tiistai 28. tammikuuta 2014

KUNNIANLOUKKAUSLAINOPPIA: 1.MÖRÖKÖLLI-ELUKKA 2.MIELISTELEVÄ LIMANULJASKA 3.PIENI PASKIAINEN

A.     Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö

Kunnianloukkauksesta säädetään rikoslain 24 luvun 9 §:ssä näin:

”Joka

1)      esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka

2)      muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.”

Kunnianloukkaussyytteitä ajetaan tuomioistuimissa melkoisen ahkerasti ja tätä rikosta koskevia korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiäkin on jo 2000-luvullakin annettu suuri määrä.  Oikeuskäytännössä kunnianloukkauksen tuomitsemiskynnys on kohonnut.  Tämä johtuu sananvapauden merkityksen kasvamisesta.  Toisiin ihmisiin kohdistuva arvostelu on nyky-yhteiskunnassa sallitumpaa kuin ennen.


B.      Kolme käytännön esimerkkiä


1.      ”KOLL-ELAJAS” eli ”MÖRÖKÖLLI-ELUKKA” Helsingin käräjäoikeudessa

Ensimmäinen käytännön esimerkki on vuodelta 2004.  Kirjoitin silloin Alueuutisiin seuraavan kolumnin:

”Elämän kansainvälistyminen näkyy Suomen tuomioistuimissa.  Juttuja käsitellään englannin, venäjän, viron, somalin ja vietnamin kielillä ja joskus kiinan murteillakin.  Sattuipa kerran Helsingissä, että Tallinnasta lähtöisin olevat Tiiu O. ja Urmas B. ajautuivat välirikkoon.  Tiet erkanivat, mutta se ei riittänyt Tiiulle: hän lähetti vielä entiselle avopuolisolleen jäähyväiskirjeen.  Otsikko oli terävä:

”KUULE,  PÄTT  JA  HAISEV  KOLL-ELAJAS!” 
                      
Valantehnyt kielenkääntäjä suomensi nämä sanat sittemmin näin:

”SINÄ  ROISTO  JA  HAISEVA  MÖRÖKÖLLI-ELUKKA!”

Viro on suomen sukulaiskieli.  Sana ”pätt” on meille vieras, mutta muuten Tiiun         avaussanoissa on paljon suomen läheisyyttä. – Otsikon jälkeen Tiiu ilmoitti kertovansa totuuden  Urmaksen elämänmenosta ja henkilöstä ja kehotti Urmasta vakavaan itsekritiikkiin.  Hän kuitenkin epäili Urmaksen kykyä ymmärtää tulossa olevaa arvostelua:

”Ei tea, kas pehmeks joodud ajujäänusd seda suudavad. ”
          ”En tiedä kykenetkö dokaamisesta pehmenneiden aivojesi takia siihen.”

Tämän jälkeen Tiiu pääsi asiaan, ja sitä riitti.  Hän pommitti Urmasta pitkällä luettelolla tämän erinäisiä vikoja ja toilauksia.  Urmas tuntuu olleen värikäs persoona.  Kun historiikki oli käyty läpi, Tiiu kehotti mörökölliänsä katsomaan peiliin:

”Mida näed?  Ärajoodud paistes turasuunud lillat löusta.”
           ”Mitä näet?  Juomisesta turvonneen violetin pärstän.”

Tämän jälkeen seurasi taas yksityiskohtia, joissa sana ”pätt” vilahteli, ja lopuksi tiivistelmä:
                   
”Oled aastaid olnud uhiskonna pöhjakiht, varas, valetaja, hull ja pätt.”
           ”Jo vuosikaudet olet ollut yhteiskunnan pohjasakkaa, varas, valehtelija, hullu ja roisto.”
                       
Urmas kääntyi poliisin puoleen.  Poliisilta asia siirtyi Helsingin    kihlakunnansyyttäjänvirastoon ja sieltä käräjäoikeuteen.   Tiiu ja Urmas esiintyivät oikeussalissa hillitysti, ja kumpikin puhui hyvin suomea.  Tiiun mielestä ”pätt” ei ole yhtä vahva ilmaisu kuin ”roisto”; ”pätt” merkitsee lähinnä ”laitapuolen kulkijaa”.  Lieventävää oli myös se, että Urmaksen toilailuita koskeva historiikki oli sanasta sanaan totta.  Urmas ei kommentoinut elämänmenoaan, joten saattoipa Tiiun kuvaus pitää paikkansakin.

Tällaisesta kahdenkeskeisestä kunnianloukkauksesta ei juuri koskaan tuomita vankeutta.  Päiväsakkoja voidaan langettaa 1-120.  Käräjäoikeus määräsi Tiiulle 15 kuuden euron päiväsakkoa, yhteensä 90 euroa.  Lisäksi Tiiun oli maksettava Urmakselle 150 euroa korvaukseksi kunnianloukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä.  Tuomio oli lievä; käräjäoikeus piti selvänä, että pariskunta oli vuosien varrella käyttänyt reippaita ilmauksia puolin ja toisin.”


2. MIELISTELEVÄ  LIMANULJASKA

7 päivää-lehti julkaisi vuonna 2006 kirjoituksen kolmeen henkilöön kohdistuneesta henkirikoksesta.  Jutun otsikko kuului:

”Tuttava sarjamurhista epäillystä: Hän on mielistelevä limanuljaska!”

Helsingin käräjäoikeus katsoi tuomiossaan vuonna 2008 tämän ilmaisun olevan halventava ja täyttävän kunnianloukkauksen tunnusmerkit.  Jutun kirjoittaja ja lehden päätoimittaja tuomittiin sakkorangaistuksiin.  Helsingin hovioikeus oli vuonna 2009 samaa mieltä.  Korkein oikeus ratkaisi vuonna 2013 asian eri tavoin:

”Otsikossa oleva maininta ’mielistelevä limanuljaska’ on loukkaavaksi ilmaisuksi kirjoitettu luonnearvio.  Suomen kielen perussanakirjan mukaan henkilöstä käytettynä ’limanuljaska’ on halventava ilmaisu inhottavasta ihmisestä.  Toimittajan ilmoituksen mukaan kysymyksessä on X:n ystävän käyttämä ilmaisu X:stä.

Loukkaavat tai halventavat ilmaisut aiheuttavat eriasteista kärsimystä ja halveksuntaa riippuen siitä, minkälaisessa asiayhteydessä ja minkälaisen aihepiirin käsittelyn yhteydessä ilmaisua käytetään.  Merkitystä on myös sillä, minkälaisia muita määreitä samassa yhteydessä on käytetty.  Nyt kysymyksessä olevassa asiassa lehtijuttu on käsitellyt vakavia rikoksia eli henkirikoksia.  X:n on epäilty osittain taloudellisesta motiivista surmanneen kolme miesystäväänsä.  Kirjoituksen aihepiiriin nähden ei siinä käytetyn ilmaisun ’mielistelevä limanuljaska’ voida katsoa olevan omiaan aiheuttamaan sellaista halveksuntaa, jota rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan.”


3. PIENI  PASKIAINEN

Vuosina 1988 – 2001 olin kantajan asiamiehenä tuotevastuuoikeudenkäynnissä Pentti Aho vastaan Rettig Oy ja Suomen Tupakka Oy.  Juttu oli Helsingin raastuvanoikeudessa 2.5.1988 – 6.2.1992.  Yksi tuomareista oli 35-vuotias virkaa tekevä oikeusneuvosmies Antero Nuotto.  Kirjassani ”Kovaa peliä” (1. painos 2013, 2. painos 2014) kerron raastuvanoikeuden tuomareiden menettelystä.  Yksi asian juonteista oli Antero Nuoton suhde oikeustieteen ylioppilas Anita Lindiin.

”Maaliskuun alkupäivinä 1991 minut pysäytti Aleksanterinkadulla nuori nainen, arviolta 20-vuotias, pitkä ja hoikka, vaalea ja sinisilmäinen. Hän halusi keskustella tupakkajutusta. Hän oli oikeustieteen ylioppilas ja hän oli ollut paikalla, kun minä olin pitänyt Pykälä ry:n kokouksessa esitelmän tupakkayhtiöiden oikeudellisesta asemasta. Hän kertoi seuraavansa oikeudenkäyntiä mielenkiinnolla.

Muutaman päivän kuluttua tyttö ilmestyi työhuoneeseeni yliopistolla. Hän esitteli itsensä: Anita Lind. Hän kertoi opiskelevansa työn ohella. Hänen työpaikkansa oli Helsingin raastuvanoikeus. Hän toimi raastuvanoikeuden haastemiehenä ja oli jatkuvasti tekemisissä muun muassa A 1 osaston kanssa. Prusila, Hellman ja Nuotto olivat usein puhuneet tupakkajutusta Anitan kuullen ja Nuotto oli puhunut siitä lukuisia kertoja kahden kesken Anitan kanssa.”

Anitan mukaan Nuotto oli täysin tupakkateollisuuden puolella.  Anita oli usein väitellyt Ahon jutusta Nuoton kanssa. Nuotto ei koskaan pystynyt vastaamaan asiaperusteluin, mutta hän ei muuttanut kantaansa.

”Ahon oikeudenkäynnin kahdennessatoista istunnossa 21.3.1991 Anita Lind tuli oikeussaliin kesken käsittelyn, ja Nuotto iski hänelle silmää. Anitaa huvitti Nuoton osoittama mielenkiinto. Nuotto oli kerran kysynyt, lähtisikö Anita purjehtimaan. Anita oli 20-vuotias ja tämänikäisen tytön silmissä 37-vuotias mies on vanha ukko. Anita kertoi minulle Nuotosta naureskellen. Juha Sivenius näki nyt Anitan ensi kertaa ja päätteli tämän ulkonäöstä, että kyseessä on selvästikin tupakkateollisuuden palkkaama vakooja ja kaksoisagentti. Istunnon tauolla Sivenius varoitteli minua:

- Älä paljasta sille likalle mitään. Tupakkateollisuus on käyttänyt yksityisetsivää ja käyttää nyt tätäkin vanhaa keinoa.”

Pentti Ahon oikeusprossin viimeinen istunto Helsingin raastuvanoikeudessa pidettiin 26.9.1991.  Päätös luvattiin antaa 6.2.1992.  Sitä ennen sattui hauska tapaus:

”Tammikuun loppupuolella Nuotto sanoi Anitalle, että päätös oli valmiina hänen tietokoneellaan. He olivat Nuoton työhuoneessa ja tietokone oli hänen pöydällään. Anita kysyi, saisiko hän lukea päätöksen.

 - Se ei käy päinsä. Päätös on pidettävä salassa 6.2.1992 saakka.

Anita lähti tämän jälkeen kohti ovea, mutta Nuotto pysäytti hänet:

- Jos haluat lukea päätöksen, niin minä olen kyllä lahjottavissa. Sinähän tiedät, mitä sinun pitää tehdä minun suostuttelemiseksi.

Anita kertoi tästä minulle yliopistolla työhuoneessani. Nuoton puhe lahjottavuudesta nauratti minua:

 - Siinä pienessä paskiaisessa on inhimillinenkin piirre.”

Sanoin tuomari Antero Nuottoa ”pieneksi paskiaiseksi”.  Ajateltaessa korkeimman oikeuden vuoden 2013 ratkaisua ”mielistelevästä limanuljaskasta” näyttäisi siltä, että en kirjassani syyllisty kunnianloukkaukseen.

Antero Nuotto on nykyään Pirkanmaan käräjäoikeudessa laamannina. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti