sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

LAHJUSRIKOKSIA: HOHTOKEILAUS 100 EUROA - VODKAPULLO 22,90 EUROA - PULLO A-OLUTTA 1,82 EUROA

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 13.6.14 Helsingin kaupungin liikenteen (HKL) rakennusyksiköntyönjohtajan 40 päiväsakkoon lahjuksen ottamisesta, koska hän oli nauttinut Jätepörssi Oy:n laskuun hohtokeilausta ja juomia erässä hotellissa Vantaalla 100 euron arvosta.  Jätepörssi Oy:n pääomistaja puolestaan sai lahjuksen antamisesta 20 päiväsakkoa.

Vain 100 euroa.  Tällainen summa ei yleensä merkitse aikuiselle ihmiselle niin paljon, että hän rikkoisi sen johdosta virkavelvollisuutensa.  Mutta silti lahjusrikokseen riittää vähempikin.  Helsingin hovioikeus on tuominnut lahjuksen ottamisesta tullivirkamiehen, joka oli saanut kuljetusliikkeeltä 22,90 euron arvoisen vodkapullon.  Missä menee raja?  Voiko virkamiehen lahjoa ostamalla tälle Alkosta pullon A-olutta 1,82 euron hinnalla?  Vastaus on periaatteessa myöntävä, sillä rikoslaissa ei ole määritelty kielletyn lahjan alinta arvoa.  Oikeuskäytännössä ei ole olutpulloa koskevaa ratkaisua, mutta jotkut viisaat juristit sanovat näin:

- Kylmä olut ja lämmin voileipä ovat lahjuksia, lämmin olut ja kylmä voileipä sallitaan juuri ja juuri.

Lahjomisen motiivina Helsingin käräjäoikeus piti liikesuhteen edistämistä.  HKL:llä ja Jätepörssillä oli sopimus tuhka- ja roska-astioiden toimittamisesta pysäkeille ja niiden huoltamisesta.  Syyttäjä ei väittänyt, että työnjohtaja olisi lahjusten takia tosiasiallisesti tehnyt Jätepörssille edullisempia sopimuksia.  Lahjuksen ottamiseen riittää, että kyseessä on lahja tai muu etu, ”jolla vaikutetaan tai pyritään vaikuttamaan tai joka on omiaan vaikuttamaan” lahjansaajan toimintaan hänen palvelussuhteessaan.  ”On omiaan vaikuttamaan”.  Korkein oikeus on ratkaisuissaan käyttänyt ilmaisua ”virkamies, jolla oli mahdollisuus vaikuttaa”.

Syyttäjä vaati rangaistusta myös Tallinnan matkasta, johon sisältyi ruokailu kahtena päivänä ja alkoholitarjoilua yhteensä 150 euron arvosta.  Matkalle osallistujat kävivät tutustumassa roska-astioiden valmistamiseen Jätepörssin alihankkijan tiloissa.  Syyttäjän mukaan käynti alihankkijalla oli vain tekosyy, jolla pyrittiin peittelemään huvimatkan todellinen luonne.  Käräjäoikeus puolestaan katsoi, että kyseessä oli työasioihin keskittyvä tutustumismatka, johon liittyviä etuisuuksia voitiin pitää tavanomaisena vieraanvaraisuutena sekä määrältään vähäisinä.

Tällaisessa ”tavanomaisessa” lahjonnassa käytetään kai useimmiten kestityksiä ja kyydityksiä.  Näiden etujen hyväksyttävyys riippuu siitä, ovatko matkat juomineen olleet virkatehtävien kannalta tarpeellisia.  Siinäpä kysymys.  Suomalaiset vaikuttajayksilöt matkustavat ja syövät ja juovat vuosittain miljoonien eurojen arvosta.  Läheskään kaikki reissaaminen ei ole välttämätöntä eikä kaikki edes tarpeellista.  Matkailu vain on niin mukavaa ja lisäksi se avartaa.

Tietyillä elinkeinoaloilla lentokone-, hotelli- ja ravintolalaskut nousevat melkoisiin summiin.  Tommy Pohjola on kirjassaan ”Maan alla – Helsingin päätön metrohanke” sitä mieltä, että länsi-metroon vuodesta 2006 lähtien käytetyt rahasumat sisältävät monenmoisia kulueriä.  Tommy aikoo penkoa esiin metroon liittyvät matkalaskut.

Pentti Sainio taas toteaa ”Kummolan kääntöpiirissään” huippu-urheilun olevan läpeensä korruptoitunutta bisnestä.  Urheilujohtajat matkustavat ympäri maailmaa ja elävät Sainion mukaan leveästi toisten rahoilla.

Suomen oikeuslaitoksessa ei minun tietojeni mukaan harrasteta tämäntyyppistä vieraanvaraisuutta.  Tuomarit eivät ota vastaan ”ilmaisia lounaita” eikä niitä heille tarjotakaan, ja sama koskee syyttäjiä ja poliiseja.  Poliisipäällikkö Jari Aarnion tapaus on herättänyt epäilyjä, mutta siitä ei pidä tehdä yleistyksiä.  Käytännössä poliiseja yritetään joskus lahjoa; rattijuoppo on tarjonnut poliisille rahaa päästäkseen pälkähästä.  Suomen poliisi ei ota rahaa; monessa muussa maassa poliisit keräävät osan palkastaan lahjuksina kaduilla ja maanteillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti