perjantai 7. maaliskuuta 2014

RIKOKSENTEKIJÄN TUNNISTAMINEN: VAASANKADUN RYÖSTÖ JA ULVILAN MURHA

I  Ryöstön silminnäkijät

Anneli Auer tunnisti 10.7. - 14.7.2007 kotiinsa tunkeutuneeksi murhaajaksi väärän henkilön.  Mies pidätettiin ja vangittiin ja ellei hän olisi kyennyt todistamaan syyttömyyttään, hän istuisi vankilassa elinkautista tuomiota ainakin vuoteen 2019 saakka.

Eipä se ollut ensimmäinen kerta, kun väärä ihminen tunnistetaan.  Kerrotaanpa tapaus Helsingin käräjäoikeudesta 1990-luvulta. – Vaasankadulla keskellä kirkasta päivää farkkuihin ja hupputakkiin pukeutunut nuori mies repäisi laukun vanhalta naiselta, tönäisi rouvan kumoon ja pakeni paikalta juosten.  Poliisi sai vihjeen, että ryöstäjä oli muun Pete S, mutta ryöstön uhri ei kyennyt tunnistamaan tätä.  Tapauksen nähnyt keski-ikäinen pariskunta kertoi tunnistavansa Peten valokuvasta.  Pete kiisti olleensa paikalla.

Käräjäoikeudessa kolmen kuukauden kuluttua todistajat odottivat vuoroaan oikeussalin ulkopuolella.  Salissa Pete ja hänen avustajansa varatuomari Mikko R istuivat vierekkäin.  Pete oli pukeutunut hyvin ja hänen siloposkensa ja siniset silmänsä todistivat viattomuutta.  Mikko R taas muistutti ulkonäöltään huonosti menestynyttä nyrkkeilijää.  Hänen pukunsa oli nukkavieru, ja hänen valkoinen paitansa ei ollut valkoinen.  Ennen todistajainkuulustelua Mikko R siirsi salkkunsa ja lakikirjan Peten eteen pöydälle.  Pete istui ryhdikkäästi, Mikko R röhnötti tuolillaan.

Todistajana kuultiin ensin miestä.  Hän uudisti poliisitutkinnassa antamansa kertomuksen.  Puheenjohtaja kysyi:
 - Tunnistatteko ryöstäjän tästä salista?
 - Ehdottomasti.  Tuo mies tuossa. 

Todistajan sormi osoitti Mikko R:ää.  Tämän jälkeen toinenkin todistaja tunnisti R:n ryöstäjäksi.  Syyte hylättiin ja Pete sai vaivoin kätketyksi hymynsä.  Oikeudenkäynneissä henkilötodistajat ovat usein epäluotettavia silloinkin, kun heillä ei ole mitään syytä valehdella.


II  Ulvilan murha

Jukka S. Lahti puukotettiin 1.12.2006 kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa. Hänen leskensä Anneli Auer oli sen jälkeen murhatutkinnassa asianomistajana, mutta 27.9.2009 lähtien murhasta epäiltynä ja syytettynä. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.11.2010 Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen, Vaasan hovioikeus vapautti Auerin 1.7.2011, korkein oikeus palautti 19.10.2012 jutun käräjäoikeuteen, Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.12.2013 äänin 2-1 Auerin murhasta elinkautiseen.   Tuomio ei ole lainvoimainen, mutta tällä hetkellä täytynee olettaa, että murhan tekijä oli Anneli Auer.

Poliisi uskoi aluksi Anneli Auerin kertomukseen ulkopuolisesta murhamiehestä.  Jutun ensimmäinen tutkinnanjohtaja, komisario Juha Joutsenlahti epäili kesällä 2007 syylliseksi porilaista näyttelijä Kai Tanneria.  Joutsenlahti lähetti 4.7.2007 Auerille valokuvan huppupäisestä Tannerista, jossa kasvoista näkyivät vain ne osat, jotka Auer kertoi nähneensä naamiomiehestä.  Joutsenlahti mainitsi Auerille Tannerin nimen ja ilmoitti, että tätä miestä epäillään tekijäksi.  Auer tunnisti Tannerin murhamieheksi kolme kertaa: ensin poliisin lähettämästä valokuvasta, sitten kahdeksasta eri valokuvasta ja sitten tunnistusrivistä.  Tämän jälkeen Joutsenlahti vaati Tannerin vangitsemista.  Joutsenlahti salasi valokuvan lähettämisen käräjäoikeudelta ja käräjäoikeus määräsi Tannerin vangittavaksi.  Viikon kuluttua ilmeni, ettei Tanner voinut olla syyllinen ja hän pääsi vapaaksi.

Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 28.2.2014 Joutsenlahden rangaistukseen virka-aseman väärinkäyttämisestä.  Syyttäjä vaati ehdollista vankeusrangaistusta, mutta käräjäoikeus tuomitsi vain 80 päiväsakkoa, yhteensä 1.360 euroa.  Joutsenlahti on toistaiseksi pidätetty virastaan.

Nämä tapahtunut panevat miettimään Anneli Auerin ja Joutsenlahden moraalia.  Auer olisi nähtävästi ollut valmis siihen, että syytön ihminen istuu vankilassa murhasta tuomittuna.  Se, että Auer kiisti oman syyllisyytensä, on sallittua, mutta toisen ihmisen leimaaminen murhaajaksi on jo täysin eri asia.  Tällä tavoin rikoksesta syytetyn ei ole lupa puolustautua.  Kyseessä voisi olla väärä ilmianto, josta rangaistuksi on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kolme vuotta.  Väärään ilmiantoon riittää jo se vaara, että syytön pidätetään tai vangitaan; tässä tapauksessa ilmianto ei johtanut pelkkään vaaraan vaan todelliseen vangitsemiseen.

Juha Joutsenlahden osalta voidaan niin ikään pohtia kysymystä väärästä ilmiannosta.  Vangitsemisoikeudenkäynnissä Joutsenlahti ei paljastanut lähettäneensä Anneli Auerille etukäteen valokuvan Kai Tannerista.  Olisikohan Joutsenlahti paljastanut asian, jos Tanner olisi saanut syytteen murhasta?

1 kommentti:

  1. Tarina kertoo jotain oikeuslaitoksessa pesivästä lain yläpuolelle asettumisesta.
    Poliisi lienee kuitenkin se lainkuuliaisin osa. Osa tuomarikuntaa sen sijaan on nostanut itsensä oikeuden yläpuolelle tuolla "tuomarin harkintavalta" käsitteellä. Sen perustelemiseksi ei näytetä vaativan lakia ja siihen nojaa oikeusvalvonta koko painollaan.

    VastaaPoista