maanantai 10. helmikuuta 2014

PAHOINPITELYTAPAUKSIA: 1. LASTEN MYRKYTTÄMINEN TUPAKANSAVULLA 2. HILKKA AHTEEN KIUSAAMINEN 3. NAISEN PONINHÄNNÄN LEIKKAAMINEN

A. Pahoinpitelyn tunnusmerkistö

Pahoinpitely on sitä, että lyö toista nyrkillä naamaan tai potkaisee jalalla päähän tai kuristaa kurkusta.  Näin sanoo tavallinen kansalainen, ja tällä tiedolla tuleekin pitkälle toimeen käytännön elämässä.  Jääkiekon, jalkapallon ja muiden pelien harrastajat tietävät myös, että vastustajan liiskaaminen saattaa toteuttaa pahoinpitelyn tunnusmerkit.

Rikoslaissa pahoinpitelyä säännellään näin:
”Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.  Yritys on rangaistava.”

A.     Kolme esimerkkiä

1.      Lasten myrkyttäminen tupakansavulla

Tupakoitsija voi myrkyttää lapsen elimistöä tupakoimalla niin, että lapsi joutuu hengittämään ilmaan levinnyttä ympäristön tupakansavua.  Tämä sinänsä merkitsee lapseen kohdistuvaa ruumiillista väkivaltaa ja se myös vahingoittaa lapsen terveyttä.  Tällainen menettely täyttää siten laissa määritellyt pahoinpitelyn kriteerit.

Kun tupakkalakiin vuonna 2010 säädettiin uusia tupakointirajoituksia, asunnot ja muut yksityistilat jätettiin ulkopuolelle.  Yksityisautot olisi kuitenkin hallituksen esityksen mukaan otettu kiellon piiriin.  Syöpäjärjestöjen tutkimuksen mukaan kolme prosenttia vanhemmista poltti yhä sisätiloissa lapsen läsnä ollessa ja yhdeksän prosenttia autossa.  Lääketieteen tutkimusten mukaan varsinkin henkilöautossa polttaminen on pahaksi lasten terveydelle.  Jo yksi savuke nostaa ilman myrkkypitoisuuden vaaralliseksi.  Autossa tupakasta kärsineet lapset ovat tutkimusten mukaan saaneet tästä astmaa, allergista nuhaa ja keuhkoputkentulehdusta.  Kun Suomessa on 0 – 17 -vuotiaita lapsia lähes miljoona, tupakansavulle altistuvia lapsia oli ja on tuhansia.  Tässä oli painava syy ulottaa tupakointikielto myös yksityisautoihin.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta esti tämän sääntelyn.  Valiokunnan mukaan kielto olisi ulottunut ”varsin syvälle yksityiselämän piiriin”, se olisi rajoittanut tupakoitsijan ”henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta”, ”henkilökohtaista vapautta” ja ”yksityiselämän suojaa”.  Kielto olisi siten edellyttänyt perustuslain muuttamista, joten se oli jätettävä pois laista.

Perustuslakivaliokunta asetti tupakoitsijan mukavuudet lasten terveyden edelle.  Eipä tämä kielto olisi suuresti rasittanut tupakoijaa.  Jos automatka on lyhyt, tupakoitsija voisi olla polttamatta sen ajan.  Mikäli matka on pitkä, auton voi pysäyttää parin tunnin välein ja käydä ulkona tupakalla.  Valiokunta punnitsi vastakkain kahta perusoikeutta ja vaaka painui itsekkään tupakoitsijan hyväksi.  Käsittämätön ratkaisu.

Tupakkalaista riippumatta rikoslaki koskee tupakansavua ja lasta.  Niinpä lasta kuljettava tupakoiva autoilija syyllistyy pahoinpitelyyn tai ainakin lievään pahoinpitelyyn ja sama koskee kotona tupakoivia vanhempia ainakin, jos asuintilat ovat pienet.  Näin asia, mikäli rikoslakia tulkitaan tavallisten tulkintasääntöjen mukaan.  Tämä tulkinta olisi syytä vahvistaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöksellä, mutta asiassa voisi käydä niin päin, että korkein oikeus hylkäisi tupakointiin perustuvan pahoinpitelysyytteen.  Korkein oikeus on vuosina 2001 ja 2008 tehnyt kaksi väärää ratkaisua tupakasta.

Vuonna 2001 KKO hylkäsi kanteen, jossa tupakasta sairastunut mies vaati vahingonkorvausta tupakkayhtiöiltä Rettig Oy ja Suomen Tupakka Oy.  KKO:n tuomiossa lukee:

”Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.”

Tämä oli KKO:n ”lääketiedettä” vuodelta 2001.  KKO:n esitys oli jyrkässä ristiriidassa koululääketieteen ja oikeudenkäynnissä esitetyn lääketieteellisen todistelun kanssa.  Ratkaisu annettiin äänin 4 – 1.  Enemmistön muodostivat Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Antero Palaja ja Eeva Vuori.  Rettig Oy:n asiaa ajoi Mikko Tulokas.

Vuonna 2008 KKO ratkaisi tupakoitsijan eduksi parveketupakointia koskevan jutun kokoonpanossa Mikko Tulokas, Eeva Vuori, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki ja Pertti Välimäki.  Eräs asunto-osakeyhtiö päätti vuonna 2005 yhtiökokouksessaan kieltää tupakanpolton asuntojen oleskeluparvekkeilla siitä syystä, että savu kulkeutui parvekkeelta toiselle paitsi painovoimaisesti, myös ilmastoputkien kautta, ja koska tupakansavusta oli valitettu.  KKO kumosi päätöksen seuraavin perusteluin:

”Tällainen kielto rajoittaisi perusteettomasti osakkaan hallintaoikeutta siltä osin kuin tupakoinnista ei olisi odotettavissa sellaista kohtuutonta haittaa - - Osakkeenomistajat ovat velvollisia kohtuullisessa määrin sietämään toisten osakkeenomistajien ja muiden asukkaiden taholta tulevia häiriöitä”. 

Katsottaessa KKO:n linjauksia voidaan arvella, että lasten sairastuttaminen tupakansavulla ei täyttäisi pahoinpitelyn eikä minkään muunkaan rikoksen tunnusmerkistöä.  KKO vetoaisi osaksi lääketieteellisen näytön epävarmuuteen ja osaksi tupakoitsijalle perustuslaissa taattuun henkilökohtaiseen vapauteen.


2.      Hilkka Ahteen kiusaaminen

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 27.1.214 AKT:n entisen puheenjohtajan Timo Rädyn viestintäpäällikkö Hilkka Ahteen pahoinpitelystä ja kahdesta työturvallisuusrikoksesta 80 päiväsakon rangaistukseen ja 12.000 euron vahingonkorvaukseen. 

Räty ei ollut lyönyt Ahdetta eikä muutenkaan koskenut tähän, joten kyseessä oli epätavallinen pahoinpitely.  Rangaistuksen perustana oli se, että Räty oli 1.1.2006 – 1.3.2012 eli yli kuuden vuoden ajan käytöksellään kiusannut Ahdetta ja aiheuttanut tälle psyykkisen häiriötilan.  Rikoslain mukaisen pahoinpitelyn tunnusmerkistö täyttyi siten, että Räty oli ”ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittanut Ahteen terveyttä”.  Tätä on julkisuudessa sanottu ”henkiseksi pahoinpitelyksi tai ”henkiseksi julmuudeksi”, jotka tunnetaan muun muassa Yhdysvaltain oikeudessa.

Jutun käsittely jatkuu Helsingin hovioikeudessa ja asia kaipaisi myös korkeimman oikeuden ratkaisun.  Tulkintakysymykset tämän tyypin pahoinpitelyissä ovat selvästi vaikeampia kuin tavallisissa nyrkki- ja puukkotapauksissa.


3.       Naisen poninhännän leikkaaminen

Kesällä 2013 eräällä terassilla Etelä-Helsingissä istui nuori kaunis nainen, jolla oli pitkä ja tuuhea poninhäntä.  Pöydässä oli kolmekin poninhäntäistä nuorta naista, mutta ensin mainitun häntä oli kaunein.  Tämä alkoi ärsyttää lähipöydän 40-vuotiasta tukevaa naista, poninhännän heilahtelu oli sietämätöntä.  Nainen kaatoi sisäänsä lonkeron toisensa jälkeen ja kypsyi sitten toimintaan.  Elämässä oli ollut haittatekijöitä, joihin hän ei ollut voinut vaikuttaa, mutta nyt valta oli hänellä.  Hän kaivoi käsilaukustaan sakset, käveli kaunottaren taakse, otti poninhännästä kiinni ja leikkasi sen poikki läheltä päänahkaa.

Naiskolmikko haukkoi henkeään ymmärtämättä heti, mitä oli tapahtunut.  Häirikkönainen siirtyi lähellä olevalle pysäkille ja nousi bussiin.

Ihmiset pitävät yleensä tällaista menettelyä ilkeänä, törkeänä ja jotenkin rikollisenakin, mutta eivät pahoinpitelynä.  Kyseessä ei voisi olla pahoinpitely, kun tukan leikkaaminen ei tuota minkäänlaista kipua. Rikoslain mukaan toisen ihmisen tukan luvaton leikkaaminen täyttää kuitenkin pahoinpitelyn tunnusmerkit. Tämän totesi jo 1950-luvun oppikirjoissa professori Brynolf Honkasalo, joka tosin ei puhunut ”poninhännästä” vaan ”palmikosta”.  

Rikoslain nykyisen sanamuodon mukaan tätä olisi pidettävä ”ruumiillisena väkivaltana”.  Tukka on elävän ihmisen elävä osa, vaikkakaan tukassa ei ole kipuhermoja.  Tämän vuoksi saksien väkivalta kohdistuu toiseen ihmiseen, vaikka tukkaa ei helposti mielletä ”ruumiillisuudeksi”.  Ilkeä saksinainen aiheutti nuorelle naiselle pitkäkestoisen vahingon, koska pitkän poninhännän kasvattaminen kestää useita kuukausia tai enemmänkin.  Siksi tätä pahoinpitelyä ei tulisi pitää lievänä, vaan voisipa sen vakavuudeltaan rinnastaa jykevään nyrkiniskuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti