieviä vahinkoihin nähden.  Varoitus tai pienet sakot ovat tavallisia rangaistuksia.  Kenenkään ei tarvitse erota, saati joutua telkien taakse.”

Helsingin metron ensimmäinen vaihe vuosina 1969 - 1982 söi ylettömästi rahaa ja poiki oikeudenkäyntejä, joista parhaiten muistetaan metrotoimiston johtaja Unto Valtasen vuonna 1987 saama yhdeksän kuukauden vankeustuomio lahjusten ottamisesta Siemens Oy:ltä.

Vuonna 2006 on alkanut metrorakentamisen toinen vaihe, jossa rataa jatketaan länsisuuntaan.  Pääurakoitsijana on jälleen Siemens.  Kun työ ei sujunut, Helsingin liikennelaitos päätti toukokuussa 2012, että urakkasopimus puretaan.  Liikennelaitoksen toimitusjohtaja Matti Lahdenranta ja apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri tekivät kuitenkin 27.5.2012 Siemensin kanssa uuden sopimuksen, jonka yksityiskohdat ovat suurelta osin salaisia.  Tiettävästi helsinkiläiset joutuvat maksamaan lisää; arviot liikkuvat 20 miljoonasta eurosta 100 miljoonaan.  Tätä jatkosopimusta (”etenemissopimusta”) on arvosteltu ja siitä on tehty poliisille rikosilmoituskin.
   
Sopijapuolten välillä on ollut riitaa erinäisistä vahingonkorvauksista ja muista saatavista, mutta ne siirrettiin 27.5.2012 tehdyssä sopimuksessa välimiesoikeuden ratkaistavaksi.  Tätä välimieslauseketta sopijapuolet esittelivät jonkinmoisena ”saavutuksena”.  Tosiasiassa tässä aiheutettiin veronmaksajille lisää kuormaa.  Kun lasketaan välimiesten palkkiot ja osapuolten asianajokulut, välimiesmenettelyn hinta on vähintään 100.000 euroa.  Jos juttu on laaja ja monimutkainen, kustannukset voivat nousta huimastikin.  Välimiesprosessi on salainen, joten Tommy Pohjola joutuu sen jälkeen harjoittamaan taas tutkivaa journalismia saadakseen välimiesjutun kulut veronmaksajien tiedoksi.

Kirjassaan Tommy Pohjola kysyy, kuka tämän kaiken maksaa.  Ensi kädessä maksajina ovat veronmaksajat.  Mutta onko kukaan sen jälkeen vastuussa?  Vahingonkorvauslain mukaan virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta, paitsi jos hänen syykseen jää vain lievä tuottamus.  Jos kyseessä ei ole pelkkä lievä tuottamus, virkamies on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet.

Ei se virkamiehen vastuu helpolla synny.  Nykyisten tietojen valossa on pakko ennustaa, että veronmaksajat kustantavat kaiken sekä ensi kädessä että lopullisesti.  Mutta jos Tommy Pohjola ja eräät muut jaksavat uurastaa, ennustukseni voi lopulta osoittautua vääräksi.  Olisin hyvin mielelläni väärässä.

1 kommentti:

  1. Tosi hyvä kirjoitus. Minäkin toivoisin mielelläni, että olisit väärässä ja paha saisi palkkansa.

    VastaaPoista