keskiviikko 18. joulukuuta 2013

ANNELI AUERIN OIKEUDENKÄYNNIN PUOLUEETTOMUUS

I  Kysymys käräjätuomareiden puolueettomuudesta

Jukka S. Lahti puukotettiin 1.12.2006 kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa.  Hänen leskensä Anneli Auer oli sen jälkeen murhatutkinnassa asianomistajana, mutta 27.9.2009 lähtien murhasta epäiltynä ja syytettynä.  Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.11.2010 Auerin murhasta elinkaudeksi vankeuteen, Vaasan hovioikeus vapautti Auerin 1.7.2011, korkein oikeus palautti 19.10.2012 jutun käräjäoikeuteen, juttua käsiteltiin Satakunnan käräjäoikeudessa 20.8.2013 – 8.10.2013 ja käräjäoikeus tuomitsi 12.12.2013 äänin 2-1 Auerin murhasta elinkautiseen.  Eikä asia tähän pääty.  Seuraavaksi mennään taas Vaasan hovioikeuteen ja mahdollisesti vielä korkeimpaankin oikeuteen.

Tekivätkö käräjäoikeuden jäsenet ratkaisunsa puhtaasti tapahtumia koskevan näytön nojalla, vai vaikuttivatko ratkaisuun alitajuisesti jotkin tunteenomaiset seikat.  Auerin oikeudenkäynnin käsittely on kirvoittanut kansalaisilta jyrkkiä päätelmiä tähän tapaan:

”Syyllinen!  Ilmeettömät kasvot, kylmä sosiopaatti!”

Näin ovat monet sanoneet kaduilla, kapakoissa ja nettikeskusteluissa.  Tämä koskee myös lakimiehiä.  Suuri osa niistä lakimiehistä, joiden kanssa olen keskustellut Anneli Auerista, on sanonut Auerin käytöksen osoittavan hänet psykopaatiksi.  Asia ilmaistaan usein näin: Auerin tunteettomuus osoittaa hänen olevan ihminen, joka voi tappaa toisen ihmisen.  Lakimiehet katsovat Auerin ulkoisen olemuksen puhuvan syyllisyyden puolesta.  Ei asia näin ole.  Auerin olemuksesta ei voida päätellä hänen olevan syyllinen eikä edes sitä, että hän olisi tunteeton.

Olennaista on tietenkin, onko tällaista ajattelua ollut käräjätuomareiden mielessä.  Tuomarit antavat toisinaan tunteiden vaikuttaa ratkaisuihinsa.  Vastenmielisyys syytetyn epämiellyttävää olemusta ja käytöstä kohtaan, rasismi, kateus, herkkähipiäisyys ja kostonhalu saattavat joskus vaikuttaa ratkaisuihin.  Tämä pätee tuomareihin yleisesti ja minulla on siitä räikeitä kokemuksia.  Auerin tapauksessa käräjätuomarit joutuivat katselemaan edessään istuvaa syytettyä kymmeniä tunteja.  Ratkaisu oli täpärä, kallistivatko jotkin tuomareiden subjektiiviset tuntemukset vaa’an Auerin vahingoksi?  Tätä on syytä pohtia; Anneli Auer on hyvä tutkimuskohde puolueettomuusarviolle.


II Vox populi

Varma syyllinen.  Juttu on herättänyt suurta mielenkiintoa yleisön keskuudessa. Ihmiset ovat punninneet teknistä näyttöä ja todistajankertomuksia.  Sen lisäksi on kysytty, miten Anneli Auer kestää vuodesta toiseen tällaista painetta?  Auer ei ole peittänyt oikeussalissa kasvojaan median läsnä ollessa, vaan on katsellut ilmeettömänä suoraan kohti kameraa.  Missään vaiheessa hän ei ole itkenyt eikä romahtanut.  Istuntoja ei ole tarvinnut lykätä hänen sairastumisensa vuoksi.  Jotkut ovat tehneet nettipalstoilla tästä jyrkkiä päätelmiä:

”Jollei Auer olisi syyllinen, luulisi hermojen menneen edes kerran tänä aikana ja vieläpä ihan julkisesti.”

”Sen naikkosen pelkkä kehonkieli kuvissa ja televisiossa paljastaa sen, että ämmä salailee jotain.. kylmä laskelmoiva sosiopaatti, kertaakaan ei ole itkenyt julkisesti, kertonut kaipaavansa miestään.  Helvetti, jos mä olisin tollasessa tilanteessa syyttömänä, niin kyllä mä antaisin sen kuulua niin monella eri tapaa.  Summa summarum: A. Auer on syyllinen.”

”Auer on oikeudessakin tuijottanut edessään olevia lastensa kuvia, ei suinkaan murhatun miehensä, jota syyttömän ihmisen luulisi surevan.  Tapaus on kaikessa kylmyydessään aivan järkyttävä ja Aueria pitäisi pistää tutkimaan kokonainen psykiatrilauma.  On todella pelottavaa, että tällainen psykopaatti kävelee keskuudessamme vapaana.”

Netissä on runsaasti kuvia Anneli Auerista.  Nuoruuden kuvissa hän on hymyilevä ja siis ”normaali”.  Samoin vielä sairaalassa joulukuussa 2006 hän on normaalin järkyttyneen lesken oloinen.  Mutta päästyään sairaalasta hän kommentaattoreiden mukaan muuttui:

 ”Anneli Auer on kaunistunut ja nuorentunut Jukan kuoleman jälkeen.” 

Nämä ovat kansantuomareiden johtopäätöksiä.  Ne, jotka ratkaisevat syyllisyyskysymyksen Auerin kehonkielen nojalla, sanovat häntä syylliseksi.  Keneltäkään en ole kuullut, että Auerin tyhjä olemus todistaisi hänet syyttömäksi.  Näihin tuomioihin saattaa vaikuttaa myös ”toive” selkeästä lopputuloksesta.  Jos Auer on syytön, jää arvoitukseksi, kuka Jukka S. lahden tappoi.  Ihmiset haluavat elämäänsä varmuutta.

Ei supernainen.  Nettikeskustelussa on esitetty myös, että tapahtumainkulun monimutkaisuus osoittaa lavastuksen mahdottomaksi:

”Jos Anneli Auer surmasi miehensä, hänen täytyy olla supernainen. Normi-ihmiselle monimutkainen vaatteiden vaihto - astalon piilotus - ikkunasta loikkiminen - salamannopea singahteleminen paikasta toiseen, osin äänettömästi - verijälkien lavastaminen - peseytyminen - lapsen manipuloiminen - jne. -prosessi ei ole mahdollinen.

Mielentilatutkimuksessakaan ei löytynyt näyttöä supervoimista, joten näillä näytöillä pidän häntä syyttömänä.”

Tämä päättely perustuu enemmän faktoihin kuin Anneli Auerin käytökseen oikeudenkäynnissä.  Mikään ei ole osoittanut Auerin olevan supernainen.  Nämä faktat ovat kieltämättä varteenotettavia.

Pro et contra -pohdiskelua.  Internetin keskustelupalstoilta voidaan poimia myös seuraavia kannanottoja:

”Voisin vaikka vetää vetoa, että samat ihmiset olisi sitä mieltä, että syyllinen vaikka itkua tihrustaisi julkisuudessa. Tulkinta olisi siinä tapauksessa vaan vähän eri: yrittää näytellä syytöntä ja vuodattaa krokotiilin kyyneliä.”

”En sitten tiedä tosta miten siihen ois reagoitu jos Auer ois ees pikkasen kyynelehtinyt julkisuudessa, tai edes kerran tokaissut kameroille et "en käsitä tätä etc.." "mun mies on tapettu” .. miksei mitään kommenttia, kun ei naamaakaan ole peitellyt..?”

”Katoin sen haastattelun päivä murhan jälkeen, jossa Auer vastasi toimittajan kysymykseen tulevaisuudensuunnitelmista: "myydään talo ja unohdetaan koko juttu" .. Psykopaatti se mahtaa ihan oikeasti olla. Ei ollut yhtään surullinen tai itkuinen, vaikka mies on kuollut edellisenä päivänä ja lapset viety pois. Katse kuin tyhjäpäällä.”

”Ei se kyllä psykopaatti ole. Psykopaatit on loistavia valehtelijoita ja osaavat manipuloida ja hurmata muita ihmisiä. Psykopaatti osaisi esittää surun murtamaa vaimoa paremmin. Voi se olla jollain tavalla sekaisin, mutta tuskin juuri psykopaatti.”
Anneli Auerin puolustautuminen.  Käräjäoikeudessa 8.10.2013 Anneli Auer sanoi: ”Koen loukkaavaksi sen, että arvostellaan sitä, että olen rauhallinen ihminen. Jos olisin mies, kukaan ei arvostelisi sitä, että puhun rauhallisesi. Koska olen nainen, minua arvostellaan.”


III  Tuomareihin yleensä vaikuttavia seikkoja

Anneli Auerin käytös on kirvoittanut yleisöltä useita kommentteja ja on varmaa, että myös tuomarit eri oikeusasteissa ovat puhuneet siitä keskenänsä.  Tuomioita ei ole perusteltu Auerin olemuksen, vaan kovien faktojen nojalla.  Syyllisyyskysymyksen ratkaisuun voivat yhtä kaikki ainakin alitajuisesti vaikuttaa muutkin seikat kuin tekninen näyttö ja todistelu.  Suomessa rikoksentekijän ”tunnusmerkkejä” ja tuomareiden tunteisiin vaikuttavia näkökohtia ovat esimerkiksi seuraavat.

Rasismi.  Syytetyn rodulla on joskus merkitystä, vaikka Suomi ei kuulukaan voimakkaan rasismin maihin.  Eräät rikosjuttuja ajavat juristit sanovat, että joissakin omaisuusrikoksissa ”mustalaisuus on puoli näyttöä”.  Sama asema on kuulemma useilla maahanmuuttajilla.  Tuomarit, jotka ovat uransa aikana tuominneet useita mustalaisia tai somaleja, voivat tehdä kokemuksensa nojalla yleistyksiä.  Anneli Auer on tässä suhteessa hyvässä asemassa.  Hän on vaaleaihoinen, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen.  Jos päätelmät tehtäisiin vain rodun nojalla, hän olisi syytön.

Sukupuoli.  Syytetyn sukupuolikin voi olla relevantti.  Suomessa henkirikoksia tekevät yleensä miehet ja nimenomaan puukottajista valtaosa on miehiä.  Jos tästä tehdään yleistyksiä, ne puhuvat Anneli Auerin hyväksi.

Ulkonäkö.  Syytetyn pukeutumisella ja koristautumisella voi myös olla merkitystä.  Jos syytetyllä on tatuointeja ja nahkaliivit, renkaita nenänpielessä ja ylähuulessa, pitkä, vihreäksi värjätty epäsiisti tukka ja risaiset farmarihousut, hän tekee tuomareihin vastenmielisen vaikutuksen.  Anneli Auer eroaa tässäkin tyyppirikollisesta.  Auer on siisti, hillitysti kammattu, maalaamaton nainen, siro ja hento.  Hän ”näyttää” syyttömältä.

Käytös käräjäoikeudessa.  Esiintyminen oikeussalissa vaikuttaa sekin tuomareiden tunteisiin ja mieltymyksiin.  Jotkut syytetyt keskeyttävät muiden puheet, kiroilevat ja rähjäävät, huitovat käsillään, röhnöttävät tuolillaan ja kyhnivät itseään.  Tämä saattaa alentaa näyttökynnystä.  Auer ei ole menetellyt tällä tavoin, mutta useiden ihmisten mielestä hän on ollut liian ilmeetön.  Nonverbaalinen viestintä on kuitenkin moniselitteistä; vaihtoehtoina eivät ole vain täysin rauhallisuus tai täysi romahdus.  Viestintää tutkittaessa mainitaan esimerkiksi seuraavat yksityiskohdat:

hiusten pyyhkiminen pois kasvoilta, hymyily, silmien räpyttely, huulten pureskelu, nenän raapiminen, vilkuilu, pään nyökkäily, silmien sulkeminen, katseen madaltaminen, huulten mutristaminen, pään kallistaminen, kulmakarvojen nostaminen tai rypistäminen, ylös tai sivulle katsominen.

Anneli Auer on esiintynyt viileän hillitysti ja puhunut hiljaisella äänellä, joten hänen ”täytyy” olla syytön myös tällä perusteella.  Esiintyessään rauhallisesti ja ilmeettömästi hän on välttynyt antamasta tuomareille sellaisia viestejä, jotka olisivat heikentäneet hänen uskottavuuttaan.

Epäkunnioitus.  Pahinta syytetylle olisi tuomareiden loukkaaminen.  Tuomareita on kunnioitettava, epäkunnioituksen osoittaminen voi olla kohtalokasta.  Anneli Auer on tiettävästi välttänyt tämänkin virheen.

Kateus.  Jos jutun asianosainen on rikas ja kuuluisa, tuomarit voivat olla hänelle kateellisia.  Muutamat käytännön lakimiehet ovat kertoneet, että eräs vanha naistuomari suhtautui avoimen vihamielisesti oikeussaliin ilmestyneisiin kauniisiin naisiin ja itse asiassa nuoriin naisiin ylipäänsä.  Asianosaisen ei ole hyvä olla nuori ja kaunis nainen ja samaa koskee jopa asianosaisen oikeudenkäyntiavustajaa.  Anneli Auer ei varmaankaan ole herättänyt kateutta tuomareissa.  Hän ei ole rikas eikä hän ole ennen oikeudenkäyntiään ollut kuuluisakaan.  Hän on ulkonäöltään tavallinen ja iältään lähellä viittäkymmentä.  Juha Manner, Auerin avustaja, on hänkin olemukseltaan ja iältään sopiva.

Avustajan koulutus saattaa vaikuttaa suurestikin tuomareihin.  Avustajan on parempi olla oikeustieteen kandidaatti; jos hän on lisensiaatti tai tohtori, tuomarit saattavat rokottaa siitä.  Juha Manner on pelkkä oikeustieteen kandidaatti, joten tuomarit eivät ole olleet kateellisia hänen oppiarvolleen.

Kosto.  Tuomareilla saattaa olla hampaankolossa ikäviä vanhoja asioita.  Jutun asianosainen on pienillä paikkakunnilla usein tuomareille ennestään tuttu, ja hän on voinut joskus menneisyydessä esittää ravintolassa ilkeän kommentin tai potkaista jalkapallokentällä tuomaria rumasti polveen.  Kerran 1970-luvulla Riihimäen kihlakunnanoikeudessa oli murtovarkauksista syytettynä Glan-niminen nuori mies.  Näyttö oli epävarma, mutta yksi lautamiehistä sanoi: ”Tämä on sitä Glanin sakkia.  Sen isä varasti ennen sotia mun enoltani kanoja.  Pannaan se linnaan.”  Kihlakunnantuomari ei hyväksynyt tätä perustelua, mutta lautamies olisi aivan tosissaan passittanut pojan vankilaan isän vanhojen kanavarkauksien takia. – Anneli Aueria vastaan käräjätuomareilla tuskin on ollut vanhaa kaunaa.

Suurilla paikkakunnilla tuomarit eivät usein tunne oikeudenkäyntien asianosaisia, mutta he tuntevat juttuja ajavat juristit.  Asianajaja on voinut joskus suututtaa tuomarin, eikä sellainen helposti unohdu.  Epäsuosituille asianajajille tuomitaan pienempiä palkkioita kuin suosituille.  Jos oikeudessa esiintyvä juristi on toiminut opettajana yliopistossa, käräjätuomari on ehkä saanut tentistä reput tältä juristilta.  Oikeudenkäyntiä koskevissa kommenteissa ei ole esitetty mitään sellaista, että tuomarit olisivat suhtautuneet vihamielisesti asianajaja Juha Manneriin.

Paheksunta.  Kansanedustaja Ilkka Kanerva oli yksi syytetyistä ns. Nova-jutussa.  Käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2012 törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta yhden vuoden kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, hovioikeus vapautti hänet vuonna 2013.  Käräjäoikeuden tuomio tuli äänin 2-1.  Enemmistönä oli kaksi naistuomaria, 58- ja 54-vuotiaat, vähemmistönä 42-vuotias mies.  Käräjäoikeudessa paikalla olleet ovat kertoneet, että naistuomarit eivät selvästikään pitäneet Kanervasta.  ”Ike sai tuomion Tuksu-Tukiaiselle lähettämistään tekstiviesteistä.”  Voi olla.  Ehkäpä keski-ikäiset rouvat paheksuivat Ilkka Kanervan mainetta naistenmiehenä.  Oli miten oli Iken tapauksessa, yleisesti ottaen paheksunta saattaa vaikuttaa tuomioihin.

Anneli Auerinkin menneisyydessä on kielteinen asia, joka on ollut murhajutussa käräjäoikeuden tiedossa.  Auer on saanut pitkän vankeustuomion lapsiin kohdistuvista seksirikoksista.  Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi hänet 29.6.2012 seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja Turun hovioikeus 27.6.2013 seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi.  Tuomiota koskeva valituslupahakemus on vireillä korkeimmassa oikeudessa.  Murha ja seksirikokset ovat eri asioita, mutta on mahdollista, että ne ovat olleet tuomareiden mielessä vuorovaikutuksessa.  Ehkä ovat, ehkä eivät.

Anneli Auer tyyppiesimerkkinä.  Anneli Auer on läpäissyt edellä olevan testin pääasiassa puhtain paperein.  Ne ulkonaiset seikat, jotka voivat vaikuttaa faktojen ja todisteiden arviointiin, eivät enimmältään ole Auerille epäedullisia.  Valtaosassa murhajuttuja monetkin tyyppiseikat puhuvat syytettyä vastaan.  Tyypillinen murhamies saa helpommin tuomion kuin epätyypillinen, ja Anneli Auer on epätyypillinen.


IV Satakunnan käräjäoikeus 12.12.2013

Käräjäoikeuden päätöksessä on laajat perustelut, joissa käsitellään teknistä näyttöä ja todistajankertomuksia.  Käräjäoikeuden puheenjohtaja on todennut julkisuudessa, ettei Anneli Auerin rauhallisesta käyttäytymisestä ole tehty johtopäätöksiä syytteen puolesta eikä sitä vastaan.  Edellä oleva katsaus tuomareihin alitajuisesti vaikuttaviin seikkoihin puhuu sekin puolueettoman oikeudenkäynnin puolesta, ellei käräjätuomareiden tieto seksirikostuomioista ole painanut vaa’assa. 

Voidaan ajatella, että Jukka S. Lahden murhasta olisi ollut syytettynä Anneli Auerin kertoma ”huppumies”.  Jos tuomareiden edessä olisi ollut tatuoitu moottoripyöräkerhon jäsen, jolla on pitkä väkivaltarikosten menneisyys ja tökerö käytös, aika ristiriitainenkin näyttö olisi saattanut riittää siihen, että juuri tämä oli se mies, joka ryntäsi Auerien kotiin lasi-ikkunan läpi.  Lasinsirujen leviämissuunta ei ehkä olisi silloin johtanut syytteen hylkäämiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti